Juankosken talvi-cupin kolmas osakilpailu kisattiin vaativissa olosuhteissa

Ensimmäinen kierros oli kaiken kaikkiaan hyvää tekemistä. Lähtö väylältä 6. ja nopeaan tahtiin olin -4:ssä. Heittäminen tuntui helpolta. Loppukierroksesta birdie-paikat jäivät vähiin, joten jouduin tyytymään par:ien varmisteluun. Parilla viimeisellä väylällä kaksi bogia, jotka molemmat olisi pitänyt kääntää par:ksi. Niistä huolimatta kierros -4:ään ja jaettu kärkipaikka Niemisen Jessen kanssa. Takana kahden-kolmen heiton päässä oli puolestaan puolenkymmentä heittäjää.

Toiselle kierrokselle tuuli yltyi entisestään ja huonon lämmittelyn myötä koko kroppa oli kohmeessa ensimmäiset viisi väylää. Heittäminen oli alusta asti vaikeampaa ja välillä par oli kovan työn takana (bogejakin tuli). Varsinkin putin kanssa olin ongelmissa, kun en osannut tuulta ottaa suorituksissa riittävästi huomioon (tai sitten päinvastoin). Kaksi kertaa kiekko pomppasi keskiketjuista ulos ja se ei puolestaan auttanut yhtään itseluottamuksen kasvattamisessa. Leevin holari väylällä #11 oli hienoa katsottavaa, mutta valitettavasti se ei nostattanut omaa tasoani. Vielä viimeisellä väylällä (#1) minulla oli 6 metrin putilla mahdollisuus päästä jaetulle kakkossijalle, mutta kiekko pomppasi alaraudan kautta ketjuihin ja siitä ulos. Kierroksen lopputulos +1 ja kokonaistulos -3. Onnekseni muillakin oli ollut vaikeaa, jolloin säilyin kolmantena loppuun asti.

Eka kierros tasaista peliä. Lyhyet must-birdie väylät pirkkuja suurin osa.   Muuten par-peliä. Musta hetki väylillä 15 ja 16 josta yhteensä +3. Veden ylitys väylällä 13 helpohkosti vastarannalle, lähäri mukille ja nosto par. Eka kierros -1.

Toinen kiessi kakkoskortissa, josta hyvät iskupaikat vain kolme heittoa Miikaa ja Jesseä jäljessä. Tuuli alkoi yltyä ja mm. kutosväylällä kippautin tiipparin syvälle oikealle metsikköön, josta jollain ihme-upsilla sain pelastettua bogin. Lyhyet gotta-have-birdie väylät taas pirkkuja yhtä lukuun ottamatta. Tuloksessa -3 ennen neljää viimeistä väylää. Josta sitten jokaiselta bogey. Ikimuistoinen oli mm. ykkösväylän kasimetrinen birdieputti vastatuuleen, korin katolle, josta leijaili kymppiin. Putti alarautaan ja leuka rintaan.  Toinen kierros +1.

Putti oli tänään paljon epävarmenpaa kuin viime kisassa, en oikein saanut sellaista kisatsemppiä päälle. Ihmeen hengetöntä tekemistä. Neljäs sija oli ihan hyvä tulos pelin tasoon nähden. Cupin kokonaiskilpailusta tulee vielä jännä.

Raporttia ehkä tulossa…

Pari edellistä Juankosken kisaa väliin jättäneenä oli kiva lähteä taas. Jannen kanssa suunniteltiin menomatkalla keskittyvämme jäsentenväliseen taistoon ehjin kierroksin, jos vaikka alle +10 kierroksin selviäisimme. Pääsin hienoon pooliin ekalle kiessille Jesse N:n La Lauri V:n kanssa. Tuuminkin jo, että siivittäisiköhän tuo peliseura hyvään tsemppiin itsenikin?

Aloitettiin kierros kakkoselta. Aika äkkiä ja kylmiltään tuli eteen väylät 3 ja 4 joiden jälkeen olikin jo kortissa +5. Siitä kuitenkin peli alkoi rauhoittua. Ns. Birdie-väylät Par:iin ja muuten bogi sieltä, toinen täältä, lopputulos +10 ja tasoissa Jannen kanssa tauolle. Pari käyrää ja muita eväitä, näpit jäähän ja vähän jähmeänä toiselle kiessille.

Aloitus väylältä 12 ja heti perään järviväylä joilta alkuun yhteensä +3 korttiin. Väylät 3 ja 4 molemmista tuplat. Kierroksen 3 Birdietä ja pitkähkö Par-putki piti lopputuloksen +7:ssä. Toisen kiessin ollessa olosuhteiden osalta hitusen haastavampi kuin ensimmäinen, sijoitus keskikastissa taisi hiipiä vähän ylöspäin. Toki tuulikin teki päivän aikaan muutaman tepposen, mutta kyllä varsinainen vika oli kiekon ja tennareiden välissä. Ei mitään, mukava reissu, sai heittää, hyvää läppää ja illalla tiesi ulkoilleensa.

Päivän tavoitteena oli parantaa tammikuun kisan kauheutta, eli heittää ainakin yksi alle +10 kierros. Aamulla fiilikset oli mainiot: unta tuli ehkä se viisi tuntia, ruoka ei maistunut ja mielessä kummitteli edellisiltana katsastetut sääennusteet. Eipä siinä, nokka kohti Juankoskea.

Ensimmäinen kierros alkoi mukavasti väylältä 10 helpon par-tuloksen voimin ja meno tuntui mukavalle. Ensimmäinen jännityksen kohde, surullisen kuuluisa järviväylä 13, palautti menon normaaliin päiväjärjestykseen. Navakka vastatuuli teki jopa mahtavasta teerexistäkin suoran kiekon ja lopputuloksena mieltä lämmittävä triplabogi. Parilla seuraavalla väylällä tuli taas onnistumisia birdien ja paarin muodossa. Ennakkoon vaikeiksi väyliksi ennustetut 16, 18 ja 3 menivät kohtalaisesti, näistä jokaisesta tuli vain +1 korttiin. Lopulta yltyvä tuuli alkoi tehdä temppujaan ja homma meni varsin vaikeaksi. Saldoksi kierrokselta jäi käteen yksi tripla, kolme tuplaa, peräti kolme birdietä ja lopputulos +10. Damn.

Toisen kierroksen alussa pääsi iskemään pieni vilu, joten odotukset eivät olleet korkealla. Tuuli oli yltynyt jo oikeasti kovaksi, jännyyttä oli siis senkin suhteen luvassa. Kierroksen päätavoite oli selvitä järviväylästä kunnialla läpi. Arpa heitti aloituksen jälleen väylälle 10, mistä tuli yskähtelevä par. Väylän 11 birdie nosti mukavasti itseluottamusta ja pian edessä olikin kierroksen tavoitteen täyttäminen. Tällä kertaa safety-heitto teerexillä tuotti tulosta ja pääsin heittämään jatkon oikein hyvältä paikalta. Splinter ei tuulesta hätkähtänyt, onnistunut kakkosheitto laskeutui noin viiteen metriin. Jännäputti sivutuuleen vielä sisään ja väylän 13 kohdalla kortissa komeili luku 3. Kyllä nimittäin lämmitti mieltä. Seuraava mielenlämmitys tuli väylältä 16. Avaus wraithilla väylän oikeaan laitaan, kakkonen nukella hieman epäonnistuen noin 15 metriin ja sieltä hirmuinen roikkuputti sisään. Tuuletuksen paikka.

Tummia pilviä kerääntyi taivaalle väylän kolme kohdalla, korttiin läimähti komea kahdeksikko. Seuraavasta väylästä saatu taistelubogi helpotti vähän tuskaa. Järveltä puhaltava voimakas tuuli teki kuitenkin tehtävänsä, ja taistella sai kaikilla lopuilla väylillä. Pieni väsymyskin alkoi jo painamaan, mutta lopulta päivän tavoite tuli täytettyä kierrostuloksen +9 myötä.

Kisasta jäi varsin hyvä fiilis, vaikka parannettavaa jäikin paljon. Päivän ehdottomia plussia olivat kämmenheittojen tekninen taso, muutama oikein onnistunut rystyheitto ja toisen kierroksen putit. Selviä miinuksia olivat tuulen lukeminen ja heikot lähestymisheitot.

Parin viikon tauon jälkeen oli vuorossa taas Juankosken kisa ja aika tavallisen kaksijakoista tarinaahan se taas kerran oli…

Ensimmäinen kierros: 66 (+9) Ihan omien tavoitteiden mukaisesti mentiin! Viime kisoissa kyykähtänyt puttikin oli taas kuosissaan, toki pari kehnompaa suoritusta mahtui sekaan, mutta ne kompensoitiin parilla todella hyvällä putilla. N. 11-metrinen par-putti väylällä #18 maistui kyllä!

Toinen kierros: 74 (+17) Ensimmäiset 13 väylää (#10-#4) oli täydellinen katastrofi eli näistä tärähti plussaa korttiin peräti 16! Muutaman kertaan oli avaus metsän puolella ja putti jumitti taas – on se kumma miten voi neljä kertaa kierroksella nostaa nostoputin kolmesta-neljästä metristä yläpantaan… Onneksi kuitenkin kierroksen lopulla homma taas toimi ja niistä viidestä väylästä (#5-#9) sitten tuloksena vain +1. Noh, kieltämättä olihan se tuuli aika navakka tokalla kiessillä, mutta ei tuulen piikkiin hirveästi siltikään voi laittaa – energiavarastot vain taisivat olla aika nollassa. Mitä opimme tästä? Ei muuta kuin lisää (nosto)puttitreeniä ja jahka jokin sula tiimatto ja/tai asfaltin nurkka löytyy, niin sitten treenataan tuota draiviakin kunnolla.

Huhtikuun kisaan voisikin asettaa tavoitteeksi sen, että molemmat kierrokset menisivät omalle tasolle eli sinne 66 +/-3 nurkille – onhan Talvicupin viimeinen kisa myös kenraali ennen Juankosken ensimmäisiä PDGA-kisoja, jotka ovat vuorossa sitten 2.5. – eli hatunnoston paikka Vuorelan Veikoille kisameiningeistä!

Raporttia ehkä tulossa…