Myllymäen AM2 tourilta voitto kotiintuomisina

13649610_10208890792160387_2122016990_n

Mikko Heikkilä ja Marko Pettersson lähtivät 10.7. hakemaan menestystä Am2 Itäkulma 3/4 -Lappeenranta -osakilpailusta. Molemmat osallistuivat MA3-sarjaan (rating alle 900).

Viikonloppu meni jälleen kiekkoa viskellessä. Perjantaina oli parikisa ja lauantaina Pohjois-Karjalan avoimet. Avoimiin oli selkeä ja toteutettavissa oleva tavoite. Kokonaistulos miinukselle. Mutta eipäs mennytkään. Surkea eka kierros meinasi viedä halut pelata toista kierrosta ja Sunnuntain Am-Tour Itäkulman Myllymäen osakilpailua. Olin pettynyt itseeni jälleen kerran. Mutta rento ruokailu hyvässä seurassa, rullakebabia mutustellen muutti molli sävytteisen mielen positiiviseksi ja toinen kierros menikin sitten pakkaselle ja tuntui suht hyvältä lähteä seuraavana aamuna kohti Myllymäkeä Markon kanssa.

Yö meni levottomasti nukkuen ja viiden tunnin yöunilla lähdettiin Joensuusta matkaan aamulla kuuden aikaan. Perillä oli mukava yllätys, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Hämmästelin kisatoimistosta ilmoittautumisen yhteydessä saamaani muovipussukkaa, jossa oli kaksi tuloskorttia, kynä ja väyläopas. Nelinkertainen tuloskirjaus oli kyseessä siis koko päivän. Ensimmäistä kertaa sattui kohdalle ja tykkäsin. Ennen kisaa oli sellainen tuntuma, että palkinnoille olisi mahdollisuus mikäli virheet pysyvät poissa. Lämmittelyssä keskityin rauhalliseen suorittamiseen ilman turhia hötkyilyjä.

Porukat jaettiin ja siirtyminen väylille alkoi. Startattiin väylältä 3, joka on 91m pitkä ja 10 m leveä koivupilli, eli siis perus pirkkoväylä. Kerkesin vedellä tiiltä muutaman putteri vedon ja kroppa tuntui hyvältä. Päätin eka kierroksen availla pääsääntöisesti putterilla kuten Kivijärvellä, kun rata ei ollut entuudestaan tuttu, mutta väylä tuntui helpommalta avata FD:llä. Olin kolmantena avaamassa väylää. Ensimmäiset avasivat väylän ihan ok ja olivat pitkällä putilla. Päätin ottaa luotto FD:n kouraan ja painaa matalan rennon vedon kohti koria. Kiekko lähtikin mallikkaasti koria kohti, mutta pieni vastavire vei kiekon lopussa oikealle ja viimeisestä koivusta ”potkaisi” kiekon korin vasemmalle puolelle n. 8 metriin. Putissa en saanut itseäni rauhoitettua ja putti tipahti ketjuista pois ja par oli tulos ensimmäiseltä väylältä. Seuraavat väylät menikin ns. on/off meiningillä liiallisen jännityksen vuoksi. Vaikka avaukset vetelinkin putterilla. Tupla-pirkko-tupla-pirkko.. Sitten sanoin ääneen ” että en mie tänne tullu tuplia tekemään”.

Edellä olevaa poolia jouduttiin parilla väylällä odottelemaan niin sain siinä rauhoitettua mielen ja olo alkoi tuntua varmemmalta. Loppukierros menikin ihan ok, lukuunottamatta huonoa puttaamista ja paria arviointivirhettä avauksessa. Mieleenpainuvin väylä oli nro 9, joka oli 100m pitkä loiva alamäki mäntypilli, jonka avasin Puren putterilla 7 metriin ja otin koko kierroksen ainoan pirkon ko. väylälle. Eka kierros meni +2 ja oli poolin toiseksi paras tulos Niko Liikkasen par-tuloksen jälkeen. Silloin tuli sellainen olo, että saatan olla kuitenkin lähellä kärkeä. Ja yllätyin positiivisesti, että olin toisena kierroksen jälkeen, vaikka itsestä tuntui, että kierros ei mennyt hyvin ja pystyn parrempaankin.

Toiselle kierrokselle lähdin sillä asenteella, että virheet pois ja jatketaan putterilla avaamista, lukuunottamatta pitkiä pillejä ja ylämäkiväyliä. Toinen kierros startattiin kakkosväylältä ja edellisellä kierroksella avasin Splintterillä, joka jäi hieman vajaaksi sweetspotista. Ajattelin, että vakaampi draiveri olisi parempi vaihtoehto, jos mielii pirkolle päästä. Niinpä avasin Jyrällä Wraithilla Raul Monosen jälkeen samaa linjaa pitkin ja oltiin molemmat metrin erolla sweetspotissa. Raul lähestyi ensin ja jätti vajaaksi ja painoin merässä viiteen metriin ja tuntui siinä vaiheessa todella hyvälle. Raul hermoili putin kanssa ja pisti pitkän pirkkoputin alarautaan. Mutta mitäs teki Mikko. Huono puttaaminen jatkui, pirkko ketjuista pihalle. En päässyt vielä ihon alle.

En jäänyt harmittelemaan vaan lähdin määrätietoisesti painamaan eteenpäin, tiesin että se hetki vielä tulee milloin pääsen iskemään. Se tulikin heti seuraavalla väylällä. FD jälleen kouraan kolmoselle ja tällä kertaa hivoteltiin koria ja avaus viiten metriin ja Raul jäi reiluun kymppiin ja Raulin putti jäi jälleen alarautaan. Itse tällä kertaa paiskasin pirkon keskelle koria! Takaa-ajo oli alkanut. Sitten mentiinkin pirkko missejä vuorotellen pari väylää, kunnes tuli väylä 6, joka oli päivän vaikein väylä minulle. Yritin FD:llä painaa kovemman antsan avaukseen mutta liiallinen korkeus vei kiekon jälleen mörriin, kun Taas Raul avasi hienosti kallion päälle ja painoi vielä 15m pirkkoputin sisään. Silloin oli kierroksen vaiken hetki. Mutta väylä unohtui jo seuraavalle tiille mennessä ja oltiin pirkkoputilla jälleen, mutta ei niin ei.

Sitten tuli radan vaikeimmat väylät eteen. Väylä 8. Raul avasi vajaaksi jääden yli 15 metriin. Edellisellä kierroksella avasin hieman liian kovana ja olin pitkänä kallion kielekkeen väärällä puolen. Otin saman Spiken putterin käteen ja painoin samaan linjaan koria kohti, mutta hiljaisempana. Tuloksena avaus alle metriin! Raulin otteista näin, ettei hän halunnut safettaa ja päätti hyökätä jopa uhkarohkeasti päätyen korin taaksen rotkoon, josta paria ei pysty pelaamaan. Niinpä sain niistettyä ne kaksi heittoa takaisin. Seuraavana oli vuorossa väylä 9, joka edellisellä kierroksella meni mallikkaasti pirkolla. Tällä kertaa en saanut Pureen spinniä riittävästi ja kiekko lähti feidaamaan puolen välin jälkeen ja osui puihin jääden ikävästi mörriin. Pääsin kuitenkin reiluun kymppiin korista toisella heitolla. Raulin avaus oli huomattavasti epäonnisempi kun kiekko kimposi jo väylän alkupäässä pariin puuhun ja päätyi myös ikävään paikkaan ja toisen heiton jälkeen matkaa oli vielä reilu 40m korista ja ikävän näköisessä paikassa. Kolmaskin heitto osui puuhun ja jäi vielä reiluun 20m korista. Silloin tiesin, että bogi ei ole huono tulos tästä väylästä. Yritin kuitenkin rennolla nostolla tehdä paria, mutta hieman oikealle jäänyt putti tuli ketjuista korin reunaan ja tippui ulos. Nostobogi ja Raulille Tupla. Taas yksi niistetty ja tuntui että nyt ollaan ihon alla ? Mutta Petri ja Janne ottivat hienoilla heitoilla ysiltä pirkot ja Janne tuli hengittämään niskaan.

Kympille mentäessä Janne sanoi ääneen että ”9, 10 ja 11 väylät on tän radan käännekohdat” ja yritti sillä psyykata Raulia ja minua. Pääsin avamaan ennen Raulia ja Janne ja Petri ei päässyt pirkkoputille avauksilla, niin päätiin hyökätä, rohkeasti FD:llä kovalla hyzerflipillä. Avaus oli lähes täydellinen, lukuunottamatta lopussa vastatuulen aiheuttamaa kippiä joka hetken näytti että menee korin oikean puolelta ohitse ja vaarana kallioskippi, mutta onnekkaasti tuli alas ennen kalliota ja maassa ollut pieni kanto neppasi kiekon viiteen metriin! Paiskasin jälleen hurmoksessa pirkon keskelle pönttöä! Raul puolestaan otti puttirallista bogin ja muut teki parin. Sillon ajattelin, että nyt vaan pää kylmänä ja ei virheitä loppuun, niin tästä vielä hyvä tulee.

Lopussa oli suorastaan jäätävän hyvää avauspeliä, mutta putti oli umpisurkea ja todella huippukierros jäi ottamatta. Raul menetti pelin 15 väylän jälkeen, mutta Janne oli vielä hengittämässä niskaan. Pääsin kuitenkin väylälle 18 avaamaan Jannen jälkeen ja Jannen avaus näytti jäävän reilusti vajaaksi, jolloin päätin hyökätä kovemmalla kädellä. Väylän pituus 128 m melko suoran lopussa feidaten vasemmalle ja koria ympäröi aidat tiin puolella jättäen 10m ”portin” johon pitää osua, jos meinaa pirkon tehdä. Naulasin avauksen täydellisesti portista läpi ja skipillä melkein nosto pirkolle! Silloin tajusin että nyt tais tulla Mikolle voitto, olo tuntui jotenkin epärealistisen hyvältä, meinas tulla itku ja naurattaa samaan aikaan. Oli vielä kuitenkin 1 väylä pelaamatta, mutta oli siinä vaiheessa jo sellanen rentous päällä, että meinasin puitten välistä tehdä hyzerilla holarin. Skippi hivotteli koria päätyen kuitenkin korin taaksen n. 10 metriin. Siinäkin pirkkoputti ketjuista pihalle, mutta sillä ei ollut mitään väliä enää. Kierroksen tulos -2 ja kokonaistulos näin ollen paariin. Summauksena kisa oli hyvää tekemistä lukuunottamatta erittäin surkeaa puttaamista. Päivän pirkko missit 13 kpl.. on karua luettavaa.. Mutta eka voitto ja eka pokaali lajista, jota rakastan todella paljon.

Mahtava tunne! Tätä lisää!!

-Mikko Heikkilä

13620100_10208884634126440_1987598113039230024_n