Oulusta kotiintuomisina yksi SM-kisapaikka

Oulun Meri-Toppilan rata ei tähän mennessä ole ollut itselle kovinkaan suosiollinen kisamenestyksen suhteen, joten odotukset sijoituksesta seitsemän parhaan joukkoon (SM-kisapaikka) eivät olleet kovin korkealla. Lähdimme matkaan kisaa edeltävänä päivänä ja ehdimme Jessen ja Teemun kanssa kiertää kisaradan kertaalleen. Radan väylät olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tuttuja, joten mitään suurempia pohdintoja ei tarvinnut tehdä. Harjoituskierroksen jälkeen fiilikset olivat positiiviset, sillä normaalia rauhallisempi tuuli ja sopivan mittaiset väylät antoivat mahdollisuuden heittää upsia.

Ensimmäisellä kierrokselle Jessen kanssa samaan ryhmään ja tarkoituksena luoda hyvät lähtökohdat toiselle kierrokselle. Oma peli lähti hyvin käyntiin ja otin kahdelta ensimmäiseltä väylältä birdiet. Sen jälkeen tulikin muuta virhe ja tulos painui väliaikaisesti plussalle.

Paikoitellen kovasti puhaltanut tuuli hankaloitti peliä, varsinkin kun se puhalsi hieman eri suunnasta kuin aiemmissa kisoissa on tottunut. Oma pelaaminen oli ailahtelevaa, välillä tuli onnistumisia, mutta vastapainoksi tuli tehtyä huonoja ratkaisuja, joiden myötä myös birder-paikat jäivät vähiin. Ensimmäinen kierros päätyi lopulta tulokseen 64 (-1) ja sillä irtosi jaettu 12.sija. Top 7 paikoille oli eroa vain kaksi heittoa, joten toiselle kierrokselle pääsi lähtemään hyvistä asemista.

Toinen kierros alkoi loistavasti. Neljä birdie putkeen (#4 – #7), mutta väylältä #10 ensimmäisen kierroksen tavoin tupla. Se onneksi jäi kierroksen ainoaksi plusmerkinnäksi, mutta samalla tekemisestä katosi paras terävyys. Pitkän matkaa mentiin par-tulosta heittäessä, mutta sain kuin sainkin pari birdietä takakympille. Toinen niistä tuli n. 14 metrin putilla, joka lämmittää aina mieltä. Kun vielä ykkösväylältä tuli ”nostopirkko”, niin kierroksen lopputulokseksi kirjattiin 60 (-5). Tulos oli omaan tasoon nähden yläkanttiin, mutta olosuhteetkin olivat selkeästi paremmat kuin ensimmäisellä kierroksella (välillä ei tuullut juuri ollenkaan).  Jäi harmittamaan se, etten osannut hyödyntää paremmin hyviä olosuhteita, mutta kierros oli tästä huolimatta perusvarmaa tekemistä. Kymppiväylää lukuunottamatta olin aina par-nostolla tai pitkällä birdie-putilla.

Emme jääneet kuuntelemaan tuloksia, vaan heti kisan jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Joensuuta. Puolen yön jälkeen sitten selvisi, että lopullinen sijoitukseni oli jaettu kuudes. Sillä siis irtosi kahden heiton erolla SM-kisapaikka. Tiukkaa oli ja pienet asiat ratkaisivat. Kauden päätavoitteen voi hyvillä mielin siirtää Lahden kisoihin.

1.kierros

Aamulla olo yllättävän virkee, lämmittelyissä putit osu ja draivikin irtos. Hieman tuulista keliä pukkas ja näkyi myös jollain tavoin omissa heitoissakin. Tyhmiä kiekkovalintoja ja vielä tyhmempiä ratkaisuja 🙂

1. Kierros 8 bogia ja 5 pirkkoo. Muutamat paarit joutu pelastelee pitkillä puteilla, jotka olivat kierroksen kohokohtia. Tulos +3 ja ei paljon naurattanu.

2. Kierros

Alkukierros jatkui samoin kuin ykköskierroskin. Pirkko, bogi, pirkko, bogi… Loppukierroksella avauksia milliin ja lähes kaikki putit kuppiin. Kierrostulos pikkuriikkisen mieltä lämmittävä -2. Lopputulos siis +1, SM-kisapaikasta jäin sen 7 heittoo. Toivotaan et rating riittää kisaan, kun ilmo alkaa. Onnee ja isoo kättä Miikalle ja Tsiisus Niemiselle hienosta noususta ja kisapaikoista!

(Joonas on Joen Liitokiekon ja Rovaniemen Rolffareiden jäsen.)

Raporttia tuskin tulossa…

sunnuntai klo 00:43 valkoinen henkilöauto kääntyy Vuorelan liittymästä valtatielle numero 9 kohti Joensuuta. Auton kyydissä on neljä miestä: Olli Arola, Ville Nivalainen, Mikko Makkonen ja Timo Voutilainen. Miehet ova palaamassa frisbeegolfkilpailusta Oulusta. Takapenkiltä kajastuu älypuhelimen valo. Näytössä on Frisbeeliiton kisakone, toisen kierroksen tuloksia ei näy.

perjantai klo 15:47 miehet ovat juuri heittäneet Virpiniemen radan läpi, nyt ajetaan hakemaan R-kioskilta välipalaa ja osallistumaan Eurojackpot-arvontaan. Pääpalkinnolla luvataan rahoittaa Kontiorannan radalle lämmitetyt tiimatot ja taidetaan myös sopia alustavasti radan kattamisesta sateiden varalle.

perjantai klo 16:30 Meri-toppilan frisbeegolfrata Parikisa käyntiin. Parikisan parit on arvottu; Timo ja Olli, Mikko ja Ville. Kisan jälkeen Mikko analysoi radan:”ob-alueet eivät näyttele mitään osaa tällä radalla. Ei niihin käytännössä voi heittää kuin ihan epäonnistuneilla heitoilla. Bogeja ei pitäisi tulla oikeastaan ollenkaan. ”

lauantai klo 12:51 Mikko puttaa ob:lle menneen avauksen jälkeen väylällä #11. Korille matkaa 15 metriä. Tuuli nappaa kiekkoon kiinni, putteri lentää ulos pelialueelta ja Mikko kirjaa tuloskorttiinsa kolmannen tuplabogeynsa.

lauantai klo 13:53 Neljä miestä istuu Kebap-Pizzeria Omegassa. Mikko katsoo kisakoneen tulosriviä 78. Rivillä on yksi punainen lukema väylän #3 kohdalla.Vesuvio, pitsa numero 12 tuodaan pöytään.

lauantai klo 16:05 On avoimen sarjan tauko ja Mikko, Timo ja Miika yrittävät heittää putteja istualtaan harjoituskoriin. Kajaanin Spartakin pelaajat yrittävät samaa. Kaikkia naurattaa.

lauantai klo 17:45 Mikko puttaa väylällä #2 18 metristä ylämäkiputtia. Putti uppoaa koriin. Ryhmäkaveri Tomi huudahtaa:”Jes!”

lauantai klo 20:30 Mikko heittää lähestymisheittonsa kohti koria väylällä #15. Kiekko lähestyy koria, mutta takana on ob-alue. Judge hipaisee koivun oksaa ja tippuu pelialueelle viiden metrin päähän korista. Putti uppoaa koriin ja viimeinen väylätulos merkataan tuloskorttiin kolmosena.

lauantai klo 20:34 Mikko tarkistaa tuloksensa. Tuloskortissa ei näy yhtään bogeyta. Kierrostulos -5.

lauantai klo 22:00 yksitoista pelaajaa Joensuusta ja Kuopiosta istuu Piippolan ABC:llä. Viereisen pöydän työhaalarinen mies vilkuilee seuruetta ja yrittää saada selvää mistä pöydässä puhutaan. Kun miestä katsoo, hän kääntää katseensa nopeasti pois. Pöydässä ideoidaan pallogolfista tuttua Ryder Cup-tyylistä joukkuekilpailua savolaisten ja pohjoiskarjalaisten pelaajien välille. Idea todetaan hyväksi ja päätetään järjestää jo tänä kesänä. Pöydässä selataan kisakonetta, mutta toisen kierroksen lopputuloksia ei vielä tunti kierroksen päättymisen jälkeen näy. Jesse Nieminen ja Miika Voutilainen ovat lähellä SM-kisapaikkaa, mutta varmistusta ei asialle saada. Tarjoilija käy kertomassa, että Jessen Havajin leike on unohtunut kokilta, ruuan valmistuminen kestää vielä, lohdutuksena Jesse saa käydä kupin kahvia ilmaiseksi. Lauri Vehniäinen kysyy, voiko muu seurue ottaa Jesseä odottaessa santsikupin ilmaiseksi. Tähän tarjoilija ei suostu. Palataan vielä kerran aiheeseen:”mitä tarkoittaa käytännössä ratinglaskennassa käytettävä 2,5 keskihajonta?” Työhaalarinen mies lähtee pöydästään ja luo viimeisen vilkaisun seurueen suuntaan.

sunnuntai Klo 00:51 auto lähestyy Joensuuta. Olli ajaa, Ville torkahtelee etupenkillä ja Mikko ja Timo analysoivat heittotekniikoita viikonloppuna kuvatuista videoista. Takapenkkiläisten puhelimet piippaavat yhtä aikaa. Puhelimiin saapuu viesti:” Niemisen Jesse ja Miika lunasti SM-kisapaikat!”  Väsyneiden pelaajien kasvoille nousee hymy.

Raporttia ehkä myöhemmin…

145 heittoa siihen meni. Jossittelua voidaan suorittaa sen verran, että jos vaikka puolet 5-8 puteista koko kisan aikana olisi onnistuneet olisin selvinnyt 133 heitolla, jolla olisi herunut sija 39. Jos suurin osa 5-10m puteista ois uponnu olisin ollut top-20. Onnistumisiakin oli. Lähes kaikki avausheitot onnistuivat.

Suoritin joitakin niin sankarillisia avauksia etten vielä itsekkään oikein tiedä miten siinä onnistuin. Ensimmäisellä kierroksella en käynyt kertaakaan ob-alueella. Toisella kierroksella kävin 4 kertaa, koska päätin heittää rohkeammin. Lähes joka väylällä olin joko par tai pirkkoputilla.

Mutta se putti. Yli 4m, varma ala- tai ylärauta. Muutaman kerran kävin jopa korissa, mutta laite sanoi ei. Kehityksen kohteita siis löytyy. Jos vaikka metrin pidemmältä saisi putin sisään saisi tulosta pienennettyä jo reilusti. Sen lisäksi jos avaus lentäisi sen 130m niin niin moni asia helpottuisi etten viitsi edes ajatella. Turha tässä on tuon enempää ihmetellä kun pääasiat siitä selvinnee. Eli puttia puttia puttia ja vähän draivia. Kuukausi aikaa ja go.

Perjantaiaamuna matkaan klo 7. Virpiniemi oli heitettävien ratojen listalla kärkipäätä, ennen Toppilassa käytäviä parikilpailuja. Sinne siis.

Kierroksen jälkeen kaikki bägin Omegat, oli niin mutkalla että. Mutta mukava rata kaiken kaikkiaan. Parikisat Toppilassa Olli Arolan kanssa tulokseen -3. Olimme päättäneet lähteä tavoittelemaan Par tulosta, joten yläkanttiin mentiin että heilahti. Muut Joensuulaiset saapuivat parikisan loputtua, joten pitihän se vielä lähteä hinkkaamaan väyliä kisaa silmällä pitäen. Fore tuntui olevan tikissä, kaikki meren rannassa olevat ”foreväylät” onnistuivat useammalla kiekolla jääden 10m rinkiin. Siitä oli hyvä lähteä!

1 Kierros

Kaikki OB alueet koluttiin läpi. Putti toimi ajoittain, sekä edellisen illan hyvästä kämmen tuntumasta ei ollut ristinsielua. 2x Birdietä. 1x Tripla-Bogey. 4x Tupla Bogey. Sekä 5x Normaali Bogi. Tulos +14. Nyt äkkiä Pitseria Omegaan hakemaan tuntuma takaisin.

2 Kierros

Muutamat OB-alueet vähemmän, sekä ajoittain parempaa lähestymispeliä. Kämmenheitto unohtui ilmeisesti hotellihuoneeseen aamulla, voi itku. Kilpailun viimeinen väylä oli 89m pitkä, avoin oikealle kääntyvä. Kämmen 30m tiistä. Lähestyminen 4m, ja putti alarautaan. Siinäpä oli hyvin kuvastava tapaus pelistä. Tulos +3, sehän parani 11 heittoa.

Onnea Meidän Miika Voutilaiselle paikasta SM-kisoihin, sekä Juankosken Jesse Niemiselle myös!

Raporttia ehkä myöhemmin…