Utran ratamuutokset 2014

[Andy]

Noh, ei siinä kyllä ole mistään "nössöilystä" kyse, jos heittää lyhkäsemmiltä... Tää on vissiin juuri tätä että Suomessa lajikulttuuri laahaa vielä Amerikkoja jäljessä... Jos lukee jenkkifoorumeita, niin huomaa pian, että siellä todella monella radalla on useita tiipaikkoja ja jengi yleisesti puhelee keskusteluissa "short", "long", "red", "blue", "gold" -termeillä... Hyvin toteutettuna (uusi linjoja pelattavaksi/treenattavaksi kaikille) soisi näiden tiikäytäntöjen yleistyvän Suomessakin. Sitä en sitten tiedä tulisiko Utraan tällaiset toteuttaa ja missä muodossa/laajuudessa - toisaalta - pioneerityötähän tässä tehdään eli kokeilemalla oppii...

[Karhumies]

Ehdotetut vaihtoehtoiset tiiauspaikat antavat pweriaatteessa mahdollisuuden pelata rataa helpotettuna versiona. Mutta enpä usko, että kovinkaan moni niitä oikeasti käyttäisi - miksi kävellä väylälle korista pisimmällä olevan tiiauspaikan ohi ilman, että aloittaa heittämisen siitä? Ittellä ei ainakaan luonto anna myöten tuollaiseen nössöilyyn, oli väylä sitten vaikka kuinka vaikea tahansa.

Omia ratakokemuksia:
Täällä Helsingin Talissa ei ole vaihtoehtoiset tiit, vaan vaihtoehtoiset korit. Väylillä 5, 6 ja 13 on siis kisakori eli kori B viety kauemmas kuin virallinen ratakartta näyttää, johon heitetään viikkokisoissa yms. Kori A ja B näkyy kumpikin väyläopasteessa, ja niillä saattaa olla keskenään eri par (Par 3 vs Par 4). Pooli voi sitten itse päättää kumpaan koriin pelataan. Tii on molemmille koreille sama. Talissa jengi valitsee par 4 kori vs Par 3 kori yleensä sen helpomman, jolloin takana olevat poolit eivät onneksi ihan tolkuttoman pahasti ruuhkaudu niissä metsäväylissä, jotka ovat aikamoisia pillejä kyllä välistä, joskin aina on selkeä väylä korille olemassa. Koen systeemin erittäin toimivaksi radan flown kannalta. Eli Tali on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että juuri näin homma toimi.
http://frisbeegolfradat.fi/files/ratakartat/tali.pdf

Jyväskylän Laajavuoressa on kakkosväylä pitkältä tiiltä 224m par 4, amatööritiiltä 155m par 4. Kun kävin itse siellä pelaamassa, en nähnyt ketään, joka olisi valinnut lyhyemmän tiin (muut kuin me), ja se ruuhkautti koko radan alkupään ihan hemmetilliseen sumppuun, kun toi ekstra 70m vei ekstra 2-3 heittoa + mahdollisesti vielä OB päälle per pelaaja amatööripoolista. Ongelmaa pahentaa vielä entisestään tuo "Radan väylät 1-6 soveltuvat myös aloittelijoille. " eli ei tartte lähteä rinnettä kipuamaan alkupään väylät pelatessa. Eli ihan kaikki kasuaalit 20m per heitto ekaa kertaa elämässään pelaavat heittäjät tulee myös pelaamaan ton kakkosväylän, ja ne systemaattisesti pelaavat sen siitä 224m tiiltä, koska se on siirtymän suunnasta lähin tii. Eli Laajavuori on mielestäni malliesimerkki siitä, että ei näin.
http://frisbeegolfradat.fi/files/rataka ... kartta.jpg

Suomalainen mindset toimii siis jokseenkin niin, että jengi heittää järjestään aina siirtymää lähimmältä tiiltä, koska laiskasti kukaan jaksaa kävellä sitä ekstra matkaa lyhyemmälle tiille, kun "sen matkan voi kävellä yhtä hyvin kiekkoa heittäenkin eikä vaan kiekko kädessä".

Jos aiotaan tehdä useampi kuin yksi tii, niin turvallisuussyistä kauemmalta tiiltä pitää nähdä sekä se lyhyempi tii että koko kävelymatka pitemmältä tiiltä lyhyemmälle tiille. Ettei kukaan heitä avauksellaan lyhyemmälle tiille kävelevää/kävellyttä takaraivoon. Isona ongelmana on, että todella herkästi kaukana pitkällä tiillä perässä oleva amatööripooli lähtee pelaamaan lyhyelle tiille kävelevien päälle "kun ne ei oo pelaamassa", mistä seuraa toistuvia läheltä piti-tilanteita kun kiekot kopsahtelee kuumottavasti pari metriä taakse maastoon.

[Karhumies]

Sellainen ekstrahuomio vielä, että tuolla Talin 216m par 5 ykkösväylällä on usein 3 kappaletta amatööripooleja pelaamassa yhtä aikaa samaa väylää (yksi korilla, yksi puolivälissä, yksi lähtenyt liikkeelle tiiltä, lisäksi pari poolia perässä venaamassa jotka lähtee pelaa heti kun se edellinen pooli on puolivälissä väylää) niin että kutosväylää tulee vielä yksi pooli vastaan. Välillä ollaan aika riskirajoilla siinä, että jos tulee vaikka hirvee hysseflippi joka yllättäen osuu/ei osukaan puuhun, niin se voi tosi helposti olla jotain edellä pelaavaa (joko sama väylä tai viereinen väylä) ohimossa. Forea kuulee huudettavan useampaa kertaa päivässä.

Näkyvyys on ihan hemmetin tärkeää pitkillä väylillä. Jos on mahdollista, että edellinen pooli on mennyt hieman metsän puolelle eikä sitä näe tiiltä, niin harva sitä lähtee spottaamaan vaan avaa surutta täysillä ilman fore-huutoja. Iso ongelma on, jos pitää arvata milloin edellinen pooli on suorittanut väylän, eli jos kori ei näy tiille -> ei tiedä milloin on turvallista avata -> amatöörit ei tunnu paljoa odottelevan. "Kyl ne varmaan pelas jo" vaikka siellä saatetaan olla hieromassa hermot repivää paluuputtia tai kirjaamassa tuloksia ylös korin alla (mikä ei ole hirveän fiksua, muta silti monet ihmiset tekee niin). Jos väylä on 100+m niin ei sitä korin kilinääkään yleensä kuule enää tiille siinä vaiheessa, ja toi 100m on kuitenkin matka jonka moni lajia pitkään harrastanut saa heitettyä yhdellä avauksella usein metsässäkin.

Eli pointtini on se, että vaikka väyliä voidaan pidentää, turvallisuutta ei kannata missään vaiheessa vaarantaa. Näkyvyys tiiltä korille asti on mielestäni isoin turvallisuustekijä, koska amatööripelaajat + korkea radan käyttöaste + huono näkyvyys + kehotus spottaamiseen on yhtälö, joka ei käytännössä Suomessa toimi.

EDIT:
Lisää toimivia käytäntöjä:
Talissa on monen pitkän metsäväylän tiillä puinen penkki. Jotenkin kummasti se yksi penkki vähentää hemmetisti poltetta avata edellä pelaavien päälle. Lisäksi penkki antaa luontevan tavan päästää takana pelaava nopeampi pooli ohi metsän keskellä. Harvaa napostaa jäähä tiin viereen seisoksimaan siksi aikaa kun ohi päästettävät pelaa, mutta istumassa odottaminen tuntuu olevan psykologisesti ihan toinen juttu.

[Markku]

Hyviä pointteja karhumieheltä ja ittellä myös ihan samanlainen kokemus Laajavuoressa pelaamisesta. Lisäkorit Talin tapaan olisi varmaan parille kolmelle etuysin pisimmälle väylälle hyvä ratkaisu, mutta tämä tietysti sitten maksaa jo jonkin verran euroja. Halvin ja myös toimiva ratkaisu on lyhentää niitä väyliä nyt suunnitelluista

Edit:
Seuran kassassa on kyllä rahhoo...

[Teppo]

Tässä kohtaa kannattaa muistaa mihin tarkoitukseen ja minkä tasoisille pelaajille rataa suunnitellaan. Kyllä tähän kaupunkiin yksi vaikeakin rata mahtuu.

Minun mielestä olisi hienoa että noita vaihtoehtoisia tiipaikkoja "virallistettaisiin" merkkaamalla niitä sitä mukaa kun pelaajat hyviä väyliä keksivät. Ja nimenomaan niin että etutiillä on oma ominaispiirre, eikä vain lyhennetty versio alkuperäisestä. Niinhän se menee että yleensä kaikki pelaa aina takatiiltä, varmaan siksi että ihmiset haluaa pelata pitkiä väyliä, hienoa että niitä saadaan Joensuuhunkin.

Turvallisuus on kiinni heittäjistä. Minun mielestä myös kasuaalimallekin pelaajalle voisi näissä keskusteluissa antaa edes vähän luottoa.

[Ville]

Puutarhurin viesti "kolme mäntyäkin kuulostaa vähäiseltä toimenpiteeltä" jäi kolkuttelemaan päähän. Voitaisiin vielä vähän katsoa kovemmalla kädellä maastoa ja merkata eri tavalla optionaaliset puut mitä lisukkeeksi haluttaisiin poistettavan että väyliin saataisiin lisää tilaa. Väännetään sitten vähän enemmän kättä kun katselmus tehdään kaupungin herrojen kanssa.

[Joonas]

Väyläopasteissa olisi joka tapauksessa hyvä mainita erityiset vaaranpaikat. Esim. jos tiiltä ei näe jonkin mutkan taakse, mutta heitot voivat sinne (kohtuullisella todennäköisyydellä) mennä, niin siitä on syytä varoittaa, että täytyy varmistaa turvallisuus ennen heittoa. Tietysti siis näiden asioiden pitäisi olla kaikille harrastelijoille itsestään selvyyksiä, mutta ei niitä aina tule innostuksissaan huomattua, ja erityiset vaaranpaikat olisi hyvä erikseen ilmoittaa, jotta ne tulee todennäköisemmin huomioitua.

Tulee mieleen Suonenjoen DGP:n väylä 5, missä heitetään pururadan ylitse. Ensin tuntuu siltä, että siitä on hyvä näkyvyys, mutta väyläopasteessa erikseen varoitetaan muista liikkujista ja sitten kun katsoo tilannetta uudestaan niin vasta tajuaa, että siinä oikeasti onkin mahdollisuus, että joku sattuu tulemaan juuri väärään aikaan heittolinjalle nurkan takaa. Joten ihan tällaisen oman kokemuksen perusteella tuota ehdotan.

[Karhumies]

Tässä kohtaa kannattaa muistaa mihin tarkoitukseen ja minkä tasoisille pelaajille rataa suunnitellaan. Kyllä tähän kaupunkiin yksi vaikeakin rata mahtuu.

Minun mielestä olisi hienoa että noita vaihtoehtoisia tiipaikkoja "virallistettaisiin" merkkaamalla niitä sitä mukaa kun pelaajat hyviä väyliä keksivät. Ja nimenomaan niin että etutiillä on oma ominaispiirre, eikä vain lyhennetty versio alkuperäisestä. Niinhän se menee että yleensä kaikki pelaa aina takatiiltä, varmaan siksi että ihmiset haluaa pelata pitkiä väyliä, hienoa että niitä saadaan Joensuuhunkin.

Turvallisuus on kiinni heittäjistä. Minun mielestä myös kasuaalimallekin pelaajalle voisi näissä keskusteluissa antaa edes vähän luottoa.

Olipa rata "tarkoitettu" kenelle tahansa, niin kyllä siellä silti käy ihan kaikentasoiset koittamassa. Ihan vaan jo siitäkin syystä että ainoa "täysimittainen" rata seudulla. On ikävää, jos ratakierto menee sen takia juntturaan. Mielestäni vaihtoehtotiiden sijaan kannattavampaa on, että on vaikkapa 4-6 väylän lenkki joka sopii myös aloittelijoille ihan oikeasti eikä vain nimellisesti niin kuin Laajavuoressa. Vaihtoehtotiissä on aina sekin ongelma, että jokaisesta sellaisesta pitää olla käytännössä varoitus väylätaulussa että älä avaa tiiltä X ennen kuin olet varmistanut että kukaan tiillä Y ei ole vaarassa. Käytännössä lyhennetyt tiit ovat helpoin toteuttaa turvallisesti, koska vain siten ollaan helposti ilman spottareita varmoja, ettei pelaajat pelaa toistensa päälle kuolleisiin kulmiin.

[Karhumies]

Väyläsuunnittelusta: "tylsä ja tavallinen" 18 väyläinen hyvin toteutettu metsärata, jossa olen itse käynyt pelaamassa on Hyvinkää: http://frisbeegolfradat.fi/rata/hyvinkaa_discgolfpark Jos pitkät väylät on ainoa, mitä halutaan, niin toi on hyvä benchmark. Pitemmän päälle väylät kummiskin toistaa itteensä aika paljon: on väylä jonka ympärillä metsää, et halua olla metsässä x18. Melkein ainakin. Pururadan levyiset väylät kauttaaltaan, mikä tulee ottaa huomioon par-lukuja arvioidessa.

Paljon kekseliäämpi ja persoonallisempi metsärata sekä oma kaikien aikojen ratasuosikkini on Nummelanharju:
http://www.nummelanfrisbeeseura.com/nfs ... from-title

Esittelyvideo: (ei toiminut mobiililaitteella)
http://m.youtube.com/watch?v=51O1JWhoiZE

Nummelanharjulla on erinomaisesti hyödynnetty korkeuseroja, maastoa ja rakennettu noihin par 2 väyliin aitaukset jolloin holariyritys menee herkästi kolmeen heittoon. Tonne tullaan pelaamaan tosi kaukaa asti, koska väylät eroavat toisistaan tosi paljon ja tuloksena on tosi mielenkiintoinen rata. On siellä sitä 180 metristäkin tarjolla, ja pari kertaa pääsee avaamaan komeesti alamäkeenkin. Luokitus A2.


Söderkullassa
http://frisbeegolfradat.fi/rata/soderku ... park_sipoo
Puolestaan on metsäväylien lisäksi kekseliäästi hyödynnetty avoimelta metsään heittämistä väylillä #2 ja #6. Kakkonen vielä kallion päälle ylämäkeen. Jolloin jos lähtee ahnehtimaan kakkosessa birkkua, menee herkästi neloseksi jos heittää pitkäksi metsään tai korista sivuun metsään. Mielestäni kekseliäitä väyliä, tuovat hyvin vaihtelua "pelkkään" metsässä heittelyyn.

[Pasi]

Puutarhurin viesti "kolme mäntyäkin kuulostaa vähäiseltä toimenpiteeltä" jäi kolkuttelemaan päähän. Voitaisiin vielä vähän katsoa kovemmalla kädellä maastoa ja merkata eri tavalla optionaaliset puut mitä lisukkeeksi haluttaisiin poistettavan että väyliin saataisiin lisää tilaa. Väännetään sitten vähän enemmän kättä kun katselmus tehdään kaupungin herrojen kanssa.

<3