PDGA-kisat Helsingissä ja Karvis-sarjaa Keski-Suomessa

Viime viikonloppuna Joen Liitokiekko oli edustettuna Etelä- ja Keski-Suomessa kolmessa eri kisassa. Iiro Hämäläinen ja Juho Salonen osallistuivat Helsingin Meilahdessa ensimmäistä kertaa elämässään PDGA-kisoihin ja olivat samalla ensimmäiset Joen Liitokiekon pelaajat, jotka ovat kisanneet virallisissa kisoissa Etelä-Suomessa. Miika Voutilainen ja Lukas Sallinen puolestaan kävivät pelaamassa Peurungassa ja Jyväskylässä hieman epävirallisempaa Karvis -talvisarjaa.

Iiro Hämäläinen, #70704, PDGA

TA 3.34 Back to 80’s. Meilahti, Helsinki

Sijoitus: 17/35

Raporttia tulossa…

Juho Salonen, #70560, PDGA

TA 3.34 Back to 80’s. Meilahti, Helsinki

Sijoitus: 31/35

Lauantaina 14.2 pidettiin Helsingin Meilahdessa Talin Tallaajien talvisarjan neljäs osakilpailu. Kyseessä oli minun ensimmäiset PDGA:n alaiset kisat, joten sopivaa jännitystä oli ilmassa. En ollut asettanut itselleni mitään sijoitustavoitteita, mutta toivoin tuloksen asettuvan hyvin lähelle Par lukemaa. Ennen näitä kisoja olin heittänyt Meilahdessa 5 kierrosta, joista paras oli +2, mutta uskoin pystyväni heittämään miinusmerkkisiäkin kierroksia. Kisassa heitettiin neljä kierrosta, joista kaksi ensimmäistä heitettiin putkeen samoilla heittueilla ja sitten ruokatauon jälkeen heitettiin uusilla heittueilla jälleen kaksi kierrosta putkeen. Aikamoinen rykäys siis.

Meilahden frisbeegolfrata on perustettu vuonna 1983 ja oli ensimmäinen pysyvä Suomeen rakennettu rata. Rata on vuosien saatossa kokenut muutoksia, mutta silti se henkii lajin alkuaikojen tunnelmia vanhoine Seppokoreineen ja kallioon spraymaalilla maalattuine tiipaikkoineen. Nykyään radalla on 16 kiinteää koria, mutta viikkokisoissa pelataan joko 17 tai 18 väyläisenä siirrettävien korien avustuksella. Tässä kyseisessä kisassa pelattiin 17 väylää, joista viimeinen heitettiin siis siirrettävään koriin. Jokainen väylä on par luvultaan 3, joten yhden 17-väyläisen kierroksen par on 51. Radan maasto on erittäin kallioista ja osa väylistä on erittäin tuulisella avokalliolla, mikä tuo lisää haastetta peliin. Radalta löytyy myös haastavan ahtaita metsäväyliäkin. Rata toimii erittäin hyvin lähäreiden harjoitteluun, eikä nopeimpia kiekkoja juurikaan tarvitse bägistä kaivaa esiin. Kokeneemmat Meikun kävijät käyttävät erittäin paljon upseja, koska puusto on erityisesti kalliolla aika matalaa.

Kierrokset 1 ja 2

Ensimmäiset kaksi kierrosta alkoivat kello 8, joten heti olisi saanut olla hereillä. En tietenkään ollut, eikä lämmittelyheitoille tai puteille ollut jäänyt aikaa. Ensimmäinen kierros menikin  lämmitellessä. Joukossa oli ihan hyviä heittojakin, mutta puttipeli oli aivan karmeaa. Märässä kelissä pyyhitty putteri muuttuikin liian nahkeaksi ja lähes järjestäen jokainen yli 5 metrinen putti meni oikealta ohi ketjujen avustuksella. Vasta kierroksen viimeisellä väylällä sain birdien. Meilahdessa niitä birdieitä pitäisi vain saada huomattavasti enemmän. Ensimmäiseltä kierrokselta siis +4 korttiin.

Toinen kierros oli erittäin rikkonainen sisältäen kuusi bogia ja viisi birdietä. Pitkätkin birdieputit alkoivat uppoamaan, mutta nyt oli isoja ongelmia lähestymisissä. Kierros antoi kuitenkin uskoa, että peruspelaamisella olisi mahdollista saada nuo bogit pois ja kokonaistilanteessa lähestyä par lukemaa. Kyseessä oli kuitenkin paras kierrokseni Meikussa. Vaikka tulokset eivät olleet kummoisia, oli pelaaminen varsinkin toisella kierroksella jo ihan nauttittavaa. Heittueessa oli rento meininki, eikä harmaa ja kostea sääkään haitannut tunnelmaa. Aika samanlaista kisaamista se oli, kuin viikkokisoissakin. Kierroksen jälkeen vielä kiitokset heittueelle ja tulosten tarkastuksen jälkeen lähdin läheiselle McDonaldsille viettämään 50min ruokataukoa. Paikalle valuneiden muiden kisaajien kautta sai kuulla että kärjessä oli vähemmän yllättäen muuan Ville Piippo, mutta vain heiton päässä Tuomas Kaukomaa, joka oli ensimmäisellä kierroksella heittänyt erittäin kunnioitettavan -14 tuloksen.

Kierrokset 3 ja 4

Ruokatankkauksen ja kahvikupillisen jälkeen oli sitten edessä viimeiset kaksi kierrosta. Kolmas kierros oli päällisin puolin erittäin hyvä ja tasainen kierros, mutta kaksi erittäin hölmöä puttaamalla saatua kakkosnelosta hieman latistivat tulosta. Kuitenkin nyt sain kierroksen par lukemaan ja toivoin pelin vielä paranevan. Viimeisellä kierroksella oli kuitenkin puhti jo hieman poissa ja keskittyminenkin alkoi herpaantumaan. Väylällä #7 on suora 50 metrinen väylä, jonka puolessa välissä on aika kapea triplamando ja sen kohdalla droppari. Avaus Opto purella lipesi kädestä ennen aikojaan ja dropparilta tuli taas griplock, jonka johdosta löysin itseni noin 15metrin päästä korin oikealta puolelta. Sankariputti alarautaan ja kisan ainoa tuplabogi korttiin. Kierroksesta jäi puurtamisen maku suuhun ja tuloskin lipesi +2:een. Kokonaistulokseksi +7. Tavoitteestani jäin siis seitsemän heittoa ja se oikeutti kokonaistilanteessa sijaan 31. Kisan voiton vei tietenkin Ville Piippo tuloksella -39 ja Kaukomaa jäi hänestä 5 heittoa.

Kokemus oli kuitenkin hyvä, vaikka tulos oli pettymys. Eivät nämä PDGA:n kisat sen kummempia ole, kuin viikkokisatkaan ja suosittelen kaikkia lähtemään rohkeasti kisoihin.

Miika Voutilainen, #58385, Karvis

Karvis Peurunka, Avoin: sijoitus 11/31
Karvis Laajavuori, Avoin: sijoitus 7/36

Luken kanssa lähdettiin siis kohti Keski-Suomea lauantaiyönä, tarkoituksena pelata Laukaalla ja Jyväskylässä Karvis -talvisarjan kisat. Reissu tuli hyvänä harjoituksena tulevan kesän kaksipäiväisiä kisoja ajatellen ja onhan se muutenkin aina kiva käydä kisareissulla. Matka sujui yllättävän kiduttomasti ja kisapaikalla jäi jopa aikaa lämmittelylle. Kisaajia oli oikein mukavasti, lunta oli yllättävän vähän ja sää oli nollan tuntumassa, joten odotettavissa oli mukava päivä kiekon heittelyn merkeissä.

Peurunka

Peurungan kisan ensimmäinen kierros lähti liikkeelle väylältä 12, johon meidät oli Luken kanssa arvottu. Heittäminen lähti toimimaan mukavasti ja tulos vaihteli pitkän aikaa par:in ja miinus kahden välimaastossa. Heittäminen oli hieman epätasaista, joten epäonnistumisia joutui aina välillä paikkailemaan. Ennen viittä viimeistä väylää olin tuloksessa -2, mutta tupla, kaksi bogia ja helpossa birdieputissa epäonnistuminen takasivat sen, että kierroksen lopputulokseksi kirjattiin +2. Jälkeen päin ajateltuna tein sen virheen, että pelasin väyliä kesän pelikirjalla, enkä yrittänyt muokauttaa niitä talven olosuhteisiin. Tilannetta ei tietenkään auttanut huonot kiekkovalinnat. Sijoitus oli ensimmäisen kierroksen jälkeen 9/31 ja palkinnoille oli matkaa kolme heittoa. Mitään ei siis vielä oltu hävitty.

Toinen kierros alkoi väylältä kahdeksan ja erittäin tahmealla pelillä olin nopeasti jo +3 tuloksessa. Heitoista puuttui rentous ja ajoitus, kun aloin miettimään heittoliikkeen aikana miten sen käden pitäisi oikeaoppisesti liikkua. Ne voisi jättää suosiolla treenikentille. Myös puttaaminen oli vaikeaa ja kiekot pomppivat yleensä ketjuista ulos tai osuivat suoraan ylä- tai alarautaan. Tämäkin johtui ainoastaan siitä, että en malttanut keskittyä siihen mitä olin tekemässä. Uskottelin itselleni, että heikko käden heilautus korin suuntaan riittäisi. Pitää oikeasti haluta, että kiekko lentää koriin ja jää myös sinne. Liikayritys ja tyhmät riskit takasivat lopulta sen, että otin kierroksen loppupuolella kaksi tuplaa peräkkäin ja kierros oli viimeistään tällöin taputeltu. Loppusijoitus 11/31 ei ollut sitä mitä lähdin kisasta hakemaan, mutta sitä saa mitä tilaa.

Kisan jälkeen lähdettiin kiertämään vielä Laajavuoren Karvis-kisan rataa, jotta tiedettiin mitä huomiselta odottaa.

Laajavuori 

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena ja -10 asteisena. Nopean aamiaisen jälkeen siirryimme kisapaikalle lämmitelemään. Rata koostui 38 – 77 metrisistä väylistä ja osa niistä oli vielä erityisen helppoja. Kaikki väylät olivat ”pirkottavissa”, joten varmat avausheitot ja hyvä puttipeli oli tie menestykseen. Väylät 1-8 olivat pääosin lyhyitä ja helppoja ja väylät 9-18 hieman haastavampia kokonaisuuksia.

Noh, niinhän siinä kävi, että ensimmäiselllä kierroksella puttipeli oli aivan liian varovaista ja kiekot eivät suostuneet menemään millään koriin. Myös avauksissa keskityin liikaa oikeaan tekniikkaan, jolloin rentous hävisi ja heittojen suunnat eivät olleet kunnossa. Vasta kun pääsimme radan helpolle osuudelle, niin rentous alkoi löytyä, kun avauksiin ei tarvinnut käyttää enää juurikaan tehoja. Sain pelastettua kierrostuloksen -5:een kuudella peräkkäisellä birdiellä, mutta tästäkin huolimatta kisan kärki oli päässyt jo ihan liian kauas.

Toisen kierroksen tavoitteena oli vain lähinnä parantaa ensimmäisen kierroksen tulosta ja voittaa oman ryhmän pelaajat kokonaistuloksessa, jolla irtoaisi vapaavalintainen kiekko. Kierros lähti paremmin käyntiin ja aloin löytämään rentouden heittoihin, kun aloin käyttämään avauksissa enemmän upsia. Pelaaminen oli mukavaa ja tulostakaan ei tullut liikaa mietittyä. Muutamia tyhmiä heittoja tuli tehtyä, mutta positiivinen kokonaisuus siitä huolimatta. Kierros huipentui CTP-kisaan, jossa selvittelimme toisen ryhmäläisen kanssa siitä kumpi saa itselleen kiekon ryhmän parhaasta kokonaistuloksesta. Matkaa oli n. 20 metriä ja kun kumpikaan ei kiekkoa laittanut koriin, niin itse voitin G-line PD:n n. 15 cm erolla.

Kaiken kaikkiaan mukava ja opettavainen reissu. Iso kiitos Lukelle matka- ja kisaseurasta.

Lukas Sallinen, #70703, Karvis

Karvis Peurunka, Avoin: sijoitus 17/31
Karvis Laajavuori, Juniorit 16: sijoitus 3/4

Lauantai

Herätyskello soi 03:15 ja puolituntia myöhemmin matka alkoi. Kun saavuttiin Peurunkaan otettiin Miikan kanssa vähän harjoitusputteja ja draiveja. Ensimmäinen kierros aloitettiin väylältä 12. Pari varmaa paaria kerkes pudottaa pönttöön, kunnes kolmelta seuraavalta väylältä tulee bogey, tuplabogey ja bogey. No sen jälkeen piti ryhdistäytyä ja unohtaa. Sehän auttoi, birdie mukiin ! Se antoi itsevarmuutta peliin. Etuysi oli semmosta varmaa paaria parin bogeyn kanssa. Kierroksen tulos +5 ja uusiennätys

Toisesta kierroksesta ei olekkaan muuta sanottavaa. Sama tulos, yksi pirkko (samaiselta väylältä kuin ensimmäisen kierroksen), ja bogeyt, mutta ei tuplia (huh)
Peurungasta jäi erittäin hyvä fiilis kun viime Peurungan kisoista tulosta tuli parannettua 16 heitolla.

Peurungan jälkeen käytiin vielä laajavuoren väylät kertaalleen läpi huomista varten.

Loppuilta meni lokoisasti Burger kingin ruokaa syöden ja frisbeegolf videoita katsellen.

Sunnuntai

Herätyskello soi 08:10 (kun en Miikan herätyskellon soittoon herännyt). Kamat kassiin ja eikun menoks. Lähdettiin metsästämään aamupalaa, jonka jälkeen Laajavuorelle valmistautumaan kisaan. Sielläkin parin lämmittelyheiton jälkeen, taas sitä mennään!

Ensimmäinen kierros

Aloitettiin pro väylältä 2. Tasaisen varmaa suorittamista parin pirkon ja bogeyn ohella. Päästiinkin heittämään amatööriväylille. Sieltä viidet pirkot ja muutamat paarit. Kierroksen lopputulos -5. Hyvin tyytyväinen siihen!

Toisella kierroksella peli oli paljon vaisumpaa. Ekalta väylältä, mikäpä muukaan kuin tupla. Noin 4 pirkkoputtia alarautaan tai ketjuista ulos. Pieni turhautuminen ja väsymyksen mukana keskittyminen herppaantui ja sen mukana tietenkin peli. Kierros -2.

Ei sitä tyhjin käsin lähdetty, Bonbon karkkipussit palkinnoksi.

Luke kuittaa

Julkaistu kohteessa Frisbeegolf, Frisbeegolf kilpailut

Arkisto

Kategoriat

Top