SM-kisat Hyvinkäällä

Mikko Makkonen taisteli seniorit-40 -sarjan SM-mitaleista Hyvinkäällä.

Kisapaikka varmistui vasta loppumetreillä, olin pitkään ensimmäinen master-sarjasta rannalle jäävä. Peruutusten myötä kisaan pääsi lopulta vielä muutama muukin minun jälkeen. Ensi vuonna SM-kisoihin pääsy helpottunee, kun ikäluokat pelaavat omat kisat ja pelaajamäärää tullaan kasvattamaan. Tässä voi nähdä hyviä ja huonoja puolia. Hyvä että useampi pelaaja pääsee kisoihin. Toisaalta kisojen huomioarvo tippuu murto-osaan nykyisestä, koska samaan aikaan radalla eivät pelaa maamme parhaat avoimen sarjan mies-ja naisheittäjät. Voi myös ajatella, että SM-kisan status laskee, kun mukaan pääsee ns. kuka vaan.

Kisat käytiin Nummenmäen metsäradalla, johon oli tehty muutama uusi väylä. Kävin pelaamassa kisat Nummenmäessä tänä keväänä Kankaanpään Easter Openista palatessa, joten rata oli suhteellisen tuttu. Kevään kisassa pelasin itseni kärkikorttiin toiselle kierrokselle, josta hyydyin pahasti toisella. Jo silloin ihmetytti, että tällä radalla pelataan SM-kisat. Väylät ovat kyllä vaativia, eikä niissä ole suurta vikaa, mutta radan vaatimaton ulkonäkö tuntui jotenkin SM-kisojen arvolle sopimattomalta. Täysin tasainen mäntymaasto, jossa väylillä paljon epätasaisuuksia. Lausteen kauniin puistoradan jälkeen johonkin romuvaraston pihaan pystytetty kisakeskus aiheutti pientä naureskelua heittäjissä. Kisan järjestelyt toimivat oikein hyvin ja rata oli sopivan vaikea SM-kisoihin. Esimerkkinä radan aloitusväylä. 188-metrinen par-nelonen, joka kääntyy 75 metrin kohdalla oikealle ja siitä alkaa kääntymään pikkuhiljaa vasemmalle. Viisi-kuusi metriä leveä hakattu ura tiheään metsään, joka kapenee lopussa neljään metriin. Sadan metrin kohdalla on leveämpi sweet spot, johon olisi hyvä päästä. Väylän ulkopuolella on…no…ei mitään. Puttaa takaisin tai yritä upsia. Reilu väylä, jonka todisteena on se, että kärkipelaajat pelaavat sen paremmin kuin muut.

Kuumottava avausväylä. Muutama kasi nähtiin viikonlopun aikana.

Tulin Hyvinkäälle jo tiistai-iltana. Ensimmäinen kisapäivä olisi vasta torstaina. Vuokrattiin vanha rintamamiestalo aivan radan vierestä. Mukana matkassa oli koko perhe, koira mukaan lukien. Ehdin kiertää rauhassa kolme treenikierrosta, heittelin useita avauksia ja joitain lähestymisiä. Yhden tuloskierroksen pelasin +1. Hyvin luottavaisin ja rauhallisin mielin kisaan.

Torstaina iltapäivällä käytiin tositoimiin. Rauhallisuudesta ei ollut tietoakaan, kun astuin ensimmäiseen avausheittoon. Syke nousee, pientä tärinää ympäri kroppaa, pala nousee kurkkuun, yrität hengittää itsesi rauhalliseksi…noin….Teebird ilmaan ja suurinpiirtein sinne minne pitää. Huh. Varmalla pelillä par ja kierros hyvin käyntiin. Avaukset oli laadukkaita, mutta en päässyt tarpeeksi lähelle koria, että niistä olisi pirkkoja leiponut. Täysin ongelmatonta peliä, lukuun ottamatta kierroksen keskivaiheilla tullutta nukahdusta, josta pari bogia. Kierros -1 ja takaraivoon jäi ajatus, että parempaankin olisi ollut paukkuja. Paljon parempaan.

Perjantaina kakkoskortista matkaan. Vaikka kierrostulos olikin -3, peli ei tuntunut niin hyvälle kuin ensimmäisenä päivänä. Jotain ylimääräistä puristusta oli varsinkin puteissa. Avaukset kuitenkin toimivat. Yritin heittää Teebirdillä mahdollisimman usein. Joihinkin avauksiin olisi voinut valita nopeampaakin kiekkoa, mutta halusin pitää Tiipparin kuumana. Se tuntui toimivan. Tai sitten kuvittelen, että se toimi. Lopputuloksen kannalta sillä ei ole merkitystä.

Yleisöä lauantaina seuraamassa miesten avoimen sarjan kärkiryhmää.

Lauantaille kärkiryhmään, josta sitten se kisan selvästi huonoin kierros. Muillakin heittäjillä oli hermoilua puteissa, mutta itse en päässyt rentoon fiilikseen oikein koko kierroksella. Heti avausväylän tupla, joka piti vielä pelastaa 9 metrin putilla, soitti sävelen kierrokselle. Täytyy myöntää, että takaraivossa oli ajatus, että hyvällä pelillä olisin finaalikierroksella kamppailemassa jopa ykkössijasta. Näitä ajatuksia ei tietysti kannata kierroksella päässään pyöritellä, mutta yritäppä kieltää itseäsi ajattelemasta jotain. Ajattelet sitä kohta kahta kauheammin. Kierrostulos +2 ja mestaruushaaveet saattoi laittaa sivuun. Kahdenkympin sakkiin varmistui kuitenkin paikka ja pelit jatkuivat sunnuntaina.

Sunnuntain kierrokselle sijalta kuusi. Avausheitto aivan täydellisesti sweettiin. Nyt sitä birdietä korttiin. Jatkoheitossa pieni horjahdus ja kiekko mörriin. Lopulta korttiin bogey. Seuraavalla taivas-anhyzer täydelliseen linjaan. Nyt on nostolla. Menen kiekolle, joka on 15 metrin päässä korista. Spotteri kuittaa, että osui viimeiseen puuhun. Putti alarautaan ja par korttiin. Seuraavan väylän avaus sen ainoan puun taakse joka väylälle on jätetty…

Ei varmaan tarvitse jatkaa enempää. Olisin tarvinnut alkuun jonkin hyvän breikin, hyvän onnistumisen. Nyt homma menee taas tuskailuksi. Bogit pysyvät kuitenkin poissa ja naulaan kaksi hyvää pirkkuputtia ringin ulkopuolelta. Olen -3 tuloksessa kun tulen väylälle #16. Nopea tsekkaus kisakoneesta ja päätän yrittää vielä riskillä podiumille. Se vaatisi toki sulamisia kärkiheittäjiltä. Avausheitto tuntuu jo kädestä täydelliselle. Kori näkyy 88 metrin päässä puukujan päässä. Truth tekee sen pienen ässän, minkä sen kuuluukin ja aloittaa feidin koria kohti. Korkeus on hyvä. Ei jää lyhyeksi. Mene nyt sinne!

Ei mene. Sujahtaa takaa ohi ja skippaa viiteen metriin pienen kuusen taakse. Haaraputti weaksidelle ja par korttiin.

Seuraava väylä on ehkä radan vaikein väylä oikeakätiselle. 120 metriä ja lopussa jyrkkä käännös oikealle. Avaus Tiipparilla suoraan ja hyvät skipit väylään. Seiftaisinko alle? No en tietenkään! 25 metrinen hyppyputti antsassa liitää ohi korin ja taas metsähallituksen puolelle. Sieltä putti ohi koko laitteesta ja myös comeback ohi. Jotkut kutsuvat tätä kakkos-vitoseksi. Itse kutsun tuota epätoivoisen miehen epätoivoiseksi sähellykseksi. Tupla korttiin. Tulipahan hyökättyä. Viimeinen väylä hieman epäonnistuneella kakkosheitolla pariin. ja kierros -1.

Kierroksen jälkeen harmitti etten pystynyt parempaan peliin jo kierroksen alussa. Kotimatkalla hymy nousi kuitenkin huulille, kun kisakone näytti Niemisen Jessen nousseen SM-vitoseksi! Ja Teemu Holappa mastereiden voittoon. Joensuuhun päästyä alkoi oma suorituskin saada jo hiljaista hyväksyntää omassa päässä.

Pelaaminen oli pääosin todella hyvää, varsinkin avausheitoilla tein tulosta. Oman pelin vahvin osa-alue, puttaaminen, oli taas hieman heikompaa suorittamista. Ehkä siksi pelatessa oli hieman negatiivinen fiilis, koska usein väylä päättyi juuri epäonnistumiseen. Epäonnistuneen pirkkoputin jälkeen nostin usein parin korin alta, sen sijaan että olisin ”saanut” parin hyvällä putilla. Seitsemäs sija mastereissa on kuitenkin fribakilpaurani paras saavutus. Ensi vuonna yritetään parantaa siitä.

Jessen kanssa treenikierroksella väylällä #11 120m par3.

Teksti & Kuvat: Mikko Makkonen