11 pelaajan voimin Peurunkaa valloittamassa

Peräti 11 Joen Liitokiekon edustajaa kävi testaamassa taitojaan 18 – 19.04.2015 Peurungan Revolution Summer Season Opener 2015 SFL/PDGA-kisassa. 20-väyläisellä metsä/puistoradalla pelattiin kolme kierrosta (kaksi lauantaina ja yksi sunnuntaina) kahdeksassa eri sarjassa.

Joen Liitokiekosta avoimeen sarjaan osallistui yhdeksän heittäjää, Seniorit-50 ja juniorit-19 -sarjoihin puolestaan yksi kumpaankin. Ihan kirkkaimmilla sijoilla ei tällä kertaa meikäläisiä nähty, mutta tyhjin käsin ei kisasta lähdetty, koska Miika Voutilainen (sijoitus 6/52) ja Mikko Makkonen (sijoitus 10/52) selvittivät itsensä avoimessa sarjassa palkinnoille.

Maininnan arvoinen oli myös Mikon toinen kierros, sillä tulos -5 (56 heittoa) nousi kaikkien aikojen kolmanneksi parhaaksi Joen Liitokiekon väreissä tehdyksi ratingkierrokseksi (alustava rating 989).


Henkilökohtaiset raportit

Miika Voutilainen, Avoin, 6/52

Kisaaminen Peurungassa aloitettiin jo perjantaina parikisan merkeissä. Joukon kanssa heitettiin tulokseksi -5, jolla irtosi voitto joensuulaispareista, mutta itse kisan kärki jäi vielä kauas. Oma heittäminen tuntui ihan hyvältä ja varsinkin upseissa löytyi tarkkuutta ja pituutta normaalia enemmän. Luottavaisin mielin siis viikonlopun koitokseen. Tavoitteeksi kierroksille asetin itselleni par -tuloksen ja jos peli alkaa kulkemaan, niin vielä vähän alle.

1.kierros

Kisa alkoi hieman hapuillen #6 väylältä, mutta hiukan yllättäen otin seiskaväylältä birdien, kun pystyin toistamaan parikisan avauksen, eli kiekko upsilla puiden yli kahteen metriin. Sen jälkeen mentiinkin pitkään par-tulosta heitellen, koska puttaaminen oli edellisen viikon tavoin liian varovaista ja jäykkää. Paria väylää lukuunottamatta avaukset olivat riittävän varmoja, pääsin birdie-puteille tai vaihtoehtoisesti olin par-nostolla, joten mitään sankariheittoja ei tarvinnut esittää. Ennen viimeistä #5 väylää olin tuloksessa -1 ja tavoitteena oli vain saada pelattua väylä varmasti par-tulokseen. Noh, niinhän siinä kävi, että avaus osui väylällä olevaan puuhun, josta se kimposi vasemmalle pururadan reunalle (mando oli vielä kiertämättä). Putti takaisin väylälle, upsilla osuma toiseen puuhun ja siitä lähestyminen korin alle. Kiekko koriin ja tuplabogi korttiin.

Kierroksella oli yllättävän huono tulostaso, joten tulos +1 riitti jaettuun neljänteen sijaan, vain kaksi heittoa kärjestä. Välitauolla pizzabuffet naamaan ja keskittymään seuraavaan kierrokseen.

2.kierros

Kierros alkoi vaikeasti, sillä viiden par:n jälkeen, otin seiskalta kunnon aivokuoleman ja napsautin korttiin triplabogien (OB + huono lähestyminen + kolme puttia). Vielä kun kasilla sain huonoilla heitoilla bogien, niin tulos oli +4 ja olotila epäuskoinen. Sain onnekseni pelistä kiinni takakympin aikana ja sieltä oli tuloksena neljä birdietä ja yksi bogie. Sain jopa muutaman n. kymppimetrisen putin sisään, joka oli suuri helpotus, kun mietti miten surkeasti putit olivat viime aikoina menneet sisään. Ensimmäisen pitemmän putin jälkeen suusta tuli ihan spontaanisesti: ”oho”.

Kierros päättyi ykkösväylään, jossa heitin tarkoituksella kolmetoista metriä korista lyhyeksi, jottei tarvinnut seikkailla OB-tolppien väärällä puolella. Tällä kertaa putti osui viimeisin ketjuihin vasemmalla ja tippui koriin. Kierroksen lopputulos oli par ja piti pitkään tarkistaa tuloskorttia, että eikö se oikeasti ollut huonompi. Toisella kierroksella kierrostulokset parantuivat kärjessä keskimäärin neljällä heitolla ja kun en itse sellaiseen nousuun pystynyt, niin tipuin alaspäin tuloslistassa. Viimeiselle kierrokselle lähdin kahdeksannelta sijalta, kuusi heittoa kärjestä. Parhaat 13 heittäjää pääsivät palkinnoille, joten normaalilla suorituksella tyhjin käsin ei tarvitsisi lähteä.

3.kierros

Viimeinen kierros lähti liikkeelle erinomaisesti. Heittäminen oli helpon oloista ja pitkiä putteja ei juurikaan tarvinnut tehdä. Ja kun niitä tuli, niin uskalsin putata yllättävän rennosti. Yhdentoista väylän jälkeen olin vielä -3:ssa, mutta kisan peikoksi muodostunut väylä #13 oli eri mieltä. Avaus ensimmäiseen puuhun ja loppu oli selviytymistaistelua. Kun vielä 15 metrinen bogie-putti pomppasi alaraudan päältä pois, niin tuplabogia korttiin. Tämän jälkeen mentiin par-linjalla, kunnes väylällä #19 tuli kolme liian varovaista suoritusta ja tuloksena bogi. Kun kahdella viimeisellä väylällä en päässyt enää ”pirkkujen” makuun, niin kierros päättyi edellisen tavoin par-tulokseen. Kierroksen aikana tuli ilmi taas se ongelma, että jos kierros lähtee hyvin käyntiin, niin loppukierros on enemmänkin tuloksen varmistelua, kuin birdien metsästystä. Ja niinhän siinä yleensä käy, että se hyvä tulos haihtuu pikku hiljaa olemattomiin.

Lopputulos kisasta +1 ja sijoitus kuudes. Tämän hetkisellä suoritustasolla se oli maksimisuoritus, mutta kunhan puttipeliin tulee lisää itseluottamusta, niin voi lähteä tavoittelemaan parempia tuloksia. Voittokamppailuun ei tällä kertaa hyvälläkään puttipelillä olisi ollut mahdollisuuksia. Oma peli on vielä liian varman päälle pelaamista, että avoimessa sillä voisi voittoja ottaa. Tasaisella peruspelillä pystyy kamppailemaan palkintosijoista, mutta pitäisi olla vielä aggressiivisempi, jos birdietä haluaisi kierroksilta ottaa enemmän.

Juankosken kisa 2.5. kertoo sitten ollaanko menossa oikeaan suuntaan.

Mikko Makkonen, Avoin, 10/52

Matkaan lähdettiin Villen ja Timon kanssa perjantaiaamulla klo 9 ja heitettiin matkalla Varkauden Lemmensillanpuisto ja Hankasalmen Revontulessa 9-väyläinen rata. Hankasalmen rata oli yllättävän mukava, varsinkin golfkentän ja järven vieressä kulki kauniita väyliä. Päätettiin pelata kaksi kierrosta. Toisella kierroksella tuuli alkoi puhaltaa kovemmin ja jossain vaiheessa kierrosta seisoin heittämässä lähestymisheittoa jonkun saunarakennuksen katolla. Mukava alku pelireissulle ja hyvillä mielin Peurunkaan. Kun kuusi joensuulaista oli paikalla, arvottiin parikisan parit ja lähdettiin kierrokselle. Pelattiin Andyn kanssa best shottina +3 eli eihän se ihan kulkenut. No, kisahan olisi vasta lauantaina.

Kisakierros käyntiin saariväylältä #19, josta korttii bogey. Seuraavaksi uusi vedenylitysväylä #20, jossa kaksi heittoa järveen ja lopulta korttiin nelosbogey. Hieman entuudesta muokattu 134m nelosväylä. Kolme avausta outtiin ja korttiin nelosbogey.

Päällimmäinen tunne itseinho. Voisipa laittaa nuo väylien tulokset jonkun olosuhteen tms. piikkiin, mutta ihan itse heitin ne. Harvoin on pääkoppa jäätynyt kisoissa noin pahasti. Kun ensimmäinen kiekko jäi nelosella outtiin, olin melko varma, että en millään konstilla voi saada kiekkoa jäämään pelialueelle. Loppukierros suhteellisen hyvää pelaamista, mutta aika synkissä tunnelmissa mentiin. Andy pelasi samassa ryhmässä, katselin ihaillen vierestä, miten pelataan suunnitelman mukaisesti ja miten heitetään tarkkoja lähestymisheittoja; mies oli nostolla jatkuvasti.

Toiselle kierrokselle lähdin sekavahkoissa tunnelmissa, menestymismahdollisuudet olivat menneet, mutta kaksi kierrosta pitäisi vielä heittää. Kierros lähti heti hyvin käyntiin, pirkkuja tuli tasaiseen tahtiin ja pysyin pitkään ilman bogeja. Avaukset olivat hyviä ja putti toimi erinomaisesti. Yksi bogey ja kuusi birdietä. Kierros oli paras heittämäni kisakierros tähän mennessä. Tulokset laskettuani alkoi jo sydän hakata, että mahtaisko riittää tonnin ratingiin, mutta tulostaso oli noussut toisella kierroksella ja alustava kierroksen rating oli 989. Lempinimi “melkein tonnin Makkonen” otettiin käyttöön välittömästi.

Illalla vuokramökillä saunaa, makkaranpaistoa, Kontiorannan radan visioita ja tietysti puttailua takaterassilla. Nukahdin umpiväsyneenä kuunnellen, kun pojat vielä kertasivat päivän heittoja.

Sunnuntaiaamu alkoi aamupalalla ja mökin siivouksella. Fiilis oli heti aamulla loistava. Aloitus nelosväylältä, firehysse väylään, lähäri judgella milliin ja nostokolmonen. Kolmetoista seuraavaa väylää ilman bogeja ja kolmella pirkulla. Avaukset ja varsinkin lähärit olivat hyviä ja putti, jos mahdollista, vielä parempaa kuin toisella kierroksella. Huomasin konkreettisesti, miten paljon itseluottamus vaikuttaa puttipeliin. Runasin kaikki putit rohkeasti, vaikka takana olisi ollut rotkoa tai järveä. Ja sisään ne menivät, tai osuivat ainakin koriin. Avaus väylällä 18 livahti 10 senttiä liian korkeaksi ja meni tripla-mandon ohi. Seuraava heitto mandosta läpi, mutta kybän putti ketjuista pihalle ja tupla korttiin. Seuraava väylä alamäkeen saareen hyppyputilla puihin ja bogey korttiin. Tässä vaiheessa alkoi taas keskittyminen herpaantumaan ja mokasin kympin pirkkuputin ykkösellä. Kakkosella hyvällä putilla pirkku ja vikalla väylällä hyssepommi outtiin, mutta re-teeltä avaus seiskaan, josta bogey-putti sisään. Solidi par kierros, vaikka hieman parempaankin oli toki mahdollisuus. Nousin kympin sakkiin loppusijoituksissa. Hyvät kisat, kaksi hyvää kierrosta ja yksi todella huono.(tosin sekin meni kuralle lähinnä kahden väylän tupeloinnin takia). Toivottavasti jatkossa pystyisin pitämään pään kasassa kaikilla kisakierroksilla. Viime aikojen kisoissa on tullut jossain aiheessa aina notkahdus.

Paluumatkalle lähdettiin hyvissä tunnelmissa ja koska oltiin joensuulaisten autossa, silloinhan ”mennään vielä heittämään jonnekin yksi kierros”. Paikkana oli Äänekoski ja 18-väyläinen metsärata. Mainio rata, jossa oli monipuolisia väyliä. Miika vei tägikisan par-tuloksella, itse pelasin +1. Timon ja Villen tägikamppailua ja toistensa psyykkausta kuunnellessa nousi hymy huulille.  Nyt maanantaiaamuna, viikonloppuna yli sata väylää heittäneenä, kroppa on niin väsynyt, että voisin pitää heittämisestä muutaman päivän taukoa. Ai niin, Jessen kanssa alkaa reikäpelimatsi kolmen tunnin päästä. Täytyypä lähteä vähän heittämään kiekkoa!

Timo Voutilainen, Avoin, 20/52

Perjantai aamuna matkaan kera Villen ja Mikon. Ajateltiin käydä mennessä parit radat katsastamassa. Ensimmäinen pysähdys siis Varkauden puistoradalla. Loppupään väylillä luotto Dartti lirvahti hitusen vasemmalle, ja lumpsahti valotolpan kautta jorpakkoon… Mielessä pyöri muutamat Peurungan väylät jotka olisi ollut kiva avata kyseisellä kiekolla. No, itku sikseen. Katsastettiin myös Hankasalmen 9 väyläinen. Muutamat loppupään väylät olivat kyllä pelaamisen arvoisia.

1. Kierros
Aloitus väylältä 15. Saipa puotaltaa parin korttiin. Ensimmäinen Birdi tuli 18 väylältä. Omega oikasi nätisti mandojen välistä 5 metriin. Seuraavalta väylältä Bogi, ei mennyt saareen heitto nappiin ei. Väylällä 2 tiille astellessa toivoin Varkauden Darttia käteen, vaan eipä ilmaantunut ei. Avaus lipsahti varmistellen väärälle korille vasemmalle, josta oli helppo napsia Bogi poies. Kierroksen ainut tuplabogey tuli väylältä 7. Avaus OB:lle, lähestyminen 6m ja nosto tupla korttiin. Alamäkeen heitettävä 10 väylä (birdie) on kyllä makkee, antaa kiekon tehdä työt ja poimii korttiin milloin minkäkin tuloksen. Hipsun kautta mukille ja putti koriin. Kierros oli yllättävän hyvä +3, ja sija 11 oli kyllä yllätys.

Tauolle siis hyvillä ja nälkäisillä mielin. Monessa asiassa. 10 euron Pizza puhvetti. Nälkä lähti ja väsymys iski, ei niin hyvä.

2. Kierros
Taidettiin lähteä väylältä 4. Josta sai onnistuneen Parin. Seiskalta taas tuttu OB tupla. 14 väylällä sai kokeilla n. 5m pirkko puttia, mutta eipä niin ei, Par siitäkin. 18 tuttu Omega kätösiin ja lirvautus mandon väärälle puolelle vasemmalle. Seuraavaa kiekkoa liitoon, puoli metriä paremmin kuin ensimmäinen, väärältä puolelta sekin. Tuskastuneena Fd kämmenelle ja ranteella nappautus, taisi osua yläpantaan ja tippua neljään metriin. Turha tripla näki siis päivän harmaat pilvet. Kiekkoja metsästä etsiessä saattoi seuraavalle päivälle tulla pelikirjaan muutoksia. Loppu kierros ei enää ihmeitä tarjoillut. Putti oli kierroksen ajan hakoteillä, joten itsevarmuus oli koetuksella. Saldona +10 ja ei niin hyvät fiilikset mitkä olivat lähtiessä.

Illan ohjelmassa oli puttia pimeässä ja venyttelyä .

3. Kierros
Viimeisen päivän rypistys. Kentälle oli vielä annettavaa. Lähtö 6 väylältä. Kämmen hyssessä montun pohjalle, lähäri putti 3 metriin ja … … putti ohi. Bogi putti olikin jo 6m. No, onneksi meni. Seuraavalla väylällä sai onneksi nopeasti balsamia haavoihin, kun Dart oikeni nätisti väylään ja tippui n. 7m korista. Putti sisään ja olo helepottui. Sitten taas bogi, ja par. 10:llä Buzzz ui oikean kautta laajoja linjoja käyttäen lumikasaan jättäen 8m putin. Vähän sivuun mutta tarpeeksi ketjuihin jääden sissään. 18 väylällä käytettiin edellisenä päivänä opittua kämmen heittoa, tuoden pirkon. Ykkösellä seifti OBlle ja bogi. 2:lla mokellettiin tuulessa tupla. 4 väylällä samaa kaavaa kuin koko viikonloppu, avaus varmasti peliin ja lähestyminen kipolle. Lähestyminen kuitenkin OBlle ja epäonnistunut putti toivat toisen tuplan kierrokseen. Tulos +6 ja koko kisan tulos +19.

Samaa virttä veisaten, parantamista jäi. Mutta tyytyväinen silti. Tyhmiä ratkaisuja vältellen seuraavaan kisaan. Kiitokset koko poppoolle reissusta. Sai taas arkiset asiat sivuutettua pariksi päivää.

Ville Nivalainen, Avoin, 22/52

Puttaamisen sietämätön vaikeus kesäkauden avajaisissa

Perjantaina lähdettiin matkaan Mikon ja Timon kanssa yhdeksän aikaan aamusella kohteena Peurunka ja kesäkauden 2015 avajaiset frisbeegolfin merkeissä. Peurungan reissut on aina olleet mukavia matkoja kun seura on erinomaista ja järjestelyt paikanpäällä mainiot. Yksi autokunta oli jo startannut aiemmin muiden seuratessa myöhemmin suoraan kisapaikalle. Tällä kertaa varakengät ja riittävä määrä sukkia tuli pakatuksi mukaan ja sateen estämiseksi myös sateenvarjo oli pakattu kyytiin. Matkamusiikiksi vielä Nightwishin uusin levy ja Bayern Munchen -termosmuki täyteen kahvia. Koppasin Timon ja Mikon Karjalaisen parkkipaikalta kyytiin ja ahdoimme kontin täyteen bageja ja muita pakaaseja ja suuntasimme tien päälle.

Olimme jo etukäteen ajatelleet pysähtyä parissa paikassa matkan aikana ja koska matkaseura ei ollut käynyt Varkauden radalla aiemmin niin teimme ensimmäisen stopin Lemmensillan radan kohdalla. Reipas aamulenkki 12-väyläisellä radalla jossa väyläopasteet oli karsittu tolpista lähes kokonaan. Eksyimme väylälle 2 mennessä kun oma hatara muisti ei yllättäen toiminut vaikka kerran radalla olin käynytkin. Pelasimme siis hieman epäloogisen kierroksen 1,4-7,3,2,8-12 mutta kaikki väylät kuitenkin. Tarkemmat tulokset jääköön tarinassa kertomatta mutta sovitaan vaikka että automatka oli jäykistänyt pelaajat melkoisen pahasti joten hyviin tuloksiin ei voinut olla mahdollisuuksia. Lopputuloksena Timolta yksi Dart järvessä ja melkein sama kohtalo omalle puttiputterille jonka Timo onnistui pysäyttämään oman kiekkonsa sukelluskohtaa ennen rannalta. Kiitos Timo. Kamppeet konttiin ja matka jatkukoon.

Seuraava pysähdys tehtiin Hankasalmella hotelli Revontulen radalla. FGR:sta katsottu ratakartta oli ruutupaperille värikynillä raapustettu luomus joka ei varsinaisesti kovin lämpimiä tunteita herättänyt, mutta arvostelutekstissä kerrottiin radan olevan hienolla paikalla. Hotellin takapihalta aloitettiin melkoisen tiiviissä rykelmässä mutta ainoina heittäjinä sovittiin pelaamaan rataa hyvin. Jokunen väylä oli vaihtanut paikkaa ja tarkkana sai olla ettei tarvinnut vierailla mökeissä kiekkoja hakemassa. Hotellin pihapiiristä pois siirtyessä rantaväylille päästiin nauttimaan teksteissä mainituista maisemista. Molemmat rantaväylät olivat upean näköisiä ja tarkkuutta vaadittiin ettei varpaita tarvitsisi lähteä uittamaan kuten allekirjoittaneen Oulun reissulla! Joutsenparikin oli laskeutunut rannan tuntumaan jään reunalle auringon paistaessa ja pienessä tuulenvirissä joten puitteet olivat viimeisen päälle kunnossa. Rantaväylältä ylämäkeen tykittäessä oli paikallinen ratamestari saanut oivalluksen tehdä laveriin korin levyinen reikä ja upottaa kori sen sisään kuten joissakin rapakon takaa nähdyissä videoissa. Yllättävän vaikeaa tuntui olevan liruttaa moista terassia pitkin kiekko kaivoon mutta lopulta kaikki siinä onnistuivat. Seuraavaa väylää jouduttiin hetki etsimään ja luultiin radan jo loppuneen mutta golfkentän ykkösväylän tuntumasta puuttuvat kaksi väylää lopulta löytyivät. Kasiväylä oli taas hieno oivallus, jossa noin 90 metriä tiiltä oli kori pari metriä korkean kummun päällä, heti golfradan vesiesteen takana. Harmillisen herkullisen hankala pirkotettava johon toisella kierroksella Mikko veti komean heiton milliin. Kierroksen jälkeen päätettiin tehdä vielä toinenkin kierros kun rata oli niin komealla paikalla. Toinen kierros kierrettiin kovenevassa tuulessa ja auringon hävitessä pilviverhoon mutta silti nautiskellen maisemista ja muutamista väyläoivalluksista.

Tässä vaiheessa alkoikin olla jo aika matkustaa varsinaiseen kohteeseen Peurunkaan. Matkalla vielä kuitenkin pyörähdettiin kaupan kautta hakemassa ilta- ja aamupalatarpeita sekä majoitusmökin avaimet. Pikaisesti mökillä pyörähdettiin katsastamassa paikat ja jättämässä ruokavarastot jääkaappiin, josta kisaradalle. Viileissä olosuhteissa lämmiteltiin puolisen tuntia odotellen toisen autokunnan saapumista paikalle jotta saataisiin kokoon kolme paria best-shot -parikisaan. Parikisassa markkeriarvonnasta Timolle jäi luu kouraan ja joutui heittämään allekirjoittaneen kanssa. Lupaavasti heti ykkösväylästä avasimme molemmat outtiin, droppariheitot heikosti ja putit ohi. Tuplabogilla kierrokselle. Nelosväylällä tuli jo kuitenkin henkilökohtainen onnistuminen kun avaus jaksoikin saareen josta pitkä putti keskelle koria. Enemmän ja vähemmän taistellen saatiin Timon kanssa kierros valmiiksi tuloksella jonkun verran turhan monta yli par. Kisarata oli kuitenkin nyt käyty läpi ja heitot seuraavaa päivää varten pelikirjassa alkoi hahmottua. Pulled pork burger (joka meinasi omassa suussa vääntyä tahtomattakin jatkuvasti ’pulled porkeriksi’) naamaan ja mökille rentoutumaan. Kiitokset muuten Iirolle tässä välissä kenkäkuivaimen mukaan ottamisesta. Moisella tuhinakoneella taisimme kaikki saada kuivia kenkiä seuraavalle päivälle kun muuten olisivat varmastikin jääneet kosteiksi peltoväylien kävelyn jälkeen.

Lauantaina kisa-aamujen tapaan turhan aikainen herätys, aamupala joka ei vielä maistu niin aikaisin ja kamppeet kasaan. Reilun puolen tunnin lämmittelyt ja kisakeskukseen ilmoittautumaan sekä odottamaan kisan alkua. Ensimmäiselle kierrokselle arpajaisissa samaan ryhmään oli osunut Puskaputtaajien Mira E ja Risto R sekä Vaasalainen Petri B. Heti radalle kävellessä ryhmästä välittyi hyvä fiilis ja odotukset kierrokselle nousivat. Kolmosväylältä lähtö josta perussuorituksella kiekko väylään lyhyeksi, lähäri ja putti sisään varmistaen ensimmäiselle väylälle par-lukeman. Nelosväylään tuulet tuntuivat hyviltä ja olin päättänyt että mikäli tuulen suunta on oikea niin saareen pyritään yhdellä heitolla. Kevyt kuplamuovinen Teedevil irtosi hitusen liian aikaisin kuitenkin kädestä, jonka seurauksena osuma ennen saarta olevan lumikasan päälle ja rollaus pari kiekonmittaa outtiin. Siirtyminen omaan vahvuuteen, seiftaamiseen. Heitto lyhyeksi mutta omaksi hämmästykseksi alueen sisäpuolelle, josta lyhyeksi jäänyt lähäri, putti alle ja vitosta korttiin. Vitosväylältä kyytiimme hyppäsi Mari tuloskortin kuvaamisen jälkeen ja nappasi Miran bagin kantoon. Yksi mukava höpöttelijä siis liittyi joukkoon ja ilmapiiri entisestään keveni juttujen ollessa rentouttavia. Kierrokselle mahtui 3 birdieväylää joista ensimmäinen kuutosväylällä, eli kämmenheitto Teebird3:lla kahteen metriin josta helppo nosto sisään korotettuun koriin. Enpä muista että olisin ennen tähän kakkosta tehnytkään. Seuraava kymppiväylältä jossa buzz vähän feidaten vasempaan ja komea 12 metrinen ketjuja koskematta korin pohjalle. Kolmas väylältä 14 jossa kevyellä kämmenheitolla Teebird3 taas kahteen metriin nostolle. Kierrokseen mahtui myös kaksi tuplabogia, joista ensimmäinen tosiaan nelosväylästä ja toinen väylältä 15. Avausheitto kaarteli mukavasti oikealle ylikäännyttyään ja vastaantulleelle Lukelle lohkaisinkin että kerrankin ei ensimmäiset puut olleet osumia ottamassa. Uppurointiahan siitä seurasi ja pusikosta toiseen koetettiin pyöriä tuplan arvoisesti. Muilta osin kierros meni aika pelikirjan mukaan ja putit toimivat mahtavasti. En muista että yhtään alle 12 metristä ei olisi uponnut eli puttipeli toimi ensimmäisellä kierroksella. Kierrostulos 67(+6) johon olin kohtuullisen tyytyväinen muutamia kompurointeja lukuunottamatta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen 21.sijalla. Lounaalle ja kakkoskierrokselle.

Toiselle kierrokselle osuttiin tulosten perusteella Iiron kanssa samaan ryhmään kun Aleksi P ja Joni A täydensivät porukan. Ihan samalla tavalla juttu ei luistanut enää toisella kierroksella kuten se teki ensimmäisellä ja ’hyvät mutta väärät’ kappaleet soivat aika ajoin päässä heittojen aikana. Mistä lienee johtunut että toinen kierros oli aikalailla peilikuva ensimmäisestä. Putit kangersivat pahasti mutta avaukset toimivat hieman paremmin. Kierrokselle mahtui vain yksi birdie kolmosväylältä johon heitin kisojen ajan Wraithilla avaukset. Neloselta taas huono tupla ja muuten par-bogey -lukemia pyöritellen kierrostulokseen 68(+7). Kovin paljon ei kierrokseesta mieleen jäänyt muuta kuin Iiron sulaminen muutamalla väylällä ja se että putit kangersivat pahasti. Vaikka tulos oli vain yhden päässä edelliskierroksesta, oletettavaa oli että muut kiristivät tahtia ja tällä tuloksella tiputtaisiin listoilla. Jostakin syystä kuitenkin jaettu 20.sija toisen kierroksen jälkeen, tasoissa Timon kanssa.

Kierroksen jälkeen päätettiin lähteä vielä iltareissulle Vihtavuoreen kunhan käytäisiin kaupan kautta mökillä ja syötäisiin hieman. Paikalliset varoittivat mystisesti Miikaa sanoen ’älkää menkö sinne’ sen enempää perustelematta. Ihminenhän on utelias ja sinne lähdettiin. Mukana oli 9 ukkoa Antin jäädessä saunaa lämmittämään mökille ja päätettiin että pelataan tough shot-kisa kolmihenkisin tiimein kun rata oli vain yhdeksänväyläinen. Täytyy kyllä myöntää etten ole koskaan käynyt yhtä mielenköyhällä radalla kuin tämä. Neljä ensimmäistä väylää 43-78 metrisiä täysin muodoltaan samanlaisia suoria putteri/midariheittoja ilman esteitä, viides hieman pidempi suora, kuudes ja seitsemäs edelleen pidempiä mutavelliväyliä vasta kaivettujen kanavien keskellä. Kahdeksatta väylää ei löydetty ja yhdeksäs jätettiin pelaamatta. Toughshot kolmen ryhminä venytti pelaamista melkoisesti mutta lopulta kentältä päästiin pois kengät yltä päältä kurassa ja kosteina. En suosittele rataa kellellekään tässä muodossa. Mökille ja saunomaan.

Sunnuntaina aamuherätys ei aivan yhtä aikaisin kuin lauantaina mutta kuitenkin ihan järkevään aikaan. Syönti, kamppeet kokoon ja autoon, mökin siivous ja radalle. Pohjalle vielä jonkinlaiset lämmittelyt ja kisakeskukseen. Viimeiselle kierrokselle oli osunut tuttuja naamoja, eli Ville K joka kävi myös Pohjois-Karjalan avoimissa edelliskesänä, Tuomas T paikallisista sekä uutena tuttavuutena kovakätinen Antti R. Aloitus väylältä 5 taas rennomman jutustelun merkeissä. Hieman onnekas avaus turhan vasemmalle ja helppo par korttiin avausväylältä. Kutoselta turhan sisään karannut kämmenheitto ja onnekkaasti läpi kaikesta puustosta, par. Tähän väliin huomautettakoon että Timon kanssa meillä on ollut tasaisia kilpailuita ja ratingeissa ennen kisaa vain kuuden pisteen ero omaksi hyväkseni. Normaalisti yksi heitto vastaa noin kahdeksaa pistettä, ja viimeisellä kierroksella ratkaistaisiin paljon tässä voimainkoetuksessa. Matkalla puhuimme jo että peräkkäisillä väylillä varmasti toisiamme kyttäiltäisiin ja iskettäisiin armotta toisen tehdessä virheitä. Seiskatiiltä sainkin Timon katseeni alle kun Timo avasi kahdeksatta väylää ja näin miten draivi irtosi liiankin hyvin vaikka tein kaikkeni painostuksessa. Kovahermoinen sälli. Sitten omalla vuorollani tunsin Timon kairaavan katseen ja hivautin Buzzin alamäkeen harmikseni pienessä hyssessä joka armotta kaartoi suoraan OB:lle. Nelonen korttiin ja Timolle siimaa. Kasiväylässä sain pienen katastrofin kun avaus osui mandon vasemmalla puolella oleviin puihin. Jatkoheitto lähti erinomaisessa asennossa mutta kymmenisen senttiä väärään linjaan ja puukosketuksen kautta uuteen heittopaikkaan. Peruslähäri rollina pihalle, ohiputti ja tupla kortille. Siimaa karkaa. Ysiväylästä perusbogi kuten muillakin kierroksilla ja peruspirkko väylästä 14. Viidestoista väylä on pitkä oikealle alamäkeen loivasti kaartava. Kevyttä Teedevilia rohkeasti täysillä pieneen ylikääntöön ja hyville mitoille metsään. Kakkosheitto oli ehkä kisan paras lähestyminen, noin 50 metriä pienessä annukassa Pa4:lla viiteen metriin korista. Putissa ajatukset ’enpäs olekaan saanut tästä ennen pirkkoa’ ja ’enkä tule tämän jälkeen varmaan saamaankaan’ eivät auttaneet suoritusta yhtään vaan alarautaan ja nostopar.

Uskomaton harmitus päälle josta piti päästä eroon ennen seuraavaa väylää ylämäkeen kiipeämisen aikana. Harmitus poistui ennen draivia ja suorituksen pääsi tekemään normaalisti. Seuraavalla väylällä 16 avaus vähän lyhyeksi, lähestyminen kolmeen metriin, putti pieneen vastatuuleen josta ketjut heitti lähes keskiputkesta kiekon pihalle ja bogey. Harmitus palasi. Väylällä 17 heitetään ylämäkeen kohti jäähallin nosto-ovia ja annetaan kiekon feidata rauhassa korille. Hieno draivi taas kevyellä lirpakkeella ja neljän metrin putti koko laitteen ali. Nostopar. Epäuskoista naurunhörähtelyä itseltä ja koko heittoryhmältä. Ei tämä näin vaikeaa pitänyt olla. Oikeasti. Loput väylät aika perussuorituksia, kolmoselle birdie Timon tuijotellessa. Nelosella hyvä heitto kevyellä kiekolla oman halkaisijansa verran pelialueiden väliselle OB:lle, Wraithilla piikkihysseseifti sisälle, josta Splinter 40 metrin lähärinä metrin nostolle ja kierros valmiiksi. Kierrostulos sama 68(+7) kuin edellisellä kierroksella ja kokonaistulos 203(+20) jolla jaettu 22.sija. Timo heitti yhden (1) heiton paremmin.

Kokonaisuutena kisat menivät kohtuullisesti vaikka tasaista monipuolista mokeltamista olikin jokaisella kierroksella. Pääasiallisesti mieleen jäi ensimmäisen kierroksen erinomainen puttipeli ja loppukierrosten heikko viimeistely. Kämmenheittoihin olin läpi kisan tyytyväinen mutta rystyheitoissa on vielä parantamisen varaa. Jokaiselta kierrokselta olisi ollut puristettavissa kolme heittoa pois mutta näin tällä kertaa. Vaikka yläselkä ja lavan seutu olivatkin edelleen kestojumituksessa niin se ei mielestäni vaikuttanut draivaamiseen eikä puttaamiseen eli sikäli tekniikassa on vielä hiomista. Olosuhteet olivat mainiot ja kaikille suhteellisen tasapuoliset, joskin viimeisellä kierroksella tuulet yltyivät viimeisten väylien 18-4 ajalle, mutta nekään eivät mitään epäonnistumisia aiheuttaneet. Ensi kerralla muutama heitto pois ja kovempaa tulosta.

Kiitokset taas omasta puolestani kaikille mukana olleille ja onnittelut kisassa pärjänneille! Nämä viikonloppureissut on mukavia pyrähdyksiä pakoon arkirutiineista ja työasioista hyvän porukan kanssa. Timolle erityiskiitos tiukan vastuksen antamisesta koko kisaviikonlopun ajan! Kiitokset myös Peurungan ja Puskaputtaajien väelle hyvin järjestetyistä kisoista! Olette seurana eturintamassa kehittämässä lajia kohti Pro-statuksellista urheilua!

Ville / JLK / OD

Iiro Hämäläinen, Avoin, 33/52

Raporttia tuskin tulossa…

Ville Pietarila, Avoin, 40/52

Raporttia tuskin tulossa…

Lasse Sissonen, Avoin, 43/52

Raporttia tuskin tulossa…

Antti Ylönen, Avoin, 43/52

Kisakausi 2015 tuli sitten avattua ”virallisten” kisojen osalta Peurungassa Revolution Summer Season Opener -kilpailuiden merkeissä – kolme päivää ja yhteensä 98 pelattua väylää – mahtavaa! Seuraavassa päiväkohtaiset tuumailut ja lopuksi reissun ”plussat ja miinukset”.

Pe 17.4.2015 – Parigolf Peurungassa

Käytännössä suoraan autosta heittämään parigolfia, mikä myös näkyi ja tuntui tekemisessä – eli ei ollut tekeminen rentoa ei… Arvonnassa pariksi sattuneen Mikon kanssa taisteltiin kuitenkin sentään tasapeli (63, +2) hyvässä kevätheittovireessä olevien Timon ja Villen kanssa, joten saavutus sekin!

Kierroksen tärkein anti oli kuitenkin rataan tutustuminen, vaikka väylistä 16 olikin täsmälleen samoja kuin esim. viime vuoden Frisbee Festivaaleilla, niin hyvä ne oli jälleen nähdä ”livenä” samoin kuin muutoksia kokeneet väylät #4, #18 ja #19 sekä kokonaan uusi vedenylitysväylä #20. Mainittakoon, että pelikirjaksi väylälle #4 (pitkä buncr-säännöllä pelattava saariväylä) valikoitui välittömästi taktiikaksi seifti väylälle, seifti saareen ja jos ollaan lyhyellä putilla, niin putataan, jos ei olla, niin seifti tolpalle – hyväksyttävä tulos on 4 (= bogi).

La 18.4.2015 – RSSO:n kaksi ensimmäistä kierrosta

Hieman kehnosti nukutun yön jälkeen kaurapuuro naamaan ja mökin pihalle puttia lämmittelemään ja sitten vielä Peurungassa lisää puttia ja paljon heittojakin – päälle aamukahvit ja pelaajakokouksen kautta kierrokselle – aloitus oli väylältä #19 – ja kierros (76, +15) meni ihan suunnitelman mukaan lukuunottamatta seuraavia ”katastrofeja” (ts.
katastrofi on bogia huonompi):

  • Väylä #2: Ympyräviisi (+2) – Kankea avausheitto johonkin puuhun vasurissa ja outtiin – korille jäi matkaa ihan riittävästi, joten turvalliselle putille (kori rinteessä) ei päästy.
  • Väylä #4: Viisi (+2) – Muuten täsmälleen pelikirjan mukaan, mutta kolmesta metristä räpellys ketjujen kautta ulos…
  • Väylä #17: Viisi (+2) – Avaus liikaa vasemmalla, oli väärin yrittää ujuttaa lähäriä metsän puolen kapeista väleistä (vain kahdesti puuhun!), kun tilaa ois ollut ekassa kohdassa vaikka kuinka ylikääntävälle putterinäpyforelle – ehkä tässä hetken fiilis peitti järjen äänen tai ehkä fore tuntui liian vaativalta tuohon kohtaan – nää on näitä…
  • Väylä #18: Ympyräkuusi (+3) – Ei osuttu mandoporttiin ekalla ja vaivaisesti tokallakin…

Kahteen vikaan väylään tuli siis hurjat 5 ylimääräistä heittoa, mutta siltikin kierroksesta jäi kokonaisuutena hyvä fiilis, sillä suurin osa väylistä meni kuten pitikin.

Lounaan jälkeen toiselle kierrokselle (aloitusväylä #15) ja hyvällä meiningillä ottamaan radasta revanssia ja näin tapahtuikin, sillä ”katastrofit” jäivät yhteen:

  • Väylä #15: Kuusi (+2) – Kierroksen ensimmäinen heitto ensimmäiseen puuhun ja sen jälkeen jonkinlainen ”musta hetki” eli neljän heiton jälkeen matkaa korille oli vielä varmaan lähes 50 metriä, siitä onneksi kuitenkin Spike kahteen metriin ja loppukierros vain nautiskeltiin.

Toki tokan kiessin bogeistakin olisi varmasti jonkin voinut karsia, mutta kierros (71, +10) meni ilmeisen hyvin koska bogeista ei ole juuri muistikuvia. Illalla JLK:n muu joukkue lähti vielä ihmettelemään Vihtavuoren kauniisti hoidettuja griinejä (lue: mutavelliä), mutta itse taisin ottaa peräti parin tunnin ansaitut torkut!

Su 19.4.2015 – RSSO:n viimeinen kierros ja tägikisat Äänekoskella

Tällä kertaa tuli nukuttua yö mainiosti, joten hyvillä fiiliksillä oli helppo lähteä kisan viimeiselle kierrokselle. Aloitusväyläksi osui väylä #10 ja startti oli hieman takkuinen kun lähäri rollasi kivestä outtiin (bogi) ja seuraavalla väylällä avaus oli ”inan” verran vasemmalla kopsahtaen puuhun (bogi).

Hienoa oli kuitenkin seurata samassa ryhmässä pelanneen Puska Puttaajien Henri Salmisen heittoja – kierroksen aloitus: ”Kolme väylää, kolme pirkkoa!” Alun jälkeen loppukierros pelattiin sitä ”virkamiesmäisen tylsää”, mutta matkan varrelle osuivat kuitenkin seuraavat pari isompaa kalaa:

  • Väylä #19: Viisi (+2) – Avaus Spikellä tuli käännettyä yli rankasti oikealle jonkin kuusen sisään ja sieltä olikin yllättävän vaikeaa päästä n. 30 sentin heittoliikkeellä ulos, ensimmäinen yritys 90 astetta tarkoitetusta suunnasta oikeaan, mutta onneksi toinen jo sitten nippanappa saareen…
  • Väylä #9: Kuusi (+3) – Avaus puihin ja jatko rinteen alta ja puun takaa forella ihan hyvin pellolle, mutta pellolta seifti tolpalle oli jo liian seifti… Jäljellä oli vielä ihan normaalisti helpohko putti, mutta nyt korin takana kummitteli se kuumottava rinne. Tuli kuitenkin tehtyä päätös, että nelosta tai kutosta korttiin ja jälkimmäinen raapustettiin sitten tällä kertaa.

Kierroksesta (74, +13) (ja kisastakin) jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen, että ihan hyvin meni. Pitää tietää ja tuntea oma amatööritason osaamisensa ja pelata järkevän jääräpäisesti sen mukaan. Ja kehitystäkin on havaittavissa aiempiin vuosiin nähden – etenkin lähipeli tuntuu kokonaisuudessaan varmemmalta ja rutinoituneemmalta kuin aiemmin.

RSSO:n jälkeen suunnattiin vielä peräti kymmenen pelaajan porukalla Äänekoskelle siihen viikonlopun tärkeimpään kamppailuun eli JLK:n Bag Tag Challengeen! Ryhmät arvottiin autokuntien perusteella ja hauskaa oli! 18-väyläinen rata oli toki vielä osittain keväisen kostea, mutta jätti kyllä itsestään silti hyvän kuvan – suosikkeihin meni tämä!

Kierroskin (64, +7 – eka väylä kevätlayoutin mukainen pitkä par 3, kesäisin vielä pidempi par 4) meni ihan mukavasti sillä korttiin raapustettiin vain yksi tupla ja sekin tuli lopulta kompensoitua viikonlopun ainoalla (kiintiö)pirkolla. Väylän #9 (par 4, 207 metriä alamäkeen mutkitellen) par lämmitti myös ja puttikin oli tikissä – tästä palkinnoksi lätkänumero #37 – jees!

Plussat ja miinukset

+ Lähäriheitot toimivat mahtavasti! On mukava pelata, kun tietää, että jos korille on matkaa 50 m tai alle, niin todennäköisesti putilla ollaan, jos vähänkin on väylää. Toki pari kämmäystä tuli tehtyä väärän reittivalinnan seurauksena ja pari kertaa vikalla kiessillä Spike rollaili outtiin lähärin jälkeen, mutta sattuuhan näitä pikkulipsahduksia ja rolleja…

+ Puttiin on luottoa! Kohmeisessa parigolfissa laitettiin pari helppoa ohi, mutta itse kisassa rähmättiin lopulta vain pari puttia kolmeen kierrokseen. Tottakai kaikki putit eivät mene sisään, mutta tärkeintä onkin, että tulee noudattaneeksi samaa rutiinia matkasta riippumatta ja sen jälkeen suoritus tulee jo yleensä selkärangasta.

+ Oma pelikirja! Omien taitojen mukaan laadittu pelikirja ja sen noudattaminen on kaiken A ja O, jos meinaa omantasoista tulosta tehdä, oli sitten pelaaja amatööri tahi pro. Ja tässä onnistuttiin kyllä hyvin. Esimerkkinä toimikoot OB:n reunustamat väylät #1 ja #3, jotka menivät tuloksin 3, 3 ja 3 sekä 3, 3 ja 3. Onhan se toki virkamiesmäisen tylsää heittää 40-50 metrinen avaus varmasti väylälle, heittää lähäri Spikellä milliin ja nostaa kolmonen pois. Mutta toisaalta, frisbeegolfin tavoitehan taitaa olla käytettyjen heittojen määrän minimointi ympyrät mukaan lukien? Hienoin par-tulosten (kolme kolmosta) sarja taisi tulla 110-metriseen vaativahkoon oikealle kääntyvään mandolla varustettuun #8-väylään, jossa tuli joka kerta heitettyä kulunut DX Tiippari flättinä, hiukan ylikääntyen, väylän puolivälin huitteille ja siitä sitten lähäri pariin kertaan pariin metriin ja kerran jopa neljään.

+ Pää kestää pelata! Vaikka SFL-kisoja pelattiinkin, niin ei tuntunut missään – hyvä leppoisa fiilis vallitsi joka kierroksella ja lähes koko ajan pelattiin vain heittoa kerrallaan miettimättä menneitä tai tulevia heittoja…

– Rystydraivit! Kaikki väylät tuli avattua rystyltä ja yleensä oltiin siellä missä pitikin, mutta… On se vaan myönnettävä, että rystydraivin tekniikka vaatii vielä suurta määrää miettimistä ja laadukasta treenaamista, jos haluaa heittoon niitä metrejä lisää. Kyllä se kummasti Peurungan tyyppisellä metsäradallakin toisi ”pelikirjaan uusia sivuja”, jos heitto kantaisi rennosti ja luotettavasti edes sinne 90+ metrin haminoille. Tällä hetkellä seinä tulee vastaan paljon aikaisemmin – tulevien treenien
yhteydessä on samalla myös tarkistettava muutamia powergripiin liittyviä detaljeja.

– Fore/upsi! Muutaman kerran oli pakko hakea forella korin suuntaan – pari kertaa onnistuttiinkin todella hyvin, muutama meni ihan metsään ja kerran lipsahti jopa onnekkaaksi cutrolleriksikin. Upseja koko kisassa tuli heitettyä tasan yksi ja se onnistui sentään ihan nappiin. Hankala on näistä sanoa sen enempää muuta kuin, että: ”Harjoiteltava on.”

+++ Suuret kiitokset taas kisoista Puska Puttaajille – Peurungassa toimii aina kaikki!

+++ Ja suuret kiitokset myös seurakavereille kisamatkasta – kerrassaan mahtava reissu jälleen kerran! Tarinaa riitti aiheesta ja aiheen vierestä… Onnittelut myös Miikalle ja Mikolle hyvistä sijoituksista!

Jouko Vilén, Avoin, 51/52

Raporttia tuskin tulossa…

Markku Penttonen, Seniorit-50, 5/5

Ekat ISOt kisat takana ja täytyy kyllä myöntää että olipahan tosi mukava pelata, vaikkakin lähtökynnys oli korkea ja aikas iso jännitys oli päällä kun lähettiin eka kiessille. Se onneksi purkaantui parin ekan väylän jälkeen kun huomas että eihän tää oo kun perus suorittamista.

Oma taso tuli kierroksilla mitattua ja kun ei parempaan pysty niin turha tässä on mitään haavekuvia rakennella jostain kärki sijoista, pelataan sitten tällä tasolla ja nautitaan pelaamisesta ja kun Ukko on niin kuin rautakanki ja lähes rollaattorilla vietävissä väylillä niin parempaan vaan ei pysty, piste. No, itse kisasta sen verran että tasasta suorittamistahan se oli, kolmen heiton sisällä kaikki kierrostulokset ja ei tuo neljäs sija hyvin kauas jääny, kärki tosin meni ihan omilla luvuilla. hyvää oli se että ns. vaikeat ja pitkät väylät meni ilman suurempia ”ryssimisiä”.

Koomisinta oli kun näin painajaista lauantain vastaisena yönä väylän 18 tripla mandosta, johon unessa tyhjensin koko bägin, niin eikös perhana eka heitto osunu siihen yläressuun, onneks kiekko putos mandon eteen ja sain pelastettua väylän pariin. Avaukset meni nyt sinne minne halusinkin niiden menevän, suurimmaksi osaksi, mutta lähärit oli varovaisia ja jäivät lähes poikkeuksetta lyhyiksi ja silloin ei olla mukavuus alueella putattaessa, joten parin tekeminen oli vaikeaa, saatikka että olis päässy pirkottamaan. Mutta mukavia kierroksia kaikki josta kiitos kuuluu pooli kavereille. Oma majoitukseni oli porukasta erillään, mutta luulenpa että se oli porukalle vaan hyvästä, saivat pojat nyt nukkua rauhassa, kun mulla tuppaa olemaan tuo uni aika äänekästä. Tää oli huippureissu ja lisää on tulossa. Innolla odotellaan jo seuraavaa eli Juankosken kilpailua.

Lukas Sallinen, Juniorit-19, 4/6

Raporttia tuskin tulossa…

2015-04-peurunka1
Jäähallin vierestä pääsi vielä puttaamaan lumelta.

2015-04-peurunka2
Holari oli lähellä parikisassa.


2015-04-peurunka3Myös veden ylitystä pääsi testaamaan.

 

Julkaistu kohteessa Frisbeegolf, Frisbeegolf kilpailut

Arkisto

Kategoriat

Top