Lykynlammen frisbeegolfrata avattiin virallisesti kisakäyttöön

Lykynlammen rataa ei ihan hirvittävästi ole tullut heiteltyä sen olemassaolon aikana ja pari päivää ennen avajaiskisaa käyty PDGA-liigan osakilpailu oli ainut kierros radalla tämän vuoden puolella. Mitään suuria tavoitteita ei kisaan ollut, sillä heittäminen oli edellisen viikonlopun Juankosken kisan perusteella melko ailahtelevaa. Tarkoituksena oli vain välttää vaikeuksia ja pitää kiekko mahdollisimman lähellä väylää. Jos kierrostulos olisi par:n tuntumassa, niin olisin erittäin tyytyväinen. Mitään kiveenhakattua pelikirjaa ei ollut löytynyt, josta kertoi sekin, että kisan aikana moni avausheitto vaihtui kierrosten välillä toisenlaiseksi. Upsi -heitto oli taas avainasemassa, vaikka osan väylistä jouduinkin avaamaan myös rystyllä.

Ensimmäinen kierros alkoi lupaavasti, koska ennakkoon vaikeilta #18, #2 ja #3 väyliltä tuli heti par-lukemaa. Tosin kolmosväylän menin koko matkan vasenta metsikköä pitkin, joten siitä olisi voinut tulla todella rumaa lukemaa. Kierroksen ainut bogie tuli pitkältä #6 väylältä, jossa 100m lähetysminen jäi vajaaksi. Pääsin kierroksella yllättävän helpolla ja pystyin hyvin väistelemään isommat ongelmat. Toki se silloin tällöin vaati hieman onnekkaita lentoreittejäkin.  Birdejä tuli kierroksella neljä ja jäi sinne pari-kolme alle kymmenmetristä puttia ottamatta. Puttaaminen oli taas turhan varovaista ja varsinkin pitemmät putit (muutamaa lukuunottamatta) olivat melko onnettomia.  Loppujen lopuksi kierros -3 ja samalla paransin omaa ennätystäni kolmella heitolla.

Toinen kierros oli ensimmäisen kaltainen. Tosin avauksissa oli aiempaa enemmän ongelmia ja sen myötä bogeja tuli kierroksella kolme kappaletta. Sain puristettua kierrokseen viisi birdietä, joten tulos painui vaikeuksista huolimatta pakkaselle (-2). Kahden kierroksen jälkeen olin hieman yllättäen johdossa, mutta aina vaarallinen Jaatisen Tero vaani vain kolmen heiton päässä. Ja sellainen ero voi hävitä yhdenkin väylän aikana.  Seuraaviin oli jo yli kuusi heittoa, joten sen puolesta alkoi jo näyttää hyvältä.

Kolmas ja viimeinen kierros lähti itsellä mukavasti liikkeelle ja kun Tero otti kolmosväylällä triplan, niin oma johto oli jo kuusi heittoa. Noh, itse otin bogin kutosväylällä, turha tupla seiskalla ja vieläkin turhempi tripla ysiväylällä, niin yhtäkkiä oltiinkin Teron kanssa tasatilanteessa. Onnekseni sain pelistä taas kiinni ja lisäväylillä otin pari birdietä ja johdon taas itselleni. Kymppiväylällä Tero otti pahan kimmokkeen syvälle rinteeseen ja joutui tyytymään tuplaan. Itse mokailin lähestymisen kanssa, mutta sain upotettua 12 metrisen par-putin koriin. Jälkeenpäin ajateltuna se osoittautui elintärkeäksi. Nappasin vielä seuraavalta väylältä (#11) birdien ja johto kasvoi neljään heittoon. Sitten seuraavalla väylällä tulikin helppo puttimissi ja Tero pääsi kaventamaan yhdellä. Tämän jälkeen mentiin par-lukemia heitellen väylällä #15 asti. Siellä Tero upotti reilusti yli kymppimetrisen birdieputin ja itse heitin ketjuista ulos 6 metrisen haaraputin, jolloin ero kaveni kahteen heittoon. Seuraavalla kahdella väylällä kummallakin oli paikkansa muuttaa tilannetta, mutta viimeiselle väylälle siirryttiin kuitenkin minun kahden heiton johdossa. Viimeisellä väylällä Tero avasi niukasti metsän puolelle, kun taas itse pääsin kahdella upsilla 40 metrin lähestymisheitolle. Tero ei pystynyt taiteilemaan itseään kunnollisille paikoille birdie/par -paikoille, joten hänen neljäs heittonsa lensi neljään metriin. Oma lähestymisheitto jäi vajaaksi n. 6 metriin ja voittoon olisi riittänyt, että olisin laittanut kiekon korin alle ja nostanut bogien. Päätin kuitenkin laittaa par-putin sisään ja kuinkas ollakaan kiekko kohosi yläpantaan ja alkoi rollaamaan kohti alamäkeä. Siinä vaiheessa alkoi päässä pyörimään kaikenlaiset kauhuskenaariot. Kiekko pysähtyi onneksi 15 metrin kohdalle ja kun varmistin vielä Terolta, että minulla oli vielä kaksi heittoa käytettävissä, niin puttasin kiekon vain korin viereen ja nostin pois. Eroa jäi siis vain yksi heitto, mutta voitto sieltä lopulta napsahti.

Kiitokset kanssakilpailijoille ja järjestäjille. Mukavaa oli kiekkoa heitellä.

Kotikisat – jes! Ja vieläpä kaksipäiväiset – jes! Eli kauan odotettu Lykynlammen avajaiset pelattiin siis viikonloppuna juuri parahiksi pelikuntoon valmistuneella radalla. Myös lumet ehtivät sopivasti sulaa ja sääkin suosi hienosti pelaamista. Lauantai taisi olla hieman tuulisempi kuin sunnuntai ja lämpötilatkin olivat juuri sopivat eli ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä. Seuraavassa sepustuksessa joitakin muistikuvia jokaiselta kierrokselta – ihan kaikkea ei edes enää niin tarkasti muista, mutta jotain kuitenkin.

1. kierros (77, +15 / etuysi +12 ja takaysi +3):

Startti oli väylältä #8 ja parista ekasta väylästä (#8 ja #9) pari ”perusbogia” alkuun eli ei siis sinällään mitään turauksia, mutta pariin ei vain pystytty venymään. Ja kierros myös lopeteltiin näissä samoissa ”perusbogi” -merkeissä väyliin #6 ja #7. Ja tokihan kutosen nostobogi oli ihan jees – eli siinä viidennellä heitolla lähestyttiin yli 70 metristä milliin.

Ja kierroksen alun ja lopun välillä sitten tapahtui niin hyvässä kuin pahassakin seuraavaa:

– Takaysi (+3) oli oikeastaan todella hyvää perusvarmaa peliä. Eli tuolla pätkällä ”pakollinen” bogi väylään #18 ja muut pari bogia tuli väylistä #15 (huono avaus ja huono jatko) ja #16 (avaus OK, liian kova lähärineppaisu ja ”death puttia” noin seiskasta yritettiin, mutta ujoksi tolppaan).
– Etuysillä sitten #1-väylään epätarkka avaus ja kimposi ilkeästi oikealle metsään, sieltä kuitenkin vielä loistava lähäri ja hyvä putti, mutta sitten seurasi se synkkä hetki…
– #2:lla hyvä avaus keskelle väylää, mutta 2. heitto lipsahti metsään vasuriin ja sieltä ei päästy ulos ekalla nepillä väylälle päin, vaan vasta toisella eli tupla.
– Ja #3-väylältä iski sitten oikein iso kala koukkuun eli tästä kirjattiin ”tuplaympyräkymppi” – ysi oli vielä tarjolla, mutta hermostuksissa tähän vielä koko viikonlopun ainut puttituraus ”käytännön nostossa” – ei mennyt putkeen tuo väylä siis todellakaan. Iso pyörä pyörähti lopullisesti pyörimään väärään suuntaan umpisurkeasta foreheitosta (, joka siis jo kolmas heitto) eli outtiin oikealle päädyttiin kaukana korista ja sitten vasta toinen forerolleri putterilla pururataa pitkin tuli peliin. Nähtäväksi jää, että jos/kun joskus päätyy tuolla väylällä samaan vankilaan, niin lähdetäänkö siinä sitten forerolleria putterilla vetämään outin puolella vai mitä oikein keksitään.
– Ja kyllähän sitten tuosta edellisestä romahduksesta tarinaa lounastauolla riitti, mutta onneksi kierroksella tuon pystyi kuitenkin hyvin käsittelemään eli
tuon perään hyvät perusvarmat parit väyliin #4 ja #5 ilman ongelmia.

Väylistä #2 ja #3 plussaa siis kahdeksan heittoa eli tulos oli sitten mitä oli, mutta näin jälkikäteen muisteltuna kierroksen jälkeinen fiilis oli enempi sittenkin se, että nyt pelattiin kauden parasta peliä tähän mennessä – ihmeellinen laji tämä.

2. kierros (75, +13 / etuysi +6 ja takaysi +7):

Toinen kierros lounaan jälkeen ja itsellenihän tämä oli ensimmäinen kerta, kun Lykynlampea tuli pelattua kaksi kierrosta päivässä. Yllättävän hyvin sitä sitten jaksoi kuitenkin vääntää fysiikan puolesta menemään, vaikkakin kolmessa väylässä selvästi näkyi päivän rasitukset. Tuli suoritettua huonoja (avaus)heittoja ja tehtyä aivan epätyypillisen hölmöjä hätäiltyjä ratkaisuja – pitäisi muistaa, että Lykyllä fiksut valinnat yleensä palkitaan eli ”silmät kiinni ja sinnepäin äkkiä” -menetelmä ei todellakaan toimi. Mutta edellinen on toki helpommin sanottu kuin tehty siinä vaiheessa kun pää alkaa jo osittain pehmenemään ja ajatuksen juoksu loppumaan.

Synkät hetket siis tällä kierroksella nämä tapahtumisjärjestyksessä:

– Väylään #11 tupla ja #18 väylään tripla eli näissä molemmissa huonoja heittoja/ratkaisuja, joiden vuoksi pyörä pyöri väärään suuntaan.
– #2-väylältä myös tripla eli tästä on muistikuvat sellaiset, että hirveää sekoilua oli loppuväylä ihan OK avauksen jälkeen.- Ja toki #6-väylältä tuli myös tupla, mutta sehän nyt on tuohon ihan OK, kun kutoselta bogi on itselleni par.

Eli noista neljästä väylästä siis peräti +10 yhteensä ja loput 14 väylää vain +3 eli oli tällä kierroksella siis todella hyvääkin heittämistä ja taistelua. Ysiväylän parin (kierros alkoi tästä ja toka heitto oli metsässä vasemmalla, mutta niin vain löytyi sieltä reitti putille) oli jees ja lisäksi piti jopa hieman tuulettaa kun #3-väylästä otettiin revanssi eli par – avauksessa oli nyt hieman tuuriakin mukana kun oltiin väylällä n. 30 metrin päässä tiistä, mutta siitä sitten ”helposti” kolmella heitolla loppuun asti. Perusputtikin (< 9 m) tais tällä kierroksellaolla enimmäkseen hyvää, mutta toki väylillä #14 ja #17 ois pitänyt pistää n. 6 metrin parputti alaraudan sijaan säkkiin.

Tokan kiessin tulos siis 75 (+13) eli tää oli sitten kai sitä about omantasoista peliä (taikapisteiden valossa) – tasaisuutta vaan tarvitsisi pelaamisessa
enempi olla.

3. kierros (82, +10 >> Perus-A-radan osuus: 71 (+9) / etuysi: +4 ja takaysi +5)

21-väyläistä layoutia pelattiin siis 2. kilpailupäivänä yksi kierros ja olipas aamulla yllättävän tuore olo, vaikka lauantai-iltana kaksi kierrosta Lykyä tuntui kyllä kropassa joka puolella.

Ja lopulta tämä aamun rento ja tuore olo (ehkä piti lämmitellä kaksi kierrosta, jotta kone käynnistyy kunnolla?) kantoi koko päivän eli nyt tuli pelattua viikonlopun tasaisin ja ehjin kierros – hyvää heittämistä ja hyvää puttia. Lisäväylältä #A tuli yksi tarpeeton extrabogi – ihan hyvä putti n. 7 metristä, mutta himpun oikealle yläketjuihin ja jaksoi tipahtaa juuri ulos – ja tässäkin toki aiemmat heitot (mikä vaan) ois voineet olla himpun parempia. Noin muutoin koko kierros oli todella vahvaa puttaamista eli kaikki muut perusputit (< 9 m) koriin ja toki paria pidempääkin yritettiin, mutta ne ois kyllä olleet pelkkää bonusta (toinen haaralta puun takaaja toinen jyrkkään ylämäkeen).

Myös heitto kulki eli A-radan etuysi meni todella vahvasti +4:lla (”perusnostotupla” väylään #6 ja ”perusbogi” väylään #3 ja bogi myös #4:lle huonon avauksen johdosta). Takaysiltä (+5) perusbogi väylään #18 kierroksen alkupuolella (aloitus oli väylältä #16) ja kierroksen loppupuolella sitten hieman liikaa lipsahtelua avauksissa eli huonojen avausten vuoksi bogit väyliin #11 ja #13 ja sitten se kierroksen kaikista surkein suoritus oli väylän #14 avaus eli tässä siis lyhyelle alaoikealle synkkääkin synkempään metsän kohtaan ja sieltä sitten vaati kaksi heittoa, että oltiin avoimella – tuloksena tuplabogi tuosta – mutta hurjalla taistelulla sitten sentään kierroksen loppuun #15-väylältä pelastettu par.

Eli parannettavaakin tähän kierrokseen siis jäi (kuten aina), mutta täytyy olla tyytyväinen tähän kierrokseen. Todella paljon oli siis hyviä heittoja ja putteja ja parissa kohtaa pomputkin olivat vielä kotiin päin, mutta kaikki otetaan vastaan toki aina, niin hyvät kuin huonotkin pomput ja muut osumat. Ja pelaaminen oli lopulta myös koko viikonlopun ajan nousujohteista tulostenkin osalta eli hyvä fiilis jäi siitäkin – tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa SFL-kisakoitosta eli Kontiorannan avajaisia!

Ja kaiken kaikkiaan aivan loistavan mahtava kisaviikonloppu oli tämä muutoinkin! Ryhmissä oli hyvä ja rento meininki ja lisäksi Avajaiskisan järjestelyt toimivat erinomaisesti. Suuret kiitokset näistä kotikisoista Villelle, Markulle, Johannalle, Jounille, Jannelle ja kaikille muille tavalla tai toisella tämän kisan ja radan mahdollistaneille!