Lykynlammen frisbeegolfrata avattiin virallisesti kisakäyttöön

Lykynlammen frisbeegolfradan avajaisia harkittiin alunperin jo syksylle 2016, mutta melkein saman tien päätettiin ettei keskeneräistä kenttää ilman pinnoitettuja heittopaikkoja avata virallisesti. Lopputalvella uudet heittopaikkalaverit valmistuivat Onttolan hallilla hyvässä yhteistyössä Joensuun kaupungin liikuntatoimen kanssa ja rakennetut alustat saataisiin maastoon ajoissa reilusti ennen kisakauden alkamista. Kevät teki kuitenkin tepposet ja kylmät yöt pitivät Lykynlammen rinteet ja varjopaikat pitkään lumisina, mutta kuitenkin viimeisellä viikolla ennen kilpailua kaikki saatiin kuntoon vaikka aiempien viikkojen aikana pahalta näyttikin. Radan perusleiska oltiin saatu lopulta kilpailun vaatimalle tasolle ja ulkopaikkakuntalaiset pelaajat voitiin ottaa vastaan.

Keskiviikon ja torstain iltojen aikana kisatoimiston ympäristöä sekä rataa valmisteltiin koko viikonlopun kestävää koitosta varten. Kolme erillistä lisäväylää saivat irtomatot heittopaikoikseen, rengasjalalliset korit sijoitettiin tarkasti mitattuihin paikkoihinsa ja opasteetkin saatiin kuntoon antamaan pelaajille tarkkaa tietoa lisäväylien yksityiskohdista. Yksi lisäväylistä tosin jouduttiin viimeisten lumien vuoksi siirtämään vielä torstaina uuteen paikkaan, mutta rata oli valmis.

Joensuun kisoissa ei oltu saatu nauttia aiemmin yhtä hyvästä kisatoimistosta.

Perjantain parikilpailuun virtasi väkeä jo hieman ennen kello kolmea ja kaikenkaikkiaan kuuteen mennessä yhteensä 31 paria saatiin startatuksi kierrokselle. Parikilpailussa varsinkin kaupungin ulkopuolelta alueelle tuleville oli mahdollisuus tutustua rataan sekä tavata uusia ja vanhoja tuttuja. Illan kierrosten jälkeen tuloskorteista paljastui huikaisevan kovia tuloksia. Mika Laukkanen ja Mikael Räsänen olivat paukutelleet par 72 -rataversiolla tuloksen 58 (-14) ja jaetulla toisella sijalla tulokseen 62 heittoa ylsivät Honkanen & Jaatinen, Jaatinen & Paakkinen sekä Pippuri & Pylkki -parit. Naisten puolella Henna Rummukainen ja Mari Karhu pelasivat radan 79:lla heitolla ja Karjalainen & Lindroos -pari selvitti radan 96 heitolla.

Lauantaiaamuna kisatoimistolla ovet avautuivat kahdeksalta, jonka jälkeen pihapiirissä alkoi kuhisemaan suuri määrä kiekkoilijoita. Kesäkelit olivat saapuneet Joensuuhun ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja pelaajista huokui hyvät fiilikset jo kauas. Kaikenkaikkiaan 74 kisaajaa oli saapunut kilpailuun ja ennakkoon ilmoittautuneista kaikki olivat paikalla. Viimehetken poisjäänneiltä ja kilpailuryhmien säätämiseltä säästyttiin ja päästiin kisaamaan suoraviivaisesti. Lämmittelyiden ja auki olevan kahvion palveluiden kautta päästiin kisakokoukseen yhdeksältä, jossa kerrattiin normaalit kisoihin kuuluvat ohjeistukset. Lisäksi Joensuun Ladun Liisa Oura antoi tervehdyksensä yhteistyöstä Joen Liitokiekko ry:n ja Joensuun kaupungin kanssa ja toivotti frisbeegolfarit tervetulleiksi alueelle. Viimeisten ohjeistusten jälkeen ryhmät suuntasivat hymyssäsuin haastamaan Lykynlammen rataa, osa autolla kaukaisimmille väylille lentokentän tuntumassa ja suurin osa jalkaisin eri puolille rataa.

Pelaajakokous ennen ensimmäistä kierrosta.

Kierrosten välissä kisatoimiston yhteydessä saatiin nauttia paikallisen ruokapalveluyrittäjän valmistamasta makaronilaatikosta ja salaatista samalla kun livescoringin kautta naputeltuja tuloksia tarkistettiin perinteisistä korteista. Tulokset varmistuivatkin nopeasti ja kaikkien himoitsemat ratingpisteet ilmaantuivat PDGA:n sivuille ennenkuin kukaan kerkesi sanoa ääneen sanaa ’jälkiruokakahvidonitsillakiitos’. Tunnin ruokatauon jälkeen ryhmiä järjesteltiin hieman uudelleen tulosjärjestyksiin ja lähetettiin uudelleen radalle kakkoskierrosta pelaamaan.

Lunta löytyi vielä muutamalta väylältä.

Ensimmäisen, suhteellisen raskaan kilpailupäivän päätteeksi avoimen sarjan kärkeä piti kolmen heiton erolla hallussaan Joen Liitokiekon Miika Voutilainen, amatööreisä neljän heiton johdossa JLK:n Heikki Pippuri ja naisten sarjaa johti jo suvereenisti 12 heiton erolla Simpele DiscGolfin Maria Asikainen. Juniorisarjan kärkeen oli heittänyt JLK:n Samu Kesonen kolmen heiton kaulalla, seniorisarjassa Deep in the Forestin Pertti Tuppurainen oli neljän heiton karkumatkalla ja grandmastereissa JLK:n Unto Toivanen piti kärkipaikkaa yhden heiton erolla seuraaviin. Tässä vaiheessa oli kuitenkin aika huokaista ja lepuuttaa jalkoja, jotka olivat saaneet tallata mäkisiä maastoja useiden tuhansien askeleiden verran.

Unto Toivanen johti seniorit-50 -sarjaa kahden kierroksen jälkeen.

Sunnuntaiaamun auringonsäteet ja tuulettomampi keli nosti jälleen kisaajien ilmeet hymyyn kun he saapuivat takaisin Lykynlammen majalle aamulla. Oli toisen ja viimeisen kilpailupäivän aika, jolloin pelattaisiin pidennetty versio radasta. Osalle jo parikisasta tutut kolme lisäväylää palasivat peruslayoutin etu- ja takaysin välimaastoon antaen lisää heittämistä innokkaille kilpailijoille. Kilpailijat oli järjestetty jälleen paremmuusjärjestykseen ja lähetettiin viimeiselle kierrokselle ottamaan mittaa toisistaan, itsestään sekä radasta. Tällä, kuten edellisilläkään kierroksilla ei ollut juurikaan aikaa levähdyksille, sillä rata tuntui kiertävän erinomaisesti täyteen kapasiteettiin buukatusta pelaajamäärästä huolimatta.

Niko Leinonen oli kahden kierroksen jälkeen taistelemassa MA3-sarjan kärkisijoista.

Tulokset vaihtelivat jokaisessa luokassa kierrosten aikana ja johtopaikoilla olevien tuloksia lähestyttiin kaikkialla aaltoillen. Vasta viimeisten väylien jälkeen kärkikolmikoille saatiin eroja sen verran että vain avoimen kolmatta pokaalia sekä amatöörisarjan kärkipaikkaa tarvitsi ratkoa sudden death -pelin kautta. Sudareiden jälkeen pelaajat saatiin järjestykseen ja pihapiirissä kisatun ylimääräisen ctp-kisan jälkeen väki ohjattiin majan sisätiloihin palkintoseremonioihin.

Avoimessa luokassa Miika Voutilainen oli kisan ainoana pelaajana selvittänyt radan alle ihannetuloksen yhteensä 195(-1) heitolla korjaten voiton itselleen. Yhden heiton erolla kakkossijan itselleen nappasi JLK:n Tero Jaatinen (196,E), ja kolmossijan jakoivat JLK:n Toni Jaatinen ja Mika Laukkanen sekä DiF:in Mikael Räsänen tuloksella 203(+7). Pokaalin heistä itselleen taisteli sudarissa Toni.

Avoimen sarjan voitto Miika Voutilaiselle

Tero Jaatinen jäi niukasti avoimen sarjan kakkoseksi.

Amatööriluokan kärkipaikat miehittyivät Joen Liitokiekon pelaajilla. Ykköspokaalin itselleen vei Miika Sikiö (211, +15) voitettuaan Heikki Pippurin sudarissa. Kolmannen paikan itselleen pelasi Pasi Harjula heittomäärällä 214(+18). Naisten sarjaa alusta loppuun asti dominoinut Maria Asikainen ei antanut muille mahdollisuuksia, vaan otti omansa tuloksella 228(+32). Palkintokolmikon täydensivät JLK:n Henna Rummukainen (248, +52) ja Mari Karhu (271, +75). Junioreissa Samu Kesonen säilytti kolmen heiton marginaalinsa ja pelasi lopulta tuloksen 211(+15) jolla voitto irtosi. Toiselle paikalle tiensä raivasi DiF:in Juuso Herranen (214, +18) ja kolmanneksi pelasi JLK:n Niklas Meriläinen tuloksella 216(+20). Mastereissa Pertti Tuppurainen ei antanut muille mahdollisuuksia vaan pelasi tarkasti väyliä pitkin tulokseen 218(+22) jättäen toiseksi radan suunnitelleen kisan TD:n JLK:n Ville Nivalaisen 223(+27) ja kolmanneksi pelanneen Marko Hakkaraisen (224, +28). Grandmastereissa Suomen mestari Vuorelan Veikkojen Esko Jokinen sai uuden vaihteen silmään ja ohitti muut kisaajat viimeisen kierroksen aikana pelaten itselleen voittopokaalin tuloksella 221(+25). Ensimmäisen kisapäivän jälkeen johtanut Unto Toivanen otti kakkossijan tuloksella 223(+27) ja kolmanneksi podiumille itsensä pelasi JLK:n isähahmo Olli Arola tuloksella 232(+36).

Järjestäjien näkökulmasta kaksipäiväiset kilpailut sujuivat oikein mallikkaasti ja myös pelaajat tuntuivat viihtyvän. Sää oli mitä mainioin ja toi tuulahduksen tulevasta kesän lämmöstä luoden mukavaa henkeä kisaajien keskuuteen. Uusi rata oli saatu koeponnistettua ensimmäisen kilpailun kautta Suomen frisbeegolfkartalle ja täällä tultaisiin jatkossa kisaamaan paljon lisää. Seuraavan kerran radalla kisataankin heinäkuussa Joensuun suurimmissa kilpailuissa, Pohjois-Karjalan Avoimissa, jotka laajenevat kaksilohkoisiksi ja kaksipäiväisiksi kilpailuiksi. Kisatoimisto kiittää kilpailuun osallistuneita, sekä koko tapahtuman mahdollistaneita talkoolaisia sekä yhteistyökumppaneita.

Lopuksi arvottiin kiekkoja osallistujien kesken.


Henkilökohtaiset raportit

Miika Voutilainen, Avoin

Lykynlammen rataa ei ihan hirvittävästi ole tullut heiteltyä sen olemassaolon aikana ja pari päivää ennen avajaiskisaa käyty PDGA-liigan osakilpailu oli ainut kierros radalla tämän vuoden puolella. Mitään suuria tavoitteita ei kisaan ollut, sillä heittäminen oli edellisen viikonlopun Juankosken kisan perusteella melko ailahtelevaa. Tarkoituksena oli vain välttää vaikeuksia ja pitää kiekko mahdollisimman lähellä väylää. Jos kierrostulos olisi par:n tuntumassa, niin olisin erittäin tyytyväinen. Mitään kiveenhakattua pelikirjaa ei ollut löytynyt, josta kertoi sekin, että kisan aikana moni avausheitto vaihtui kierrosten välillä toisenlaiseksi. Upsi -heitto oli taas avainasemassa, vaikka osan väylistä jouduinkin avaamaan myös rystyllä.

Ensimmäinen kierros alkoi lupaavasti, koska ennakkoon vaikeilta #18, #2 ja #3 väyliltä tuli heti par-lukemaa. Tosin kolmosväylän menin koko matkan vasenta metsikköä pitkin, joten siitä olisi voinut tulla todella rumaa lukemaa. Kierroksen ainut bogie tuli pitkältä #6 väylältä, jossa 100m lähetysminen jäi vajaaksi. Pääsin kierroksella yllättävän helpolla ja pystyin hyvin väistelemään isommat ongelmat. Toki se silloin tällöin vaati hieman onnekkaita lentoreittejäkin.  Birdejä tuli kierroksella neljä ja jäi sinne pari-kolme alle kymmenmetristä puttia ottamatta. Puttaaminen oli taas turhan varovaista ja varsinkin pitemmät putit (muutamaa lukuunottamatta) olivat melko onnettomia.  Loppujen lopuksi kierros -3 ja samalla paransin omaa ennätystäni kolmella heitolla.

Toinen kierros oli ensimmäisen kaltainen. Tosin avauksissa oli aiempaa enemmän ongelmia ja sen myötä bogeja tuli kierroksella kolme kappaletta. Sain puristettua kierrokseen viisi birdietä, joten tulos painui vaikeuksista huolimatta pakkaselle (-2). Kahden kierroksen jälkeen olin hieman yllättäen johdossa, mutta aina vaarallinen Jaatisen Tero vaani vain kolmen heiton päässä. Ja sellainen ero voi hävitä yhdenkin väylän aikana.  Seuraaviin oli jo yli kuusi heittoa, joten sen puolesta alkoi jo näyttää hyvältä.

Kolmas ja viimeinen kierros lähti itsellä mukavasti liikkeelle ja kun Tero otti kolmosväylällä triplan, niin oma johto oli jo kuusi heittoa. Noh, itse otin bogin kutosväylällä, turha tupla seiskalla ja vieläkin turhempi tripla ysiväylällä, niin yhtäkkiä oltiinkin Teron kanssa tasatilanteessa. Onnekseni sain pelistä taas kiinni ja lisäväylillä otin pari birdietä ja johdon taas itselleni. Kymppiväylällä Tero otti pahan kimmokkeen syvälle rinteeseen ja joutui tyytymään tuplaan. Itse mokailin lähestymisen kanssa, mutta sain upotettua 12 metrisen par-putin koriin. Jälkeenpäin ajateltuna se osoittautui elintärkeäksi. Nappasin vielä seuraavalta väylältä (#11) birdien ja johto kasvoi neljään heittoon. Sitten seuraavalla väylällä tulikin helppo puttimissi ja Tero pääsi kaventamaan yhdellä. Tämän jälkeen mentiin par-lukemia heitellen väylällä #15 asti. Siellä Tero upotti reilusti yli kymppimetrisen birdieputin ja itse heitin ketjuista ulos 6 metrisen haaraputin, jolloin ero kaveni kahteen heittoon. Seuraavalla kahdella väylällä kummallakin oli paikkansa muuttaa tilannetta, mutta viimeiselle väylälle siirryttiin kuitenkin minun kahden heiton johdossa. Viimeisellä väylällä Tero avasi niukasti metsän puolelle, kun taas itse pääsin kahdella upsilla 40 metrin lähestymisheitolle. Tero ei pystynyt taiteilemaan itseään kunnollisille paikoille birdie/par -paikoille, joten hänen neljäs heittonsa lensi neljään metriin. Oma lähestymisheitto jäi vajaaksi n. 6 metriin ja voittoon olisi riittänyt, että olisin laittanut kiekon korin alle ja nostanut bogien. Päätin kuitenkin laittaa par-putin sisään ja kuinkas ollakaan kiekko kohosi yläpantaan ja alkoi rollaamaan kohti alamäkeä. Siinä vaiheessa alkoi päässä pyörimään kaikenlaiset kauhuskenaariot. Kiekko pysähtyi onneksi 15 metrin kohdalle ja kun varmistin vielä Terolta, että minulla oli vielä kaksi heittoa käytettävissä, niin puttasin kiekon vain korin viereen ja nostin pois. Eroa jäi siis vain yksi heitto, mutta voitto sieltä lopulta napsahti.

Kiitokset kanssakilpailijoille ja järjestäjille. Mukavaa oli kiekkoa heitellä.

Antti Ylönen, MA3

Kotikisat – jes! Ja vieläpä kaksipäiväiset – jes! Eli kauan odotettu Lykynlammen avajaiset pelattiin siis viikonloppuna juuri parahiksi pelikuntoon valmistuneella radalla. Myös lumet ehtivät sopivasti sulaa ja sääkin suosi hienosti pelaamista. Lauantai taisi olla hieman tuulisempi kuin sunnuntai ja lämpötilatkin olivat juuri sopivat eli ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä. Seuraavassa sepustuksessa joitakin muistikuvia jokaiselta kierrokselta – ihan kaikkea ei edes enää niin tarkasti muista, mutta jotain kuitenkin.

1. kierros (77, +15 / etuysi +12 ja takaysi +3):

Startti oli väylältä #8 ja parista ekasta väylästä (#8 ja #9) pari ”perusbogia” alkuun eli ei siis sinällään mitään turauksia, mutta pariin ei vain pystytty venymään. Ja kierros myös lopeteltiin näissä samoissa ”perusbogi” -merkeissä väyliin #6 ja #7. Ja tokihan kutosen nostobogi oli ihan jees – eli siinä viidennellä heitolla lähestyttiin yli 70 metristä milliin.

Ja kierroksen alun ja lopun välillä sitten tapahtui niin hyvässä kuin pahassakin seuraavaa:

– Takaysi (+3) oli oikeastaan todella hyvää perusvarmaa peliä. Eli tuolla pätkällä ”pakollinen” bogi väylään #18 ja muut pari bogia tuli väylistä #15 (huono avaus ja huono jatko) ja #16 (avaus OK, liian kova lähärineppaisu ja ”death puttia” noin seiskasta yritettiin, mutta ujoksi tolppaan).
– Etuysillä sitten #1-väylään epätarkka avaus ja kimposi ilkeästi oikealle metsään, sieltä kuitenkin vielä loistava lähäri ja hyvä putti, mutta sitten seurasi se synkkä hetki…
– #2:lla hyvä avaus keskelle väylää, mutta 2. heitto lipsahti metsään vasuriin ja sieltä ei päästy ulos ekalla nepillä väylälle päin, vaan vasta toisella eli tupla.
– Ja #3-väylältä iski sitten oikein iso kala koukkuun eli tästä kirjattiin ”tuplaympyräkymppi” – ysi oli vielä tarjolla, mutta hermostuksissa tähän vielä koko viikonlopun ainut puttituraus ”käytännön nostossa” – ei mennyt putkeen tuo väylä siis todellakaan. Iso pyörä pyörähti lopullisesti pyörimään väärään suuntaan umpisurkeasta foreheitosta (, joka siis jo kolmas heitto) eli outtiin oikealle päädyttiin kaukana korista ja sitten vasta toinen forerolleri putterilla pururataa pitkin tuli peliin. Nähtäväksi jää, että jos/kun joskus päätyy tuolla väylällä samaan vankilaan, niin lähdetäänkö siinä sitten forerolleria putterilla vetämään outin puolella vai mitä oikein keksitään.
– Ja kyllähän sitten tuosta edellisestä romahduksesta tarinaa lounastauolla riitti, mutta onneksi kierroksella tuon pystyi kuitenkin hyvin käsittelemään eli
tuon perään hyvät perusvarmat parit väyliin #4 ja #5 ilman ongelmia.

Väylistä #2 ja #3 plussaa siis kahdeksan heittoa eli tulos oli sitten mitä oli, mutta näin jälkikäteen muisteltuna kierroksen jälkeinen fiilis oli enempi sittenkin se, että nyt pelattiin kauden parasta peliä tähän mennessä – ihmeellinen laji tämä.

2. kierros (75, +13 / etuysi +6 ja takaysi +7):

Toinen kierros lounaan jälkeen ja itsellenihän tämä oli ensimmäinen kerta, kun Lykynlampea tuli pelattua kaksi kierrosta päivässä. Yllättävän hyvin sitä sitten jaksoi kuitenkin vääntää fysiikan puolesta menemään, vaikkakin kolmessa väylässä selvästi näkyi päivän rasitukset. Tuli suoritettua huonoja (avaus)heittoja ja tehtyä aivan epätyypillisen hölmöjä hätäiltyjä ratkaisuja – pitäisi muistaa, että Lykyllä fiksut valinnat yleensä palkitaan eli ”silmät kiinni ja sinnepäin äkkiä” -menetelmä ei todellakaan toimi. Mutta edellinen on toki helpommin sanottu kuin tehty siinä vaiheessa kun pää alkaa jo osittain pehmenemään ja ajatuksen juoksu loppumaan.

Synkät hetket siis tällä kierroksella nämä tapahtumisjärjestyksessä:

– Väylään #11 tupla ja #18 väylään tripla eli näissä molemmissa huonoja heittoja/ratkaisuja, joiden vuoksi pyörä pyöri väärään suuntaan.
– #2-väylältä myös tripla eli tästä on muistikuvat sellaiset, että hirveää sekoilua oli loppuväylä ihan OK avauksen jälkeen.- Ja toki #6-väylältä tuli myös tupla, mutta sehän nyt on tuohon ihan OK, kun kutoselta bogi on itselleni par.

Eli noista neljästä väylästä siis peräti +10 yhteensä ja loput 14 väylää vain +3 eli oli tällä kierroksella siis todella hyvääkin heittämistä ja taistelua. Ysiväylän parin (kierros alkoi tästä ja toka heitto oli metsässä vasemmalla, mutta niin vain löytyi sieltä reitti putille) oli jees ja lisäksi piti jopa hieman tuulettaa kun #3-väylästä otettiin revanssi eli par – avauksessa oli nyt hieman tuuriakin mukana kun oltiin väylällä n. 30 metrin päässä tiistä, mutta siitä sitten ”helposti” kolmella heitolla loppuun asti. Perusputtikin (< 9 m) tais tällä kierroksellaolla enimmäkseen hyvää, mutta toki väylillä #14 ja #17 ois pitänyt pistää n. 6 metrin parputti alaraudan sijaan säkkiin.

Tokan kiessin tulos siis 75 (+13) eli tää oli sitten kai sitä about omantasoista peliä (taikapisteiden valossa) – tasaisuutta vaan tarvitsisi pelaamisessa
enempi olla.

3. kierros (82, +10 >> Perus-A-radan osuus: 71 (+9) / etuysi: +4 ja takaysi +5)

21-väyläistä layoutia pelattiin siis 2. kilpailupäivänä yksi kierros ja olipas aamulla yllättävän tuore olo, vaikka lauantai-iltana kaksi kierrosta Lykyä tuntui kyllä kropassa joka puolella.

Ja lopulta tämä aamun rento ja tuore olo (ehkä piti lämmitellä kaksi kierrosta, jotta kone käynnistyy kunnolla?) kantoi koko päivän eli nyt tuli pelattua viikonlopun tasaisin ja ehjin kierros – hyvää heittämistä ja hyvää puttia. Lisäväylältä #A tuli yksi tarpeeton extrabogi – ihan hyvä putti n. 7 metristä, mutta himpun oikealle yläketjuihin ja jaksoi tipahtaa juuri ulos – ja tässäkin toki aiemmat heitot (mikä vaan) ois voineet olla himpun parempia. Noin muutoin koko kierros oli todella vahvaa puttaamista eli kaikki muut perusputit (< 9 m) koriin ja toki paria pidempääkin yritettiin, mutta ne ois kyllä olleet pelkkää bonusta (toinen haaralta puun takaaja toinen jyrkkään ylämäkeen).

Myös heitto kulki eli A-radan etuysi meni todella vahvasti +4:lla (”perusnostotupla” väylään #6 ja ”perusbogi” väylään #3 ja bogi myös #4:lle huonon avauksen johdosta). Takaysiltä (+5) perusbogi väylään #18 kierroksen alkupuolella (aloitus oli väylältä #16) ja kierroksen loppupuolella sitten hieman liikaa lipsahtelua avauksissa eli huonojen avausten vuoksi bogit väyliin #11 ja #13 ja sitten se kierroksen kaikista surkein suoritus oli väylän #14 avaus eli tässä siis lyhyelle alaoikealle synkkääkin synkempään metsän kohtaan ja sieltä sitten vaati kaksi heittoa, että oltiin avoimella – tuloksena tuplabogi tuosta – mutta hurjalla taistelulla sitten sentään kierroksen loppuun #15-väylältä pelastettu par.

Eli parannettavaakin tähän kierrokseen siis jäi (kuten aina), mutta täytyy olla tyytyväinen tähän kierrokseen. Todella paljon oli siis hyviä heittoja ja putteja ja parissa kohtaa pomputkin olivat vielä kotiin päin, mutta kaikki otetaan vastaan toki aina, niin hyvät kuin huonotkin pomput ja muut osumat. Ja pelaaminen oli lopulta myös koko viikonlopun ajan nousujohteista tulostenkin osalta eli hyvä fiilis jäi siitäkin – tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa SFL-kisakoitosta eli Kontiorannan avajaisia!

Ja kaiken kaikkiaan aivan loistavan mahtava kisaviikonloppu oli tämä muutoinkin! Ryhmissä oli hyvä ja rento meininki ja lisäksi Avajaiskisan järjestelyt toimivat erinomaisesti. Suuret kiitokset näistä kotikisoista Villelle, Markulle, Johannalle, Jounille, Jannelle ja kaikille muille tavalla tai toisella tämän kisan ja radan mahdollistaneille!


Sarjojen top-3:

Avoin: 2. Tero Jaatinen, 1. Miika Voutilainen, 3. Toni Jaatinen

MA3: 2. Heikki Pippuri, 1. Miika Sikiö, 3. Pasi Harjula

Naisten avoin: 2. Henna Rummukainen, 1. Maria Asikainen, 3. Mari Karhu

Juniorit-18: 2. Juuso Herranen, 1. Samu Kesonen, 3. Niklas Meriläinen

Seniorit-40: 2. Ville Nivalainen, 1. Pertti Tuppurainen, 3. Marko Hakkarainen

Seniorit-50: 2. Unto Toivanen, 1. Esko Jokinen, 3. Olli Arola


JLK-kisaajien sijoitukset:

MA3 (26 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
1 Miika Sikiö JLK 95047   63 71 77 57 15 211
2 Heikki Pippuri JLK 79820 893 69 61 81 57 15 211
3 Pasi Harjula JLK 91550 0 71 65 78 57 18 214
4 Henri Honkanen JLK 96058 0 70 73 72 57 19 215
5 Mikko Räsänen JLK 92432 0 67 74 75 57 20 216
6 Ville Pietarila JLK 70447 851 67 72 78 57 21 217
7 Niko Leinonen JLK 83205 885 64 71 83 57 22 218
8 Lasse Sissonen JLK 70444 872 69 70 81 57 24 220
9 Sami Vaakanainen JLK 72153 877 69 76 76 57 25 221
10 Toni Parkkinen JLK 70559 883 67 73 82 57 26 222
11 Samu Holopainen JLK 90003 0 75 71 78 57 28 224
12 Antti Kukkonen JLK 96053 0 71 74 81 57 30 226
13 Arttu Ruusila JLK 80306 846 74 77 80 57 35 231
13 Jouko Vilen JLK 71743 838 73 77 81 57 35 231
15 Jani Laukkanen JLK 81226 846 76 70 86 57 36 232
17 Antti Ylönen JLK 58921 852 77 75 82 57 38 234
18 Jani  Turunen JLK 81222 885 76 74 90 57 44 240
19 Roope Turunen JLK 91551 0 77 72 92 57 45 241
19 Vesa Tiitta JLK 70959 848 75 74 92 57 45 241
22 Risto Nevalainen JLK 94974   80 76 88 57 48 244
23 Jarno Hilli JLK 92940 0 82 78 92 57 56 252
25 Juho Ahveninen JLK 94975   97 38 0 27 DNF DNF
25 Marko Pettersson JLK 72003 843 77 65 0 36 DNF DNF

Avoin (20 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
1 Miika Voutilainen JLK 58385 959 59 60 76 57 -1 195
2 Tero Jaatinen JLK 83865 948 61 61 74 57 0 196
3 Toni Jaatinen JLK 84795 937 70 64 69 57 7 203
3 Mika Laukkanen JLK 70960 930 65 64 74 57 7 203
6 Jesse Kempas JLK 63337 945 65 68 71 57 8 204
7 Julius Paakkinen JLK 81501 920 65 70 70 57 9 205
7 Sammy Pylkki JLK 70947 910 64 65 76 57 9 205
11 Mikko Heikkilä JLK 65603 906 73 70 73 57 20 216
14 Timo Voutilainen JLK 66625 913 70 70 88 57 32 228
15 Ville Pyykönen JLK 92941 0 76 69 84 57 33 229
15 Joonas Ignatius JLK 94476   74 71 84 57 33 229
19 Pekka Saastamoinen JLK 80647 877 75 70 89 57 38 234
20 Teemu Husu JLK 66642 902 71 72 0 36 DNF DNF

Seniorit-40 (9 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
2 Ville Nivalainen JLK 64496 920 75 68 80 57 27 223
4 Juhani Rautiainen JLK 82188 839 77 76 80 57 37 233
6 Jukka Kosunen JLK 91884 0 75 76 87 57 42 238
7 Ismo Louhelainen JLK 54713 847 74 79 90 57 47 243
8 Urmas Saks JLK 80769 789 85 84 90 57 63 259
9 Tomi Varpalahti JLK 83538 757 86 87 100 57 77 273

Seniorit-50 (8 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
2 Unto Toivanen JLK 72962 898 69 71 83 57 27 223
3 Olli Arola JLK 70946 864 73 75 84 57 36 232
5 Jouni Hiltunen JLK 96054 0 83 80 86 57 53 249
6 Markku Penttonen JLK 70445 785 80 84 96 57 64 260
7 Timo Tuovinen JLK 72152 777 99 74 93 57 70 266

Juniorit-18 (8 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
1 Samu Kesonen JLK 86520 863 71 66 74 57 15 211
3 Niklas Meriläinen JLK 86535 854 70 70 76 57 20 216
4 Joonatan Paakkinen JLK 87976 0 71 77 84 57 36 232
5 Veikka Ruusila JLK 80307 797 82 75 89 57 50 246
6 Samuli Varpalahti JLK 83536 755 85 77 90 57 56 252
8 Joosep Saks JLK 80770 722 87 90 105 57 86 282

Naiset avoin (4 osallistujaa):

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
2 Henna Rummukainen JLK 91730 0 76 78 94 57 52 248
3 Mari Karhu JLK 93299 0 79 94 98 57 75 271
4 Laura Leppänen JLK 80867 712 85 0 0 16 DNF DNF
Julkaistu kohteessa Frisbeegolf, Frisbeegolf kilpailut