Kuopion AM2 tourin -kisasta voitto ja palkintosija

Tyypillinen viikonloppuaamu joensuulaiselle frisbeegolfpelaajalle. Neljältä herätys ja silmät ristissä urkkatalolle. Tällä kertaa suntana Kuopio. Koko viikon kiusannut flunssakuume oli vasta hellittänyt, joten kaksi kierrosta Huuhanmetsän rataa tulisi olemaan rankka rypistys.

Ensimmäinen kierros käyntiin väylältä #6. Avaus nostolle ja pirkko korttiin. Samoin birdie helpohkolla väylällä #7.  Koko kierros sujui harvinaisen helpontuntuisesti. Alle kympin putit meni melkein kaikki ja yli kympistäkin upposi pari. Avaukset oli vähän heikompia, mutta sain pelasteltua pertteliin menneet heitot aika hyvällä prosentilla. Heitin pääasiassa midareita ja puttereita. Väylällä #11 käytiin ennen heittoja keskustelu ryhmäkavereiden kanssa:” tällä väylällä holari on täysin epäonnistunut heitto” 58-metrisen metsäpillin korotettuun koriin ei kukaan täysijärkinen yritä kisassa suoraan sisään. Heitin judgen (mr. Hyttiä lainatakseni) millin antsassa kohti koria. Heti kun kiekko irtosi kädestä, tajusin että nyt lähti liian kovaa ja korkealle. Jos ei osu koriin, niin lentää ison kiven juureen ja syvälle metsään. No, sisäänhän se kilahti ja ensimmäinen kisaholarini näki päivänvalon. Kierrostulos -5 ja toinen sija yhden heiton kärkeä jäljessä.

Toinen kierros kärkikortissa liikkeelle. Kosunen, Niskanen ja Jokiniemi poolikavereina. Yllättävän rentoa heittämistä itseltä, ottaen huomioon että kärkikortissa pelaaminen on itselle harvinaista herkkua. Kierroksen keskivaiheilla tein paljon virheitä ja olin jo tippumassa muiden kyydistä. Väylä #8 on edelleen tuskallisen vaikea. Jostain syystä pelkään joka kerta tiille astuessa heittäväni ensimmäisiin puihin. Tällä kertaa “vain” tupla-bogey. Vaikeudet väylillä näkyivät myös puteissa; pari kuusimetristä livahti ketjuista ulos. Väylän #15 jälkeen kokonaistulos Jouni -6 ja minä ja Niskanen -3. Tosin emme kyllä tarkkoja tuloksia tienneet tässä vaiheessa. Väylän #20 jälkeen laskettiin tilanne ja olimme kaikki kolme -5 kokonaistuloksessa. Jounin tupla seuraavalle väylälle ja Mikan tripla sitä seuraavalle, ratkaisivat kilpailun käytännössä minulle. Oma pelaaminen oli riittävän hyvää loppuun asti, vaikka väsymys alkoi kyllä painaa jaloissa viimeisillä väylillä.

Omaan kisaan olen erittäin tyytyväinen. Heitin kaksi parasta kierrostani Huuhalla, jaksoin keskittyä väsyneenäkin viimeiseen heittoon asti ja ennen kaikkea, pystyin pitämään hermot kurissa viimeisellä kierroksella silloin kun tuli epäonnistumisia ja lopussa vielä kääntämään pelin itselle.

Herätys kello neljä ja kohti Kuopiota. Siinä oli levolliset neljä tuntia unta alla, joten odotukset kisasta olivat melkoisen alhaalla. Kahdesti 24-väyläisen kiertäminen samana päivänä oli myös täysin uusi tuttavuus.

Ensimmäisestä kierroksesta ei kovin paljoa sanottavaa jäänyt. Rata on haastava ja sisältää väyliä, joihin ei oikeastaan selvää asetta omasta arsenaalista löydy. Kuitenkin siitä kunnialla selvittiin ilman totaalisia romahduksia. Birdiet olivat lähinnä kaukainen haave taivaanrannan tuolla puolen. Tulos +12 oli aikalailla odotusten mukainen.

Toinen kierros lähti liikkeelle oikein lupaavasti. Heti aloitusväylältä napsahti birdie ja seuraavista varmaa par-tulosta. Yhdeksän pelatun väylän jälkeen olin vielä par-lukemissa. Sitten Huuhanmetsä näytti raakuutensa. Väsymys alkoi painamaan juuri itselle haastavimmilla väylillä ja tuplabogie-juna puksutti vauhdilla eteenpäin. Aivan totaaliselta romahdukselta kuitenkin tuli vältyttyä, mutta lopulta kortissa komeili +15.

Reissulta tarttui kuitenkin mukavasti lisää kokemusta ja sitähän näistä tämän kesän kisoista on tarkoitus hakea. Kun vielä muut JLK:n ukot heittivät mahtavaa tulosta, niin hankala siinä oli murjottaa.

No joo eihän se taas menny niinku elokuvissa. Ekan kierroksen puttipeli oli jotain aivan käsittämätöntä ja kymmenkunta 5 metrin puttia joko laitteesta ohi tai ketjuista pihalle. Taisi joku käydä korin pohjallakin, mutta vielä löysi Omega itsensä pois sieltä. Triplat ja tuplat selittyi näillä ja kun birdieitä ei näkynyt niin tuloskin oli sen mukainen. Muutama mahtavan avauksen jälkeiset jatkoheitot auttoivat myös saamaan lisää tulosta.

Toinen kierros olikin jo hiukan parempi ja putit alkoi pysymään korissa, vaikka muutama tulikin ketjuista ulos. Eniten harmitti meidän toiseksi viimeinen väylä #18 pellon yli heitettävä. Avaus 7m korista ja puti ketjuista ulos. Olisi maistunut birdie siitä. Väsymys vaivasi jo ja muutamia ”aivopieruja” tuli. Matkaa 50m ja otampa Bossin ja nakkaan täysiä… Lopputulos jatketaan pitemmältä mistä aloitettiin. Samoin väylä #3 oli suorittamista. Avaus jäi n. 20m päähän korista hiukan puiden taakse ja seuraavilla kahdella heitolla päästiin etenemään 10 metrin matka. Väylän kruunasi vielä ketjujen sylky ja tripla korttiin. Tulos parani kyllä, mutta mahdollisuudet ois ollu hyvät paljon parempaan.

Kaiken kaikkiaan kisa oli todella rankka ja opettavainen, vaikka tulosta ei toivotulla tavalla tullut. Seura oli mukavaa ja keli loistava, pientä tauolla tullutta vesikuuroa lukuunottamatta. Putti kuntoon Imatralle, niin jospa se minunkin rating löytyisi sieltä 800 paremmalta puolelta vielä tänävuonna.