Kiekkoa ilmaan Tahkon golf-kentällä

Tahko Grand Slam. Kisa jota odotettiin alkukesästä saakka ja sitä odotellessa kerettiin suunnitella kisaviikonlopulle muutakin oheistoimintaa, kuten mökkeilyä ja paljussa lillumista. Itse kilpailuun valmistautuminen jäi samalle tasolle kuin muihinkin liitonkisoihin osallistuessa. Yhdet viikkokisat ja pientä puttailua. Perjantaina sitten lähdettiin Mikan kanssa ajoissa kohti Tahkoa ja ajatuksena oli tutustua rataan ja pelata parikisa yhdessä. Kierrettiin 14 väylää ja todettiin, että ollaan valmiita itse kisaan. Golfklubilla kupponen kahvia ja mustikkapiirakkaa naamaan ja kohti 1.tiitä. Juuri ennen kierrokselle lähtöä iloksemme kuulimme, että golfauton vuokra oli vain 20€ joten päätimme vuokrata sen yhdesaä ja säästää jalkoja lauantaille. Tämä totisesti kannatti ja kierros oli yhtä hymyä autolla kurvaillessa ja välillä viskellessä. Tuloskin oli kohtuullinen -11 vaikka sinne jäi joitakin pirkkoja ottamatta. Pelillisesti katsottuna puttaaminen oli heikointa ja tunnotonta. Draiviin olin tyytyväinen. Kisan jälkeen lähdettiin valmistautumaan mökille itse juhlapäivään saunoen ja paljuillen.

Lauantaiaamu kun koitti, niin tajuntaan iski lievä epätoivo yöunien vähyydestä johtuen. Mutta sillä mentiin mitä oli annettu. Aamupalaa mökillä ja pelaajakokouksessa parin litran kahviannoksella huuhdeltuna, olo alkoi muuttua siedettäväksi ja hymy huulille alkoi palata. ?Lähtökohtaisesti en kilpailusta sen suurempaa menestystä odottanut, mutta lähdin hakemaan itseltäni mahdollisimman virheetöntä suorittamista ja kahta tasaista kierrosta.

1.kierros.

Kilpailu lähti liikenteeseen yhteislähdöllä väylältä #5. n. 85m loivasti lopussa oikealle kaartava väylä, jossa vasemmalta kierrettävä mando. Parikilpailussa sain väylän pirkotettua ja lähdin toistamaan samaa draivia. Suuntaus oli hyvä, mutta antza kulma ei ja kiekko päätyi n. 20m korista. En lähtenyt riskeeraamaan mitään ja tyydyin runaamaan kiekon vain korille ja nosto par:lla kilpailu käyntiin. Seuraavaksi oli vuorossa reilu 150m par 3 väylä, jossa lampi oikealla puolella. Lähtökohtaisesti väyläpituudesta johtuen lähdin hakemaan paria mutta tiesin, että hyvällä heitolla on mahdollista päästä puttaamaan pitkää birdietä. Ja näin tapahtui. Avaus n.140m ja reilu 10m ylämäki putti oli vuorossa. Putin suuntaus oli täydellinen, mutta putin korkeus jäi vajaaksi ja kiekko napsahti alarautaan. Par korttiin ja etiäpäin. Seuraavana oli radan toiseksi helpoin väylä. Vajaa 100m loiva hysse, jossa ainoa varottava asia oli väylän puolivälissä sijaitseva koivu ja kuin tilauksesta draivi napsahti suoraan siihen. Aa että oli fiksu olo.. noh par jälleen korttiin ja eteenpäin..

Seuraavalla väylällä sainkin pelin paremmin käyntiin ja kahdella hyvällä heitolla olin n. 10m haastavalla birdieputilla. Korin takana oli jyrkkä alamäki, joka tarkoitti käytännössä sitä, että jos putti menee ohi, on bogey todennäisempi kuin par. Mutta en ruennut tätä varomaan ja päätin luottaa puttiin. Putti keskelle ketjuja ja ensimmäinen birdie oli tosiasia. Ja tästä eteenpäin peli kulki suht varmasti ja pirkkoja tuli muutamia väliin, mutta helpot birdieväylät jäi hyödyntämättä ja lopun väsymyksestä johtuvat bogiet tiputtivat tuloksen -3:een. En ollut täysin tyyväinen kierrokseen, mutta ratingpisteiden tullessa olin tyytyväinen ja luottavainen siihen, että toisella kierroksella parannetaan. Seuraavana oli edessä ennenkokematon pelaajapaketin lounas golfklubilla, joka toi mukavasti positiivista höpinää toiselle kierrokselle.

2.kierros.

Alku oli kuitenkin yhtä jähmeä kuin ensimmäisellä ja birdiet tuntuivat olevan kovan työn takana. Kierros eteni kuitenkin parin tuntumassa toiselle puoliskolle saakka ja kroppa alkoi herätä jälleen. Sain loppupuolelle hyvää boostia väylältä 15 saaden pelin jälleen pakkaselle, mutta väylän 16:sta 7m birdieputin ketjuista tippuminen meinasi jäädä korvien väliin. Sain sen nollattua, kun päätin 17 väylälle kävellessä, että nyt yritetään tehdä peliuran ensimmäinen eagle. Siihen tarvittiin minulta kaksi täysin onnistunutta maksimidraivia, jotta pääsen edes putille. Ja kappas kun draivit napsahti kohdilleen ja päivän helpoin puttimatka 3m osui juuri tähän eagleen. Loppukierroksella peli oli samaa vuoristorataa ja välillä oli huippusuorituksia ja sitten vähemmän hyviä. Toisen kierroksenkin tulos -3 , joten tasaisen pelin tavoite oli täyttynyt ja kokonaisuuteen olin täysin tyytyväinen. Oli hieno kokemus ja iso kiitos järjestäjille, mökkiseurueelle ja pelitovereille!

Herätyskello soi aamulla klo 07.00. Hereillä olin kuitenkin ollut jo tovin, mutta koitin kuitenki saada nukuttua päivän kierroksia ajatellen, että saa kaiken mahdollisen levon. Ensimmäinen kerta kun ei oikeastaan jännittäny kisat yhtään ja aamulla mietinki että ”mitä tämä on? Huono vai hyvä enne?” No ei mitään, aamupalat naamaan ja kohti kisapaikkaa ja pelaajakokousta.

Kokouksen aikaan yritin saada fokusoitua ajatukset ja tyhjentää päätä. Samalla tuli mietittyä että ”mikä siinä aina on, että 1.kierros kisoissa menee penkin alle ja 2.kierros paremmin?” Otimpa tästä ajatuksesta kiinni ja laitoin tavoitteeksi sen, että tulen heittämään 1.kierroksen pakkaselle. Sitten matkaan! Lähtö väylältä 9. ja heti sai alkaa kiskomaan kunnolla. Noin 150m par 3 ja kuinkas ollakaan, bogia korttiin. Mielen valtasi syvä epätoivo että ”ei näin, mik ensimmäiselle väylälle vielä…” kohti seuraavaa väylää sain koottua kuitenkin itseni ja kas, heitto kutakuinki milliin ja pirkkua korttiin! Ajatukset käänty yhtäkkiä päälaelleen ja heitto alkoi tuntua hyvältä.

Jo edellisenä päivänä koetut vaikeat väylät tuntuivat helpoilta ja kas kummaa kierroksen loputtua huomasin heittäneeni pakkaselle tuloksella -1! Olin niin fiiliksissä. ”Ensimmäisen kerran elämässäni heitin 1.kierroksen pakkaselle SFL:n kisoissa”. Kierroksen jälkeen syömään ja mökille ottamaan lepoa.

2.kierroksen pelaajakokous alkoi ja tuumin että ”Hei..nyt kun olen heittänyt radan pakkaselle, osaan sen tehdä sen uudestaan.” 2.kierros alkoi väylältä 10, eli juuri se väylä johon 1.kierroksella tein ensimmäisen pirkun..nokkelimmat voi päätellä, että alotettiin kierros bogilla..voiha vattu!

Kierroksen edetessä huomasin, ettei heitto kulkenut läheskään samalla tavalla kuin 1.kierroksella. Yritin kuitenkin taistella väylät loppuun ja kierroksen jälkeen huomasin tuloksen olevan helteen puolella, kuitenkin vain +2. Tässä vaiheessa oloni oli helpottunut, koska tajusin että tässä tuli olemaan tänä vuonna ne parhaat kierrokset jotka tein kisoissa. Tyytyväinen sain olla ja pitikin! 5 sakkiin pääsy kisoissa ei käynyt pienessä mielessäkään ennen reissua tai sen aikana.

Tapahtuma oli hieno ja miljööt sitäkin hienommat! Jos samoille huudeille tulee uudet kisat, olen varmasti mukana. Vieläkään en reissusta ole täysin palautunut, mutta eiköhän se tässä lähipäivinä helpota. On friba vaan niin mahtavaa. Rakkaudesta lajiin!