Savonlinnan mestaruus Joensuuhun

Savonlinnassa järjestettiin 11.10. – 12.10.2014 avoimet Savonlinnan mestaruuskisat, jossa kisattiin yhteensä kuudella eri radalla. Kisaan osallistui kaiken kaikkiaan 28 heittäjää, pääosin Savonlinnasta ja Mikkelistä. Joen Liitokiekon värejä lähti edustamaan Miika Voutilainen.

Tällä kertaa laatu korvasi määrän, sillä Miikan kahden päivän tasainen suorittaminen huipentui viimeisenä radan (Aholahti) rataennätykseen ja loppujen lopuksi selkeään voittoon. Joen Liitokiekko onnittelee Miikaa hienosta saavutuksesta!

Huomasin kisan sattumalta Facebookkia selatessani ja koska syksyllä kisoja ei liiemmin ole tarjolla, niin päätin tarttua tilaisuuteen. Lisähaastetta kisaan toi se, että neljällä radalla en ollut aiemmin käynyt ja yhtä oltiin muokattu edellisen käynnin jälkeen. Vielä kisa-aamunakin tiedossa oli vain aikataulu ja osallistumismaksun suuruus (5€), mutta onneksi tarkemmat kisasäännöt selvisivät kisapaikalla.

1. KISAPÄIVÄ

1.kierros klo 08:45 – KAUVONNIEMI, 12-väylää (Kauvonniementie 50, Punkaharju)

Kauvonniemi on tänä kesänä Punkaharjuun valmistunut 12-väyläinen metsärata, joka osittain myötäilee leveähköä lenkkeily/hiihtouraa. Rata oli jo nyt toimiva kokonaisuus ja riittävän haastava pitempäänkin harrastaneelle. Muutamien väylien hiomisella siitä saisi vieläkin paremman. Kannattaa käydä kokeilemassa, jos Punkaharjulla päin liikuskelee.

Itse ehdin kiertää radan pikaisesti ennen kisaa, joten tiesin mitä odottaa. Pelikirja jäi avoimeksi muutamien väylien kohdalla ja se näkyi sitten kisassa hieman väärinä kiekkovalintoina.

Kierros aloitettiin väylältä 10, josta tulikin hermoillessa kierroksen ainut bogi. Myös seuraava väylä lähti huonosti liikkeelle, mutta sain pelastettua siitä kuitenkin par:n. Valoa alkoi näkyä tunnelin päässä, kun sain radan pitkältä ja kapealta par 4:ltä (väylä 12.) kahdella hyvällä heitolla kiekon n. 9 metrin ylämäkiputille, josta Splinter lensi keskelle koria. Tämän jälkeen edettiin hieman vaihtelevilla heitoilla, mutta birdietä tuli kuitenkin yhdeltä lyhyeltä ja kahdelta oikealle kääntyvältä väylältä.

Viimeisenä väylänä oli alamäkeen heitettävä par 4 väylä (http://youtu.be/rRfRTXL1R8c?t=56s), jossa avaus karkasi hieman väylältä pois, mutta n. 90 metrisellä upsilla sain pelastettua itseni putille. Täpärästi sain n.10 metrisen haaraputin sisään, jolloin kierros päättyi tulokseen -4. Sillä pääsin jakamaan kärkisijan ja uuden rataennätyksen Henri Lehtosen kanssa.

Tulos: 3 2(-1) 3 2(-1) 3 2(-1) 3 3 3(-1) 4(+1) 3 3(-1) = 34(-4)

2.kierros – HERTTUA, 9-väylää (Veneenniementie 63, Kerimäki)

Päivän toinen rata oli Herttuan 9-väyläinen metsärata, joka kierrettiin kertaalleen. Vasta äskettäin uudistettu layout koostui kapeista metsäisistä väylistä ja OB-rajoista. Väylät olivat haasteellisia ja tarkkoja heittoja vaativia. Ylimääräistä haastetta tuli siitä, että en ehtinyt kiertää väyliä ennen kierrosta, joten heittolinjat olivat välillä hakusessa.

Itse kisakierros sujui par voittoisesti, vaikka korin rakenteita tuli kolisteltua lähestymisissä ja puteissa useaan otteeseen. Toinen kierros olisi varmasti selkeyttänyt pelaamista, mutta sama tilanne oli varmasti monella muullakin. Rata osoittautui haastavaksi, sillä vain kaksi pelaajaa heitti alle parin. Tämä myös tiesi sitä, että siirryin kahden heiton erolla kokonaiskisan johtoon. Vuorossa ruokatauko ja pastaa naamaan.

Tulos: 2(-1) 3 3 4(+1) 3 3 2(-1) 3 3 = 26(-1) / 60 (-5)

3.kierros – HARJUMAJA , 18-väylää (Harjumajantie 22, Kerimäki)

Odotin päivän päättävää Harjumajan rataa mielenkiinnolla, koska aiemmin 14-väyläisenä ratana se oli ollut haastava ja hieno kokonaisuus. Tänä kesänä laajennetussa radassa oli myös osalle vanhoista väylistä tehty muutoksia, joten iso osa väylistä oli minulle uusia. Ehdin käydä vilkaisemassa ennen kierrosta uudet väylät, joten itse kierroksen aikana pystyi keskittymään paremmin itse heittämiseen. Muutamaa uutta väylää oli jouduttu muokkaamaan alkuperäisistä suunnitelmasta poiketen, mutta samalla niistä oli tullut melko uniikkeja.

Kierros alkoi melko tasaisesti, tuli muutamia virheitä ja muutamia onnistumisia. Avaukset eivät olleet riittävän laadukkaita, jotta birdejä olisi pystynyt yrittämään useampaa. Radan puolivälin paikkeilla olin jo pari heittoa plussalla. Muutamalla hiukan onnekkaalla avauksella sain kuitenkin taas pelistä kiinni ja lopun neljällä peräkkäisellä birdiellä nousin -2:een ennen viimeistä väylää. Helpolla par4 väylällä avaus kuitenkin meni ohi porttimandosta ja jouduin tyytymään väylällä bogiin.

Kierroksen -1 tulos riitti tällä kertaa kierroksen kärkisijaan ja samalla kasvatin kokonaiskisan johdon viiteen heittoon. Toiseksi oli noussut Linnan Mandon Jaan Takala (kämmenheittäjä), jonka kanssa taisteltiinkin sitten koko loppuaika kisan voitosta.

Tulos: 3 3 3 3 4(+1) 3(-1) 5(+1) 3 3 3(-1) 4(+1) 4 4(+1) 2(-1) 4(-1) 3(-1) 2(-1) 5(+1) = 61(-1) / 121 (-6)

10660207_597553027022755_6370271378391564057_n
Oma avaus onnistui ja sadan metrin ilmalennon jälkeen kiekko löytyi viiden metrin päästä korista. ©Linnan Mando

2.KISAPÄIVÄ

4 & 5.kierros klo 08:45 – TERVASLAHTI 2×6-väylää (Telakkatie 17, Savonlinna)

Toinen päivä alkoi kisan helpoimmalla, 6-väyläisellä puistoradalla, joka kierrettiin kahteen kertaan. Väylillä oli paljon tilaa, joten puut ja muut esteet pystyi kiertämään suht vaivattomasti. Väylien pituudet vaihtelivat 50 metristä 120 metriin (par 4). Ehdin kiertää radan kahteen kertaan ennen kisakierrosta ja väylät olivat sen verran selkeitä, ettei tarvinnut hirveämmin pohtia mitä kullakin väylällä heittelisi.

Ensimmäinen kierros lähti haparoiden liikkeelle, kun kahden ensimmäisen väylän avaus jäi kauas puttipaikoilta ja jouduin tyytymään par-lukemiin. Tämän jälkeen avaukset jäivät riittävän lähelle, jotta putteja pääsi yrittämään. Puttaaminen oli onnekseni heti aamusta kunnossa, joten alle kympistä kiekot tippuivat varmanoloisesti koriin. Ainut ”puttimoka” tuli toisen kierroksen kolmosväylältä, kun kahdeksan metrinen ylämäkiputti ei jäänyt koriin. Tästä huolimatta kahden kierroksen yhteistulokseksi tuli -9 ja se tuli ennen kaikkea onnistuneilla suorituksilla, koska huonoilla heitoilla ei birdejä tälläkään radalla otettu.

Tulos: 3 3 2(-1) 3(-1) 2(-1) 2(-1) = 15(-4) / 136 (-10)
Tulos: 2(-1) 2(-1) 3 3(-1) 2(-1) 2(-1) = 14(-5) / 150 (-15)

6.kierros – KALASTAJAKYLÄ 9-väylää (Onkimiehentie 17, Savonlinna)

Kalastajankylän 9-väyläiselle puistoradalle pääsin kuuden heiton johdossa. Kierrokselle jouduin lähtemään ilman, että väylistä oli juurikaan mitään käsitystä, joten mitä tahansa pystyi tapahtumaan. Rata ei ollut mitenkään erityisen haastava pelata par:iin, mutta birdien saamiseen piti avauksissa olla laatua. Huonot heittolinjat ja väärät pituuden arvioinnit takasivat sen, että en päässyt kierroksella kunnollisille puttipaikoille riittävän usein. Tosin alusta asti tavoitteena oli ylläpitää johtoasemaa ja välttää tyhmät virheet. Tässä tapauksessa se toimi, vaikkakin Jaan sai otettua yhdellä heitolla kiinni.

Tulos: 3 2(-1) 3 3 2 3 2(-1) 2(-1) 3(+1) = 23(-2) / 173 (-17)

7.kierros – AHOLAHTI 19-väylää (Naistenlahdentie 120, Savonlinna)

Kisan voitto ratkaistiin siis Aholahdessa, josta itselläni on ollut aikaisemmista kisoista hyviä muistoja. Johto oli viisi heittoa ja kolmanteen kolmetoista heittoa, joten voitto ratkaistiin kahden heittäjän kesken. Radan layout oli sama kuin kesällä käydyssä PDGA-kisassa, poikkeuksena A-lisäväylä, joka oli muutettu hieman pitemmäksi. Tavoitteena oli pelata vain omaa peliä ja antaa muiden tehdä virheet.

Kierros alkoi ykkösväylältä, joka olikin ainut väylä mihin en ollut kehittänyt järkevää tapaa päästä korille. Pyrin vain pelaamaan varmasti ja heitin upsin n. 15 metriin, josta putti meni hiukan ohi korista. Kakkosella, kolmosella ja A-väylällä ei ollut ongelmia, mutta nelosella piti putata jo kasimetrinen, jotta birdie varmistui. Vitosväylällä avaus jäi hiukan matalaksi, jolloin kiekko ei jaksanut liidellä korille asti. Noin viisitoistametrinen birdieputti meni ohi, joten kierroksen toinen par oli tosiasia.

Kutosväylän birdien jälkeen kierros oli menossa -5:ssä, mutta Jaan oli tehnyt vastaavaa jälkeä, joten olin edelleen viiden heiton johdossa. Tämän jälkeen aloin kuitenkin vähitellen kasvattamaan johtoani, kun Jaanin keskittyminen alkoi pikku hiljaa herpaantua. Radan puolivälistä eteenpäin pystyin pelaamaan vapautuneesti ilman suurempia paineita ja kun avaukset toimivat, niin putteihin ei jäänyt haastetta. Ensimmäisen kerran aloin jännittämään tulosta, kun saavuimme väylälle #16, sillä siinä oli hyvä mahdollisuus kimmottaa kiekko lampeen. Avaus onnistui kuitenkin mainiosti ja kiekko tippui viiden metrin eagle-putille. Pieni keskittyminen ja Splinter varmasti keskelle koria.

Jäljellä oli enää kaksi väylää ja molemmat olivat selkeitä birdieväyliä. Voitto oli ratkennut jo aiemmin, joten jäljellä oli kierroksen selvittäminen kunnialla loppuun. Seitsemällätoista meinasi tulla kierroksen ensimmäinen virhe, kun kuusi metrinen putti pomppasi alaraudasta koriin. Lähellä oli, mutta selvittiin. Viimeisellä väylällä Jokeri lensi pienessä annukassa viiden metrin päähän korista, joten pieni paineputti jäi vielä loppuun. Kiekko keskelle koria ja vapautuneet juhlinnat päälle. Elämäni selkeästi parhain yksittäinen kierros ja hyvältähän se myös tuntui. Sydän hakkasi hullun lailla vielä viisitoista minuuttia kierroksen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja mukavaa oli koko ajan. Sää oli muutamaa sadekuuroa lukuunottamatta hyvä, joten heittämiseen pystyi keskittymään täysillä. Kiitoksia Linnan Mandolle kisan järjestämisestä.

– Miika

Tulos: 3 2(-1) 3(-1) 2(-1) 3(-1) 3 2(-1) 2(-1) 3(-1) 2(-1) 2(-1) 3(-1) 3(-1) 2(-1) 2(-1) 2(-1) 2(-2) 2(-1) 2(-1) = 45(-18) / 218 (-35)