Frisbeespirittiä Euro Pro Tourilla

Joen Liitokiekon Mikko Makkonen kävi testaamassa Euroopan parhaiden heittäjien heittokunnon Euro Pro Tourilla Talissa.

Kisaan ilmoittautuminen livahti ohi huhtikuussa, joten jouduin hakemaan pelipaikkaa villikortilla. Pääsin kisaan ja suhmuroin itseni savolaisten veljien majoitukseen. Meillä oli käytössä paritalon puolikas aivan Vermon raviradan vieressä! Ensimmäistä kertaa kisaamaan tuli mentyä kävellen.

Tali on sikäli tuttu rata, että heitin siellä ensimmäistä kertaa frisbeekiekkoa vuonna 2010. Kierroksia radalla on tullut pelattua aina muutaman vuoden välein. Radalla on paljon teknistä putteri/midari-heittämistä, joten siinäkin mielessä sen voisi olettaa sopivan mulle. Kisaleiskan tiesin vaikeaksi, metsärännit ovat todella tiukkoja ja niissä on lisänä vielä ob:t. Sinänsä hölmöä, että sivuun menneestä heitosta saa tavallaan tuplarangaistuksen; heitto on mörrissä, ja saat vielä sakon outista. Radan takalenkki on melko avointa puistoväylää, jossa tuulee paljon. Eli draiveripeli pitää olla kunnossa.

Avausheitto putterilla lähtee hermostuneissa fiiliksissä.

Perjantai – Kierros 1

Oma kierros oli perjantain viimeisessä ryhmässä, joten oli koko päivä aikaa seurailla muiten tekemisiä. Kello 16:00 kuuluttaja kutsui tiille ja raapaisin Judgen ilmaan ykkösväylälle. Melko hermostuneita heittoja kuusi kappaletta ja bogey korttiin. Toisella väylällä Mao-Mandosta ohi, ja lopulta korttiin tupla. Olin päivän aikana nähnyt isompiakin lukemia noille ekoille väylille. Suuren kisan paineet ottivat veronsa monella pelaajalla. Ykköstiillä näki kalpeita, väkinäisesti hymyileviä naamoja ja täriseviä jalkoja.

Pystyin kuitenkin pelaamaan rohkeasti vaikka tuloskorttiin napsahteli bogeja. Itsevarma puttipeli piti tuloksen kuitenkin ihan kohtalaisena. (+6)

108-metrisen väylän avaus ei jää peliin ja putilla lähestytään korin alle.

Lauantai – Kierros 2

Starttasin kierrokselle sijalta 52 eli odotettua korkeammalla oltiin. Heti alusta lähtien peli tuntui hyvältä. Ykkösväylällä lupsuttelin putterilla nosto-pirkun. Kakkoselta työtapaturma bogey ja metsäosuuksilla normihittiä puihin, mutta muuten aivan täydellistä ja ennen kaikkea helpontuntuista pelaamista. Koko kauden takunnut draiveripelaaminen oli tarkkaa ja mittaakin tuli todella kivasti pitkillä puistoväylillä. Niin kuin jokainen tietää frisbeegolfissa tärkeää on itseluottamus omaan osaamiseen. 127-metrisellä väylällä #16 heitin pehmeän lähärin helposta paikasta ja jäin korista 8 metriin. Jostain syystä aloin pelätä putin epäonnistumista. Putti epäonnistui. Seuraavalla 131-metrisellä väylällä heitin ryhmän pisimmän avauksen. Yritin runata puttia rohkeasti, mutta kiekko lähti liian korkeana ja jäi viiteen metriin. Tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Putatessa ajatus harhaili jotenkin ja runttasin kiekon vielä normaalia kovempaa laitteeseen. Aivan liian kovaa. Se tuli pois. Seuraavat pirkutettavat väylät menivät itseluottamusta keräillen ja paria naulaillen. Viimeisellä buncr hazard-väylällä avausheitto jäi metrin verran korin takaa sisään pelialueelle, siitä pirkku plakkariin ja scorea räknäämään. Plus miinus nolla ja hyvä olla.! Vaikka mielessä kummitteli nuo pari helppoa virhettä, tulos oli oikein hyvä.

Illalla Vihdin Kaatikselle vippailemaan paripelit. Ehkä hauskimpia fribakierroksia mitä olen pelannut! Minä ja Jesse pelattiin Late, Jannea ja Veetiä vastaan. Iltaauringossa oli lämmin, rata parasta mitä Suomessa voi kokea ja seura 5/5. Tiukka kamppailu päättyi tasatulokseen. Parkkipaikalla etelän pojat taisivat ihmetellä seuruetta joka huusi kilpaa siitä, miten voitto pitäisi ratkaista. SUDARI!! CTP!!! Läheistöllä puttaillut kaveri sai toimia erotuomarina:”heitätte ctp:n tuohon harjoituskoriin” Jesse ratkaisi forella voiton ja naurun räkätyksessä poistuttiin paikalta.

Jesse uittaa putin sisään Kaatiksen paripeleissä tuttuun tyyliinsä

Sunnuntai – Kierros 3

Lämmitellessä todella hyvä fiilis. Aurinko paistaa taas ja ryhmässä Penttilän Matti ja uudet tuttavuudet Kalle Eksymä(stadin kundeja) ja Tomi Korpinen Orimattilasta. Tästä tulee hauskaa. Ekalle väylälle nosto-pirkku ja tokan avaus mandoportista läpi sweettiin. Ai kun tekee höpöä. Sitten, kuin huomaamatta tulee eka tupla-bogey. En anna sen vielä häiritä. Sitten ilkee rolli alaraudasta ja bogey. Huonolla avauksella outtiin ja 12m putti ylikseen ja toinen tupla. Eka puu-helmi scramblaus- putti korin alle ja rollit kymppiin-yläpanta. Tällä tavalla se itseluottamus taas murenee. Pari väylää taas hyviä par-pelastuksia puttiringin rajamailta. Väylällä #14 seifti-putti korin alle inan liikaa hyssessä ja rollit outtiin. Hyvä putti runi polvelta ob takana, mutta jää alikseen. Tällä kertaa kiekko pyörähtää paikalleen, eikä rollaa uudestaan outtiin. Sekin olisi ollut ihan mahdollista. Tuplaa siis taas. Talissa korin paikat tarjoavat lukemattomia mahdollisuuksia rollailla tulos kuralle. Koko ryhmällä kierros sujuu surkeasti. Ryhmään on kuitenkin osunut ihmeellisiä pelaajia. Matti ja Tomi eivät anna epäonnistumisten lannistaa. Molemmilla huuli lentää ja toisia tsempataan siitäkin huolimatta että vaikeaa on jokaisella. Matti alkaa saadakin pelistään kiinni ja pelaa lopulta viimeiset kymmenen väylää -4! Kaikki ne äksyilevät ja huonoa tuulta pelikentillä levittävät pelaajat saisivat pelata kierroksen Matin kanssa ja voisivat oppia sen, mikä tässä lajissa kilpailemisessa on parasta. Oma pelihuumori pysyy kierroksen loppuun asti tallella ja naputtelen parit pois. Kierros +9 ja tuloslistalla alas reilu parikymmentä sijaa.

Maailman mukavin pelikaveri Matti Penttilä sipaisee forensa Talin vitosväylällä.

Hienoin ja mukavin kisaviikonloppu ikinä on nyt takana, kun naputtelen tätä kotimatkalla junassa Joutsenon kohdilla. Pelit sujuivat tuloksen puolesta kohtalaisesti, vaikka odotukset olivat hieman korkeammalla. Kierrosratingit, jos ne nyt ketään kiinnostaa, olivat 935, 972 ja 906. Taitaa tuo olla jopa karvan verran yli oman nykyisen ratingin.

Ensimmäinen syy lähteä pelaamaan Euro Pro Tourin kisa, oli totutella pelaamaan ison kisan paineiden alla. Se onnistui todella hyvin parin ensimmäisen väylän jännittelyä lukuun ottamatta. Toinen syy oli rata ja puitteet. Yksi kisakierros päivässä on juuri sopiva määrä kilpailemista.  Kolmas ja tärkein syy oli tietysti pelikaverit. Vanhat tutut ja uudet tuttavuudet. Kullanarvoisia hetkiä oli taas viikonloppu täynnä.

Ai mikä oli reissun hienoin heitto?

No, Kaatiksen 133m avaus hyssellä alamäkeen 5 metriin. Vai olisko Toni Asikaisen 130m rolleri eagle-koitolle. Vai oliskohan…

Teksti : Mikko Makkonen