Keväiset kisat Juankoskella ja Suonenjoella

Juankoski here i come.

Kevään ensimmäinen kahden kierroksen kilpailu pidettiin Juankoskella. Tätä oli odotettukin kuntopuntarina talven jäljiltä. Aamu lähti liikkeelle mallikkaasti, kun olin käytännössä pakannut kaikki tarvittavat jo illalla valmiiksi, niin lähtö oli reipas ja yllätin Miikan olemalla sen pihassa jo 15 min etuajassa. Matka meni mukavasti rupatellessa ja keli oli mitä mainioin.

Saavuttiin pelipaikalle ajoissa ja lähdettiin Miikan kanssa kiertämään väyliä ja availemaan kroppaa. Aika pian huomasin draivin olevan mukana tuntuista. Puttilämmittelyssä taas oli sama virsi mikä on ollut varmaan jo kaksi vuotta. Ei herätä luottamusta tekemiseen.. Olin kuitenkin hyväksynyt jo etukäteen että missejä tulee ja yritän ne vain minimoida.

Ensimmäisellä kierrokselle startattiin väylältä 5, mukavassa seurassa. Väylä profiililtaan ”dog leg” helpohko par 4. Oli mukava jännitys päällä ja kova usko omaan tekemiseen. Avaus lähtikin mallikkaasti p1:llä pienessä antzassa juuri sweetspottiin. Toisella heitolla sitten jännitys meni hieman yli ja lähestyminen jäi vajaaksi n.10m. korista. Hermostunut putti alarautaan ja nostopar korttiin. Jännityksen ja hermoilu kanssa painittiin muutama väylä eteenpäin ennen kun sain upotettua ensimmäisen birdien pönttöön. Se vapautti peliä ja sainkin 4 birdien putken aikaseksi. Sitten tasapaino putista taas alkoi löytyä.. Missailin helppoja 5-7m birdie putteja hyvien avauksen jälkeen ja hermoilu tuli takaisin kuvioihin. Note to My self: Älä turhaan hermoile. Ota rennosti.

Toinen kierroksen henkinen käännekohta tapahtui väylällä 1, jonka avaus jäi vähän vajaaksi ja putattavaa oli n.8-9 m. Putti pamahti keskelle koppaan ja sanoin peliseuralle ääneen että olipas henkisesti kova putti. 2 väylän avaus osuikin sen jälkeen aivan nappiin ja nosto pirkolla jatkettiin tekemistä ja kaksi väylää oli enää pelaamatta. Tässä vaiheessa tajusin myös että tulos on kuitenkin ihan hyvä vaikka paljon missejä olikin tullut. Väylä 3:lta Par korttiin vaihtoehtoisen väylän kautta. Sitten tuli viimeinen väylä numero 4. Vaikea par 3 väylä, jossa avauksen tulee olla 100% onnistunut jos mielii päästä edes kokeilemaan Pirkkoa. Etukäteen olin tyytyväinen jos saan väylän pelattua varmasti par:iin. Avaus lähtikin todella hyvin ja huokaisi helpotuksesta että nyt on bogeyfree kierros lähellä. Kun mentiin lähemmäksi avauksia niin pian huomasin. Että kiekkohan on putattavan matkan päässä n.20m korista. Ajattelin että annan kiekolle mahdollisuuden mennä koriin ja pelaan korkeampana hyzerin puttikaan ja niinhän siinä pääsikin käymään! Kierroksen komein putti sisään ja kierros -7 tulokseen, joka oli tähän mennessä henk.koht koviten reitattu kierros.

Tulokset kun laskettiin niin pian huomattiin että päästiin Jannen kanssa samalla tuloksella haastamaan kärkikorttiin Jesseä ja Mikaelia.

Toinen kierros lähdettiin pelaamaan väylä ykköseltä ja putin tuskailu lähti ensimmäisiltä väyliltä. Pian huomasin sen tosiasian ettei mahdollisuuksia ollut parantaa sijoitusta vaan on nöyrästi pelattava mahdollisimman hyvästä sijoituksesta. Selän jumitus selkeästi vaikeutti draivin ja jouduin toden teolla kamppailemaan ettei tulos sakannut ala-arvoiseksi. Toinen kierros päättyi tulokseen -2 ja yhteistulos näin ollen -9, jolla napsahti kuudes sija. Olen harmitteluista huolimatta todella tyytyväinen tulokseen ja kauden avaukseksi oli todella hyvä suoritus.

Kiitokset järjestäjille ja mukana olleille!

Juankoski Here I Come…

Viikonloppuna oltiin Juankoskella kisailemassa mukavassa säässä.

Ensimmäisellä kierroksella oma tekeminen oli omalla tasolla pitkään, toki muutamilta ”helpoilta” väyliltä otettin paria korttiin, toisaalta muutamalta pelikirjan mukaselta par väylältä otettin taas pirkkoa korttin. Yhtenä esimerkkinä väylä 12, avaus kippas hieman yli ja pienoiset rollit rinteestä alaspäin. Ylämäkeen sellainen 14-16m putti runttamalla sisään ja hyvän olon tunnetta pintaan. Kierroksen aikana sattui ja tapahtui paljon asioista, jotka hieman naurattaa ja itkettää. Naurettavin asia koko kierroksen aikana oli kisan ensimmäinen heitto, kiekko kämmenellä suoralla väylällä suoraan vasemmassa reunassa olevaa metsää kohti kiekko osui noin 20 metrin päästä tiistä puuhun ja lopulta noin 120 metriä pitkän väylän lopputuloksena on, että avaus on noin 12-15m päässä korista. Ensimäisen kierroksen heikko hetki oli väylät 2 ja 3, joissa alle seitsemän metristä putteja putattiin yhteensä viisi kertaa.

Hyvissä ajoin liikkeelle kohti Juankoskea, jotta ehtii herätellä itsensä kinkerikondikseen. Letkeää lätinää autossa kera Villen, Unskin ja Juliuksen. Luvassa oli aitiopaikka laadukkaan tekemisen seurantaan, eli Niemisen Jesse ja Moilasen Teemu samassa poolissa ekalla kiessillä. Aloitettiin kolmoselta. Usein suuriakin ongelmia aiheuttanut väylä PARiin, nam. nelonen PARiin…ohhoh! Vitoseltä jäi birdie ottamatta joka harmitti. hyvä alku. Samaan aikaa Teemulla peli takkusi, Jesse nakutti tasaisen tyylikästä tulosta. Hiipiköhän tässä vaiheessa kroppaan petollinen hyvänolon tunne?

Väylät #6 ja #7 harmilliset bogit, harmilliset. Väylälle #11 asti kaikki hyvin kunnes alkoi nihkeys. #12 huonolla avauksella bogi, järven ylityksessä avaus liukastuneella tukijalalla kuitenkin yli ja PARiin, huh. Väylällä #14 tajusin jättäneeni ”jäykimmän” kiekkoni autoon jolle olisi ollut vastatuuleen OB:n kautta heitettäessä ollut käyttöä… siis avaus OB:lle ja bogi korttiin. sama jatkui väylillä #15 ja #16, aivopieruja ja keskittymisen herpaantumista, pöljäilyä siis. Lyhyt väylä #17 onneksi birdie. Early tree #18 avauksessa josta pajukon takaa upsilla takaisin väylälle eli bogi siihen.
Uusi ykkönen birdie ja kakkonen PARiin lopputuloksella +3, PAR oli tavoitteena.

Tauolla tankkaus ja autossa Unskin kanssa vartin kauneusunet. Kaunistuttuamme verryttelemään ja paikoillanne, valmiinanne, HEPnenne toiselle kiessille.

Unski Juha K. ja Antero S. Kuopiosta peliseurana. Aloitettiin väylältä #18 johon birdie…jep! Realiteettiterapian omaisesti heti sitten ykköseltä bogi. 13 pelattua väylää takana ja olin tuloksessa -2 ja tuntui siltä, että hyvin on tekeminen jiirissä vaan sitten se taas iski, aivopierut! 5:lle viimeiselle väylälle +4 eli lopputulos nousi +2:een.
Ailahteleva peli riitti kuitenkin niukkaan voittoon.

Päivän ylivoimaisesti hienoin hetki oli katsoa vierestä kun The Unski täräytti holarin väylälle #7!

Vuoden tauon jälkeen Juankoskella, jossa en ole saanut koskaan onnistunutta (lähelle tai yli oman ratingin) kierrosta. Pari vuotta sitten viimeksi tuli käytyä täällä liiton kisoissa ratingeilla 896 ja 796. Samaisena talvena sitten talvicupissa yhtä huonoa tai vielä huonompaa tekemistä järviväylän ob:lle seiftaillen kisassa josta jäi erittäin huono maku omaan tekemiseen tällä radalla. Pitkän harkinnan jälkeen ilmo sisään kisakoneessa ja itseä niskasta kiinni ettei se voi mennä aina huonosti.

No kyllä voi. Lyhyesti kuvattuna taas järkyttävän huonoa sähläämistä sekä pitkillä että lyhyillä, avoimilla ja tiukilla väylillä. Putti ei toiminut, lähärit painui mihin sattuu reilusti yli kymppiin korista ja draiveista ei kannata edes mainita. Tottakai muutamia tilastopoikkeamia onnistumisten muodossa tuli, mutta yleisesti ottaen erittäin epätasaista suorittamista. Kierrostulokset 0 ja +1 on suoraan sanottuna sellaista kuraa ettei pahemmasta väliä, kun rata on sellainen jossa pitäisi pystyä pelaamaan milloin tahansa 3-5 heittoa pakkaselle. Alustavat ratingit 892 ja 873 ovat toki parempaa mitä Peurungassa ja Tarinassa tällä kaudella pelatut mutta silti tulostaso nyppii. Toisella kierroksella mustat hetket väylissä 10, 16 ja lyhyiden väylien turaamiset jäi ihon alle niin, että joutuu taas miettimään tekemisiään.

Peliseura oli oikein mukavaa molemmilla kierroksilla josta kiitos kilpakumppaneille. Myös Ollin lohduttava halaus kierrosten jälkeen piristi, kuten myös höpötykset Mr. O:n & Mr. U:n sekä Jr. J:n kanssa automatkalla OllidsMobilessa.

Kisajärjestelyt olivat jälleen taattua laatua VV:n organisaatiolta ja homma rullasi mainiosti. Sääkin oli tilattu mainioksi ja rata suhteellisen kuivassa kunnossa. Väylämuutoksetkin olivat onnistuneita joka suhteessa eli hatunnosto myös tälle. Fiiliksen puolesta kisa siis oli onnistunut, vaikka osaaminen onkin heikolla tasolla tässä vaiheessa kautta.

Kevään hurja kisaputki sai jatkoa, kun suunnaksi perinteisen Juankosken kevätkisan sijaan valikoitui tällä kertaa Amatöörien Suonenveto, joka pelattiin Suonenjoen varsin ”liperimäisellä” radalla. Toki Suonenjoen radalta löytyy ne pari-kolme hieman pidempää tai muuten vain hankalampaa väylää, mutta mistään kovin vaikeasta radasta (kisan alustava kierrosrating 54 heiton partulokselle oli n. 865 p.) ei ole kysymys, vaikka tarkkuutta ja huolellisuutta radalla toki tarvitaan paljonkin.

Vuosien varrella Suonenjoella on tullut pelattua kolmeen kertaan (kauan sitten muuten vain + kahden viime vuoden Savo-Tour -kierrokset), joten jonkinmoisena tavoitteena tähän kisaan oli, että jos omalla perustasolla fiksusti ja tarkasti pelataan, niin kisan yhteistulos voisi olla noin nollan kieppeillä. Seuraavassa joitakin sekalaisia poimintoja molemmilta kierroksilta.

1. kierros – tulos 57 (+3):

Tämä kierros oli melko lailla ehjää pelaamista eli missään todella pahoissa ongelmapaikoissa ei juurikaan avausten jälkeen möyritty (kuten ei koko päivänä), mutta parannettavaa jäi n. 5-6 metrin perusputteihin, sillä niitä tuli missattua kolme kappaletta. Väylällä #5 (parputti) ja #13 (pirkkoputti) putit napsahtivat yläpantaan ja väylällä #15 vain vahva ketjuosuma parputissa vasurin puolelle ja tippui ulos. Lisäksi #18-väylän esteetön lähäri n. 40 metristä lähti Zonella himpun liian korkeana ja kovaa ottaen rajun skipin korin alta metsän puolelle tekemättömään mestaan, joten tuossakin kohden ois heiton voinut säästää.

Tältä kierrokselta korttiin lopulta vain yksi pirkko ja neljä bogia eli ei nyt mikään täysin surkea suoritus, mutta sopivasti jäi asioita hampaankoloon toiselle kierrokselle. Fiilis ja meininki oli tällä kierroksella (ja koko päivän) kuitenkin ryhmässä hyvä ja hienoa oli seurata samassa ryhmässä pelanneen Moilasen Macon suorituksia – varmaa tekemistä kaikilla osa-alueilla ja tuloksena hieno 47 (-7) heiton tulos.

2. kierros – tulos 54 (E):

Kahvi- ja evästauon jälkeen startti uuteen yritykseen ja pelaaminen oli nytkin kokonaisuutena likimain ihan jees ja ainakin putti asettui uomiinsa eli kaikki ne perusputit (< 6 m) laitettiin koriin mitkä pitikin ja näin saldona kiessiltä oli nyt neljä pirkkoa ja neljä bogia. Toki tällä kierroksella olisi voinut heittää joitakin avauksia (tai pelastavia lähäreitä) paremmin sillä ”helppojen” väylien (#3, #7 ja #13) avaukset olivat surkeita eli näihin sohlattiin bogi, bogi ja par.

Kaiken kaikkiaan näistä kisoista jäi kuitenkin hyvä fiilis eli pelaaminen oli likimain omalla perustasolla ja sehän vain kuuluu tässä hienossa lajissa asiaan, että aina jää jokaiselle ne muutamat heitot ja putit parannettavaa, joten treenit siis jatkukoon. Ja seuraavat kisatkin ovat jo nurkan takana ja ääripäästä toiseen siirrytään eli Lykynlammen avajaisiin urheilemaan! Ja mainittakoon Suonenjoen reissusta vielä, että säähän oli koko päivän vallan hieno eli ensimmäistä kertaa tänä keväänä tuntui, että kesä tulee vielä joskus ja hattu (eli pipo) päästä
Suonenjoen kisat nyt järjestäneelle ReTee ry:lle ja tsemppiä seuratoimintaan juuri perustetulle suonenjokelaisseuralle eli Disc Eagles Suonenjoelle.