Linnoitus Open 2015 – tuulten riepoteltavana

Ennen kisaa tehty lämmittely antoi jo hyvän kuvan siitä kuinka haastavasta radasta on kyse. Siihen kun lisätään vielä järkyttävän kova tuuli, niin soppa on valmis. Koska olosuhteet olivat vaikeat, niin oma tavoite oli vain pelata varmaa peliä, ilman suurempia katastrofeja. Tietyllä tavalla tämä onnistuikin, sillä nopealla katsauksella näyttäisi siltä, että otin koko kisassa vähiten plussaa (5 bogia) ja yhtään bogia suurempaa ei korttiin tarvinnut kirjata.

Ensimmäinen kierros oli puhdasta par:in pelaamista, sillä koko kierroksella taisin olla vain pari kertaa todellisella birdie-putilla. Ja kierroksen ainut birdeäkin tuli vasta viimeisellä (11.) väylällä, kun tuuli oli väliaikaisesti ehtinyt vaimentua. Liiallinen varoivaisuus avaus ja puttauspelissä takasivat kuitenkin sen, että tuloksella +2 lähdin toiselle kierrokselle kärkikortissa, kolme heittoa ykkössijasta.

Toinen kierros lähti ensimmäisen tavoin vaisusti liikkeelle. Avaukset olivat liian varovaisia ja se kostautui heti kolmosväylällä, kun kiekko feidasi outtiin. Heti nelosväylällä otin birdiellä vahingon takaisin, mutta kutosväylän aivokuolemaputti vastatuuleen takasi sen, että 13 metrin putista tuli 26 metrin lähestyminen, kun kiekko rollasi korin viereisen rinteen alas. Bogista sisuuntuneena heitin seuraavalla 100m väylällä Firebirdin vastatuuleen upsilla kolmeen metriin ja palasin takaisin par-tulokseen. Tästä sain hyvän draivin päälle ja seuraavaan viiteen väylään sain 3 birdietä. Varsinkin väylän 12. avaus jäi lämmittämään mieltä, kun sain n. 126 metrin avauksen kolmeen metriin korista.

Kun jäljellä oli vielä kuusi väylää, niin taistelu kisan voitosta oli alkanut muuttua mielenkiintoiseksi. Olin nimittäin ottanut kärjessä olleen Jukka Keskisaaren johdon kiinni. Väylillä 15 ja 16 Jukka otti bogiet ja kun itse pelasin ne par:iin, niin olin yhtäkkiä kahden heiton johtoasemassa, kun kaksi väylää oli jäljellä. Väylällä 17. Jukka heitti kiekon korin alle, kun itse olin puolestaan n. 11 metristä. Puttasin kiekon kokonaan ohi laitteesta ja vielä 5 metrin vastatuuliputti kaupan päällisiksi. Se sentäs meni sisään.

Viimeiselle väylälle siis yhden heiton johtoasemassa. Jukan avaus lähti liian matalana ja jäi n. 35 metrin päähän korista. Itsellä avaus lähti myös huonosti ja osui väylän keskellä oleviin oksiin, joista se tippui n. 15 metriä lähemmäksi. Tässä vaiheessa näytti siis vielä hyvälle. Jukka tiedosti tilanteen ja lähti yrittämään lähestymistä suoraan koriin. Ja niinhän siinä kävi, että kiekko osui keskelle koria ja paineet oli hetkessä siirretty minulle. Oma puttiyritys oli luokkaa huono ja lähti sen verran korkealle, että tuuli pääsi alle. Pääsin taas 5 metrin vastatuuliputille, koska alitajuntaisesti näköjään niistä tykkään. Putti kuitenkin sisään ja sudaria odottamaan.

Sudariväylänä toimi 102 metrinen mäen päältä kapeaan ränniin heitettävä numero 10. Väylä, jossa paras strategiani oli heittää kaikki puut ylittävä upsi ja toivoa, ettei sivutuuli tarraa siihen liikaa. Jukka aloitti ja toisti kirurgin tarkasti edellisellä kierroksella heitetyn avauksen, jossa kiekko lensi viiteen metriin korista. Itse latasin kiekon taivaalle, mutta sivutuuli painoi kiekkoa juuri ratkaisevan verran vasemmalle, jolloin se jäi koria ympäröivän kummun taakse. Koria en sieltä nähnyt, joten putti leijaili ohi korista ja kakkossija sinetöityi.

Kaiken kaikkiaan hienot kisat. Kisanäyttämönä linnoitus oli upea paikka, vaikkakin osa väylistä oli melko lähellä toisiaan ja muutamia vaaratilanteitakin tuli vastaan. Järjestelyt toimivat hyvin ja ruokaa ei tarvinnut metsästää kisapaikan ulkopuolelta. Kisa oli myös tuulen puolesta hyvää treenia tulevan viikonlopun Meri-Toppilan kisaa varten. Jospa siellä uskaltaisi jo heittää hiukan pitempiä avauksia.

Linnoitus Open 2015

Tätä kisaa oli odotettu pitkään ja vihdoin se tuli. Toinen upee viikonloppu friban parissa putkeen, sillä edellinen viikonloppu tuli vietettyä Järvassa. (On muuten mahtava rata!)

Lauantaiaamuna suht aikanen herätys ja paikkoja hieman kolotti, sillä vietin yön meidän Lappeenrannan toimiston lattialla, mutta ei anneta sen häiritä! Kahvia ja ruokaa nassuu ja sit kohti pelipaikkoja.

Ekalla kierroksella keli oli haastava, tuuli oli todella kova. Tuulesta kertoo se, että yhdellä n. 100m väylällä laiton suht uuden kuntosen glow champ Firebirdin hyssekulmas ja se flippas flätiks ja lähti viel puskee oikeelle.

Kierros alko väylältä 16. josta tuli otettu aika hölmö bogi, sain sen onneks kuitattua takas heti väylällä 18. Kakkosväylältä tuli kierroksen toinen pirkko, joka jäikin sitten ainoaksi. 5. Väylällä tuli tehtyä äärettömän tyhmät mokat, joka sitten kostautu aikalailla ja korttiin 7. (+4). Muuten kierros meni sitten ilman hienompia onnistumisia tai epäonnistumisia ja lopputulos oli 61 (+5) jolla heltis jaettu 6. sija.

Toiselle kierrokselle lähdettiin chase cardissa. Kierroksesta ei nyt oikein ole mitään ihmeempää kerrottavaa, samaa tasaista puurtamista ilman hyviä onnistumisia tai karmeita epäonnistumisia (paitsi pari griplockia). Pari pirkkoo, kolme bogia ja kortissa 57 (+1), sillä oltiinkin sitten jaetulla 5. sijalla ja edessä oli CTP-kisa väylällä 10.

Toista kertaa pääsi lyhyen kisauran aikana heittämään yleisön eteen, ja onhan se mukavaa, tuo vähän lisää jännitystä touhuun. Ei se heitto lähtenyt ihan niinku piti, mutta silti voitto tuli ja 5. sija Joensuuhun.

Hieno päivä ja hieno skaba. Ens vuonna sit varmaan uudestaan.

Ensimmäiset viralliset kisat tässä vaiheessa jo takana niin koitetaan nyt jotain runoilla lauantain kisasta.

Matkaan lähdettiin joensuusta Miikan ja Sammyn kanssa lauantaina klo 05.15 jotta kerittiin tutustua rataan ennen kisaa ja heittää parit avaukset lähes jokaiselle väylälle. Tämä osottautui todella hyödylliseksi, jotta sai edes jonkinlaista tuntumaa rataan ja tuulisiin olosuhteisiin. Suuria odotuksia en itselle asettanut vähän reilun vuoden heitto kokemuksella. Vaatimattomasti kunhan en ollut viimeinen niin sehän riitti.

Ensimmäisen kierroksen alussa oli havaittavissa pientä jännitystä ensimmäisillä väylillä joka kuitenkin hellitti muutaman heiton jälkeen. Puttaaminen tuntuu olevan oma akilleen kantapää kun ei meinaa saada edes kolmen metrin putteja sisään. Ensimmäisellä kierroksella ainakin 5kpl alle vitosen puttia joko ohi tai rautoihin ja toisella kierroksella ainakin 7kpl samanlaisia räpellyksiä.

Vaikka avaukset ja lähestymiset olisi kuinka hyviä, niin vaikeaa on pelaaminen kun puttaaminen on näin hakusessa. Muutamia aloittelijan virheitä mahtui matkaan mitä jälkeenpäin oli helppo miettiä, että miksi en heittänyt toisin. Positiivistä oli huomata rystykäden avausten kehittyminen kilpailun aikana, kun aikaisemmin on suurinosa avauksista tullut aina heitettyä kämmeneltä, jos vaan vähänkään on ollut mahdollista. Myös toiselle kierrokselle asetettu vähintään yhtä hyvän tuloksen pelaaminen mitä ensimmäisellä kierroksella täyttyi hyvin, kun kierrosten tulokset olivat +13 ja +11.

Kaikenkaikkiaan kisasta jäi todella hyvä fiilis ainutlaatuisen radan, haastavien olosuhteiden ja leppoisan tunnelman ansiosta. Ison kiitoksen voikin antaa kisan järjestäjille!