Menestystä hakemassa Kajaanista ja Savonlinnasta

11911465_1624317201190861_284964165_n
Lauantai 22.8. oli kisaamisen täyteinen päivä, kun Joen Liitokiekosta 22 pelaajaa hajaantui pelaamaan kahteen samanaikaisesti järjestettyyn SFL-kisaan. Kajaanin Vimpelinvaaran 18-väyläisellä matkasi 10 pelaajaa ja Savonlinnan Aholahden 23-väyläiseltä radalta itsensä löysi 12 JLK:n jäsentä.

Vaikka ihan kirkkain menestys jäi odottamaan seuraavia kisoja, niin useita pelaajia pääsi palkintojen makuun. Savonlinnassa MA2-sarjassa näytti erittäin hyvältä ensimmäisen kierroksen jälkeen, kun Lasse Sissonen oli johdossa ja Lukas Sallinen kolmantena. Toisella kierroksella heittojen taso hieman laski, mutta Lasse (-2 & +3) sai pidettyä itsensä palkintokorokkeella, ollen hienosti kolmas. Lukas (0 & +4) tippui toisen kierroksen myötä kuudenneksi, mutta pääsi vielä palkinnoille. Hyvä toisen kierroksen myötä Teemu Pietarinen (+4 & -2) nousi jakamaan neljättä sijaa. Mikko Heikkilä (+7 & +2) oli puolestaan ensimmäinen joka tippui ulos palkinnoilta. Avoimessa sarjassa Arto Kuittinen (+5 & +6) jäi niukasti ulos top 3 -sijoituksesta ja junioreissa Miska Luoma (+12 & +20) nappasi itselleen voiton ollessaan sarjansa ainoa osallistuja.

Kajaanin haastavalla Vimpelinvaaraan metsäradalla ei nähty JLK:n top 3 -sijoituksia ja ainut palkinnoille päässyt pelaaja oli Miika Voutilainen (+1 & 0) avoimen sarjan neljännellä sijallaan. Mika Laukkanen (+3 & +4), Mikko Makkonen (+4 & +4) ja Ville Nivalainen (+6 ja +3) jäivät palkintosijoista lopulta kolmisen heittoa. Mika ja Ville olisivat MA2 -sarjassa taistelleet top 3 -sijoituksista, mutta kunnioitettavasti lähtivät hakemaan menestystä ennakkoon kovemmasta sarjasta. MA2-sarjassa kilpailleet Olli Arola ja Ismo Louhelainen eivät yksilökisassa pystyneet toistamaan edellispäivän parikisan (-5) heittoja, vaan jäivät selkeästi palkintosijojen ulkopuolelle.


JLK:n sijoitukset

KAJAANI

MPO

  • 4/26   Miika Voutilainen (+1)
  • 10/26 Mika Laukkanen (+7)
  • 12/26 Mikko Makkonen (+8)
  • 13/26 Ville Nivalainen (+9)
  • 21/26 Timo Voutilainen (+19)
  • 24/26 Janne Heikkinen (+27)

MA2

  • 26/36 Olli Arola (+24)
  • 28/36 Ismo Louhelainen (+28)
  • 34/36 Markku Penttonen (+41)
  • 35/36 Marko Pettersson (DNF)

SAVONLINNA

MPO

  • 4/5 Arto Kuittinen (+11)

MA2

  • 3/24  Lasse Sissonen (+1)
  • 4/24  Teemu Pietarinen (+2)
  • 6/24  Lukas Sallinen (+4)
  • 7/24  Mikko Heikkilä (+9)
  • 9/24  Ville Pietarila (+11)
  • 14/24 Tero Tumanoff (+13)
  • 14/24 Toni Parkkinen (+13)
  • 21/24 Sami Vaakanainen (+30)
  • 22/24 Pekka Lahti (+36)
  • 24/24 Timo Tuovinen (DNF)

MJ1

  • 1/1 Miska Luoma (+32)

Henkilökohtaiset raportit

Miika Voutilainen

Viime käynnistä Vimpelinvaaran haastavalle metsäradalle oli kulunut jo vuosi, joten mielenkiinnolla odotin millä tavoin pelisuunnitelmaa joutuisi muokkaamaan vastaamaan nykyisiä heittoja. Käytännössä tämä tarkoitti, että jännitin onko väylillä riittävästi tilaa upsiheittoihin. Rystyheitossa on jo kuukauden ajan ollut ongelma, että heitot lähtevät välillä miten sattuivat ja varsinkin hysseheitoissa tekniikka hajoaa ja veto ei tule vartalon vierestä. Kisassa näkyi kuitenkin, että suunta on parempaan päin. Silloin kun heitto onnistui, niin kiekko lensi melko rennolla vedolla sinne minne pitikin, mutta vastapainoksi tuli suorituksia, jossa kiekko irtosi kädestä liian aikaisin tai myöhään.

Ensimmäinen ja toinen kierros olivat kauttaaltaan melko samanlaisia. Molemmissa oli pääosin hyvää tekemistä, mutta muutamat tyhmät virheet takasivat sen, että miinuskierrokset jäivät tekemättä. Tulokset +1 ja +-0 olivat kuitenkin itselleni hyviä tuloksia Kajaanin metsissä ja voittokamppailuun olisi vaadittu lähes virheetöntä suoritusta. Paikallisten heittovarmuus kapeissa ränneissä oli vielä liian hyvää. Neljäs sija oli näin ollen maksimisuoritus.

Taas kesken kisan sai huomata, että jos puttiin tulee pientäkin epävarmuutta, niin on todennäköistä, että kiekko ei löydy korista. Yksi suuri tekijä oli tällä kertaa kuumuus, joka laittoi käden hikoilemaan ja kiekkoon alkoi tulla liikaa pitoa (saattoi liittyä osittain myös draivien ongelmiin.). Heti kun kättä pyöräytti hiekalla ja pahin tahmaisuus hävisi, niin keskittyminkin parani. Pienistä asioista kiinni.

Edellisvuoteen verrattuna huomasi, että upsiheittäminen oli kehittynyt selvästi. Silloin upsit olivat aika harvassa, mutta nyt niitä tuli viljeltyä melko paljon (toisen kierroksen avaukset lähtivät 11/18 kertaa upsilla.). Tosin osalla väylistä se oli vain keino välttää virheitä ja pelata par-tulosta. Rystyllä birdien hakeminen olisi ollut niissä liian riskialtista. Nyt kun mietin, niin yksi selkeästi epäonnistunut upsiheitto mahtui kisaan ja siitä menetin yhden heiton. Muuten ne lensivät niin kuin oli tarkoituskin. Varsinkin pitkillä ja kapeilla väylillä oli suuri hyöty, kun pystyi heittämään korkean 90 metrisen heiton keskelle väylää, eikä kiekkoja tarvinnut metsästää tiheistä metsistä.

Paljon on vielä kisoja tulossa tänä vuonna, joten rystyheittoon pitää saada  vielä varmuutta lisää, jotta hyvistä sijoituksista voi taistella. Varsinkaan joukkue SM-kisassa ei ole varaa huonoihin suorituksiin.

Mika Laukkanen

1. Kierros

Aloitus väylältä 13. Tarkoitus oli lähteä pelaamaan välttäen turhia riskejä. Siinä onnistuinkin hyvin ja kierros sai hyvän alun. Perusvarmaa tekemistä vältellen bogeja. Ensimmäinen pidempi putti tuli vastaan väylällä 18, joka onnistuessaan olisi tuonut pirkon korttiin. 7:stä metristä suoraan maahan korin alle. Samalla alkoi hiipiä ajastus pääkoppaan, että tätäkö tämä puttaus tulee taas olemaan. Väylällä 2 tuli ensimmäinen huono jatkoheitto, jonka seurauksena par tuloksen sai unohtaa. Siitä alkoi sitten 5 väylää kestänyt taistelu avausten ja lähestymisien kanssa. Tuloksena 1 par ja 4 bogia. Onneksi onnistuin pääsemään bogijunasta pois väylällä 7, saaden päivän ensimmäisen pirkon. Mutta heti seuraavalla väylällä otettu bogi pyyhki pirkon pois tuloskortista. Viimeisillä väylillä tuloskorttiin merkattiin 1 pirkko ja 3 paria. Ensimmäisen kierroksen tulos +3, johon olin kohtalaisen tyytyväinen.

2. Kierros

Aloitus väylältä 3. Heti alkuun huonolla putti bogi korttiin. Seuraavalla väylällä avaus 5 metriä korista. Putti vasemmalta ketjuista ulos ja rollit päälle. Uusi yritys ja sama lopputulos. Kyllä lämmitti mieltä. Kierros lähti siis liikkeelle parilla bogilla. Seuraavat 8 väylää pelasin par tulokseen, epäonnistuen kolmessa helpossa pirkkoputissa. Väylälle 17 saavuttaessa olin ainut meidän poolissa, kuka ei ollut saanut tehtyä pirkkoa koko kierroksella. Eikä se avaus kyllä antanut viitteitä siitä, että pirkko olisi tulossa myöskään nyt. Avaus meni keskelle jumalatonta pusikkoa, minkä takana kori oli kymmenessä metrissä. Kiekkoa ei kuitenkaan löytynyt pusikosta, ja kohta poolikaveri ilmoittaa, että kiekko on korin vieressä. Siitä otettiin sitten kierroksen ensimmäinen ja viimeinen pirkko. Loppuun vielä bogi väylältä 2 huonon jatkoheiton seurauksena. Toisen kierroksen tulos +4, mikä jätti kyllä jonkin verran jossiteltavaa.

Rata oli haastava. Monilla väylillä avausten oli pakko olla pitkällä ja vielä väylällä, jos halusit saada edes par tuloksen. Päivän saldo 3 pirkkoa ja 10 bogia kertoo kaiken omasta tasosta näin vaikealla radalla.

Jos pelaat esim. Utrassa usein kierroksen miinuksella ja kuvittelet, että minähän alan olla jo kohtalaisen hyvä pelaaja, niin suosittelen käymään Vimpelinvaarassa heittämässä. TOTUUS TULEE ESILLE.

Mikko Makkonen

Perjantainen parikisa antoi liian ruusuisen kuvan omasta heittämisestä Vimpelinvaaran tasoisella radalla. Timo paikkasi omia hakusessa olleita avuksia ja pelattiin ihan mukavasti -5. Heittäminen on jäänyt muiden kiireiden takia aika vähälle viime aikoina ja sen kyllä huomaa; varsinkin avaukset ovat todella epävarmoja ja eipä ole tämän hetkisellä puttikunnollakaan paljon pelastettavissa.

Lauantain ensimmäinen kierros käynnistyi väylältä #5, pystyi pelaamaan suunnitelman mukaisesti muutaman väylän paria varmistellen, mutta väylällä #8 alkoivat vaikeudet. Pitkällä ylämäkiväylällä etenin heitoilla väylän laidalta toiselle ja kirjasin vielä huonolla putilla tripla-bogeyn korttiin. Seuraavalla väylällä puttasin birdietä noin kympistä, putti lähti aivan liian ylös, osui korin katolle, kimposi ylöspäin, tippui yläraudan päälle, pyörähti alas alaraudan päälle, josta tippui siististi korin pohjalle. Enpä ole moista ennen nähnyt. Loppukierroksella sain muutamia hyviä heittoja aikaiseksi, joista irtosi pirkkuja, mutta tulihan niitä bogejakin. Tulos +4.

Toinen kierros käyntiin Judge-liidätyksellä 3 metriin väylältä #4. Melko tasapaksua pelaamista, avausheittojen tarkkuus edelleen hakusessa, myös puttaaminen alkoi yskiä. Eli epävarmuus on näköjään hiipinyt pään sisälle ja se näkyy sitten oikeastaan kaikissa heitoissa. Kahdelle viimeiselle väylälle vielä tupla ja bogey. Leuka rintaan ja tuloskorttia laskemaan. Toinen kierros +4 ja yhteistulos +8.

Teemu Pietarinen

Aholahti 2015

Asetelmat tähän kisaan toi väistämättä mieleen Laajiksen kisat alkukesältä. Viikko reissussa Tanskassa ja viikonloppuna pitäisi antaa kaikkensa. Viime kerralla kisoissa olin aivan puhki ja tekeminen sen mukaista. Nyt päätin, että en raahaudu Tanskassa radalle vaan otan illat rennosti venytellen ja kevyttä lihaskuntoa. Jospa se toimisi paremmin.

Lähdin suoraan töistä perjantaina ajamaan Savonlinnaan, koska rata ei ollut ollenkaan tuttu entuudestaan. Ehdin kiertämään hyvin koko radan lähinnä avauksia hakien ja kiekkoja etsien. Radalle oli tehty 5 uutta väylää ja vanhoja helppoja Par 4 väyliä pudotettu Par 3:seen. Nykymuodossaan siis 23-väylää ja Par 73. Missään nimessä tämä ei ole enää helppo, josta kertoo rataennätyskin, joka on vain -6.

Pieni taustatarina tähän. Majoituin varsin edullisesti sellaisessa Camping alueen yhteydessä olevassa vanhassa hostellissa, josta olin ottanut vain 15€ maksavan petipaikan neljän hengen huoneesta. Näytti kuitenkin, että saan köllötellä kaikessa rauhassa yksin… Kunnes klo 22 paikalle saapui vanhempi mieshenkilö raskaasti hengittäen. Tuijotimme toisiamme kysyvästi tovin, kunnes hän aloitti ns. Keskustelun
Mies: ”Suomi?”
Minä: ”kyllä…”
Mies: ”Venaja, Petrrroskoi”
Minä: ” aha”

Sen enempää ei juteltu koko aikana. Hän päätti valita minua lähimpänä olevan sängyn ja mietin kas kun ei lusikkaan tule. Nyt jos koskaan Nukku-Matti, heitä ja vauhdilla sitä hiekkaasi.

Okei asiaan. Lauantai aamu. Heräsin hyvissä ajoin ja siirryin aamupalalle aakkos-asemalle. Sieltä kroppaa availemaan ja puttia kalibroidaan radalle. Nopeasti paikalle saapui tuttuja naamoja Joensuusta ja lähdettiin tutustumaan väyliin. Ei tuntunut heittäminen kovin rennolta näin aamusta. Startti väylältä 17. Aloitin bogilla ja jatkoin myös. Avauksissa aivan liikaa pitoa ja suuntautuivat liiaksi oikealle. Älysin alkaa hiekkaa pyyhkäisemään käteen ennen heittoa, joka auttoi. Tämän jälkeen väylälle 20 ja 23 pirkot. Nollassa taas.
Ykkösellä hyvä avaus, putti onneton ja ponneton. Kakkoselle Pirkko. Tässä vaiheessa siis näytti ja tuntui hyvälle. Viiden väylän mittainen Par putki, jossa mainittakoon, että triplamando sillan alitus väylällä #5, avasin lähes kokonaan sillan ali, josta pieni sauma hivuttaa Eagleä. Lähäri vajaaksi, putti rautaan ja Par. En ymmärrä mitä tapahtui, mutta tästä eteenpäin kaikki oli vaikeaa.
En oikeastaan halua tästä sen syvempää muistijälkeä jättää niin kerrotaan vain, että viimeiset yhdeksän väylää toivat neljä bogia, yhden tuplan ja yhden pirkon. Lopputulos +4 ja sijoitus 10. Ei häävisti. Alussa avaukset pielessä, lopussa enemmän puttaamiseen kaatui. Pientä uskon horjahtelua omaan puttaamiseen oli selkeästi havaittavissa. Ei mitään, syömään ja uuteen nousuun.

Toinen kierros starttasi väylältä #13. Avaus metsään ja itselle poikkeuksellisesti kahdella upsilla korille ja Par. Seuraavassa pääsi hakemaan pirkkoa mutta ei jaksanut. Par tähänkin. Sitten olikin lähellä, jottei painanut kerralla sisään. Nostolla Pirkko. Hyvälle tuntuu… Kunnes se loppuu. Väylälle #16 sarja valtavan huonoja heittoja. Oikealla jyrkkä pudotus niin annoin sen istuttaa pelkotilan pään sisään. Tähän tupla. Seuraavalla taas aivan liikaa pitoa (muista nyt se hiekka) ja avaus mörriin. Toinen tupla!! Tässä kohtaa moni voisi luulla, että kasetti hirttää saletisti kiinni, mutta pyrin aina analysoimaan mistä johtuu mikäkin virhe ja korjaamaan sen. Tiedän että osaan, joten pitää vain löytää se asia, joka tällä kertaa tökkii. Sopivasti hiekkaa sormiin, turhat lihasjännitykset vedosta pois ja ajatuksissa vain se haluttu lentorata (Tiger Woodsin vinkki ”picture only perfect result and you are more like to execute it”) Aloin keskittyä täysillä, mutta vain sen n. 10 – 15 sekuntia, jonka heittosuoritus kestää. Muutoin mieli rennoksi.

Väylä #18 Pirkko rautaan ja Par. Väylä #19 avaus koria hivotellen ja nosto Pirkko. Taas seuraavalle pirkko yritys mutta ei sisään. Par. Sitten väylälle #21 päivän paras avaus. 101m +2m nousulla. Tämä ennen Par 4. Avaus Miekalla ja kiekko lensi täydellisesti mielessä piirtämäni lentoradan ja päätyi lähes nostolle korin tasalle. Pirkko tähän. Väylällä #22 olin epäonnistunut ekalla kiesillä ja nyt tein tarvittavat korjaukset heittoon. Pirkko tähänkin. Seuraavalle myös pieni korjaus avaukseen ja kiekko n. Neljään metriin. Piestu mainitsi, jotain tuulesta ja minä hölmö kesken puttiliikkeen päätin ”ottaa tuulen huomioon”… Stupido! Alarautaan kops. Missä se keskittyminen nyt oli? Ykkösen avaus hieman vajaaksi ja pitkää puttia koittamaan. Ei varmaan epäselvää, että Par tästä. Kakkosella oli CTP toisella kierroksella ja minun avausta päästiin oikein mittaamaan. Neljä metriä ja rapiat. Pirkko tähän. Kolmosella (153m Par 3) sain kiskaistua 118m avauksen, josta olen kyllä tosi tyytyväinen. Tein hiljattain korjauksia draiviin niin ei ole rytmitys vielä selkäytimessä. Kun saan uudet osaset paikoilleen ja uskallan panna vauhtia lisää niin tuohon saadaan vielä metri poikineen. Sillan alitus, vastaava avausta kuin edellisellä, mutta tällä kertaa skippasi tieltä snadisti portista ohi. Kävin ihan tarkistaa, josta pettyneenä paluu dropparille. Keskittyminen ja kiekko portista kolmeen metriin korista. Par. Tämän jälkeen Kutoselle päivän ainoa pitkä putti sisään. Kuusen takaa haaraputti korotettuun koriin. Tuurilla sisään ja päivän viimeinen Pirkko. Tilanteita oli kyllä tämänkin jälkeen väylillä #7,#8 ja #10 mutta enää ei uponnut.

Raskas päivä (ja viikko) alkoi jo painaa, mutta kunto ja pää kesti yllättävän hyvin. Toinen kierros -2 johon olen kyllä tyytyväinen, vaikka aika monta pirkkoa jäikin ottamatta. Puhumattakaan jos ne kaksi tuplaa olisi jäänyt pois. Kuitenkin ei ihan katastrofi koko kisa ja lopulta +2 kokonaisuus ja jaettu 4. sija.

Seuraavaksi Joensuussa Keskinen Am-tour, johon valmistaudun aivan tismalleen, kuten tähänkin. Parhaillaan klo 06:43, istun koneessa kohti Helsinkiä, josta jatkan Kööpenhaminaan. Voi olla, että sunnuntaina on hieman väsy, mutta taistelutta en aio kaatua!!

11911027_1624317151190866_1942961043_n 11922081_1624317137857534_1245029971_n 11944593_1624317084524206_2129743745_n

Julkaistu kohteessa Frisbeegolf, Frisbeegolf kilpailut

Arkisto

Kategoriat

Top