Joen Liitokiekko upeasti viidenneksi joukkuegolfin SM-kisoissa

Peurunka SM-joukkuekisa

Eka rundi sinkkukisa eli pakollinen hyvä tuloskierros. Alotin kierroksen väylältä 9. Avaus ekaan puuhun, lähäri säkällä 25m, seifti lyhyeks, toinen seifti tolppaan ja 5 korttiin. Tuplalla on parasta siis alottaa 10. väylällä sama meno jatkui, bogey korttiin ja kahen jälkeen +3, priceless. Eka pirkko väylällä 12. eli automaatio pirkkoväylä tai ainakin näyn kuviteltiin. Sit tasasta par/bogey/pirkko vääntöö väylälle 2 asti. Siitä petrasin loppukierroksen 7 väyllää viidellä pirkolla ja tuloskorttiin -2 lopputulos. Tyytyväinen pitää olla mut silti sinne jäi helpohkot 2 yläpanta ja 2 ketjuista pihalle puttii.

Toinen kierros oli reikäpelii.

Vastaan Nokian frisbeeseura. Oma matsi oli alussa aika tasainen mut loppukierroksella otin kaulaa ja kirin voittoon. Hyvää tasaista suorittamista, putti nyt oli mitä oli mut hyvät avaukset ja lähärit antoi avaimet voittoon 8-4 väylävoitoin ja vielä jäi kolme väylää pelaamattakin.

Illasta sit rentoiluu ja hieman relaxsanttia sunnuntain koitoksiin.

Kolmas kierros bestshottia Villen kanssa.

Vastaan Lahden frisbeeclub, tiirailtiin et heillä on kova tiimi ja haastetta riitti et pysyttiin perässä. Aika tahmeaa peliä ainakin itseltäni, putti ei oikein osunu. Avauspeli toimi ja lähäritkin ihan okei, mut heti kun putti yli 6m alkoi kädet tutisee ja itseluottamus katosi. Pelattiin -6 tulos johon ei kyl kovin tyytyväisiä oltu ja vieläkin näin jälkikäteen harmittaaa aikalailla. Onneks joukkueen toinen puoli piti meidät kisassa pelaamalla hienon -10 kiesin.

Neljäs kiekka joukkue alternate/bestshottia.

Pari jaoteltiin samoin, Minä&Ville, Miika&Mikko. Avattiin Villen kanssa kaikki parilliset väylät ja pojat parilliset. Vastustajana DGH joka oli kirinyt meidän ohi ennen vikaa kiesiä, eli rinnalle ja ohi oli tavote Alku todella tahmeaa, kaverit tako pirkkoja joka väylältä ja myö pelasteltiin par tuloksia Mikon ja Miikan huippusuorituksilla. Keskivaiheilla alkoi meilläkin sujumaan ja jälki oli sen näköistä. Pirkkoja melkein joka väylältä ja fiilis nousussa. Itse oman kierroksen kohokohtana pidin pelillisesti 2 väylän avausta, dartilla hysseflippi 6m, josta Mikko laittoi hienon putin sisään ja sillä voitettiin DGH yhdellä heitolla.

Kierroksen jälkeen kuultiin tuloksia et oltaisiin aika kärki porukoissa tuloksissa ja fiilikset noususta katossa. -10 tulos olikin paras tulos kahden muun joukkueen kanssa, pakko olla tyytyväisiä. Lopputulos 5. sija, hävittiin 1 piste nelos sijasta ja 16 pistettä kolmossijasta. Henkilökohtaisesti harmittaa oma puttipeli vikalla kiesillä, alku tosi tahmeaa, ei osu niin ei osu. Noh kumminkin hieno tulos, 10 sakkiin oli tavoite ja 5.sija on kyl kova juttu. Ensi vuonna uudestaan jos joukkueeseen huolitaan ja varmaan riippuen saatiinko porttikielto Peurunkaan protestin takia jos ei niin aikakin TD Simolta vihat niskaan forsure!

1. kierros henkilökohtainen tuloskierros

Peurungan rata on ollut itselle aina vaikea. Joukkuekisaan lähteminen jännitti hieman, koska nyt pelissä oli myös seurakavereiden menestys. Aloitin kisan 9 väylältä, Jesse oli samassa ryhmässä. Bogey korttiin, samoin seuraavalta väylä. Jesse avasi vielä huonommin ja taisi ottaaa tuplan ysiltä. Vieressä Hämeenlinnan pelaajat naputtivat paria korttiin. Väylän 11 avasin vihdoinkin putille, ehkä 7 metriin, josta putti sisään. Siitä tuli itseluottamusta seuraaville väylille, joihin toki mahtui taas monenlaista mokeltamista, mutta myös hyviä onnistumisia. Ja koska kyseessä on joukkuekisa, tuli seurattua tavallista tarkemmin myös seurakaveri Kempasta, joka syttyi surkean alun jälkeen liekkeihin etuysille tultaessa. Kaikki avaukset mukille ja putit sisään. Siitä sai itsekin virtaa heittoihin. Loppukierros tuli itsellä ihan hyvin ja pelasin tuloksen +3. Parempaan oli toki mahdollisuus, mutta kierros oli varmaankin tasaisin pelaamani kierros Peurungassa.

2. kierros henkilökohtainen reikäpeli

Villellä vastassa Nokian Pauli Nygårg ja minulla Mika Grek.Tällä kierroksella tuntui sujuvan itsellä melkein kaikki. Pelasin ensimmäistä kertaa reikäpeliä, joten otti hetken aikaa ennenkuin oppi seuraamaan myös vastustajan heittoja. Jollain väylällä taisin putata tarpeettomasti jonkun 6 metrisen sissän, vaikka seiftauskin olisi riittänyt väylävoittoon. Kun pääsin omaa vastustajaa johtoon, oli helppo pitää varmistellen johtopaikka. Varsinkin kun Grekillä ei putti kulkenut loppukierroksella. Kun viisi väylää oli jäljellä olin varmistanut oman reikäpelivoiton. Ville väänsi vielä Nygårdin kanssa. Muutama epäonnistunut avaus ratkaisi pelin kokeneen Nygårdin eduksi. Reikäpelissä on vaikea tulla ohi, jos vastustaja saa parinkin pisteen johdon. Hyvä tappelu Villeltä silti.

3. kierros Best-Shot parikilpailu

Herätys ensimmäistä kertaa elämässäni 38-vuotiaana. Väsynyt olo, päässä pieni jomotus. Syynä vanhuus tai edellisen illan Malmgård American Ale kylpylän ravintolassa. Herätyksen jälkeen aamupalalle, josta testaamaan Obsidian-kiekkoja ja seuraamaan sekasarjan kierrosta. Avoimen sarjan kierros alkaisi vasta klo 12.
Pelasimme Miikan kanssa pareina. Miika paikkasi hienosti omat epäonnistumiset avausheitoissa. Muutamalla väyllä tehtiin birdie minun avauksista. Puttasin yleensä ekana ja kaikki alle 7 metriset taisivat mennä sisään.Lopputulos -10, ja kun Jesse ja Ville ”räpiköivät” omien sanojensa mukaan tulokseen -6, olimme vielä pelissä mukana. Kokonaistuloksissa sijalla 6. Ennen kisaa oltiin asetettu tavoite olla kympin sakissa, joka tietenkin muuttui, kun tajusimme, että mahdollisuuksia on parempaankin.

4. kierros Joukkuegolf best shot/alt

Lähtö väylältä numero 3. Parit Miika & Mikko ja Jesse & Ville. Aloitamme kolmosväylältä. Tehtävänä heittää perus 85 metrin hyssepommi korille, josta Jesse&Ville voivat laittaa kolmen metrin putin sisään. Tämä on väylä jolta best shotissa on otettava birdie. Koko viikonlopun heitto on ollut lähes paineetonta, nyt kun spotteri heilauttaa valkoista lippua avaamisen merkiksi, alkaa tutina. ”Miten pidän kiekkoa kädessä?” ”Pitääkö heittää täysiä?” ”Enhän vaan epäonnistu?” PD irtoaa kädestä, se lähtee aikaisin, jää jollain onnella pelialueelle, mutta jättää 7 metrin putin, jossa ob on korin takana. Miika avaa omansa, joka jää lyhyeksi ja vielä kauemmas korista. Jesse&Ville laittavat putit rautoihin ja par on tosiasia.

Seuraava väylä. Jesse avaa 115 metrisen ob-helvettiväylän ihan korin viereen, josta kiekko pyörii ob:lle. Ville seiftaa järkevästi 40 metriin korista. Vastustajamme Hyvinkään DGH on tietenkin omilla avauksillaan millissä. Siirryn kiekon taakse. Käteen eilen pojilta synttärilahjaksi saatu Jokeri ja kiekko hyssessä korille, eli hermostuksissaan aivan liian kovaa ja melkein ob:lle. Putit ohi ja bogey korttiin.

Kahden väylän jälkeen best shotissa 3 heittoa vastustajaa jäljessä. Se on paljon. Tuntuu aika toivottomalta. Väylällä 5 saatiin jo par ja seuraavilla 2 birdietä. Pikkuhiljaa tunnelma alkaa joensuulaisleirissä nousta. Avaukset osuvat väyliin ja putitkin uppoavat hyvin. Ja käy niin kuin monesti aiemminkin: kun toisella joukkueella alkaa kulkea, toisen peli alkaa sakkaamaan. Hyvinkää tulee loppuun kunnialla, mutta menemme yhdellä heitolla ohi. Saan kunnian lopettaa kierroksemme birdieen vaikealla kakkosväylällä Jessen avauksesta.

Itselle 4. kierros ei ehkä ollut ihan parasta mahdollista peliä, hidas pelirytmi jotenkin hyydytti heittämisen. Hienoa oli nähdä, kuinka jokainen heittäjä pystyi joukkuekisassa venymään aina silloin kun tarvittiin. Jos parilla tuli huono heitto, toinen paikkasi aina. Ylpeä voi myös olla siitä, että pystyimme voittamaan monta joukkuetta, jossa oli etukäteen paljon kovempia ukkoja vastassa. Tasaisuus oli valttia taas.

Kisatoimistolle kävellessä alkaa kuulumaan kuiskintaa, että joku Joensuu on nousussa. Ehkä jopa palkintopallille. Tuloksemme -10 oli päätöskierroksen kovin avoimessa sarjassa. Kolme joukkuetta on heittänyt tuloksen -10.Tuloksia julkistettaessa TD:n puheesta jää kaikumaan korvaan sanat:”viimeisen kierroksen bonuspisteet annetaan ratingien perusteella vain yhdelle voittajajoukkueista”. Menetämme 18 pistettä, jotka olisivat nostaneet meidät kisan kolmanneksi. Nyt jäämme viidenneksi.

Seisoskelemme epäuskoisina kisatoimiston aulassa, kun muut lähtevät ottamaan voittokuvia. Ensin on heitetty 19 väylää kiekkoa ja sitten pisteet jaetaan ratingin perusteella. Paluumatkalla Joensuuhun pettymys on jo nieleskelty, ja suurinpiirtein jokainen viikonlopun heitto käydään vielä läpi. Laadukkaan ja älykkään huumorin kera, tietenkin.

Kisarataan tutustuttiin kisaa edeltävänä päivänä parigolfin muodossa. Mikon kanssa päästiin miettimään heittostrategioita viimeistä kisapäivää varten ja vaikka selviydyimme -8 tuloksella jaetulle 13. sijalle, niin parennettavaa jäi varsinkin avauksiin. Puttipeli toimi molemmilla mainiosti, joten se valoi uskoa ensimmäiseen kisapäivään.

1. kierros henkilökohtainen tuloskierros

Hyvä valmistautuminen takasi sen, että kierros lähti hyvin liikkeelle ja yli puoliväliin asti olin miinuksella. Heittäminen tuntui helpolta, mutta putin kanssa tuli oltua ihan liian varovainen, jolloin birdiet jäivät kierroksella hyvin vähiin. Radan alkupuoliskolla alkoi sitten keskittyminen herpaantua, jonka myötä huonoja suorituksia alkoi tulla enemmän. Kierroksen loppuun otin miltei peräjälkeen kolme bogia, joten tulos tippui +2:een ja samalla sijoitus jäi jaetulle 28. sijalle. Kierros oli omalta osalta pettymys, mutta onneksi Jesse sai hankittua joukkueelle tärkeitä pisteitä.

2. kierros henkilökohtainen reikäpeli

Toisella kierroksella reikäpelissä vastaan asettui Nokian Rami Rekonius ja vaikka pääsinkin alussa muutaman pisteen johtoon, niin suurin osa kierroksesta oli yhtä asemasotaa ja tasapelejä tuli solkenaan. Radan alkuosuus osoitti taas vaikeutensa ja onnistuin päästämään Ramin pisteen päähän ja toiseksi viimeisellä väylällä (#7) huonon lähestymisen ja putin seurauksena tilanne muuttui jo tasatilanteeksi. Viimeisellä väylällä Rami avasi kuitenkin ohi mandosta ja itse sain varmisteltua itselleni pisteen ja samalla reikäpelin voiton. Turhan tiukille otti, mutta samalla hyvää henkistä treeniä tulevaisuutta varten.

3. kierros Best-Shot parikilpailu

Best Shot -parigolfia Mikon kanssa. Kasiväylää lukuunottamatta pystyimme hyvin paikkaamaan toistemme heittoja ja tulosta tuli tasaisen varmasti. Kierroksesta jäi erittäin positiivinen fiilis ja -10 tuloksella irtosi jaettu viides sija.

Joukkueen hyvistä kierroksista huolimatta viimeiselle kierrokselle lähdettiin sijalta kuusi, kun DGH onnistui meidät ohittamaan. Pisterot eivät olleet kuitenkaan kovin isot, joten mitä tahansa pystyi vielä tapahtumaan.

4. kierros Joukkuegolf best shot/alt

Kierros alkoi erittäin kehnosti. Kaikilla meillä oli perhosia vatsassa, eikä normaaleja suorituksia päästy näkemään kolmella ensimmäisellä väylällä. Samalla pahimmalla vastustajallamme DGH:lla tuntui onnistuvan kaikki. Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että joudumme taistelemaan sijoituksista 6-10.

Onneksi urheilussa voi tapahtua kaikenlaista. Muutamalla onnekkaalla avauksella olimme jo miinuksella ja pelaamisesta tuli taas hauskaa. Birdietä alkoi tulla jatkuvalla syötöllä ja tulos parani silmissä. Ykkösväylä jäi loppukierroksella ainoaksi ns. epäonnistumiseksi, kun oma avaukseni epäonnistui ja peliä jouduttiin jatkamaan Mikon avauksesta, jolla oli suunnitelman mukaisesti jätetty varmistellen kaus korista.

Jessen hyvä avaus kakkosväylällä ja Mikon kylmänviileä putti takasivat kuitenkin sen, että pystyimme pitämään Lahden joukkueen takanamme ja samalla ohitimme Puska Puttaajat, jolloin nousimme viidenneksi. Kolmossija jäi tuskallisesti vain yhden heiton päähän, joten jossitteluun olisi voinut olla aihetta. Pitää kuitenkin muistaa, että usealla  joukkueella yhden heiton parannus olisi nostonut heidän sijoitusta, joten harmitus jakaantui tasapuolisesti monelle muullekin.

Kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja toivon mukaan tapahtuma järjestetään myös tulevina vuosina.

Joukkuekisat Peurungassa

Peurunkaan lähdettiin kisaamaan joukkuegolfin SM-tittelistä intoa puhkuen auton takakontti täynnä kiekkoja ja muuta asiaankuuluvaa tykötarpeistoa. Matkalla selviteltiin vähän muiden pelaajien ratingien kautta omia paperilla pyöriteltäviä mahdollisuuksia ja realistisesti tavoitteet asetettiin että kympin sakkiin kun pelataan niin tyytyväisiä voidaan olla.

Perjantaina paikalle päästyä pelattiin parigolffit alta pois ja samalla tutustuttiin jo aiemmin tutuksi tulleeseen rataan. Radalla ei ollut muutoksia viimeistä väylää lukuunottamatta, eli tutulla radalla kisa tultaisiin käymään. Parigolfissa kierros meni vähän kangerrellen ja lopputulokseen -6 päästiin Jessen kanssa. Fiilis saatiin hyvään kuntoon illalla ja aamusta olikin vasta melko myöhäinen lähtö avoimen sarjoissa joten hyvät yöunet kerettiin ottaa alle.

Lauantai käynnistyi henkilökohtaisella tuloskierroksella, ja olin Miikan sekä kahden Hämeenlinnan Discaajien edustajan kanssa samassa ryhmässä. Sanottakoon että tuo kymppiväylä ei ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut suunnitellulla tavalla, mutta par-lukemaan se on näemmä tullut usein sinniteltyä. Par jälleen korttiin ja kohti seuraavaa väylää 11, jota olen vihannut aina. Avauksesta jälleen vasemmalle lipsautus, mutta onnekkaasti sopivaan väliin josta lähestyminen korille ok ja par. Väylä 14, eli tuo melko kapea ja lyhyt oikealle lopussa kääntyvä väylä on sujunut tiipaikkaheittojen suhteen hyvin viime aikoina ja nyt myös kisaviikonloppuna. Henkilökohtaisen kisan ensimmäinen ja ainoa birdie napsui tästä kämmenheitolla AJ:n signeeraamalla Gstar Teebird3:lla muutamaan metriin. Väylällä 16 Miikan kanssa yhdessä tuumin päätimme että noin 30 metriä leveä väylä ei riitä meille ja täräytimme kiekot samaan oksaan kaukana väylän oikeassa laidassa. Tupelointia lähärissä ja bogia lappuun. Väylällä 18 löysin uskomattoman huonon paikan jatkoheitolle kun tenniskentän yli tehty avaus osui mäen reunalla olleeseen mäntyyn, josta kiekko tippui tenniskentän viereiseen pajukkoon. Par 3-väylällä tuosta oli helppo pelata tuplabogi. Kakkosväylällä itsellä usein tulee pelättyä liikaa oikeanpuoleista ob-aluetta, ja tälläkin kertaa bogiksi lipsautettiin varovaisilla heitoilla. Nelosväylään vielä tuplabogi ja muut väylät par. Kierroksen kokonaistulos +5 kahdella tuplabogilla, kahdella bogilla ja yhdellä birdiella. Kierroksesta jäi mieleen kolme reippaasti vajaaksi jäänyttä puttia, jotka ’olisi pitänyt’ saada sisään. Joka tapauksessa kierros meni omalle tasolle yläneljännekseen, joskin pari birdieta tuohon lisää olisi pitänyt saada mahtumaan.

Lauantain kakkoskierroksella pelattiin henkilökohtaista reikäpeliä 921-reitattua Nokian Frisbeeseuran Pauli Nygårdia vastaan. Alku lähtikin kierroksella hyvin ja muutaman väylän jälkeen olin pisteen verran edellä. Henkilökohtainen väyläselätys tuli väylästä 11 jossa punainen wraith hyssessä kaartoi kahteen metriin, ja puttikin meni sisään! Loppukierroksella vastustaja alkoi pelaamaan koko ajan paremmin ja itselle sattui pari kämmiä, joten alun johto kuihtui ja muuttui takaa-ajoksi. Nelosväylä jäi mieleen jälleen yhtenä ’huippukohdista’ kun seiftasin dropparin eteen, josta koria kohti heitetty lähäri jäi puoli metriä outtiin. Peli taisi olla katkolla jo tässä, eli tasatulos piti saada. Kaveri oli heittänyt seiftin, ja lähestyi muutamaan metriin. Oma noin 15-metrinen putti ob-alueen takaa onnistui täydellisesti ja bogilla painetta vastustajalle. Alarauta ja tasapeli sille väylälle. Kierros kuitenkin loppui kesken kuten monessa suomalaisessa urheilutapahtumassa ja tappio reikäpelistä oli kuitattava omalta kohdalta. Pettymys kierroksen alun jälkeen, varsinkin kun oman 18 pisteen lisäksi voitosta olisimme joukkueena saaneet kaikkien voittaessa 18 lisäpistettä. Ensimmäisen päivän jälkeen oltiin kuitenkin hyvissä asetelmissa finaalipäivää varten. Viides sija kun tavoitteena oli kymmenen joukkoon, eli tavoitteessa oltiin reilusti.

Sunnuntaina kolmas kierros pelattiin best-shottina. Pareiksi olimme ilmoittaneet Ville-Jesse ja Miika-Mikko. Jessen kanssa aloitimme viitosväylältä toisen parin aloittaessa väylää pidemmältä. Tälle kierrokselle sattui paljon epätarkkuuksia omalle kohdalle, mutta onneksi myös muutama onnistunut siivutus. Yksittäinen heitto kolmosväylästä jäi mieleen kun Jesse aloitti draivaamalla muutamaan metriin korista ja sain luvan lähteä tavoittelemaan holaria. Kiekko vaihtui wraithista 159 grammaiseen Blizzard Teedeviliin kun tiesin ensin mainitun jäävän noin 10 metriä lyhyeksi ja jälkimmäisen menevän noin 10% kokonaismitassa pidemmäksi. Roiskaisin kiekon tuttuun suuntaan ja henkeä pidätellessä kiekko osui korin päällä olevaan lippuun samantien painuen ob:lle. Jessen kiekolta jatkettiin huonoilla puteilla ja otettiin par. Vahvan epätarkasti pelatun kierroksen jälkeen kortissa oli lukema -6 jonka arveltiin olevan pahasti alakanttiin suhteessa muihin ryhmiin ja kuudentena sitten viimeiselle kierrokselle oltiinkin tiputtu.

Neloskierrokselle lähdettiin koko joukkueen voimin minun ja Jessen toimiessa parillisten väylien avaajina ja Miikan ja Mikon ollessa parittomien väylien raivaajina. Neloskierroksella aloitusväyläksi tuli kolmas väylä joukkueen ollessa kuudentena kokonaispisteissä. M & M avasivat väylän vähän lyhyeksi, Jessen kanssa molemmat putattiin haparoiden ja par korttiin. Nelosella Jesse avasi takaouttiin ja minä safetin turhan paljon vasempaan reunaan vähän lyhyeksi ob-rajasta, josta M & M lähestyivät muutamaan metriin korista, kuitenkin siten että bogey jouduttiin kirjaamaan paperille. Alku ei siis ollut best-shottiin soveltuvaa katsottavaa. Seuraavat väylät paukutettiin jo parempaan tahtiin ja onnistumisia kirjattiin itse kullekin loppukierroksella. Mikon putti kakkosväylällä, eli kierroksen päättävältä väylältä oli tajunnanräjäyttävä suoritus. Tuloksella niitattiin vastustaja pykälää alemmas ja sinetöitiin kierrostulos kuntoon. Lopputuloksena koko joukkueelle -10 kierroksesta oli hieno tulos alkuvaikeuksien ja muutamien epäonnistumisten jälkeen. Tulos jakoi kahden muun joukkueen kanssa kilpailun viimeisen kierroksen kärkitulosta, eli jotain tehtiin oikein ja joukkueena onnistuttiin hyvin.

Tuloksia odotellessa spekuloitiin ja laskettiin pisteitä päässä muilta joukkueilta kierrostulosta kysellen ja todettiin että hyvin pärjätään. Leijuipa ilmassa jopa jättipotin odotusta ja jännitys kohosi tulosten julkistamista kohti. Sankollinen kylmää vettä suoraan naamalle tuli sääntötulkinnasta josta ilmeisesti oltiin sanottu ennen kierrosta kysyessä, ja jota jälkikäteen kuultuna oli puitu jo ennen kilpailuja paikallisseuran pöytälaatikkosuunnitelmissa. Korkeimmalla ratingilla oleva joukkue sai 18 bonuspistettä parhaasta kierrostuloksesta -10, eli samasta kuin me ja Lahden joukkue, jotka jäimme ilman lisäpisteitä. Tuon pistelaskutavan jälkeen jäimme sijoituksessa viidenneksi, vain yhden pisteen nelossijasta ja 16 pistettä pronssista. Hämmennys ja turhautuminen oli ymmärrettävästi käsin kosketeltavaa ja korvin kuultavaa heti kilpailun jälkeen ja koko kotimatkan, jossa päätimme että viimeisen kierroksen osalta lähetämme kysymyksen pisteiden tarkastamisesta liittoon. Fiilis oli toki hieno joukkueen saavuttaessa viidennen sijan ensimmäistä kertaa osallistuessaan joukkue-SM-kisoihin kun tavoitteeksi oli asetettu kymmenes sija.

Jälkipeleistä kirjoitettakoon sen verran että myöhemmin liitto oli otsikoinut suurieleisesti sivuillaan PROTESTIN hylkäämistä, ja kuin bensaa liekkeihin samaa otsikointia oli postattu järjestäjäseuran fb-sivuille. Tuolla FB-sivulla samaa seuraa edustavat leimasivat protestin tekijät mielensäpahoittajiksi ja herneen vetäjiksi eivätkä juuri pohdintoja sääntötulkinnalle miettineet. Keskustelun sävy oli mielestäni erittäin negatiivista ja jopa lapsellista, kun osaltaan lähettämässämme pistelaskun tarkastuskehoituksessa pyrittiin nostamaan esille faktat ja huomioimaan miten SM-kilpailujen tasolla ei minkään järkiperustelun tai PDGA:n suosituksen mukaan pistelaskua voida tehdyllä tavalla ratkaista. Miikan antamat kommentit keskusteluun lopettivat pian asian vatvomisen ryhmässä, ja toivommekin että harrastajat ovat nähneet pisteytyksen määrittelun vajavuuden, ja toivomme että viesti liitolle on mennyt perille ettei tuon tason kilpailussa voida arpajaisia pitää. Myös paine yksittäiselle TD:lle on liian suuri, mikäli hän joutuu sääntötulkintoja tekemään kesken kilpailun siitä syystä ettei sääntöjä ole valmisteltu riittävän tarkasti.

Kaikesta huolimatta ja tästä toivottavasti kaikki ovat oppinsa saaneet ja seuraavat toteutukset tulevat olemaan näiltä osin yhtä sujuvia kuin kisajärjestelyt muuten. Peurunka on mahtava paikka kisata, fasiliteetit ovat kunnossa radan, kisajärjestelyjen, majoituksen, ruokailun ja kylpylän osalta. Tänne suunnattaneen kisaamaan myös jatkossa ja toivottavasti seuraavina vuosina useammalla ryhmällä!

-Kapteeni/MaximumDistance/Ville-