Juhannusta juhlittiin Peurungassa Joen Liitokiekon kaksoisvoitolla

Lähtö perjantai-aamuna Nikon kanssa ja tarkoituksena oli käydä kiertämässä matkan varrella muutama rata. Sadepilvien väistelyn myötä radoiksi valikoituivat Pieksämäen Hiekanpään ja Hotelli Revontulen 9-väyläiset. Pieksämäen uudistettu rata oli oikein positiivinen kokonaisuus, mutta radan ollessa ruuhkainen siellä saa väistellä urakalla muiden heittoja (heittopaikat olivat usein lähellä edellisiä väyliä). Revontulen radalla loppuosan väylät olivat oikein mukavia, mutta osan aikaa joutuu heittelemään mökkien ja autojen välissä, joten sopiva gripblock olisi voinut saada aikaan ikävää vahinkoa.

Peurungassa ehdin ennen parikisaa hiukan treenailla ja kun aika koitti, niin Jessen kanssa lähdettiin pelaamaan parigolfkierros. Heittäminen oli parempaa, kuin edellisen viikonlopun Laajavuoren kisassa, mutta silti välillä heittojen suuntauksessa ja puttaamisessa oli parantamisen varaa. Loppujen lopuksi kierrostulokseksi tuli -10 ja sillä jaettu kolmossija. Tavoite taisi olla päästä rahoille ja tulihan sieltä voittoa  2,5€ per ukko.

1.kierros

Ensimmäinen kierros onnistui yli odotusten. Tekeminen oli rentoa suurimman osan aikaa, eikä tulosta tullut suuremmin mietittyä. Yhdeksän pirkkoa ja kaksi bogia, joten pitää olla tyytyväinen. Välillä oli myös tuuria mukana, mutta pääosin mentiin ihan väylää pitkin tai sen yläpuolella. Todellisia ongelmia tuli vain bogiväylillä ja niistä olisi voinut tulla isompaakin lukua. Putti toimi kierroksella hyvin, pääosin siitä syystä, että birdie/par-putit olivat aina 8 metrin sisällä korista. Muistelisin, että vain yksi alle 10 metrin putti epäonnistui kierroksella. Alustava rating oli 994 ja se on kautta aikain toiseksi paras rating-kierrokseni. Sen myötä toiselle kierrokselle pääsin kolmen heiton johdossa.

2. kierros

Toiselle kierrokselle Jesse tuli samaan ryhmään kirittäjäksi. Oma kierros lähti tasaisissa merkeissä, vaikka ihan ykköskierroksen rentouteen en päässyt. Puteissa oli juuri riittävästi epätarkkuutta, jolloin kiekot tykkäsivät tipahtaa ketjujen kautta ulos tai kolahtaa rautoihin.  Kierroksen keskivaiheilla tuli otettua muutama turha bogi ja tulos tippui par:iin. Loppukierros meni kuitenkin sen verran hyvin, että sieltä irtosi neljä birdietä ja lopputulokseksi -4. Jesse pelasi vahvan takakympin ja nousi sillä kokonaiskisassa tasoihin. Kierroksen päätyttyä selvisi, että pääsimme lähtemään viimeiseen päivään takaa-ajoasemasta, kun Väisäsen Sami oli heittänyt hurjan -11 tuloksen ja nousi kokonaistilanteessa kolmen heiton johtoon.

3. kierros

Viimeiselle kierrokselle lähdettiin hyvässä säässä ja kun kierroksella ei tarvinnut missään vaiheessa odotella edessä olevia ryhmiä, niin ajatukset eivät liikaa ehtineet harhailla tuloksissa. Tästä huolimatta välillä tuli pohdittua tilannetta. Jessen kanssa mentiin samaa tahtia ja Sami otti alkukierroksen aikana useita bogeja, joten tilanne oli melko tasainen. Niin kuin toisella kierroksella, niin myös nytkin putin kanssa oli pienoisia ongelmia, enkä onnistunut millään upottamaan kiekkoa koriin kymmenen metrin paikkeilta.

Väylä 15. oli kisan kannalta melko tärkeä, koska Sami otti kolmannen peräkkäisen boginsa ja alkoi jäädä liikaa minun ja Jessen vauhdista. Itse otin myös bogien ja kun Jesse heitti birdien, niin hän oli jo kahden heiton johdossa (tosin kokonaistilanteesta ei ollut tietoa). 16.väylällä heitin kiekon puuhun, mutta sain pelastettua vielä par:in 50 metrisellä lähestymisellä. Jesselläkin avaus epäonnistui myös, joten kokonaistilanteeseen ei tullut muutosta. Väylällä 17. sain upsilla kiekon kahdeksaan metriin, josta tärkeä putti sisään. Tässä vaiheessa pulssi alkoi nousta jo sellaiseksi, että siihen itsekin alkoi kiinnittää huomiota.

Väylällä 19. molemmilta huonot avaukset puihin, mutta Jesse jäi sen verran pahaan paikkaa, että otti siitä bogien. Näin ollen nousin tasoihin, kun vielä oli kaksi väylää jäljellä. Väylällä 20. molemmat heitimme kiekot rinteeltä alas, joten jouduimme tyytymään par-tuloksiin. Viimeisellä väylällä oma avaus liiteli n. kahdeksaan metriin, kun taas Jessen avaus kimposi sivummalle metsään. Tässä vaiheessa aloin tiedustelemaan tilannetta ja selvisi, että olimme Jessen kanssa tasoissa ja Sami oli pari heittoa perässä. Itsellä oli siis paikka ratkaista haaraputilla kisan voitto itselleni. Noh, liian varovainenhan siitä tuli ja kiekko tippui ketjuista ulos.

Sudari oli siis edessä. Se aloitettiin ykkösväylältä, jossa en ole kunnolla yrittänyt heittää birdietä viimeiseen neljään kisaan, tiukkojen OB-alueiden takia. Pieni epävarmuus siis pyöri päässä, koska Jesse oli laittanut siinä kiekon pääsääntöisesti aina korin lähettyville. Jesse aloitti ja avaus hiukan liian matalana 8-10 metriin. Itse sain heitettyä Roc3:sen suorana ja sopivan korkuisena kohti koria. Kiekko feidasi mukavasti korin taakse kolmeen metriin, joten paineet oli siirretty Jesselle. Jessen putti osui ylärautaan, joten siirryin oman kiekon taakse ja jouduin keskittimään kaiken tahdon voimani, etten alkaisi ajatusten alkaa harhailla. Kiekko irtosi onneksi kädestä ja lensi keskelle koria.

Erittäin tärkeä voitto henkisesti ja vaikka kyseessä ei ollutkaan kauden suurimmat kisat, niin olen erittäin tyytyväinen siihen, että pystyin pitämään pään kasassa koko kisan ajan. Viimeisellä kierroksella huomasi hyvin, että vaikka ei tietoisestikaan jännittäisi tilannetta, niin adrenaliini saa silti pulssin kohoamaan ja samalla pitäisi tärisevillä käsillä laittaa kiekko lentämään haluttuun suuntaan.

Kisan loputtua kävin tiputtamassa kiekon männyn latvasta ja sen jälkeen lähdettiinkin vielä tutustumaan Siilinjärven Tarinalaakson rataan. Harjoituskierroksen -2 jätti vielä parannettavaa, mutta pelikirja aukeni hyvin sunnuntain SFL-kisaa varten. Mielenkiintoinen kisa sielläkin luvassa.

Juhannus ja Peurunka.

Odotuksissa oli rennohko monta draivia ja monta missattua puttia sisältävä frisbeegolf viikonloppu. Perjantaina 8.00 lähdettiin Pietarilan Villen viininpunaisella pedolla kohti Laajavuorta. Kyytin kannettiin Piitterssönin Marko joka hieman oli jo alotellut juhannuksen viettoa torstaina 🙂 ja Sissos Lasse.

About 11 reikäleipä Laajiksen pihassa, porukka tikissä ja valmiina heittämään. Todella kurja keli sattui, vettä tuli kun aisaa välillä ja kiekot lipsahtelivat sinne sun tänne. Lopputulos oli kumminkin mieltä tyydyttävä oma enari laajiksen leiskalle. Siitäpä sit abc:n lounaan jälkeen Peurunkaan majotuksen hakuun ja kamojen vaihtoon valmiina parikisaan. Miikan kanssa räpellettiin ihan solidi kymmene alle jolla jaettu 3.sija ja 2.5€ per ukko plussille :).

Illalla oli luvassa yöttömän yön kierros klo 23.00 alkaen, paikalla olikin toistakymmentä innokasta heittäjää. Poolit jakoon ja kiessille. Tuloksilla ei nyt ollut niin väliä tällä kierroksella, joten meni ihan hyvänä palauttavana kävelynä ja treenikierroksena. 😀

1. kierros

Lauantai aamu, ilman herätyksii kasilta silmät auki ja suihkuun. Pojat kovasti kiitteli kun herättelin koko poppoon Vuvuzela herätyksellä youtuubin kautta 😀  Porukalla aamiaiselle ja lämmitelee, olo ei ollut häävi. Varmaan pukkas pikkasta Jetlagia edellisen päivän ajomatkasta johtuen. 😀
Eka kiessi kulki ihan mainiosti, 9. väylältä lähtö. Muutamat Parit alkuun, sit kolahti pirkko 11.väylältä. 13. väylän tyhmä bogey hieman harmitti mut minkäs teet. Sit jotain tapahtu taas, 10 väylään 7 pirkkua… 😀 Kaikki osui ja uppos. Loppuun kolme tyhmää Bogia ja tulos kelvollinen -4. Tavote oli +5 enne kiessii et Jee Jee.

2. kierros

Arpa kolahti kärki korttiin, Miika oli kaverina kirittämässä pelattuaan -7 ja oli kärjessä. Isku päälle, rinnalle ja ohi oli tavoite. Hyvinhän se kierros sit menikin. 9 pirkkua kahdella aivottomalla bogeylla, tulos 7 alle parin. Nousin siis tasoihin Miikan kanssa, mut paikallinen Sami Väisänen pisti sit hurjaa -11 tulosta kortiin. Otti 1026 ratingin kiessistä + holarin 2. väylälle ja nousi kolmen heiton johtoon. Miikan kans oltiin 3 heittoo perässä. Iltasellaan ei sit jaksanu pelailla frisbiitä enään. Porukalla rentouduttiin laulaen karaokea ja hyvää läppää heittäen.

Sunnuntai aamu ja 3. kierros.

Reippaasti ylös ja aamiaista napaan. Kamojen pakkaus ja huoneen luovutus ennen kierroksen alkua. Pienet lämmittelyt ja valmiina painamaan tulosta.
Avaus nostolle heti ekalla väylällä, nosti fiilistä. Hyvää kierrosta oli luvassa kait 🙂 mutta mutta nihkeää oli kyllä kaikilla peli, tyhmää sössimistä ja putti pelikin takkuili välillä. Solidia parin pelaamista, muutamilla pirkuilla ja kolmellalla bogeyllä. Väylällä 20, kuulin mikä oli tilanne. Oltiin kuulemma Miikan kans noustu kärkeen ja tasoissa. Vikan väylän avaus pikkasen jännitti, ja meni liikaa oikealla. Sain kun sainkin par tuloksen kortiin, Miika pääsi kokeilee pirkkuu mutta ketjuista ulos. Tasuria pukkasi siis ja eikun sudaria vetämään. 1. väylä siis, TD Ville Kolari infosi et väylän OB-alueet otettiin pois sudarin alkaessa. Semi hyvä avaus about 8m, putti ylärautaan hieman sivuun ja tipahti kupin viereen. Miika avasi varmuudella 3m korin taakse ja pisti varmuudella putin kuppiin. Onneks olkoon Miikalle siis.

Aika tyytyväinen olen kyllä lopputulokseen, tarkoitus oli tosiaan rentoilla kunnolla ja jättää kisapaineet yms. pois kokonaan jossa kyl onnistuinkin. Rentoa peliä koko viikonlopun ilman painetta, kaitpa se nyt sit näkyi tuloksessakin. Ajeltiin vielä Siilinjärven kautta kotia, kopastiin matkalla Tarinalaakson rata. Sinne jäätävä rundi kans, bogiton -6 korttiin. Vapiskaa savolaiset, sunnuntaina tullaan kovalla ryminällä täältäpäin.!

Peurunkaan lähdettiin perjantaina 12 aikoihin. Koko matkan ajan satoi vettä, mutta Peurungassa oli ihan perus pilvinen sää, eikä vettä enää satanut. Infon kautta kamat huoneistoon ja lämmittelemään. Parikisa pelattiin Teron kanssa kohtalaisesti räpeltäen -5 tulokseen, jolla hävittiin heiton verran Andylle ja Nikolle. Siitä jatkamaan pelikunnon rakentamista ja yöttömän yön kierrokselle, jonka pelasin muistaakseni parin tuntumaan.

Aamupalan jälkeen ykköskierros edellinen ilta päässä tykyttäen. Kierros sujui ihan mukavasti paitsi viimeiset kolme väylää, joista 5m putit eivät jääneet sisälle. Kierros kuitenkin +1, joka on ihan ok tulos. Siitä sitten syömään ja toinen kierros perään. Toisella kierroksella löytyi sitten ne kaikki puut, mistä kaikki kovasti puhuivat. Tulos +4 ja väärin lasketun tuloksen siivittämänä rankkua ja +6. Saattoi hieman harmittaa. Ilta kuitenkin jatkui hyvissä merkeissä paikallisessa tavernassa hyvien juomien maistelussa.

Aamulla taas syömään, josta huonetta siivoamaan, josta lämmittelemään, josta kierrokselle. Edellisen illan juomat vielä suussa maistuen kierros lähti käyntiin mukavasti seiftibogeylla. Loppua kohti heitot kuitenkin paranivat muutamaa puttia lukuunottamatta. Triplamandoväylästä harmittava 5, mutta kierrostulos kuitenkin vain +2. Tällä sekoilulla irtosi 11. sija johon voipi olla ihan tyytyväinen varsinkin kun kisaan lähdettiin juhlimaan kesäloman alkua ja juhannusta.

Juhannuksena kiekkoa ilmaan virallisissa liiton kisoissa? Tottakai! Viime vuoden kokemukset tästä tavasta viettää juhannusta olivat sen verran hyviä, joten ei tämänkertaistakaan Frisbee Festival -kisaa Peurungassa voinut jättää väliin. Seuraavassa raporttia kisareissusta.

Pe 19.6.2015 – Parigolf

Kolmiovinen Opel (ei ilmastointia) täyteen tavaraa ja Teron ja Teemun kanssa startattiin puolilta päivin kohti Peurunkaa ja perinteistä perjantain parigolfia. Perillä vietiin tavarat kämppään ja pienen evästauon jälkeen lämmittelemään ja kierrokselle.

Parigolfissa pelasin Nikon kanssa ja kierroksen jälkeen oltiin kyllä molemmat yllättyneitä tuloksesta – peräti kuusi pykälää pakkaselle! Ja etenkin Nikon puttaaminen oli loistavaa, mm. väylällä #17 n. parikymmenmetrinen pirkkoputti säkkiin ja siitä eteenpäinkin kaikki! Myös oma putti toimi kierroksen aikana hyvin, joten tältä pohjalta oli hyvä lähteä nukkumaan ja yksilökisaan… Paitsi, että… – niinhän siinä sitten kävi, että päädyin vielä Teron caddieksi yöttömän yön kierrokselle (startti n. klo 23:10), hauska kiessi muuten mutta viimeistä väylää ei kyllä muistella!

La 20.6.2015 – Ensimmäiset kaksi kierrosta

Yöllisestä caddie-keikasta huolimatta aamulla aikaisin ylös ja aamupalan kautta lämmittelemään ja toteamaan että homma toimii… Ensimmäinen kierros alkoi väylältä #20 ja loppui väylälle #19 – tulos 68 (+4). Juuri muita muistikuvia kierroksesta ei sitten olekaan! Tai on sen verran, että väylältä #18 ois pitänyt ottaa se pirkko, mutta n. 6-metrinen haaraputti puun takaa halusi tippua korin ulkopuolelle ja toki ”sen pitkän par kolmosen” (väylä #13) nostopar täydellisesti väylää pitkin pelaten oli kyllä hyvä suoritus!

Toisen kierroksen aloitus väylältä #11 – 13 väylää pelattuna ja ollaan edelleen nollassa, mutta sitten tärähtää… Nimittäin triplabogi kolmoselle (lue lisää kohdasta ”+ Pelikirja”), vaikean vitosväylän bogi on ihan OK ja sitten toinen kumaus… Kutosella kolmen metrin ”käytännön nosto” tipahtaa korin väärälle puolelle ja rollaa maisemaan, uusintaputilla vitonen sitten tästä. Seiskalla rata antaa jotain takaisinkin – reipas 30-metrinen lähäri kuppiin! Seuraavista par ja par ja kun kymppiväylällä kuuden metrin
pirkkoputti haaralta kilahtaa alarautaan, niin ei voi muuta kuin nauraa, on tämä aivan uskomattoman hieno laji! Tulos 69 (+5) kaikesta huolimatta ja mainitaan nyt sitten vielä sekin, että n. kuuden metrin pirkkoputilla oltiin myös väylillä #20 ja #21 – ujoiksi jäivät…

Su 21.6.2015 – Viimeinen kierros

Vanhuus ei tule yksinään… – kun jokaista paikkaa kolottaa aamulla herätessä, niin tietää, että ei ole helppo kierros tulossa. Aamupalan, kamojen pakkaamisen ja veryttelyiden jälkeen kuitenkin fiilis oli kohdillaan, joten ei muuta kuin ”golflähdöin” matkaan väylältä #1. Neljään ekaan väylään tuli otettua pelikirjan mukaisesti seiftatut nostoparit vaikka jäykkäähän se heitto olikin. Ja tämän jälkeen sitten metsäosuuksilla jatkettiin samaa kaavaa, mutta toki muutamat bogit ja yksi tupla ikäänkuin kuuluivat kuvioon. Kierroksen kohokohta osui väylälle #10, jossa samassa ryhmässä pelanneen Puska Puttaajien Ruuskan Antin kannustusten jälkeen ei enää kehdannut seiftata, vaan n. 12-metrinen hyppyputti
kiersi nätisti puun ja kilahti kippoon – tämä pirkko kompensoi samalla hyvin myös eilisen puttimokan samalla väylällä. Kymppiväylän avaukset olivat kyllä tässä kisassa kohdillaan – kolmesti Spikellä ränniä pitkin ns. ”perille asti”. Tältä kierrokselta jäi kyllä hetkeksi hieman kaivelemaan karu bogi+bogi -lopetus, joka painoi tuloksen +8:aan (72), mutta toisaalta tuo tulos oli lopulta ihan OK ”torjuntavoitto”.

Kaiken kaikkeaan kisaan pitää olla kuitenkin todella tyytyväinen. Kokonaistulos 209 (+17) heittoa kolmeen kierrokseen ja yhteensä 63 väylään on nimittäin peräti 12 heittoa parempi kuin mitä huhtikuisessa Summer Season Openerissa (221, +38) – toki huhtikuussa sää oli viileämpi ja tuulisempi kuin nyt juhannuksena ja rata kenties himpun vaikeampi, mutta tällöinhän pelattiin vain 60 väylää…

Plussat ja miinukset

+ Pelikirja! Pelikirjaa noudatettiin pilkulleen jokaisella kierroksella, ja vielä niinkin, että sitä ruuvattiin hieman kiekko-/heittovalintojen osalta kisan edetessä ja jäykkyyden lisääntyessä seiftimpään suuntaan. Toki toisen kiessin triplabogia väylään #3 voi jossitella, jos haluaa. seiftaamallahan väylä on todella helppo nostopar, mutta nyt kirjassa luki parin kiessin ajan, että putille pitäisi jo päästä – ei siis päästy, vaan tokalla kiessillä surkea avaus suoraan outtiin ja sitä seuranneen tapahtumaketjun jälkeen raapustettiin ympyräkutosta korttiin – mutta niinhän se on, että tekevälle sattuu ja rata antaa ja rata ottaa…

+ Lähärit! Ei valittamista – Spiket ja Zone löysivät tiensä korille ihan kelvollisesti. Mainittakoon myös, että taisin heittää kolmeen kierrokseen forella noin kaksi kertaa ja nekin onnistuneesti Spikeillä nepaten putille silloin kun rystylinjaa ei löytynyt. Toki kisarataan kuulumattomalla CTP-väylällä treenattiin sitten foredraivia kolmesti, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

+ Rystydraivi! Eihän se allekirjoittaneen draivi pro-pelaajan näkökulmasta edelleenkään miltään näytä, mutta viime Peurungan kisaan (huhtikuussa) verrattuna eteenpäin on menty lyhyessä ajassa todella paljon. Heitto lähtee rennommin ja teknisesti paremmin entistä pidemmälle ja tarkemmin ja kaiken lisäksi nyt heitetään vielä toistaiseksi paikaltaan eikä vauhdin kanssa. Toki kisan edetessä rentous alkoi kaikenlaisten kolotusten myötä katoamaan ja tekniikkapaketti leviämään, joten viimeinen kierros oli draivien osalta melkoista taistelua, mutta onneksi sentään maaliin asti päästiin.

+/- Puttipeli! Putista jäi vähän kaksijakoiset fiilikset, välillä tulee todella hyviä suorituksia suoraan selkäytimestä, mutta vastapainoksi sekaan mahtui pari-kolme huolimatonta räpellystä per kiessi. Ehkä jonkinmoinen yhteinen nimittäjä noille räpellyksille on se, että puttipaikka ei ole normaali ja/tai esteetön, vaan jokin puu tai pensas blokkaa normaalin suoran nostoputin tai että pitäisi putata ylös/alas/sivurinteeseen. Eli näissä on jatkossa skarpattavaa.

Lopuksi vielä jälleen kerran suuret kiitokset Puska Puttaajille kisajärjestelyistä ja seurakavereille matka- ja peliseurasta! Hienoja reissuja nämä ovat! Onnittelut myös Miikalle ja Jesselle kisamenestyksestä – mahtavaa heittämistä molemmilta koko pitkän viikonlopun ajan!