Liperin frisbeegolfradan avajaiset 28.5.2013 (ja hitusen taustoja)

Liperissä paikallinen Lions Club oli alunperin kahden muun clubin kanssa miettineet miten laajentaa nuorten liikuntapaikkoja kunnissa. Laajemmat Lionsclubien väliset keskustelut olivat jostakin syystä hiljentyneet jossakin vaiheessa prosessia, kunnes Liperissä muutama clubilainen, Rauno Pelkonen etunenässä, ottivat asian omakseen ja päättivät että myös Liperin on saatava oma rata. Rauno ottikin seuraan yhteyttä jo 23.9.2012 ja pyysi apua ratasuunnittelussa, itse kun heidän kerhoporukastaan kukaan ei tuntenut lajia sen syvemmin. Heti pari viikkoa myöhemmin, 5.10.2012 lähdimme muistaakseni kolmen hengen voimin kartoittamaan mahdollisuuksia rakentaa rataa kaavaillulle paikalle. Meitä vastassa Liperissä olivat paikalliset LC edustajat Rauno Pelkonen sekä Kari Laaninen ja Juha Kosonen. Heidän kanssaan kartoitimme kaupungin tähän tarkoitukseen varaamia alueita ja suunnittelimme yhdeksälle väylälle paikat ei niin hyvään maastoon. Onneksi tämä tuli muuttumaan vähän myöhemmin.

Leijonilla oli tietty budjetti varattu ratahankkeeseen, mutta meiltä saamamme konsultaation perusteella he päättivät toteuttaa radan siten, ettei kunnossapitoon mene niin paljon vuosittain aikaa kuin alkuperäisessä suunnitelmassa. Alunperin radalle oli kaavailtu kevyempiä, säältä suojaamattomia koreja jotka olisi pitänyt nostaa syksyisin sisätiloihin varastoon. Pienessä kunnassa kuitenkin leijonia helposti tuli tukemaan yhdeksän yritystä, joille saatiin tulevalle radalle sponsoriväylät.

Kunnassa vireillä olevat kaavoitusasiat mutkistivat leijonien suunnitelmia, ja alunperin kaavaillulle alueelle tultaisiin rakentamaan uutta terveyskeskusta sekä vanhustentaloa. Näinpä suunnitelmat menivät uuteen uskoon paperilla 19.3.2013. Lopulliseksi radan sijoituspaikaksi varmistuikin saman illan kokouksessa Nopsakin liikunta-alue, ja aikatauluakin oli lyöty lukkoon hyvällä sykkeellä. Korit saapuisivat Liperiin 15.5.2013 ja Joen Liitokiekolta pyydettiin apua tekemään uusia ratasuunnitelmia. Rataa suunnittelemaan lähtivät 8.5.2013 Ismo, Miika, Hannu ja Vesa. Iskuryhmä kävi suunnittelemassa väylät Nopsakin liikunta-alueen maastoon ja heti viikkoa myöhemmin, 16.5.2013 leijonat pystyttivät radan talkootyönä.

liperi4

Reilua viikkoa myöhemmin, 28.5. rata luovutettaisiin kaupungille avajaisten yhteydessä, ja LC Liperi kutsui myös autolastillisen suunnitteluprosesseissa mukana olleita JLK:n jäseniä seuraamaan tilaisuutta. Pakkauduimme kiekkokasseinemme autoon heti viiden jälkeen Joensuussa, ja miehityksenä reissulla olivat Ville, Ismo, Miika ja Hannu. Liperiin päästyämme meitä olikin vastassa jo muutama clubin jäsen, joiden johdolla kävelimme radan viimeisen väylän heittopaikan tuntumaan.

liperi1

Allekirjoittaneella heti paikalle päästyä tuli erinomaisen mukava fiilis paikasta. Avajaiset pidettiin LC:n aiemmin rakentamalla laavulla, joka sijaitsee heti 8.väylän takana. Tuossa on siis hyvä turauttaa vaikka pannukahvit jollakin reissulla kun tarpeet ottaa mukaan. Paikalle oli tullut jo ennen meitä ja meidän kanssa yhtä aikaa melkoinen määrä hankkeessa jollakin tavalla mukana olleita tahoja. Kokonaismäärä lienee ollut noin 30-40 henkilön välillä, mukaanlukien paikallisen clubin jäsenet, sponsorit, kunnan, nuorisojaoston ja kirkon edustajat, sekä tiedotusvälineet.

Tilaisuus alkoi LC Liperin puheenvuorolla jossa rata luovutettiin kaupungin omaisuudeksi ja käyttöön. Saatesanoiksi toivottiin nuorisojaoston vievän viestiä eteenpäin kunnassa uuden liikuntapaikan syntymisestä ja kayttöönotosta. Kunnan liikuntatoimen johto antoi omat kiitoksensa mukaan lähteneille tahoille ja kuvaili hankkeesta kuullessaan että viesti oli pysäyttänyt henkilökohtaisella tasolla kuinka joku yhteisö voikaan auttaa koko kuntaa tällä tavalla. Kirkon edustajan puheessa käsiteltiin yhteisöllisyyttä ja yhteistön merkitystä nyky-yhteiskunnassa, sekä peilattiin sen tilaa kymmenien vuosien takaiseen yhdessä tekemiseen. Puheen lopuksi kirkkoherra vihki radan käyttöön ja toivoi radan käyttäjille turvallista harrastamista maastossa. Hankkeen pääpuuhamies Rauno kiitteli vielä kertaalleen talkooväkeä ja JLK:n suunnittelijoita, ja kertoi tulevasta ohjelmasta. Allekirjoittanut puhui lyhyesti keskeisimmistä säännöistä ja pelietiketistä muiden JLK-jäsenten toimiessa taustavinkkaajana käsiteltäville aiheille. JLK luovutti myös LC Liperille yhden kappaleen lajin sääntökirjoja ripustettavaksi vaikkapa laavun seinälle, jotta tarvittaessa lajin kiemuroihin päästään tutustumaan tarkemminkin.

liperi2

Puheiden jälkeen rata avattiin avausheitoin, ja tuoreesta Discraftin aloitussetistä kunnan ja nuorisojaoston edustajille sekä allekirjoittaneelle jaettiin kiekot avausheittoja ja kuvausta varten. Täytyy muuten todeta että täysin uudenlainen kiekko uudenlaisella muovilla tuntematta mitään ominaisuuksista ei ole aina paras valinta. Hätäisesti koetin vaihtaa omaan kiekkooni lättyä, mutta nämä olivat kuulemma kiekot joilla avaukset suoritettiin. Kunnan edustaja heitti ensimmäisenä kiekon muistaakseni heti 15-20 metriä heittopaikan oikealle puolelle pusikoihin, nuorisojaoston säestäessä omalla putteriavauksellaan vasemmalle noin kymmenen metriä heittopaikan eteen. Epävarmana marssin erikoiselta tuntuvan polymeerituotteen kanssa heittopaikalle ja toivoin vain parasta että kiekko menisi edes hitusen pidemmälle kuin kahdella edellisellä. Asiaa ei auttanut että griplockin ykköspaikalla heittoalustan oikeassa etunurkassa tähtäili kaksi järjestelmäkameraa virnuilevine kuvaajineen ja kansanpaljous niskaan puhaltaen. Hyvä tasapaino, pari koeheilautusta, keskittyminen ja heitto. Jaaa sinnehän se etuoikealle pusikoihin sukeltaa häpeän punan noustessa naamalle erilaisia selityksiä kuumeisesti miettien. Noh, pariin se olisi ollut pelattavissa ainakin noin totta puhuen, mutta jatkopaikkana ei tosiaankaan mitään parasta hyvyyttä tarjonnut se Discrafti. Pysyn siis Innovassa edelleen.

liperi3

Aloitusheittojen jälkeen siirryimme pullakahvittelemaan laavulle, jossa LC leidit olivat paistaneet makoisia pullia ja kahvikin oli suunmyötäistä. Tietenkään siinä ei meinannut päästä kahvitteluun kiinni kun Ylen ja Karjalaisen toimittajat kiskoivat valokuviin korille, haastatteluihin ja lausuntoja antamaan radasta ennen kuin sitä oltiin nähty lopullisessa muodossaan. Kahvien päätteeksi JLK:n porukoita oltiin pyydetty näyttämään kuinka nelihenkinen porukka kiertää rataa ja muut vieraat saivat seurata peliä vierestä. Suunnitelmassahan ei alkuun saatu pysyttyä kun radiohaastattelua tehtiin ensimmäiselle väylälle siirryttäessä siten että täyttä hälinää siirtymien aikana ei ollut taustalla. Allekirjoittanutta onneksi pääsi ensimmäiselle väylälle tuuraamaan JLK:n muiden jäsenten lisäksi nuorison, kaupungin ja LC:n edustajat. Lopulta myös itse pääsin ykköstiille, joka heti näytti melkoisen ahtaalta. Kaivoin kassistani Ylen radiotoimittajan mielestä pinkin kiekon, eli suoralentoisen Buzzini. Miika oli heittänyt heti jäätävän aloituksen puoli metriä korista, ismo noin 15 metriä korista vasemmalle ja Hannu saman verran oikealle. Sihtailin heittopaikalta aikani ja roiskaisin kiekon alamäkeen suoraan kohti väylän oikeassa reunassa olevaa puustoa. Ihmeen kaupalla kiekko mahtui liukumaan koria kohti, ja jäi noin 7-8 metrin päähän korista. Alarautaputin kautta varmistin kolmosen ensimmäiselle väylälle, ja olimme Hannun ja Ismon kanssa samassa tuloksessa Miikan ottaessa heti yhden heiton verran etumatkaa.

liperi5
Kuva: Jyrki Utriainen/ Yle | Linkki

Kiersimme radan läpi, ja huomasi kyllä että ongelmissahan sitä on uusilla radoilla kevään ja kesän vähäisen treenin vuoksi vaikka väylät ei pitkiä olekaan. Harjumaastoja tuli kiivettyä pari kertaa liikaa mikäli vertaa siihen miten väylät tulisi pelata, mutta hyvillä mielin kierros sujui vaikka tulos jäikin heikoksi. Pohjois-Karjalaan oli saatu uusi rata. Radalla yksi ensimmäisiä silmään pistäviä hienouksia oli väyliltä toisille opastavat kyltit noin 30 sentin korkeudella maasta. Kyltit olivat noin 40 senttiä leveät, 15 senttiä korkeat viitat kakkoskakkosessa kiinni ja jokaiseen oli joko poltettu tai kaiverrettu tummat numerot opastamaan kohti seuraavaa tiipaikkaa. Ehdottomasti matkimisen arvoiset opasteet. Korit olivat Virosta tilattuja DisCatcher-mallisia koreja ja tuntuivat oikein jämäköiltä. Kierros sujui leppoisissa merkeissä, joskin yleisön taustamelu hitusen häiritsi parissa heitossa, mutta tuokin kuului asiaan avajaispäivänä. Kierroksen lopussa bagtagien vaihto konkretisoitui juuri ja juuri itseni ja Miikan välillä vain 7 heiton erolla, Hannun ja Ismon pitäessä kynsin ja hampain kiinni omistaan. Loppukahvittelun jälkeen avajaiset oli nähty ja kaikki pääsivät kotimatkalle. Reissuna oli oikein mukava pyörähdys Liperissä ja tulen itse ainakin piipahtamaan tuolla jatkossakin vaihtelua hakiessa. Kiitokset myös muulle autokunnalle reissusta. Ilta täydentyi vielä samalla autokunnalla vierailuna Kirkkopuiston radalla kun kävimme pesemässä väyläopasteiden pleksit ja vaihdoimme uusille väylille tuoreet tarrat tauluihin. Samalla saimme uuden ratakartan opastetauluun ja uudet tulokkaat löytäisivät nyt myös Joensuussa väylät radalta.

Julkaistu kohteessa Frisbeegolf

Arkisto

Kategoriat

Top