Tarinalaaksosta tarinoita ja palkintoja

tarinalaakso2015
Siilinjärven Tarinalaakson uudelle 18-väyläiselle frisbeegolfradalle pidettiin viime viikonloppuna radan avajaiset. Samalla kisattiin kolmeen otteeseen, perjantaina parigolf, lauantaina kaikille avoin yksilökisa ja sunnuntaina lisenssipelaajille tarkoitettu ”Tarinalaakso Disc Golf Avajaiset” SFL-kilpailu. Jokaisessa kisassa nähtiin Joen Liitokiekon värejä, varsinkin sunnuntain pääkisassa, sillä kierroksia kiersi yhteensä 20 JLK:n heittäjää.

Sunnuntain kisassa sää oli erittäin suosiollinen, sillä aurinko paistoi lähes koko kisan ajan ja lämpöä oli parisen kymmentä astetta. Kisarata oli monipuolinen kokonaisuus, löytyi avoimia ja pitkiä väyliä, sekä tarkkoja heittoja vaativia metsärännejä.  Lisäksi korkeuseroja oli mukavasti.

Osalle kisaajista ensimmäinen kisakierros oli ensikosketus rataan, mutta se ei tuntunut suuremmin vaikuttavan suoritustasoon. Ensimmäinen kierros sujui JLK:n osalta erinomaisesti. Avoimessa sarjassa Jesse Kempas (-4) johti ja Timo Voutilainen (-2) oli jaetulla kolmossijalla. Myös Miika Voutilainen (-1) ja Mika Laukkanen (+-0) olivat hyvissä iskuasemissa. MA3 -sarjassa Mikko Heikkilä (+3) ja Lasse Sissonen (+3) olivat jaetulla kolmannella sijalla, neljä heittoa kärkeen ja yhden kakkossijaan. Lisäksi Tero Tumanoff (+4) ja Niko Leinonen (+5) hengittivät heti niskassa. MPM -sarjassa Ismo Louhelainen (+8) ja Olli Arola (+8) kamppailivat tiukasti top 5 -sijoituksista.

Toinen kierros muutti hiukan kärjen asetelmia. Avoimessa sarjassa voittoon pyyhälsi Juankosken Jesse Nieminen toisen kierroksen rataennätyksellä (-2 & -10), mutta kaksi seuraavaa sijaa menivät Joensuuhun, kun Jesse (-4 & -3) ja Miika (-1 & -6) jakoivat kakkossijan. Myös Mika (0 & +1) ylsi kahdella tasaisella kierroksella vielä palkintosijoille. Timo (-2 & +6) ei pystynyt toistamaan ensimmäisen kierroksen tulostaan, joten hän tippui hiukan tulosluettelossa.

MA3-sarjassa Tero (+4 & +2) oli tasaisella suorituksellaan loppujen lopuksi ainut JLK:n heittäjä, joka selvisi palkinnoille (neljäs). Niko, Mikko ja Lasse eivät onnistuneet ykköskierroksen tavoin, joten he kaikki jäivät kolmen heiton päähän palkintosijoista. MJ1-sarjassa Miska Luoma pystyi toisella kierroksella parantamaan tulostaan, ollen sarjassaan seitsemäs. Senioreissa Ismo (+8 & +7) nousi neljänneksi, mutta jäi palkintosijoista viisi heittoa. Ollin (+8 & +10) sijoitukseksi jäi lopulta kuudes.


JLK:n sijoitukset SFL-kisassa

Avoin

  • 2/37   Jesse Kempas  (-7)
  • 2/37   Miika Voutilainen (-7)
  • 6/37   Mika Laukkanen (+1)
  • 11/37  Timo Voutilainen (+4)
  • 21/37 Arto Kuittinen (+8)
  • 26/37 Teemu Husu  (+11)
  • 33/37 Janne Heikkinen (+18)
  • 36/37 Jouko Vilén (+34)

MJ1

  • 7/8 Miska Luoma (+39)

MA3

  • 4/25    Tero Tumanoff (+6)
  • 7/25    Niko Leinonen (+9)
  • 7/25    Mikko Heikkilä (+9)
  • 7/25    Lasse Sissonen (+9)
  • 13/25  Sammy Pylkki (+12)
  • 15/25  Heikki Pippuri (+15)
  • 17/25  Marko Pettersson (+16)
  • 18/25  Vesa Tiitta (+18)
  • 20/25  Ville Pietarila (+20)

MPM

  • 4/10    Ismo Louhelainen (+10)
  • 6/10    Olli Arola (+18)
  • 10/10  Markku Penttonen (+33)

Henkilökohtaiset raportit

Jesse Kempas

Aamulla klo 5.00 herätys soimaan, semi kooma päällä muutaman tunnin unien jälkeen. Teboililla Jouko ja Miska jo odotteli kun 5.55 sinne konttasin kamojen kanssa. Auto kohti Siilinjärveä. Matkalla käytiin väyliä läpi ja mahdollisia tulostavotteita. Paikanpäälle saavuttiin abouttia rallaa vaille kasi. Kömmittiin autosta ulos ja kamat kasaan ja lämmittelee. Pirun kylmähän siellä vielä aamusta oli, oma varustus olikin hieman vajavainen ja lämpöjä sai hakea hetken aikaa. Köppästiin loppupään väylät lämmittelemässä, meininki oli ehkä hieman jännittynyt mutta silti odottavainen. 😀

1. Kierros

Kierros starttasi väylältä 1, heittueeseen sattui TD Janne, kajaanin Marko, paikallinen Linnuksen Janne ja oman seuran aina iloinen Arolan Olli. Hyvä kiessi tulossa, porukka mukavata ja juttu lens.

No lenshän se kiekko sit, kuuteen ekaan väylään kolme bogia, pirkko paikoille päästiin mut putit ei sit osunu. Sekä ala että yläraudat tuli tutuiksi. Siitäpä se kone sit lämpisi, Olli kannusti rakentamaan oman ulkomaan rantakohteen omaan olohuoneeseen. Tarvittiin vaan kottikärryllinen hiekkaa, sillipurkki, hiustenkuivaaja, samba soimaan ja hyvä meininki. Siinä sit silliä haisteltiin loppu kierros (oman pään sisällä siis)J, 7 pirkkoo sain aikaseks ilman bogeja. Tulos ihan tyydyttävä -4. Mahdollisuudet ois ollu parempaankin, ehkä hieman liian itsekriittisenä omaa peliä kohtaa olen hieman pettynyt. Mutta ei siellä muutkaan olleet liikaa paukuttaneet pakkaselle joten kärkipaikkaa tarjottiin.

2. kierros

Noniin kärki kortti siis, heittueessa Niemis Jesse, kajaanin Erkki Tervo, paikallinen Leevi ja oman seuran aina niin kauniisti rannetta käyttävä Voutilaisen Timo :D. Voivoi kun oli taas huonoa juttua luvassa.!

Kierros starttasi niin tutulla bogilla väylältä 1 😀 siitäpä sit paineltiin pirkko bogi tahdilla puoleen väliin kiessii, huonoja avauksia puihin ja putteja hieman ohi laitteesta. Välillä oli vähän pakko kurkkaila tulostakin, nimittäin Niemisen poika pisti sellasta kierrosta tulemaan et oksat pois. Eihän hänen tahdissa sit kukaan pysynytkään loppujen lopuksi. Tulos kumminkin tyydyttävä -3 jolla jaettu toinen tila Miikan kanssa. Sellaset kinkerit tällä kertaa!

Miika Voutilainen

Sunnuntaina kuudelta matkaan ja kisapaikalla ehti käydä vähän lämmittelemässä etuysin väylillä. Olin ehtinyt käydä edellisellä viikolla tutustumassa rataan, joten pelikirja oli jo osittain tiedossa. Lämmittelyheitot eivät paljoa luvanneet, rystyheitot lensivät sinne sun tänne. Päätin ensimmäisen kierroksen osalta yksinkertaistaa peliä ja välttää riskialttiita heittoja. Käytännössä se tarkoitti sitä, että jos taivaalla oli tilaa, niin heitin avauksen upsilla.

Ensimmäinen kierros meni paljolti par:ia pelaillen ja muutama birdie tuli myös otettua. Pari tyhmää virhettä tuli tehtyä, joiden myötä kierrokseen mahtui kaksi bogia. Niissäkin olin kympin putilla, mutta kiekot eivät jääneet sisään. Upseja heittelin suunniteltua enemmän ja sen myötä olin turhan usein yli kympin birdieputilla, eivätkä ne tällä kertaa uponneet. Alle kympistä upposi kuitenkin hyvällä prosentilla. Kokonaisuudessaan ihan ok kierros, sillä pelkäsin huonompaakin lopputulosta. Sijoitus oli jaettu kuudes ja kärkeen kolme heittoa. Hyvällä toisella kierroksella pystyisi varmasti parantamaan sijoitusta.

Toiselle kierrokselle lähtökohdat olivat paremmat, sillä rysty alkoi toimimaan normaalisti, joten siihen uskalsi luottaa aiempaa enemmän. Kierros alkoi tasaisissa merkeissä, pari birdietä ja varmaa par-pelaamista. Muutamalla pitkällä putilla olisi tulosta voinut hieman parantaa, mutta en lähtenyt hakemaan niitä kovin suurella riskillä. Kierros alkoi näyttää itselle ominaiselta muutaman birdien kierrokselta, kunnes radan loppupuolella alkoi tapahtumaan. Ensiksi väylällä #13 (par 4) 35 metrin lähestymisheitto lipesi suoraan koriin. Seuraavalla väylällä 75m upsi tippui oksien kautta korin viereen. Sitten väylällä #15 yllätin itseni, kun lähdin hakemaan upsilla vain varmaa par:ia ja Respecti päätti liidellä 140 metriä ja pomppia neljän metrin päähän korista. Vielä kun otin seuraavalta väylältä hallitulla putteriheitolla neljännen peräkkäisen birdien, niin olin yhtäkkiä tuloksessa -6.

Jäljellä oli enää väylät #17, #18 ja #1. Käytännössä kaikki olivat sellaisia, joihen en birdietä saa kuin tuurilla. Ennakko-odotusten mukaisesti väylistä tuli yhtä taistelua, sillä jokaisessa piti  lopuksi pistää sisään 8-10 metrinen par-putti. Ykkösväylällä haasteena oli vielä epäonnistunut avaus, josta 70 metrinen upsi-lähestyminen piti heittää haaralta puiden takaa. Viimeinen putti meni kaksi senttiä yläpannan alta sisään ja se osoittautui erittäin tärkeäksi, sillä -6 ”bogey-free” -kierros tarkoitti sitä, että jaoimme Jesse K:n kanssa kisan kakkossijan (kolmas peräkkäinen tasapeli SFL-kisoissa). Niemisen Jesse meni omilla luvuillaan voittoon, joten onnittelut sinne.

Kaiken kaikkiaan kisa sujui paremmin kuin osasin odottaa. Yhdeksän birdietä ei ole mikään iso määrä, mutta tasaisen varma pelaaminen kahdella bogiella korvasi sen tällä kertaa. Tästä on hyvä jatkaa tulevaan viikonloppuun, jolloin tarkoitus on lähteä haastamaan Ylivieskan rata Kärkkäinen Openissa.

Timo Voutilainen

Tarinalaakson viikonloppu

Perjantaina käytiin tutustumassa uuteen rataan parikisain merkeissä Ville Pietarilan parina. Tulos oli muutaman miinuksella, mutta saipahan käsitystä väylistä mikä minnekin menee. Illasta vielä holari Kunnonpaikan, ”kuntsarin” väylälle kolme. Ja paukauttipa Heikkilän Mikko elämänsä ensimmäisen ykköselle.

Lauantaina oli lisenssitön kisa, pari kierrosta tutustumista ennen sunnuntain liiton alaisia kisoja. Tulos oli varmasti kelvollinen. Kaiketi. Sunnuntaille parantamaan.

Sunnuntaina sitte rähinät päälle. Aamusta ylös hikipitäen pelaajakokoukseen. Aloitus väylältä nro 3, kiva aloitusnousu edessä, ja vieläpä lopetus kakkoselle. Kierros oli kyllä omaan tasoon nähden yläkanttiin, tai ainakin putti tuntui olevan. Kaikki 3-8m meni sisään. Pirkkoja tuli, pari niitä jäi ottamatta kympin puteilla. Kierroksessa ei harmita juuri mikään, paitsi tietysti tuplabogi väylältä 6. Ja bogit pisimmiltä väyliltä. Kierros tulos -2. Ekaa kertaa kärkikorttiin . En kyllä kuvitellu riittävän.

Toinen kierros oli sitten tuttua taistelua putin kanssa. Pari avaustakin lipsahti puihin. Tulos +6, yhteistulos +4. Kokonaisuudessaan kisat meni omaan odotusarvoon nähden hyvin. Eipä paljon harmita. Kärkikortti oli plussaa. Kiitoksia hotelliseuralle!

Tero Tumanoff

1. kierros – Katotaanhan mitä tästäkin tulee…

Lähtö väylältä 15. Tarinalaakson nimikkoväylä eli alamäkiliidätys 153m, jonka viikko sitten harjoituskierroksella Peurungasta tullessa avasin 4 metriin FD:llä. Kokeilin samaa heittoa ennen kierroksen alkua, sillä seurauksella että kiekko kippasi rajusti yli ja päätyi väylälle 13 – noin 50 metriä oikealle suunnitellusta linjasta. Päädyin avausheitossa vakaampaan P-PD -ratkaisuun ja osuin sorakasaan 25m korista vasemmalle. Par siitä, kun lähäri Zonella oli neljässä metrissä, vaikka olikin kovasti jännä päällä tuossa kierroksen ekassa putissa. Tuuli oli näillä avoimilla väylillä oli ihan vaikuttava tekijä. (Zonella heitettiin kyllä tavattoman paljon lähäreitä tänään).

Pelisuunnitelma oli kisaan lähdettäessä selkeä. Käsi ei riitä heittää luotettavasti näitä yli 95m väyliä edes hyvälle putille, niin pelataan fairway-draiverilla väylään, laitetaan lähärit milliin ja nostetaan par. Tämä strategia toimikin enimmäkseen ihan hyvin. Lyhyemmistä väylistä oli tarkoitus ottaa muutama birdie, jotta pakolliset bogit saadaan kuitattua. Joo, pitäis vaan osua niiden birdie-puttien, jopa yli neljästä metristä. Eipä osu tänään. Seiska-kasi metrisiä ilman esteitä oli tarjolla, vaan ei kelvannut. Tästä huolimatta peli kulki ihan kivasti.

Seiskaväylän (par 4) avauksen sain FD:llä mutkan tuntumaan, mutta hieman oikealle metsikköön. Sain kuitenkin heittää ilman esteitä ja Mikko H. puhui asiaa kun sanoi jotain tyyliin “Tuosta pojat kämmenantsalla pelaa”. Pääsi näköjään meikäläinenkin Dessulla 4m putille ja birdie korttiin. Kiitos Mikko! Olisin saattanut ilman kommentointia päätyä typeryyksiin tai ainakin heittää liian vaikean rystyheiton.

Ekan kiessin ainoa kunnon seikkailu kävi väylällä 11, jossa D-line Rush lähti raikuvan “MENNÄÄN!”-huudon jälkeen täysiä noin kolmanteen mäntyyn ja siitä 90 asteen kulmassa oikealle. Upsilla piti jatkaa ja puut löytyivät heti, kiekko päätyi tiheän kuusen taakse. Kori ei ollut vieläkään näkyvissä. Tiiltä oli edetty kahdella heitolla alle 30 metriä. Lähäriantsa puun ympäri ja pari puttia siihen päälle – tupla korttiin ja hyvä mieli… (Seuraavalla kierroksella seiftasin kämmenavauksella tämän väylän ja kortissa par).

Olin ekan kiessin jälkeen jaetulla sijalla 7. Oma tavoite +5 tai paremmin siis toteutui. (Kai ois voinu mennä paremminkin)

2. kierros – Nyt seiftaamalla maaliin…

Lähtö väylältä 12. Ei ollut lähellä puttikoria mihin harjoitella, joten kylmiltään viskataan Zone alamäkeen (84m) ja taas sen 9 metriä lyhyeksi, kuten ekalla kiessilläkin ja ei vaan mene! Sitten 13-väylän vastatuuleen piti muuttaa peli suunnitelmaa, kun en taaskaan uskonut fairway-draivereiden pysyvän ilmassa/väylässä. Tietäjä (13-6-0-2). Ei ole kiekkoa arvoihin katsominen! Hysseflippi keskelle väylää molemmilla kierroksilla. Toisella kiessillä sain sen jopa pysymään ilmassa, kun heitin riittävän paljon nokka pystyssä. Koko heittueen pisin draivi, varmaan lähelle 100m, kun muut isokätiset löysivät puita tästä avoimesta väylästä. Vastatuulella oli osuutta asiaan.

18 väylällä lähdin hakemaan rystyrolleria joka tulisi alas tielle, taisi tulla huonossa kulmassa alas ja jouduin kakkos heitolla rinteestä kämmenantsaa FD:llä tarjoamaan. Matkaa korille oli vielä paljon ja muut linjat puiden peittämiä. Sain kiekon korin alle siihen tiehen onnistuneella heitolla, mutta putti jäi vajaaksi. Ykkönen meni just niin hyvin, kuin minä voin sen pelata. Dx Eagle jotain 90 metriä tiiltä korillepäin, hiekkakummun viereen. Dessulla hyzer pari metrii ohi korista ja helppo par. Omassa pelikirjassa ykkösväylä on par 3,5 ja tänään mentiin tavoitteen mukaisesti.

Kakkosväylälle kiipeäminen, ei jumalauta…. Onhan meillä Utrassakin mäkiä, mutta huomasin että jyrkempi pitkä rinne tuntuu takareisien ja pohkeiden lisäksi myös pakaralihaksissa!

Nelosväylällä tuli koko päivän ainoa bogin aiheuttanut aikainen kiekon irroitus. Heitin Tietäjää vastatuuleen, se sitten vähän aikaisin lähti kädestä ja ei kipannut, suoraan meni – suoraan johonkin kauheeseen maailmanlopun risukasaan. Lähärin sain sieltä vielä putille, mutta ei kun kävin koko mäen kiipeämässä alas ja ylös niin se vei voimat – myös siitä 7 metrin par-putista.

Viitosella en osunut siihen metsäpilliin kunnolla kummallakaan kierroksella, vaikka olevinaan seiftasin, jotenkin löysin männyn ja päädyin vähän vasemmalle metsään, josta korille oli matkaa ehkä 30-40 metriä. Molemmilla kierroksilla heitin tähän väylään aivan luokattoman huonon lähärin, joka jäi lyhyeksi 12-15 metriä. Onneksi tokalla kiessillä laitoin sen suoraan laitteen keskelle ja sisään.

Ysi oli ainoa väylä, mistä sain birdiet molemmilla kierroksilla. Dessu suoraan väylään ja melko kovaa – antaa sen iskeä rinnettä siinä korin alla. Toimii kunhan ei heitä liian ylös – tämä toimi myös harjoituskierroksella viikko aikaisemmin. Loppuväylät sitten seiftailtiin par-lukemia ja vietiin Mikolta tägi, kuten ennen kierroksen alkua uhkailin. Seiftaamallakin pääsee näköjään sijalle 4, vaikka käsi ei riitäkään kisaamaan isojen poikien kanssa näissä draivipuuhissa. Väyläosumat, ne vaan on tuloksen tekemisen kannalta tärkeämpiä. Oli varmaankin minun etu, että väylien mitta yllytti isokädet heittämään kovaa ja siten päätymään jonnekin mörriin.

Tuli pelattua samalla myös oma vuoden paras kierros (rating 910) ja ennen kaikkea oli hauskaa rakkaan lajin parissa. Mikäli Teemu H:n appsit paikkansa pitää, niin tänäänkin tuli käveltyä lähelle 15 km. Pelasin molemmat kierrokset kohtuullisen solidia peliä, virheitä tuli mutta MA3-sarjassa kun pelaa niin on vara mokata pari juttua. Joensuusta lähdettiin aamu seiskalta – takas oltiin ilta ysiltä, että saatiinhan tuossa yks päivä taas kalenterista hävitettyä melko helposti. Kiitokset myös mainiolle matkaseuralle.

tarinalaakso2015-02 tarinalaakso2015-04 tarinalaakso2015-03