Morjentes ja taas kiekko lentää.

Lisää settiimme vieraat radat mutta sama laji. Tällä kertaa kävin tutustumassa uuteen ja pieneen turnaukseen Hampurin etelä osassa. Turnaus oli nimeltään Oak Tree Lake Swoosh…juu ja en keksinyt nimeä itse. Kenttä oli kasattu mukavalle alueelle vesistön viereen. Kesäisin puistossa on kuulemma paljon käyttäjiä joten pelaaminen silloin on siellä melko mahdotonta. Rata olikin rakennettu käyttäen siirrettäviä koreja.

Pelaajia tässä pienessä turnauksessa oli 24. Radalla oli 12 koria ja ne kierrettiin kolmeen otteeseen. Kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen oli meille järjestetty lounas ruokailu läheisessä lämminhenkisessä pubin tyylisessä paikassa. Lounaaksi olikin Currywurstia ja perunaa.

Turnaus aloitettiin mukavissa tunnelmissa, tosin hieman peläten sadetta. Lopulta sadepilvet väistyivät kokonaan ja peli saatiin pelata todella hyvässä säässä. Tuulta oli juuri sen verran että sen huomasi mutta se ei häirinnyt heittoja juurikaan. Aurinkokin pilkahteli pelin toisella kierroksella.

Väylät olivat mukavia ja pituuttakin niissä riitti ihan tarpeeksi. OB-alueet oli rajattu minimiin niin että vain väylillä 1,3 ja 12 piti varoa rajojen ylitystä. Rata kulki suurimmaksi osaksi tasaisella nurmi pohjalla, puitten ja isojen puskien luodessa esteitä. Monella pelaajalla nuo isot pusikot aiheuttivat suuria ongelmia ja näin saivatkin tuhlattua par 3 väylällä kuusikin heittoa. Rata oli kuitenkin niin ystävällinen, ettei tietääkseni kukaan hävittänyt kiekkoja pelin aikana. Ensimmäiset kaksi kierrosta pelasimme samalla poolilla, ja vasta lounaan jälkeen poolit jaettiin uusiksi.
Ensimmäiset kaksi kierrosta menivätkin minulta lähinnä radan opetteluun ja siihen että kuinkas tätä lajia oikein pelattiinkaan. Lopulta kolmannella kierroksella heitot menivät melko lähelle niin kuin niiden olisi alusta asti pitänyt mennä. Kolmatta kierrosta sainkin pelata tuttujen tyyppien kanssa, jotka olin tavannut edellisessä turnauksessa. Ylipäätään hyvin rentoa porukkaa. Perin saksalaiseen tapaan monet pelaajat kuskasivat mukanaan ”urheilujuomaa”, eli siis pulloa tai paria bisseä.

Oma pelini kehittyi kierros kierrokselta ja lopulta olin sijalla 9. Hampurin Discgolf seuran jäsenten välillä käytiin myös bag-tag pelimuodon kilpailu jossa pelaajilla on numero laput laukuissaan ja ne vaihtavat omistajaa jos joku haastaa toisen ja päihittää tämän pisteissä. Tällä kertaa haaste oli seuran paikalla olevien pelaajien kattava ja näin ei kenenkään tarvinnut haastaa toista. Bag-tag numerot saivat näin uudet omistajan pisteitten selvittyä turnauksen lopussa. Oma sijani koheni kummasti tällä kertaa…kunnes seuraava haaste tulee.

Kaikkinensa turnaus oli oikein mukava ja osoitti että pienelläkin työllä saadaan aikaan mukava tapahtuma jossa pelaajilla on hauskaa ja saa nauttia kiekkogolfista…ja kun kotimatkakaan ei kestänyt kuin parikymmentä minuuttia oli sekin oikein mukavaa.

Terveisin: Ulkomaan kiekkokirjeenvaihtaja Ismo