Juankosken Talvicup alkoi Joen Liitokiekon kolmoisvoitolla

juankoski

Jo perinteeksi muodostunut, neljä osakilpailua sisältävä Juankosken Talvicup aloitettiin tänään ensimmäisen kisan merkeissä. Matkaan oli lähtenyt 10 Joen Liitokiekon pelaajaa ja kaiken kaikkiaan kisassa oli mukana nelisenkymmentä heittäjää Savosta ja Pohjois-Karjalasta. Sää oli nollassa ja välillä satoi lunta/räntää ja tuulenpuuskat vaikeuttivat heittojen arviointia. Lunta oli maassa sen verran, että ilman lahjanaruja kiekkojen löytäminen oli erittäin haastavaa.

Kisa oli Joen Liitokiekon näkökulmasta menestys, sillä Jesse Kempas (-7), Miika Voutilainen (-6) ja Mikko Makkonen (-2) ottivat avoimessa sarjassa kolmoisvoiton. Lisäksi yli 50-vuotiaiden sarjassa Markku Penttonen nappasi hienosti kakkossijan. Tasaisuus oli tällä kertaa valttia, sillä monella heittäjällä toinen kierros osoittautui hankalaksi ja tulostaso laski ensimmäisestä kierroksesta. Tämän sai kokea mm. Joen Liitokiekon Iiro Hämäläinen, joka tipahti ensimmäisen kierroksen neljänneltä sijalta niukasti ulos palkinnoilta.

Sarjan toinen osakilpailu kisataan helmikuussa ja lopullisiin pisteisiin lasketaan kolmen parhaan kisan tulokset.

Kisaajien mietteitä:

Jesse Kempas, Avoin, Sijoitus: 1/34

1. kierros.

Aika varmistelevissa merkeissä starttasin kisaan väylältä 2. Olin budjetoinut par tulokset alkupään kuudelle väylälle pituuden ja haastavuuden vuoksi. Väylälle 7 tultaessa olin melkein pelikirjan mukaisessa tuloksessa +1. Siitäpä otin yhdeksään seuraavaan väylään 4 birdietä ja 17 väylän pirkko nosti tuloksen jo -4. Par tulokset 18 ja 1 väylille hieman jopa seiftiä pelaten antoivat palkkioksi hyvän solidin kierrostuloksen. Muutamat 5m putit jäivät harmillisesti kuuluisaan alarautaan!

2. Kierros

Kärki korttiin jaetulta toiselta sijalta heiton kärkeä jäljessä. Tavoite oli toistaa samanlainen kierros kuin ekalla rundilla ilman kikkailua ja aivopieruja. Kierros starttasi mukavasti birdiellä. Nelosväylän avaus karkasi liialti oikealle, lähestyminen onnistui miltei täydellisesti edeten n. 4m eteenpäin keskeltä risukkoa. 60m par lähäri about kymppiin, josta putti alarautaan ja kilpailun ainut tuplabogey korttiin. Lämmitti aikas lailla. Siitäpä sit muutamilla birdieillä ja tasaisella par seiftailuilla etiäpäin. 13 ja 16 väylien bogien jälkeen, 17 väylän birdie jäi kilpailun viimeiseksi. Taas seifti par tulokset väylille 18 ja 1 niinkuin ekalla rundillakin. Lopullinen kierros tulos -3 , jolla irtosi kisan tiukka voitto Miikasta heiton erolla tuloksella -7. Pelikirja piti about niinkuin suunnittelin ja tästä on hyvä lähteä seuraavaan osakilpailuun helmikuussa.

Miika Voutilainen, Avoin, Sijoitus: 2/34

Kun automatka oli saatu liukasteltua ja lämmöt otettua, niin kierrokselle pääsi lähtemään melko levollisin mielin. Rata sopii hyvin itselleni ja kun selkä oli teipattu ja mitään ylimääräistä kireyttä ei ollut havaittavissa, niin heittoihin pystyi keskittymään ilman häiriötekijöitä.

Ensimmäinen kierros lähti hieman epätasaisesti liikkeelle, sillä mukaan mahtui hyviä ja huonoja suorituksia. Tekeminen oli kuitenkin riittävän laadukasta, jotta pystyin pelastamaan itseni vaikeista paikoista muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tasapainoinen suoritus, jossa muutaman helpon virheen sain henkisesti paikattua seitsemällä birdiellä. Lopputulos -5, jolla selvisin kärkeen yhden heiton erolla. Kolmen heiton sisällä oli kuitenkin kuusi-seitsemän ukkoa, joten romahduksiin ei ollut varaa.

Toiselle kierrokselle tuli sitten huono valmistautuminen näkyi helppojen virheiden kasvaneessa määrässä. Varsinkin huono keskittyminen suorituksiin takasi sen, että avaukset eivät onnistuneet halutulla tavalla ja putit osuivat rautoihin. Vedenylitysväylää lukuunottamatta selvisin ilman isoja ongelmia, joten tulos keikkui koko kierroksen ajan par:in tuntumassa. Jesse pääsi ennen kierroksen puoltaväliä karkumatkalle ja sitä tuli turhan paljon mietittyä heittojen välissä. Pitäisi keskittyä vain siihen omaan tekemiseen.

Muutama helppo virhe loppuväylille takasi sen, että kierroksen päättäneen ykkösväylän birdeäkään ei auttanut saavuttamaan Jessen etumatkaa. Mukava tapa kuitenkin lopettaa kisa ja palkinnoksi tasaisesta suorittamisesta kilpailun kakkossija. Uusi yritys sitten helmikuun kisassa.

Mikko Makkonen, Avoin, Sijoitus: 3/34

Lähdettiin seitsemältä matkaan kohti Juankoskea. Miika taituroi auton sohjoisella tiellä perille ja sitten lämmittelemään Jessen ja Laten kanssa. Heitto tuntui lämmittelyssä hyvälle, mutta vähän jäi pelko persiiseen, että löytyykö kiekot hangesta. Ensimmäinen kierros sujui melko hyvin, muutama puttimoka, muutama pitkä putti ja hyvät pirkot väylille 6 ja 13. Tulos par.

Toinen kierros käyntiin väylältä 4 kakkoskortissa. Alku lähti kaikilla hienosti, Niskasen Mika oli nousussa kärkiukkojen ohi ja muillakin ryhmän heittäjillä peli sujui hyvin. Sitten tuli väylä 13. Kaikki taisivat avata ob:lle. Kiekot eivät vaan lentäneet perille vaikka kuinka yritti. Itse heitin kolmosheiton seiftinä ja sain jotenkin taisteltua vaan tuplan. Mika otti lukeman 11. Tunnelma lässähti hieman hyvin alkaneen kierroksen jälkeen, vaikka vastaan tulleelle kärkikortille piti tietenkin kehuskella kuinka pirkkoa tippuu pirkon perään. Seuraavat väylät sitten bogi ja tupla. Väylän 17 15-metrinen pirkkoputti nosti taas itseluottamuksen kohilleen ja 1 ja 2 väylillä upposivat myös pitkät pirkkoputit. Tulos -2.

Kaiken kaikkiaan hyvää heittämistä, toki muutama iso virhe, joista tuli tuplabogeja, mutta toisaalta myös yhteensä 13 birdietä. Ja 6 väylä molemmilla kierroksilla 2. Hyvä ja hauska reissu kaiken kaikkiaan. Paluumatkalla jutut taas laadukkaita. Suunniteltiin mm. Pärnävaaran ostamista.

Markku Penttonen, 50-vuotiaat, Sijoitus: 2/5

Pienessä karvaisessa päässäni liikkui sellaisia mietteitä ennen kisaa, että jospa nyt saisi vähän lyötyä kapuloita rattaisiin paikallisille Mastereille, viime vuonna se oli mahdoton tehtävä. Moilasen Macoa ei tähän lasketa ja eipähän paikallinen olekkaan, mutta aikas hurja pelimies kuitenkin.

Eka kiessi alkoi ”hyvin”, Upotin väylälle 2 luotto FD:n metrisellä narulla varustettuna jota etsittiin sitten ihan urakalla. Tässäkö tää nyt oli! Kiekko onneksi löytyi ja peli alkoikin luistamaan… hetkellisesti. Lisää löylyä tupaan paikallisen Masterin suusta: ”laskeskelin tuossa jo ennakkoon miten tässä sarjassa käy, voitan tän kisan.” !!! Ei p…le, nyt kyllä näytän mistä puusta Penttonen on tehty! Tasaista pelaamista koko kierros ilman hirveää kämmäämistä paria avausta lukuun ottamatta. Korttiin tulos 69 ja oma Juankosken enkka tais parantua vaatimattomalla 8-heitolla!!! Sijoitus 3. kax heittoa kakkossijasta.

Toinen kiessi alkoi taas vähän ontuen, ykköseltä bogi, kakkonen par ja sitten romahdus; väylän loppu päässä seifti-heitto puskasta väylälle ja pitkäks, outtiin! JESS, loistavaa työskentelyä, mistäs puusta se Penttonen olikaan tehty? Totaalisen romahduksen pelasti loistava 10-metrinen putti roikkuvien oksien välistä ja tietenkin Splintterillä, selvittiin siis tuplabogilla. Loput väylät kulki ihan tasaisesti ilman suurempia riemun kiljahduksia ja mökötyksiä. Kortissa taas tulos 69 ja kisan kakkossija oli taskussa, NAM, kylläpä maistui!

Kiitos pelikavereille ja erityisesti Ollille turvallisesta kyydityksestä

Iiro Hämäläinen, Avoin, Sijoitus: 7/34

Ensimmäinen ”oikea” kisa itelleni. Ennen kisaa ei oikein tiennyt mitä odottaa ja tavoitteeks asetinkin vaan sen, että voi olla tyytyväinen omaan peliin.

Lauantaiaamuna kello herätti 5.30, ei muuta kun aamukahvit naamaan ja kohti Juankoskea.

1. kierros

Keli oli loistava, lämpötila pyöri siinä nollan lähettyvillä ja tuulta ei juuri ollut. Avaukset lähti sopivalla rentoudella ja usein myös koriakin kohti. Puttaaminenkin oli mulle harvinaisen hyvällä tasolla, joten niihin tuli itseluottamusta ja sitä kautta lisää onnistumisia. En nyt muista miten kaikki väylät meni, mutta pirkkoja tuli paljon, bogeja muutamia ja mahtuihan kierrokseen myös se pakollinen tuplabogi väylältä 12.

Kaiken kaikkiaan vallan mainio kierros ja tuloskorttiin -3.

2. kierros

Keli muuttui haastavaksi. Lunta tuli taivaalta ja tuuli yltyi, myös kovia tuulenpuuskia tuli aika ajoin. Kierrokseen kuitenkin lähdettiin loistavista lähtökohdista kärkipoolissa, kaksi heittoa Miikaa jäljessä sekä yhden heiton päässä Jessestä ja Latesta.

Heti kun kierros alkoi, huomasin että heitosta oli kadonnut se tietty rentous. Avaukset lähtivät todella ”varovaisesti”, samoin putit. Puteissa varsinkin kierre on valmis, kun jokaisen putin kohdalla täytyykin miettiä, että mitenkäs sitä nyt taas putattiinkaan, eikä onnistumisia tule jotka ruokkis itseluottamusta.

Siinä oli viimekesän lapsi kovassa paikassa konkareiden kanssa.

En tainnut yhtään yli 5m puttia laittaa sisään ja pisteeksi i:n päälle sössin pari n. 4m puttia. Pirkkoja ei tullut kuin 2, bogeja todella monta ja sit tietysti se yks pakollinen tuplabogi. Kokemuksen puute näkyi ja tuntui, joten aikamoinen sulaminen tuli ja tuloskorttiin +7.

Koko päivä oli kokonaisuudessaan mainio. Mukaan mahtui paljon hyviä onnistumisia, sekä vastapainoksi liuta pahoja mokia. Kokemusta karttui runsaasti ja tuli opittua paljon niin kisoissa heittämisestä kuin oman pään hallitsemisesta. Innolla odotan seuraavaa kisaa, ja ennen sitä täytyy vähän opetella puttaamaan.

Lukas Sallinen, Avoin, Sijoitus: 21/34

Ei kommentteja kisasta.

Ville Nivalainen, Avoin, Sijoitus: 23/34

 OB:lle voi myös seiftata 3.1.2015

Aamusta liian aikaisin matkaan, joskin edellisenä iltana oli saanut nukahdettua pitkästä aikaa ennen kello yhtä. Olo oli kohtuullisen virkeä napattuani aamusta kupillisen Arvid Nordqvistin Franskrostia ja otettuani yhden peilarillisen sitä lisäksi uuteen harjatun alumiinin väriseen Bayern Munchen termosmukiin. Bagi oli pakattu puolilleen pyyhkeitä ja loppu täytetty erivärisillä muovinpaloilla. Aiemmin oli jo hankittu Bilteman kangasteippiä joilla oli teippailtu vajaan metrin pätkiä lahjanaruja, pääosin vihreitä, kiinni kiekkoihin. Tuo kangasteippi oli aiempien kuvien ja kuvausten perusteella oikein oivallinen tarvike kiinnittämään nämä kaksi toisiinsa verrattuna hyvinkin erilaista kappaletta toisiinsa. Jalat olivat hitusen pehmeät edellisen illan juoksulenkistä mutta mitään vakavampaa jumitusta ei kropassa ollut.

Iiro oli illalla lupautunut nappaamaan Jannen ja Luken kyytiin Utran perukoilta, joten itselle riitti olla seitsemältä urheilutalon parkissa jossa kyseinen poppoo jo odottelikin. Miikan auton perävaloja tuijotellen matka Juankoskelle sai alkaa.

<fast forward 1h ja risat ettei mene enempää jaaritteluksi>.

Ensimmäisen kierroksen ryhmään osui itseni lisäksi Miika, sekä paikallinen suuruus Niskasen Mika ja Vuorelan Veikkojen oma poika Mönkkösen Janne. Kovaa seuraa siis kyydissä josta olisi hyvä ammentaa onnistumisia.

Ensimmäinen väylä, yksi inhokeistani #5 pääsin aloittamaan. Ajattelin laittaa hallitun forehyssen mandon ohi riittävän kaukaa etten olisi samoissa turakoissa kuin edellisenä vuonna. Riittävän kauas meni, sen suhteen suunnitelma toteutettu ok. Erinäisten horsmien ja pajukkojen keskeltä putteriseiftailemalla par korttiin ja kohti seuraavia haasteita. Par-tuloksia naputellen päästiin väylälle 9 josta vuoden 2015 ensimmäinen birdie oli tosiasia aikalailla hyvän avauksen ansiosta. Hyvää fiilistä tästä ammentaen seuraavan väylän par-lukeman ottamisen jälkeen lyhyelle väylälle 11 jossa ah niin märkänäkin mahtavaa pitoa tarjoavan Splinterin (ei varsinaisesti maksettu mainos kun oma lehmä ojassa) kaartaessa kohtuullisesti suoritetusta kämmenheitosta melkeinpä pudotukselle jo toinen pirkko napsahti lappuun. Pahasti jo näytti että miinuksille mennään. Väylästä 12 taisin nähdä unia edellisenä yönä jossa painajaisissani ryvin puistikossa väylän vasemmalla puolella hiki päässä ilman järkevää ulospääsyä. Juankosken meediot, maagikot ja muut noitujat olivat varmaankin tuon saman enneunen nähneet ja tolpittaneet kyseisen härseikön pois pelistä, joten sinne ei tällä kertaa tarvinnut suunnistaa vaan sai ottaa perusheitoilla par-lukeman.

Järviväylä. Väylä 13. Se Josta Jo Ennen Kierrosta Puhuttiin. Jossa Seiftataan. No juuri ennen heittoa tuli hyvä tuntuma että kyllähän se tuonne menee. Pieni liukastuminen ilmeisesti heittopaikan reunan yli ja pari metriä vajaaksi. Takaisin suunnitelmaan ja seiftaamaan. Gstar tiippari käteen, korkea kaari, metrin outtiin. Jotenkin ohikiitävän hetken vilisti mielessä edelliskesäinen Peurungan kolmosväylän seiftaaminen outtiin tiiboksista. Tästä taitaa tulla tapa. Kolmas heitto tiiltä, riittävästi sisään, noin 20 metriä turhankin paljon. Uppurointilähäri, hapuamista ja nostokasi. Ei näin. Ensi kierroksella seiftataan.

Väylään 16 vähän leveäksi lähestyminen hyvän avauksen jälkeen ja bogia korttiin. Väylä 17 viivasuora buzz milliin ja kolmas pirkko kierrokselle. Ykkösväylään karkuutus tielle, huono lähäri ja bogi. Kolmosessa puskajumppaa ja bogi. Vaikka tässä nyt jonkun verran uppuroitiinkin niin noin yleisesti ottaen ensimmäisellä kierroksella draivi tuntui pitkästä aikaa siltä miltä draivin pitää tuntua. Heitot lähtivät järviväylää ja paria heittoa lukuunottamatta suuntaansa draivereilla ja midareilla. Peli tuntui mahtavalta vaikka tulos ei päätä huimannut, ei vaikka järviväylän olisi saanut seiftattua par. Pelasin pitkästä aikaa omalla maksimitasolla onnistumisia saaden. Lieneekö tuo ryhmähenki ollut sellainen että nostatti omaa tulostasoa. Kierrostulos +5 joka omalle tasolle tuntui hyvältä kun muistaa että +5 kerättiin järviväylästä.

Makkaransyöntiin, kahville, nuotiolle.

Toisella kierroksella ryhmään arpoutui tulosten perusteella kuopion tripla, Jyri, Ari ja Otso. Kasiväylästä aloitettiin, jonka avasin oikealle metsään, mutta kämmennepillä nostolle ja par ekaan väylään. Ysiväylään vähän vasempaan laitaa FD:lla, puusta kimmoke metriin ja nostopirkko. Aika kiva alku. Väylät 10-11 par, so far so good. Kunnes. Painajaisissa kummitellut väylä 12, draivi etuvasemman puistikon toiseen puuhun outtiin. Jatko outin rajalta forella, väylän oikeaan laitaan puistikkoon. Putterilla väylään 4 metriä sivulle. Lähäri ja kutonen korttiin.

Sitten se järviväylä joka seiftataan. Tämä paukkui mielessä ja kaivoin repusta 175g Star Teerexin. Kiekkoa tuntemattomalle lukemat 11 4 0 4 kertonevat että rystyllä tämä menee vasemmalle. Nyt varmistetaan se seifti. Vauhtia sopivasti, hysseä riittävästi, metri tolpista outtiin. Miten se voi olla niin vaikeaa. Molemmilla kierroksilla seiftiheitot outtiin. Taidan kohta saada uuden liikanimen. Ansaitusti. Uutta putkeen ja kutosta korttiin.

Tässä vaiheessa ensimmäisellä kierroksella lievästi revähtänyt olkapään takana lavan alla oleva lihas alkoi antaa väsymisen merkkejä mutta ei varsinaiseti heittoihin vaikuttanut. Väylät 15 ja 16 tuplabogit, väylä 17 tutulla tavalla buzz suorana ei ihan milliin mutta senttiin tällä kertaa. Väylä 18 vähän jo vaisusti bogiksi. Pimeäkin alkoi vähitellen hiipiä ja kolmosväylään turhan hätäinen draivi, ylikippaaminen/griplokki oikealle josta metsäportille hyviin asemiin kiekko. Rystyltä varmistaminen ettei oikean puolen puskiin jouduta feidin takia forelta. Ei siis menty sinne feidin takia vaan ihan suorana. Upsilla puskiin ja sieltä ryynäten tuplabogi korttiin. Nelosesta bogi alun oikeaan laitaan ajautumisen takia. Vitosessa täydellinen avaus rännille, jossa jatkoheiton aikana alkoi taas kuulua puhetta ja puihin, josta kimmokkeella järkyttävän huonoon paikkaan. Lähäri pitkäksi, putti ohi ja vitonen korttiin.

Kuutosväylällä edellisryhmän etenemistä odotellessa keskusteltiin mm. pitkästä heittoon valmistautumisajasta ja ärsyttävistä tavoista pelaajaryhmissä. Mainitsin itseäni eniten häiritsevät kaksi ominaisuutta, tuon em. ylipitkän valmistautumisen (reilusti yli 30 sekuntia) sekä sen että osa ei pysty pitämään suutaan kiinni heittoja ennen ja niiden aikana. Ryhmä hiljeni vaivaannuttavaksi hiljaisuudeksi kahdeksi sekunniksi. Saivat pointin. Täydensin vielä että tässäkin ryhmässä 3 kertaa on pitänyt lopettaa valmistautuminen kesken ja totesivat myös huomanneensa saman. Loppukierroksella ei ollut muuten vastaavaa ongelmaa, vaikka sikäli peli oli jo mennyt tulosten suhteen ja sikäli kun ei liiton kisakaan ollut niin en jaksanut aiemmin huomauttaa. Kuutoseen ja seiskaan par-lukemat ja kierros oli valmis tuloksella +13.

Harmistustahan tuossa kierroksella oli monensorttista ja ensimmäisen kierroksen perusvarmuus draiveista hävisi jonnekin toiselle kierrokselle tullessa. Pitkät putit, 10-20m eivät uponneet kertaakaan tänään mutta lyhyissä ei ollut ongelmia. Pääosa heitoista oli joko 1-4 metrin nostolla tai sitten tuolla reilussa kympissä. Talvikaudella on siis runsaasti treenattavaa puttaamisessa sekä draivin vakioinnissa.

Kiitokset kaikille taas kerran reissusta! Yksin näihin karkeloihin ei tulisi lähdettyä mutta mukavan porukan kanssa on kiva kisata vaikka oma peli ei osuisikaan aina kohdalleen. Onnittelut myös eri sarjoissa pärjänneille!

Olli Arola, Avoin, Sijoitus: 24/34

On kisoja ja kisareissuja, joista ei malta päästä kertomaan… Toisaalta on taas kisoja joista ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. Tämä kuuluu noihin jälkimmäisiin.

Matkat toki meni messevästi aiheesta ja aiheen vierestä hupattaen Markun ja Jessen kanssa. Kisassa kaikki vaan oli vaikeaa, niin vaikeaa. Arvailinkin Jesselle menomatkalla muutamaa onnistunutta viimekierrosta tuumiessa että näinköhän on Olli ylikunnossa? Juha Mieto oli aikanaan neuvonut pohjoisen lumilla vastaan hiihdelleitä ylikunnostaan valittaneita nuoria hiihtäjän taimia käymään lähimmästä Alkosta pullolliset rutikuivaa kotimaista valkoviiniä ( kossua ), ja nauttimaan sen ohuina siivuina illan kähmyssä. Tämän jälkeen treenivapaa välipäivä ja ei ole ylikunnosta tietoakaan. Taisi siis Uusi Vuosi eväineen ja lepopäivineen tehdä minulle Mietaat kun ei, ei ollut ylikunnosta tietoakaan. Alakanttiin suorittamista avauksista puttiin ja kaikki siltä väliltä. Kelikään ei hellinyt eli jalat polviin asti märkinä ryynättiin pimeän tuloon saakka. No, eikun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vaikka viikkokisoissa. over and out.

Antti Ylönen, Avoin, Sijoitus: 27/34

Kisakausi 2015 on nyt avattu! Eli Juankoskella talviheitellään nyt jo kolmatta talvea ja tällä kertaa kahden kierroksen kisa sujui omalta kohdaltani varsin kaksijakoisissa merkeissä.

Eli ensimmäinen kierros (63, +6) meni omiin odotuksiin/tasoon nähden yläkanttiin, kun kiessistä selvittiin vain seitsemällä bogilla ja yhdellä pirkolla – putti tuntui toimivalta ja etenkin foreavaukset (14/18 avausta forella, RHFH) menivät talvikeliin nähden ihan kelvollisille mitoille ja mikä tärkeintä – pääosin väylille. Bogeistakin pääosa tuli amatööritason viskojalle haastavilta väyliltä kuten mm. #15, #16, #18 ja #4. Kierroksen paras suoritus taisi olla hankalan kolmosväylän par (4 heittoa), jossa heitettiin kolmesti forea ja lopuksi noin 10 metrin putti säkkiin.

Toinen kierros (74, +17) viidellä bogilla, neljällä tuplalla ja yhdellä neloisbogilla olikin sitten kuin edellisen peilikuva, vaikka pelisuunnitelmassa ei muutettu yhtään mitään. Muutamat ”helpot” putit räpellettiin nyt oikein kunnolla ja etenkin foreheittämisestä hävisi ajoittain rentous – ja Juankosken metsät tästä totta kai rankaisevat, joten tehtäväksi jäikin sitten vain bogien/tuplabogien pelastelu. Toki väliin mahtui hyvinkin pelattuja väyliä, mutta niillä ei enää suurta kuvaa muutettu.

Karmein tulos tuli tällä kertaa sitten kolmosväylältä, jossa onnistui vain avaus ja nosto ja niiden välissä tapahtui kaikenlaista, joten väylän jälkeen korttiin raapustettiin ympyräkasi. Kaiken kaikkiaan päivä oli jälleen kuitenkin aivan mahtava, hyvää ulkoilua/liikuntaa roppakaupalla ja ilmassa lumisateen lisäksi runsaasti hyvää frisbeegolfhenkeä. On se vaan jännä miten tämä laji vetää tammikuussa yli 40 pelaajaa tarpomaan päiväksi 40 sentin lumihankeen ”keskelle ei mitään”. Helmikuussa jatketaan!

Ja onnittelut myös Jesselle, Miikalle ja Mikolle – kolmoisvoitto on aina kolmoisvoitto! 🙂

Janne Heikkinen, Avoin, Sijoitus: 29/34

Kommentit kisasta ehkä myöhemmin.

10628501_1553097478269599_6064605295139639737_nKolmoisvoitto kelpaa aina