Kisakauden 2019 avaus Imatralla

Koski Open 27.4.2019 kilpailijat. Kuva: Pasi Terävä/Simpele DiscGolf

Tästä tulee mulle varmasti perinne kisakauden avaukseen! Ainakin sikäli kun paikallinen seura Vuoksen DiscGolf ry näitä vaan järjestää ja serkku asuu Imatralla tai on edes käyttöoikeus sukulaisten Joutsenon kämpälle. Viime vuonna ei kisa mennyt täyteen, mutta tänä vuonna (ja varmaan ens vuonna myöskin) kannattaa ilmoittautua ajoissa. Kisapäivän aamuna ois vielä pari paikkaa ollut, kai siellä joku perui myöhään tai sairastui. Tämä kun ei ole PDGA-sanktioitu kisa, niin varmaan olisivat vielä ottaneet vaikka just ennen pelaajakokousta ilmoittautuneet niiden peruneiden tilalle. Tuntuis nämä Imatralaiset olevan suht rentoa porukkaa, ite ilmoittauduin kisaan ensimmäisten joukossa, olikohan se jo helmikuussa.

Matka oli siis tiedossa jo pitkän aikaa ennen reissuun lähtöä, vaan enpä tiennyt, että taas työn perkele tulee elämääni. OnniBussilla pääsisi alle kympillä edes-takaisin, kun ajoissa matkan varaa. Piti selvitellä työasioita niin pitkään, että matkakustannusten osalta yksityisautoilu tuli varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Etuna tässä oli se, että sain kuutostien varrella olevista radoista vihdoin bongattua Parikkala DiscGolfParkin. Muut radat välillä Joensuu-Imatra onkin jo tullut käytyä joskus katsomassa. Tämä ei mitenkään erityinen rata ole, mutta en jätä helppoa 9-väyläistä käymättä, jos matkan varrelle sattuu ja aikataulu ei ole turhan kiireinen. Eihän sitä tiedä vaikka se holari nro 10 sieltä kilahtais kohdalle ja jollain helpollakin radalla pystyy olemaan se yksi hieno väylä, jonka takia kannattaa käydä katsomassa. Meni 6 alle par tämä Parikkalan rata kolmella kiekolla [Pro-D ja Z-Buzzz & Electron Soft Atom] ja aikaa kiertämiseen kului ehkä 20 min.


Uusia väyliä oli taas laadittu tän vuoden kisaa varten (itelle siis kolmas kerta näissä karkeloissa) ja parin väylän osalta heittopaikat muutettu viime vuodesta. Käytiin serkun kanssa kävelemässä rataa läpi kisaa edeltävänä iltana, pari kiekkoo oli mukana ja joitain väyliä heitettiin testiksi, mutta ei mitään varsinaisen treenikierroksen tyyppistä ollut. Uudet väylät oli hyviä, kaikista tykkäsin. Järjestäjät ois voineet keksiä jostain maton väylälle #17, koska sepelin päältä heittäessä jalka liukuu hieman enemmän kuin oma mukavuusalue antaa myöten.

Kisapäivän aamuna kävin kattomassa sen ainoan uuden (#18) mitä ei edellisenä iltana ihan tavoitettu ja heitin siinä puiston nurmella vähän puttereita. No, siinähän heti iski vanha kisavamma päälle ja heittokäden kämmenpuolelle alkoi sattua keskisormen kolmanteen niveleen. Ei hyvä tämä! Kävin kisatoimistolla ilmoittautumassa. On vaikeaa putata, jos ei käsi puristu nyrkkiin ja keskisormella ei oo otetta kiekkoon lainkaan, huomasin. Paikallinen Ville onneksi tiesi kertoa, että lähin apteekki on auki parin korttelin päässä, niin hölkkäilin hakemaan kylmäspray-purkin sieltä ennen pelaajakokousta.


Kierros lähti käyntiin radan melkein taaimmaisilta väyliltä, joissa pelataan mutkittelevan puron tienoilla, ekasta (#13) sain kivasti birdien yli kympin putilla, tää oli eilen heitetty ja viskasin samalla kiekolla kuin eilen testaillessa eli CD², että terveisiä vaan Tero O:lle Niittylahteen. Tokan pelatun väylän seiftasin – ei tuntunut siltä, että heti aamusta siltä, että lähtee yli 100m noin vaan. (Tokalla kierroksella hain tätä putille ja meni pitkäksi puroon OB, ois pitäny seiftailla sekin). Kolmas väylä (par 4) meni huonosti, tuntui että tää on niitä –”nyt en tiiä mitä teen” hommia. Avaus oli ihan ok kämmenheitto, mutta ei tasaisella. Joutui toista kämmenheittoa laittamaan takajalka ylhäällä rinteessä ja vähän vastatuulta siihen niin en saanut irroitettua vakaata Trespassia kunnolla hyzerissä 😕 siitä sitten puroon OB, kylläpä vähän syletti! Oli nimittäin helppo heitto mistä otin tarpeetonta plussaa kortille. Jäi siitä vielä liki 60m korille, vähän ehkä kiireesti viskasin lähärin ja huonosti suoritin sen. Lunastin kuitenkin bogin sen heikon lähärin jälkeen ehkä 14m putilla. Toisella kierroksella tasoitin kyllä väylän tilastoja heittämällä lähärin sisään vastatuulessa Zonella n.25 metristä ja birdie.

Seuraavalla väylällä jotain 90m vähän ylämäkeen tietä pitkin, hivenen puuskittainen vastatuuli ja OB-rotko oikealla. Valitsen hiljattain JLK kiekkohuutokaupasta hankitun Pro-Dessun ja pistän 7m pitkäksi, vaivoin pelialueen puolelle. Hyvä! Tai oikeastaan vain ½hyvä, koska puttikin pitäis saada. Ja, kun ei vaan mene!  Yli kympistä menee ja seiska ei – tämä tuntui olevan kierroksen teema, en ala sen enempää selittämään mitkä meni ja mitkä ei. Esteettömät seiskat ei niin millään.

Tässä siirtymällä paikallinen Rauli tiedusteli vastaan tullessa että: “Sattuuko käteen, pystyykö pelaamaan?”…en ollut ajatellut koko kättä kierroksen aikana, vaan kysymyksen jälkeen oli todettava, että sattuu – olin kai sen verran keskittyneesti pelannut, etten asiaa ollut huomannut. Laitoin lisää kylmäsprayta ja unohdin asian seuraavalle väylälle kävelyn aikana, siirtymä olikin toki hiukan pitempi, kun mentiin Vuoksen yli puistoon. Hieno homma, että ovat saaneet lisää alueita käyttöön kisaa varten. (Tätäkin kirjoittaessani huomaan edelleen, ettei se keskisormen kolmas nivel ole ok, ei siihen satu, mutta se on jotenkin sen tuntuinen kuin olisi sormi vähän puuduksissa).

Loppukierros ei tuntunut mitenkään erityisen tasokkaalta pelaamiselta, helpoista väylistä useita missattuja birdiepaikkoja. Muutamasta vaikeammasta sitten puolestaa birdiet pitkillä puteilla. Kokonaisuutena ihan ok ja kärkeen jäi eroa vain kolme heittoa. Tuloksen puolesta oisin voinut kärkikorttiinkin joutua, vaan eräs kilpakumppani meni Metrix-ratingin perusteella minun ohi siinä. Ois ollut kyllä hyvä saada lisää kokemusta kärkikortissa pelaamisesta. Ekasta kierroksesta ei nyt ole muuten mitään erityistä sanottavaa, pari uutta ja vanhaa väylää ois olleet harjoiteltuina helpompia ja bogit vältettävissä.

Pelikirjaa en tehnyt paperille tällä kertaa, jos oisin tehnyt edellisten vuosien perusteella niin en usko että ois parantanut tulosta kuitenkaan. Pitää opetella puttaamaan, jos haluu pärjätä tämän paremmin – kärki ei ollut tavoittamattoman kaukana. Tokalla kiessillä oli enempi tuulta ja joillakin kärkikortissa ilmeisen vaikeeta. Pelasin ihan ok, mutta väsymistä oli havaittavissa, kahden kierroksen harjoituspäiviäkään ei ole tälle vuotta vielä alla kuin pari. Keli oli vuodenaikaan nähden täydellinen. Ei ollut tämä parhaimpia kisasuorituksiani – vaikka tulosten valossa voi siltä näytää, muut vaan suli enemmän. Ens vuonna uusiksi ja parantamaan sijoitusta!

Koski Open 2019 palkitut. Jotain kiinnostavaa ilmeisesti tapahtui kuvasta oikealla. Kuva: Sanna Hallikainen

Teksti: Tero Tumanoff


Kisan tulokset: https://discgolfmetrix.com/?u=scorecard&ID=872064


 

Julkaistu kohteessa Frisbeegolf, Frisbeegolf kilpailut

Arkisto

Kategoriat

Top