Joensuun AM2-kisasta Joen Liitokiekolle menestystä

Sekalaisin tuntein kohti kisaviikonloppua. Alkuviikko pitkää päivää Tanskassa ja työprojektin aikataulu puskee päälle. Kolme viikkoa putkeen reissuamista, joten tunnelma itsellä ja kotona hieman sekava. Katsotaan mitähän tästä tulee. Aattelin, että onneksi on se parikisa niin saa vähän edes tuntumaa. Lähes kuukauteen ei ollut Utrassa tullut heitettyä.

Parikisa osoitti, että kyllä minä olen aika väsynyt jätkä. Jalat oli kuin lyijyä ja päässä ei montaa selkeää ajatusta. Olinkin lähinnä apina Heikin selässä, josta ei ihan valtavaa apua tällä kertaa ollut. Ainakin se oli selvää, että ihmeitä täytyy tapahtua, jotta huomenna ollaan virkeänä ja täynnä tarmoa kisaamassa. Tavoite oli kunnon yöunet ja tanakka aamupala… onnistuin 50%:sti. Rakas puolisoni luki ”niin mielenkiintoista” kirjaa pitkälle aamuyöhön, jonka jälkeen pojat aloitti ravaamisen aikuisten sänkyyn ja jopa kissan piru livahti huoneeseen. Lopulta nousin 05:00 kattomaan jokohan ois aika herätä… No ei ollut, mutta eipä tuo nukutakaan enää. Kaurapuuroa niin, että napa tärisee ja sitten Liperin ykkös väylälle lämmittelee kolmeksi vartiksi.

Utraan saavuin sopivasti, että ehdin vielä vähän puttailemaan ja kuuntelemaan Opethin rauhoittavia melodioita. Musiikilla oli tässä kisassa iso rooli 😉 Fiilis oli hyvä, mutta tiesin kyllä, että aika hapoilla tässä tullaan menemään. Aloitus väylältä #11, josta sitten koko radan takaosuus kohtalaisen ”tasaista” tekemistä. Sellaista taistelua, jotta kestin pelissä mukana. Radan etuosuudelle lähdin siis nolla tuloksessa, mutta kone alkoi yskiä. Jostain syystä nenä alkoi vuotamaan ja hiipi kroppaan sellainen tunne, jotta ei kait saakeli ala lämpöä nostamaan. Ykkönen ja kakkonen menivät vielä kuitenkin mallikkaasti ja molemmista Pirkko. Väylältä #4 alkoi ongelmat. Oikeastaan koko viikonlopun oli ollut liiallisen pidon kanssa ongelmia. Sormet jotenkin hikisen tahmeat, että kiekko ei meinannut välillä irrota millään. Lisäksi olotila oli pahentunut dramaattisesti ja puuskutin häiritsevän paljon. Neloselta Bogey, Vitoselta Tupla ja seiskalta Bogey. Kaikissa syynä onneton puttaaminen. Korvissa humisi niin, että tiesin jokaiseen puttiin lähtiessäni, jotta ei tule menemään. Kun tuollainen ajatus pääsee päähän, niin peli on menetetty.
Väsymystilassani en pystynyt sitä pyyhkimään mielestä ja jälki oli sen mukaista. Ysillä tsemppasin vielä yhden Pirkon, mutta vain löytääkseni itseni zombina kympin tiiltä. Sarja huonoja heittoja ja Bogey korttiin. Kierros +2. Taitaa olla nämä kisat tässä. Tärinä vapina päällä autolle ja Heikin kanssa Subiin syömään. Kärkeen matkaan vaivaiset seitsemän heittoa.

Toiselle kierrokselle oltiin saatu JLK pooli ja kellään ei juurikaan enää muuta tavoitetta kuin nauttia keleistä ja peleistä. Sain erittäin hyvän fiiliksen, kun kuunneltiin musiikkia odotellessa. Siis Erittäin hyvän fiiliksen! Rentoa peliä eteenpäin. Aloitettiin seiskalta, johon harmillinen bogey, mutta siitä eteenpäin alkoi kulkea. Kasille Pirkko, A:lle pirkko, B:llä taas loistava avaus, mutta huono lähäri ja putti laitteeseen. Noh Par kuitenkin. Väylällä #12 myös ok avaus, mutta Pirkko ei uponnut. #13 Pirkko, #15,#16 Pirkot. C-väylällä pirkko putti laitteeseen. Damnskutti. Noh, ykköselle mennessä olin -4 tilanteessa. Ykköseltä jälleen solidia peliä ja Pirkko. Nyt mennään jo viisi alle tuloksessa väylälle kaksi. Avaus onnekkaasti hyville asemille, josta kohtuu avoin reitti vetää hysse linjaa korille. Sen verran piti varoa askelluksia, että kiekko lipesi, otti napsun vasemmalta puusta ja suoraan outtiin. Lähäri jotenkin nokka pystyssä ja jäi lyhyeksi, pitkä putti vajaaksi ja TUPLA! Voi ketun pesä. Tähänkö tää nyt meni. Loput neljä väylää Paariin ja toinen kierros pakettiin -3.

Hitto! Avaimet ois ollut vaikka mihin, mutta pakko tuohon on olla tyytyväinen, kun ottaa olosuhteet huomioon. Ei tänään tuon parempaan kyllä pystynyt. Laitoin jo kotio viestiä kun kutosen mandoportti oli suoritettu, että viimeistä viedään kohta tulen ja haen pojan mummolasta. Kisatoimistolle raahustaessa selvisi, että ei tästä vielä taida päästäkään minnekään. Lähes kaikki ekan kierroksen jälkeen edessä olleet olivat enempi vähempi kohdanneet vastoinkäymisiä ja olin noussut kakkoseksi. Muutamia tuloksia uupui ja viimein kun Toni (Parkkinen) saapui paikalle ja sanoi pelanneessa saman kokonaistuloksen, varmistui että tässä sitä mennään Sudaria pelaamaan kakkos ja kolmos sijoista.

Enpä olisi tätä osannut aavistaa. Yleensä tässä vaiheessa olen jo pitkällä Kuopion tiellä ajamassa kotio ja nyt pitäis vielä jostain repiä energiaa taistella hetki pitempään. Tästähän kehittyi sitten lopulta aika eeppinen taistelu minun ja Tonin välille. En tiedä mitä mahtoi Tonin mielessä liikkua tuossa tilanteessa, mutta ainakin itsellä oli kohtalaisen luottavainen olo. Galleria antoi sopivasti lisää painetta ja adrenaliinia kehoon, jotta väsymys ja muut tunteet jäivät unholaan. Aina heittoa tehdessäni en nähnyt ketään muita. Vain mielessä piirretyn lentoradan ja tulevan suorituksen. Mulla olikin saumat jo ratkaista ykkösellä, mutta eihän se putti uppoa. Vähän huonot jalkojen asemat ja en saanut alakerrasta yhtään apuja. Kakkosella huono avaus, mutta tuurilla pääsi läpi alun puista. Tonilla valitettavasti outtiin avaus ja uskalsin pelata sijoituksen väylälle kolmosheittoa varten. Toni oli kyllä taistelija! Hats off nimittäin aina palasi peliin mukaan, vaikka tilanne näytti jo vakavalta. Mulla kolmos heitto piti olla aika rutiini hysse siivutus. Ainoastaan heti vasemmalla oleva puu aiheutti pientä varovaisuutta. Siihen jos
lipsahtaa avaus niin se on Morjes. Varoin sitä vähän liikaa ja veto jäi vajaaksi. Hittiä paluumatkalla puista ja melkein outtiin… jo on vaikeeta tämä homma. Toni painoi mahtavan lähärin korin alle eli minun pitäis nyt taas upottaa pitkä putti, jotta peli ratkeaisi… No ei kait tarvitse arvailla menikö… Jatketaan siis leikkiä kolmoselle. Nyt päätin, että kaikki tai ei mitään. Olin koko viikonlopun painanut samanlaista antsaa, joka ei ollut tähän asti osunut oikeaan rakoon ja aina muutamia puuhipareita oli tullut. Nyt kuitenkin kaikki peliin ja osuu jos on osuakseen. Tällä kertaa osui! Kohtalaisen pitkä siivu ja reippaasti polun yli. Tonilla epäonnea ja kiekko kimposi pitkälle vasemmalle. Sieltä tämä raivohärkä kuitenkin painoi itsensä takaisin
peliin. Minun avaus ei ollut kaikesta huolimatta kyllä missään hyvässä asemassa. Koivuja oli riittävästi edessä. Tunnettuna fore miehenä (kröhöm…) päätin sellaista pientä ässää laittaa ja kierrellä puut, mutta ei se nyt mennyt ihan niin. Kuitenkin jonkunlaista putti asetelmaa sain järkättyä. Toni ei päässyt lähärissään aivan niin lähelle kuin tavoitteli ja häntä odotti pitkä Par putti. Minä tavoittelin puun takaa antsa linjaa omalle pirkko putilleni, mutta ei yllättäne ketään, jotta ei edes lähelle. Onneksi ei rollannut sen kauemmaksi ja paineet olivat nyt Tonilla. Hänen piti upottaa tämä, jotta paineet siirtyisivät takaisin minulle. Ei aivan. Nyt ratkaisu on lähellä. Minulla kohtuu rutiini putti. Tämä sisään ja se olisi tässä. Ajatuksissa vain, että ei tämä ole sen kummempaa kuin kotipihassa puttaaminen. Ei hetkeäkään ajatusta sille, että meikäläistä tuijottaa aika monta silmäparia. Syvä hengitys, tuijotus ja suoritus. Menipäs
kerrankin!!

Oli aikamoinen päivä. Koko tunneskaala tuli käytyä läpi. Iso kiitos taas järjestävälle taholle ja toisen kierroksen ryhmälle Heikki, Marko ja Samuli. Kierroksen rento meininki oli kyllä avain tähän lopputulokseen. You know what I mean.

Huikeinta oli kuitenkin, kun lopulta pääsin kotio, ”oisit edes laittanut viestiä, että menee myöhempään” … .. . Tänks 😉

Kotikisat taas vuorossa, joten luvassa oli mainio mahdollisuus Utran 21-väyläisen kierrostulosten parantamiseen P-K:n avoimiin nähden, ja niissä kisoissahan oltiin niin yössä ja kohmeessa, ettei pitkään aikaan ollut moista ollut. Ja niistä nyt sitten tarttui ainakin matkaan se oppi, että turha mennä liiton kisoissa pelaamaan, jos on itse järjestämässä niitä…

Hyvänä lämmittelynä AM2-Tourin Joensuun kisaan toimi lauantain parigolf, jossa Teron kanssa suoritettiin ”bogeyfree” 64 (-6) ja tähän oltiin kohtuullisen tyytyväisiä. Ennakkokaavailuissa pidettiin ”pöljän päivän” sattuessa -10 -tulostakin mahdollisena, mutta nyt siitä jäätiin mm. siksi, että etuyksitoistaiselle ei mahtunut yhtään pirkkoa. Mainittakoon myös, että itse tuli päivän aikana heitettyä väylään #A neljä treeniheittoa sekä parigolfin kisaheitto ja kaikki niistä olivat saaressa ja alle viidessä metrissä korista…

Itse kisaan tuli asetettua pari maltillista tavoitetta: A.) Parantaa Avoimien kierrostuloksia ja B.) Omalla peruspelaamisella tulosten pitäisi olla haarukassa 75 – 79 (+5 – +9) heittoa. Näistä ensimmäinen tavoite toteutuikin, mutta vain niukasti (heitolla per kierros) eli kierrokset olivat 82 (+12) ja 79 (+9), joten toisesta tavoitteesta jäätiin selkeästi, seuraavassa pohdintaa listan muodossa.

Heikot hetket:

– Ekalla kierroksella tuli otettua korttiin kaksi ympyrää ja toisella peräti kolme. Mm. #A-väylän piti olla ”pirkkoautomaatti”, mutta molemmilla kierroksilla siitä ympyräneljä sitten siis. Pitäisi vaan saada hyvä treenitekeminen siirrettyä kisakierroksille, nyt oli tällä väylällä avausheitot aivan luokattomia ja kukaanhan ei käske heittämään outtiin muillakaan väylillä (molemmilla kiesseillä outti #2-väylältä ja tokalla myös #5-väylältä), vaikka heittopaikka huono olisikin, jne.

– Utran (amatöörille) vaikeiden alkuväylien #1-#3 pelaaminen ja ”ei-edes-niin-vaikeiden” #4-#5 väylien pelaaminen: Tähän yhteensä 10 väylän sektoriin tuli otettua kisan plussista peräti 12, kun loput 32 väylää menivät vain 9 plussalle – melkoista! Ja varsin hankalaa edes eritellä, että miksi näin, kun sentään monet avauksetkin olivat ihan kelvollisia, mutta vissiin joissakin jatkoheitoissa tuli tehtyä huonoja ratkaisuja ja varsinkaan ekalla kierroksella ei keskittyminen riittänyt ihan loppuun asti, koska kierroksen plussat tuli tuplattua vikaan kolmeen väylään (#1-#3).

Sekä että:

-/+ Pirkkopaikkoja oli niukasti (vissiin neljä), joista hyödynnettiin tasan nolla. Toisaalta, eipä omassa Utran pelikirjassa/tulosennusteessa pirkoista kovin montaa mainintaa olekaan, joten se siitä…
-/+ Putteja ois voinut helpostikin säkittää päivän aikana ainakin noin neljä enempi, mutta ”käytännön nostoja” (tai siltä tuntuneita) ei sentään taidettu räpeltää yhtä enempää. Puttiin on kuitenkin rutkasti luottoa eli jonkinmoinen rutiini on löytynyt ja siitä pidetään kiinni – toisinaan menee ja toisinaan taas ei…

Hyviä juttuja:

+ Lähipeli ja pelikirjan noudattaminen: Tässä ei ollut suuriakaan murheita tai lipsumisia ja hyviäkin sektoreita mahtui kierroksiin, mm. molemmilla kierroksilla tuli pelattua väylät #6-#9 ”bogeyfreenä” – tokalla kierroksella mm. seiska mentiin tyylikkäästi koko matkan väylää pitkin pelkällä Spikellä ja ”takakympitkin” kierroksilla menivät mukavasti +2:lla ja +3:lla (sisältäen ne #A-väylän ympyrät). Tokalla kierroksella kyllä hymyilytti hetken #C-väylän bogi – täydellinen milliin menossa ollut lähäri osui minimaaliseen kantoon ja hyppäsi taaksepäin puun taakse, josta haaraputti laitetta hipoen ohi – muistan nähneeni jonkin kisavideon, jossa maailmanmestari Feldberg ottaa vastaavasta ratamestarin erikoisesta hirmuiset kierrokset – onneksi ei kuulu moinen omiin tapoihin… 🙂

+ Rystyheitto: Eihän ne toki todellakaan aina mene sinne minne pitäisi (pidemmät avaukset varsinkaan), mutta Avoimiin verrattuna heitto tuntui nyt monta kertaa paremmalta ja rennommalta, opiskeltavaa riittää toki yhä, mutta tältä pohjalta on ihan hyvä lähteä kohti ensi kautta, sillä liiton kisat tältä vuodelta olivat itseltäni nyt tässä.

Yhteenvetona todettakoon, että tuloksellisesti tämä kisa meni penkin alle, mutta mukava oli pelata ja fiilis hyvä – enemmän oli kuitenkin ”ihan OK”
pelattuja väyliä kuin noita heikommin menneitä.

Lopuksi vielä kiitokset kisoista Jesselle, Miikalle ja kaikille kisajärjestelyihin osallistuneille – hyvin meni! Kaikenlaisissa kisoissa on tässä lajissa aina mukava pelata, mutta on kotikisoissa vaan aina oma hohtonsa!