Peurungan Lakeview Openista menestystä

peurunka-lakeview

Kaksitoista urhoollista Joen Liitokiekon jäsentä lähti hakemaan menestystä 25.7. – 26.07.  käydystä Lakeview Open 2015 -kisasta. Ratana oli Peurungan 21-väyläinen metsärata, joka oli kisoja varten muokattu normaalia vaikeammaksi, 20-väyläiseksi kokonaisuudeksi. Rata kierrettiin lauantaina kaksi kertaa ja sunnuntaina kerran. Lauantaina sää oli aurinkoinen ja lämmin, kun taas sunnuntaina koko kierroksen ajan satoi vettä. Tämä teki heittämisestä normaalia vaikeampaa ja se näkyi myös tuloksissa. Ennen varsinaista kisaa radalla käytiin myös parigolfkilpailu, jossa parasta JLK-osaamista näytti pari Makkonen-Nivalainen, joiden tulos -8 riitti jaettuun kolmanteen sijaan.

Yksilökisassa avoimen sarjan ylivoimaiseen voittoon pelasi Puska Puttaajien vasta juniori-ikäinen Väinö Mäkelä, jonka yhteistulos -14 ei jättänyt muille mitään mahdollisuuksia. Lopuista sijoituksista käytiin sitten tiukempaa kamppailua ja loppujen lopuksi kolmanneksi selvisi Joen Liitokiekon Mikko Makkonen, yhteistuloksella -2. Varsinkin Mikon toinen kierros (-5) takasi sen, että hän taisteli loppuun asti kakkosijasta, mutta muutama herpaantuminen viimeisellä kierroksella takasi sen, että tyytyminen oli lopulta kolmanteen sijaan. Mikko jatkoi vakuuttavaa sarjaansa, sillä hänen viisi viimeistä kisasijoitustaan ovat nyt 1. (AM2-tour Kuopio), 4. (Laajis Open),  2. (AM2-tour Savonlinna), 2. (P-K Avoimet), 3. (Lakeview Open). Tämä lupaa hyvää syyskuun Joukkuegolfin SM-kisoja ajatellen.

Mikon jälkeen tuloslistassa nähtiinkin sitten pienoinen yllättäjä, kun koko viikonlopun tasaisesti pelannut JLK:n Teemu Pietarinen kiilasi itsensä jaetulle neljännelle sijalle (yhteistulos +2). Hyvän viimeisen kierroksen avulla nousua tuloslistassa tuli neljä sijaa. Teemu onkin loistava esimerkki, kuin systemaattisella harjoittelulla pystyy nousemaan nopealla tahdilla taistelemaan isompienkin kisojen palkintosijoista.

JLK:sta palkinnoille pääsi vielä kahdennaksi sijoittunut Miika Voutilainen (+6). Ville Nivalainen (+11) jäi niukasti pois palkinnoilta jääden kahdenneksitoista. Senioreissa Markku Penttonen (+45) pelasi tasaisen kilpailun ja tiukan kamppailun päätteeksi tuloksena oli viides sija.

peurunka-lakeview2


JLK:n sijoitukset

MPO

  • 3/41   Mikko Makkonen (-2)
  • 4/41   Teemu Pietarinen (+2)
  • 8/41   Miika Voutilainen  (+6)
  • 12/41  Ville Nivalainen (+11)
  • 21/41  Timo Voutilainen (+24)
  • 22/41  Teemu Husu (+27)
  • 24/41  Ville Pietarila (+29)
  • 24/41  Sammy Pylkki (+29)
  • 28/41  Lasse Sissonen (+32)
  • 32/41  Heikki Pippuri (+40)
  • 34/41  Jouko Vilén (+45)

MPM

  • 5/8  Markku Penttonen (+45)

Henkilökohtaiset raportit

Mikko Makkonen

Parikisassa perjantaina haettiin tuntumaa Peurungan uusiin väyliin. Heittäminen tuntui hyvälle ja bonuksena holari lyhyelle putteriväylälle. Tulos -8 ja Villen kanssa oltiin jaettu kolmas.

Lauantaina ensimmäinen kierros hienossa säässä lähti käyntiin vuoristoratana. Bogeja ja pirkkuja tuli vuoronperään. Pelaaminen oli kuitenkin helpontuntuista ja putti kulki mukavasti. Kierrostulos par ja odotukset korkealla toiselle kierrokselle. Toka kiessi meni melkein nappiin. Pysyin väylillä, puttasin ringin sisältä kaiken sisään. Muutama 10-15 metrinen putti tuli ketjuista pihalle, olisi ollut ainekset siihen tonnin kiessiin. JOS ja JOS. Kierros -5 ja nousin kisassa toiseksi. Paljon hyvästä kierroksesta voi kiittää peliseuraa. Late, Teemu ja Matti olivat parasta mahdollista fribaseuraa. Näitten hetkien takiahan sitä kisoihin tullaan. Illalla vielä Riihivuoren radalle heittämään. Todella uupunutta heittämistä, alkoi jaloissa painaa se rinteissä kiipeily.

Sunnuntaiaamulla mökin siivous ja kisapaikalle toteamaan että vettä sataa. Kierroksen ekalla väylällä puttiralli ja tupla korttiin. Lämmöt pääkopassa aika korkealla. Pikkuhiljaa peliin kiinni ja pirkkuja korttiin. Kärjessä pelannut Väinö Mäkelä oli niin kaukana että taistelin käytännössä kakkossijasta. Sitten väylä #11 ja ensimmäinen kunnon lipsahdus märästä kiekosta. Useiden säälittävien heittojen jälkeen korttiin tripla-bogey. Tämä söi itseluottamuksen heitoista oikeastaan loppukierroksen ajaksi. Myös putti oli todella epävarmaa. Vaikeata oli toki melkein kaikilla, kiekkoja oli mahdoton pitää sateessa kuivana ja grippiongelmia näki usein. Sain kuitenkin pidettyä pelin joten kuten kasassa ja tulos ei ollut pahempi kuin +3. Sijoitus erittäin tyydyttävä kolmas.

Teemu Pietarinen

Peurunka! Tätä kisaa tuli jonkun verran odotettuakin, koska Peurungan radasta aina paljon kuulee puhuttavan ja itse en siellä koskaan ollut käynyt. Perjantaina lähdettiin Sammyn, Hennan ja Heikin kanssa liikkeelle ja ehdittiinkin mukavasti parikisailemaan. Ei laitettu Heikin kanssa mitään erityistä tulostavoitetta vaan tarkoitus oli katsoa heittolinjoja ja ottaa ensikosketus väyliin. Eihänä sieltä tulosta sit tullutkaan, mutta oli ehdottoman tärkeätä ”pelikirjan” puolesta.

1. Kierros

Kohtalaisesti nukuttu yö takana ja kunnon aamupala pohjalle. Lähtöväylä oli mukavasti 19 eli heti pääsee vähän kiskomaan. Positiivista myös, että väylä oli lähellä, joten ehdimme usemman avausheiton kokeilla ennen varsinaisen kierroksen alkua. Tulivat tarpeeseen. Jotenkin nämä avoinaiset OB-rajatut väylät olivat itselle ne kaikista jännittävimmät. Poolissa kaikki olivat uusia naamoja, joiden kanssa oli erittäin mukava ja rentoa pelata. Otin pelitaktiikaksi välttää riskejä. En niinkään pelata safetyä vaan jättää kaikki sankariheitot pois. Taisin pelata 10 väylää Paariin, johon mahtui missattuja pirkkoja ja tärkeitä onnistumisia.

Väylällä #9 eli 126m Par 3 sattui ensimmäinen lapsus. Avaus sujui koko viikonlopun tällä väylällä hyvin, mutta tällä kertaa helpohko par putti alarautaan ja pieni takahampaiden kiristyminen oli välitön. Tiesin, että seuraava väylä #10 70m Par 3 on pirkotettavissa, joten siirsin ajatuksen nopeasti pois äskeisestä. Sainkin nätin putteri antsan liidäteltyä väylää pitkin, mutta pitkäksi. Päädyin n. 10m päähän risukasaan.

Edellisestä alaraudasta oppineena pistin tähän enemmän yritystä taakse ja sinnehän se pirulainen upposi mukiin. Taas nollilla. Phuuh.

Seuraavaksi radan toinen par 4 182m. Pyrin menemään tietä pitkin antsassa mahdollisimman pitkälle eli ei mitään safetyä tähän. Taisin pistää liikaa poweria ja päädyin liikaa oikealle metsään. Tarkkaa muistikuvaa ei ole mitä tapahtui sitten, mutta Bogey tästä tuli. Taas plussalla.

Väylä #12 106m Par 3. Tämä oli myös mulle hyvä väylä koko viikonlopun. Jokainen avaus oli kympin sisällä korin tasalla. Ensimmäisellä kierroksella oli itseasiassa meillä kaikilla sellainen 7-8m putti ja muodostimme nätin puolikaaren korin ympäri. Lähdettiin kellon suuntaisesti liikkeelle ja 3/4 pirkkoa tähän. Melkein star frame. Minäkin siis sain tästä upotettua omani eli taas nollassa.

Nyt väylä joka osoittautui yllättävän vaikeaksi. Tätä käytiin Heikin ja Sammyn kanssa repimässä perjantai-iltana ja todettiin, että tähän saa heittää melkosenlailla täysillä. 95m ylämäkeen, sanoisin että 115-120m heiton vaati korille pääseminen. Lähdin noin 85-90% tehoilla, koska halusin ennen kaikkea osua väylään enkä juuri edes toivonut pääseväni mukille. Jäin n. 12-13m päähän kivenkoloon. Sain hyvät jalansijat kuitenkin ja päätin koittaa. Sinnehän se leijaili! Pakkaselle pykälän. Kolme seuraavaa lyhyttä väylää meni alisuorittamiseksi. Joko pirkko rautaan tai aivan luokaton avaus.

Väylää #17 jännitin joka kierroksella jostain syystä tosi paljon. En jotenkin saanut muodostettua käsitystä etäisyyksistä ja miten ne OB:t meni. Sain kuitenkin kohtalaisen avauksen ja ennen kaikkea hyvän lähestymisen, joten Parilla selvittiin. Enää väylä #18, jossa heitetään kohti vettä. Oli tähän jo piirtänyt pelikirjaan, jotta heitän hyvin matalaa liukua putterilla, jotta en ainakaan löydä itseäni vedestä. Olin avauksella ihan ok paikalla, mutta en uskaltanut koittaa vaan kiekko korin alle, par korttiin ja eka kierros pakettiin tuloksella -1. Varmaan ihan ok, ei mitään käsitystä miten muut olivat takoneet.

Kisatoimistolla selvisi, että olin sijalla 6. Mitä helv….!! Toiselle kierrokselle kakkospoolissa… mitä täällä tapahtuu ihmiset! Onneksi huomasin, että Makkos Mikko on samassa ryhmässä niin oli edes joku kenen olkapäätä vasten itkeä. Noh, syödään nyt kuitenkin ensiksi.

2. kierros

Jep jep, aloitus väylältä #2 68m Par 3, oikealle kääntävä ja kori melkoisessa rinteessä. Tämä tuttu myös 2014 Pro Tour Youtubesta 🙂

Lämmittelin avauksia ja onneksi tein, koska eihän ne meinannut lähteä mihinkään. Vajaita vetoja kaikki. Kait se vähän jänskätti tilanne, johon olin ajautunut. Mies ollut kolmen lapsen synnytyksessä ja tällainen jännittää niin maan pirusti. Onneksi puttaaminen tuntui ihan samalta kuin ekalla rundilla niin sain siitä vähän lohtua. Lauri Vehniäinen avasi hienosti korille, joten se ei helpottanut oloa. Päätin katkaista ajatustoiminnan ja mennä lihasmuistilla. Putteri antsa lähti kohtalaisesti ja päätyi rinteen alaosaan, josta oli kuitenkin saumaa putata. Onneksi olin viikolla korottanut toisen pihakorin ja harjoitellut siihen niin koko viikonlopun kaikki ylämäkeen putit tuntuivat toimivan. Sinne upposi!

Tästä alkoi kuitenkin sellainen pieni synkkä ajanjakso, jossa kaksi seuraavaa väylää kohellettiin bogiin ja kuin kirsikaksi kakun päälle otin lost discin väylälle #5. Ei vaan löydetty. Uutta avausta, joka reilusti oikealla varmuuden vuoksi. Sieltä lähäri alle ja tupla korttiin.

Neljän väylän jälkeen +3 tulos. En julkaise ajatuksiani, mutta ne olivat ”negatiivissävytteisiä”. Ja for the record, kävin illasta etsimässä kiekkoa ja löysin sen 15m korista pitkästä heinästä. Oli sujahtanut sen verta syvälle, että ei vaan sattunut silmään. Noh, eteenpäin vaan. Nautitaan nyt edes toisten pelaamisesta.

Viisi seuraavaa väylää sain pelattu Pariin. Sitten tapahtui pieni ihme. Väylä #11 eli tuo pitkä 182m Par 4. Vastaavaa avausta kuin ekalla, mutta nyt koitin rajoittaa sen verran ettei menisi oikealle metsään. Osuin väylälle hyvin ja kiekko otti vielä onnekkaan napsun puusta ja jatkoi uudestaan toisessa antsa kaaressa. Päädyin melkosen pitkälle hyviin asemiin avauksellani. Siitä lähäri hieman korista vasemmalle, josta taas puttaamaan pieneen ylämäkeen. Sinne meni. Pirkko tähän teki gutaa.

Seuraavaksi väylä #12, johon aivan tismalleen samanlainen heitto kuin ekalla rundilla. metrin lähemmäksi kuin edellinen ja taas pirkko.

Väylää #13 repimään. Jäin ekalla hieman kauaksi niin päätin painaa nyt täysillä. Liian vähän hysseä lähdössä ja kippasin oikealle reilusti. Ei mitään linjaa korille. Tässä tulee nyt kisojen ainoa sankariheitto. Mellakkaupsi silmät kiinni kohti koria. Viimeinen riuku otti kiekon kiinni muuten olisin selvinnut aivan mukille. Nyt jäin liki 20m päähän korista. Haisee Bogilta. Puttilinja oli sama kuin edellisellä kierroksella josta lyhyempi putti upposi koriin. Päätin koittaa samanlaista mutta enemmän tehoja. Ei mitenkään nätisti lähtenyt kädestä, mutta sehän upposi! Phuuh…. Par pelastus tuli tarpeeseen.

Väylä #14 lyhyt par3 oikealle kaartava alamäkeen. Kevyt putteri antsa osui hyvin linjaan, 4m korista, putti sisään. Birdie! Olin paikannut alun konttaamisen ja päässyt vihdoin nollille takaisin. Pari Paria siihen kolmelta seuraavalta ja sitten rantaväylälle #18 vastaava avaus kuin ekalla rundilla. Pomputtelin ajatusta safetata korin alle vai koittaa sisään. Matka ei pitkä mutta takana kuoleman mäki rollerille suoraan veteen. Ajattelin, että #19 ja #20 ovat mulle pahoja, joten sieltä voi tulla vielä plussaa joten koitetaan nyt. Upposi! Miinukselle pykälän.

Väylä #19 pariin mutta #20 avaus karkasi ja dropparille mars. Atlas avaus 6m korista ja bogi korttiin. Nollille.

Vielä marssi väylälle #1, johon sain vielä kohtalaisen avauksen, mutta en saanut kunnon yritystä. Par pois ja toinen kierros nollaan. Olin erittäin tyytyväinen, vaikka se lost disc syö miestä rotan lailla.

Selvisi, että sunnuntaille olen kolmospoolissa ja mukana samat naamat kuin nyt. Paitsi Mikko, joka pelasi huikean toisen rundin ja kiilasi itsensä kärkikahinoihin. Go Mikko!

3. Kierros

Vettä. Sitä sitten satoi koko päivän ja tuulikin oli koventunut selkeästi eiliseltä. Kävin lämmittelemässä putteja ennen pelaajakokousta ja edelleen tuntui kulkevan. Avaukset olivat epävarmoja, koska märkä alusta pakotti pudottamaan tehoja napsun pari. Eipä siinä, näillä mennään.

Lauri (Vehniäinen) ja Matti (Penttilä) olivat siis tuttuja edelliseltä rundilta ja neljänneksi piti saapua Joni Arponen vaan mies oli ilmeisesti ajellut kotio Jyväskylään. Mepä mennään sit kolmistaan. Ilmeisesti muissakin pooleissa oli pientä säätöä alussa.

Kierros alkoi väylältä #3 epäonnisesti. Kahden puun kautta outtiin. Bogi korttiin. Sitten mentiin kaksi väylää pariin, jonka jälkeen jäähallin kulmalta #6, 90m putteri liidätys alamäkeen. En tiedä mitä tapahtui, mutta putteri heitto lähti aivan mielettömän kauniiseen, mutta ei toivottuun antsa liitoon ja paineli kaikesta puustosta läpi kauas parkkipaikalle outtiin. Lähestyin hyssessä onnistuneesti 6-7m korista vaan alarautaan putti. Nyt on taas vahvaa suorittamista. Tupla tästä! Neljä väylää ja tulos +3…

mitenkä tuntuu, että olen kokenut tämän ennenkin…

Keräilin mieleni palaset korin ympäriltä ja matka jatkuu. Kolme seuraavaa sain nakutettua pariin ja oli siellä mahdollisuuksia ottaa pirkkojakin. Ehkä se tästä.

Väylä #10 oli sujunut joka kierroksella hyvin. Samanlainen putteri antsa liidätys ja nyt pysähtyi ajoissa. 6m korista. Tästä Pirkko!

Ja sitten tuttu puttu 182m Par 4. Saatiin kakkospooli odottamaan meidän kanssa, jossa tuntui olevan vähän vastaavat tunnelmat kuin itsellänikin. Olin vielä avausvuorossa pirkotettuani edellisen. Sen verran oli kiekko liukas, että lipsahti sormista ja pääsin maksimissaan 50m eteenpäin, mutta pomppasi onnekkaasti väylälle kuitenkin. Kakkosheitolle oli matkaa varsin se 90m matkaa. Pistin Atlaksella kohtuu kovan suoran heiton, joka lähti hieman vasempaan reunaan väylää, mutta selvitti oksat. Sehän menee piru korille!!

Sinnehän se meni, 4m korista. Justiinsa… noh ehkä tää tästä. Toinen pirkko tästä putkeen. Pieni tilastollinen fakta tähän väliin, jotta kisoissa otettiin tältä väylältä vain 10 pirkkoa, joista mulle sattui kaksi. Heh heh ja missä se piilokamera on?

Olin pirkkojunassa ja siinä on aina hyvä olla. Lisäksi kun seuraavaksi oli mun yksi vahvimmista väylistä. Taas sama kiekko, samanlainen avaus ja taas piirun lähemmäksi koria, 5-6m matkaa. En tiedä mitä tapahtui mutta kahden kehikko pompun kautta putti ulos. ”Pirkkojuna, mä jään pois tässä kiitos.” Par tästä kele ja tana.

Jäähalli ylämäki, huono avaus, hyvä lähäri, helpohko Par. Väylä #14, avaus karkasi vasemmalle, jäin 8-9m putille. Taas merkillepantavaa on se, että jälleen ylämäki putti, joka varmasti ketjuihin ja sisään! Pirkko tästä.

Sitten, Mandoportti väylä #15. Viime kierroksella olin jo päässyt portista kivasti, mutta pirkkoputti jäi

laitteeseen. Nyt samanlainen avaus, tismalleen sama paikka putata, josta osasin nyt laittaa riittävästi tehoja puttiin. Pirkko sisään. Tuloksessa -1 tässä vaiheessa.

Seuraavalta Par ja lähdettiin astelemaan kohti rantaa. Väylä #17, joka sai minut joka kerta hermoilemaan. Lisäksi laskeskeltiin Laten kanssa tuloksia kävellessä, jota ei olisi pitänyt tehdä. Vesisade, railakas tuuli, tietoisuus että tässähän saattaa pärjätä… kasetti hirtti kiinni. Avaus keskimmäiseen pensaaseen, josta kiekko toisen puskan alle. Pakon edessä forella lähestyminen, lyhyeksi koska olen nössö. Putteri lähestyminen, joka ei myöskään ollut kovin vakuuttava. Ja bogi korttiin.

Rantaväylän avaus aivan kauhea. Metrin vedestä, ei mitään linjaa korille. Sain kuitenkin roikutettua korin alle kakkosen ja par tästä.

Väylä #19. Tuuli nappasi avauksen ja vai rankasti oikealle, josta ei enää paluu feidi riittänyt ja jäin outtiin. Onnekas lähäri 4m korista ja bogey tästä.

Väylä #20. Otin kohtuu vakaata kiekkoa, mutta ei riittänyt. Järkyttävällä päättäväisyydellä kiekko painoi oikealle outtiin. Rystyset maassa ja leuka rinnassa marssin dropparille ja tuttua Atlas lähäriä korin alle. Onnistui onneksi. Kävelin katsomaan missäs se mun avaus on. Matti tuli myös katsomaan. Se oli sisällä!!!! Minä katsoin dropparilta, että tie määrittää outin eli on selkeästi ulkona. Matti sanoi että tolppien väli määrittää outti linjan ja niiden mukaan olisi ollut sisällä. No justiinsa… taas opittiin jotakin uutta ja kantapään kautta.

Vielä kaksi ja olen hajonnut paloiksi lattialle… ja Late vielä samaan aikaan painaa onnistumisia vieressä ja kirii rinnalle ja kohti ohikin.

Väylä #1, aivan liikaa puristusta ja puolikas grip lock. Naps, naps pari puuosumaa ja ei häävit asemat jatkaa. Taisin painaa tähänkin upsin, mutta tällä kertaa oli ihan ideaakin. Jäin n. 10m korista. Ei uponnut. Bogi … taas.

Viimeinen väylä #2. Putteri antsa on ollut koko viikonlopun hyvässä tikissä, joten olin luottavainen tähän väylään. Vaan eikä mitään… lipsahti näpistä ja tuli suora heitto pienellä puuosumalla. Lähestyminen korin alle ja Par kuitenkin.

Sulin -1 tuloksesta aina +3 lopputulokseen. Viikonlopun kokonaistulos +2. Noh, nyt vaan odottamaan miten muilla mennyt. Oltiin Laten kanssa tasoissa 2. sijalla, kun odoteltiin kärkipoolia. Laskin, että tässä varmaan vähintään kuuden ollaan, joka on aivan käsittämätöntä. Ilmeisesti kolmas kierros oli raskas muillekin. Lopulta kärkipooli saapui ja pientä horjumista oli sielläkin tapahtunut. Päädyin jaetulle 4. sijalle lopputuloksissa ja laskin että 936 olisi tainnut olla kolmen kierroksen keskiarvo rating jos sellaista B-lisenssille laskettaisiin. Tavoitteena oli sija 20 niin eihän tätä nyt voi käsittää. Monta juttua on nyt mielessä mitä pitää treenata ja polte on kova palaamaan kenttätreenin pariin.

Miika Voutilainen

Rystyheitto on pienoisessa kriisissä tai sitten upsiheitot tuntuvat vain tällä hetkellä turvallisemmilta vaihtoehdoilta. Joka tapauksessa Peurungan kisasta tuli tietynlainen testiympäristö omalle upsiheittämiselle. Upseja tulee harjoiteltua jostakin syystä lähinnä vain kisoissa ja tälläkin kertaa kesken kierroksen saattoi putkahtaa ajatus, että entä jos tämänkin heittäisi upsilla. Nopeahkolla arvioinnilla sanoisin, että jos putteja ei lasketa, niin kisassa n. 70% heitoistani oli upseja.

Myöskään oikean käden rysty ei kuulu harjoitteluohjelmaani, mutta silti joudun niitä heittämään tässä kisassa enemmän kuin koskaan. Pari epäonnistui, mutta muutamia onnistumisiakin nähtiin. Kävipä pidemmällä par 4 väylällä sellainenkin episodi, että avasin oikean käden upsilla, jouduin jatkamaan oikean käden forella, josta lähestyin oikean käden ryställä ja ihan muodon vuoksi tiputin kiekon koriin oikealla kädellä. Väsen käteni oli ymmällään.

Kisan kaksi ensimmäistä kierrosta olivat sellaista OK -peliä. Toisella kierroksella putti toimi paremmin, jonka myötä tuloskin oli miinuksella. Birdie -paikoille olisi halunnut toki useammin, mutta heitot olivat yleensä hitusen pois halutulta linjalta, jonka myötä avaukset eivät löytyneet halutuista paikoista.

Kolmas kierros oli sitten melko kamalaa pelaamista. Parin ekan väylän jälkeen +3 ja sokerista koostuva pääni liukeni sateeseen. En jostakin syystä halunnut enää onnistua ja jotkin heittoratkaisut olivat vähintäänkin arveluttavia. Väylää ei kannata muun muassa avata forerollerilla, jos sitä ei osaa heittää.

Kisasta pitäisi ottaa jotakin opikseen. Voi olla, että analysointiin menee useita päiviä, mutta se on ainakin varmaa, että molemman käden rystyt pitää saada parempaan kuntoon. Tämän hetkinen taso ei ole riittävä.

Julkaistu kohteessa Frisbeegolf, Frisbeegolf kilpailut

Arkisto

Kategoriat

Top