Kankaanpäässä 264 pelaajan voimin

Tässäpä ois pikku tarinaa viikonlopun väännöistä Kankaanpäässä. Tavoitteet täytty jo perjantain parikilpailuissa ja lauantain kierros oli kyllä jopa hieman yläkanttiin.

1.kierros

Kempas on odottanu tätä hetkeä reilun vuoden verran, avaus väylä nro. 8 ja ukko tärisee jännityksestä. Kiekko ei meinaa pysyä kädessä, sormet hikiset ja perhosia mahassa PALJON. Kiekko ilmaan ja mennään. Alku kiessi meni vähän jännittäen. Putit  takkus, draivit karkaili ja sipulia koeteltiin. Väylällä 15 tilanne sit muuttui, avaus karkasi liiaksi oikealle lähelle ob:ta. Sieltä 30m putti ineksiin ja KYLLÄ PÖNTTÖÖN. Sit paukuteltiin 5 pirjoo lisää melkein peräkkäisille väylille. Loppu kiesi parin peluuta käytännössä. Heittueeseen sattui yksi suomen parhaista fribaukoista Kalle ”Paimion Härkä” Savonen.  Eli kovaa kiriapua oli luvassa. Kallen kauden ekat kisat ja sen kyllä tekemisestä huomasi. Hakkasin mr. Savosen sitten loppujen lopuksi 5 heitolla paukuttaen viisi pakkaselle. Mukava päänahka check. Jaettu 9. Sija ja ei voinut olla kuin hymy pyllyssä loppuillan.

2. Kierros

3 kortista lähdettiin takaaajoon. Kierros alkoi hyvällä draivilla, reilu kypä vajaaksi ja puttia tarjosin alarautaan. Siitäpä paineltiin par tuloksen molemmin puolin koko kierros. Välillä nosteltiin pirkkui, pelasteltiin paareja ja otettiin bogejakin muutamia. Pirkut oli harvassa, draivi hieman tahmeaa eikä kyllä liiemmin jännittänytkään. Kierros yhden pakkaselle, johon olen kyllä ihan tyytyväinen. Eikusta autoon istumaan vähintään viideksi tunniksi ja ensi vuonna uutta matoa koukkuun. Suosittelen tätä kisaa kaikille, siellä pääset mittaamaan draivin pituuden ja oman tasosi aika hyvin 🙂

After Easter Open alkaa muodostua jo perinteeksi. Kuopiolaisten kanssa otettiin sama mökki ja tuskailtiin radan vaikeutta jo toisena vuonna peräkkäin. Parikisa perjantaina näytti, että draiverilla heittäminen ei ole tällä hetkellä kovin hyvässä tikissä. Talven aikana puttia ja putteriheittoa on tullut hinkattua melko paljon, mutta draiveriosasto on jäänyt kyllä unholaan. Myös pyhät lupaukset foretreenistä on unohdettu. (vaikkakin täällä heitin enemmän kämmentä kuin koskaan missään liiton kisassa. Osa heitoista oli jopa ihan kelvollisia.)

Ensimmäinen kierroksen pelasin Jasper Heinon, Simo Töllikön ja Heikki Heleniuksen kanssa. Erittäin ammattimaista ja hyvää peliseuraa, ei selittelijöitä, ei mussuttajia. Ensimmäisellä väylällä sain heti reilun kympin pirkkuputin sisään ja pelin rentous löytyi oikeastaan heti. Ajattelin, että voisin pelata hyvänkin tuloksen. Putti toimi kuin unelma, mutta aika nopeasti tajusin, että draiverit eivät osu väylään. Kankaanpään väylät ovat sen verran pitkiä, että puttiheitto ei ihan tahdo riittää putille asti. Kierroksen loppuun vielä tupla ja tripla-bogey karmeitten metsäosumien jälkeen ja tulos +4. Todella positiivinen tunne kuitenkin, sain hyvän fiiliksen heittämiseen taas, mikä oli Tarinalaaksossa täysin kateissa.

Toisella kierroksella rento heittäminen jatkui, mutta edelleen draiverit eivät osuneet tarpeeksi tarkasti väyliin ja en päässyt pirkkupaikoille. Sain vaivaiset kaksi birdietä ja nekin yli kympin puteilla. Suurimmilta turauksilta kuitenkin vältyin ja kierros oli ihan kiva +2. Vaikka en rahasijoista päässytkään taistelemaan, saatiin taas savolaisten veljiemme kanssa hyvät skabat. Laten kanssa kierrokset menivätkin tasan. Kirjoitan tätä autossa radan parkkipaikalla. Olen paljain jaloin, varasukat ja kengät lähtivät vahingossa kuopiolaisten matkaan. Ei se mitään.

Hieno viikonloppu taas lötän parissa. Mieleen jäi Juntusen Jarkon holari tulomatkalla Keuruulla, Jannen “Kyllä pönttöön!”-huuto, Lassen hieno kierros sunnuntaina ja makkaranpaistelut kodasssa. Lystii ol’ jot hitot!!

Raporttia mahdollisesti myöhemmin…