Peurungassa kesää etsimässä

Sammy Pylkki avaamassa väylällä #16.

Kun Joensuussa vielä odoteltiin, että lumi häviäisi maasta, niin 19 Joen Liitokiekon heittäjää lähti Laukaan Peurunkaan kaksipäiväiseen Revolution Summer Season Opener SFL-kisaan katsomaan, josko kesä löytyisi jo Keski-Suomesta. Lunta löytyi paikka paikoin, mutta suurimman osan aikaa sää oli mukavan keväinen. 20-väyläistä metsärataa pelattiin lauantaina kaksi kierrosta ja sunnuntaina yksi.

Avoimessa sarjassa Joen Liitokiekosta parhaiten heitti Toni Jaatinen ollen kuudes. Toni pelasi kolme tasaista kierrosta ja oli yksi niistä harvoista, joka pystyi kolmannella kierroksella heittämään kierroksen miinukselle. Palkinnoille (top 13) itsensä pelasivat myös Sammy Pylkki ja Miika Voutilainen, jotka olivat lopulta jaetulla 11.sijalla. Sammy heitti toisella kierroksella yhden kisan parhaista kierroksista (-4), mutta kisan aikana kipeytynyt jalka haittasi varsinkin kolmannella kierroksella.

Juniorit-18 sarjassa Julius Paakkinen taisteli koko kisan ajan voitosta, mutta viimeisellä kierroksella hän joutui takaa-ajoasemaan ja lopulta ratkaisu tuli kolmella viimeisellä väylällä, joilla Julius heitti kaksi tuplabogia.  Sijoituksena kuitenkin hieno kolmassija.  Kahden ensimmäisen kierroksen aikana hän osoitti kuitenkin hallitsevansa Peurungan metsäväylät parhaiten JLK-tiimistä.

Juniorit-15 sarjassa Samu Kesonen oli viides. Varsinkin toinen kierros (+4) oli hienoa tekemistä ja samanlaisella suorittamisella Samu oli taistellut tiukasti top 3 -sijoituksesta.

MA3-sarjassa monella JLK:n pelaajalla kierrostulokset vaihtelivat sen verran paljon, että hyvien suoritusten vastapainona mukaan mahtui hiukan heikompia kierroksia. Tämän myötä palkintosijoilla ei meikäläisiä nähty. Parhaasta tuloksesta vastasi Ville Pietarila (sijoitus 23.).

Seniorit-40 sarjassa Ville Nivalainen taisteli kahden ensimmäisen kierroksen ajan top 3 -sijoituksesta, mutta tarvittavaa venymistä ei viimeisellä kierroksella päässyt tapahtumaan, jonka myötä sijoitus jäi kuudenneksi.

Seniorit-50 sarjassa Olli Arola oli seitsemäs ja Markku Penttonen kahdeksas. Molemmat heittivät lähelle omaa ratingiä, mutta venymistä oltaisi tarvittu, jotta palkintosijoja olisi hätyytelty.

Naisten avoimessa sarjassa Henna Rummukainen oli viides kolmella tasaisella kierroksella. Paikalliset naisheittäjät olivat tällä kertaa vielä liian vahvoja. FA1 -sarjassa Laura Leppänen taisteli viimeiseen väylään asti kisan voitosta, mutta joutui lopulta taipumaan kakkoseksi heiton erolla. Viimeisen kierroksen aikana johtopaikka vaihtui tiuhaan tahtiin, joten kisahermoja koeteltiin. Naiset-40 sarjassa Johanna Karjalainen jätettiin kolmanneksi. Johannalla oli tekniikan kanssa ongelmia, joten hän ei vielä tällä Peurungan vierailulla päässyt kunnolla haastamaan kilpakumppaneitaan.

Toni Jaatinen oli avoimessa sarjassa JLK:n paras (sijoitus 6.)

Henkilökohtaiset raportit

Toni Jaatinen, Avoin

Kierros 1.

Allekirjoittaneen pelikirja kisaa varten: pelaa fiksusti ja heitto kerrallaan sellaisia heittoja joita oikeasti osaat. Kisa normaalisti käyntiin bogilla. Kierroksen parasta antia lähestymiset mörristä sormiupseilla ja kämmenannukoilla sekä rystyheitot Tursaalla ja Saintilla. Myös väylän 10 onnistunut avaus metsän yli ja birdie lämmittivät mieltä. Kierroksen huonointa antia karmaiseva rolli outtiin väylällä 7 ja surkea puttaaminen koko kierroksen ajan. Tasaisen varma avauspeli toi paljon birdiepaikkoja, mutta ei maistunut. Laitetaan huonot putit kauden ensimmäisen kierroksen piikkiin. Hyvissä asemissa kuitenkin kakkoskierrokselle!

Kierros 2.

Toisen kierroksen kohokohtia olivat väylän 20 upsiavaus veden yli ja väylän 8 avaus Saintilla lähes korille asti. Kasiväylän avaukset onnistuivat kohtalaisesti myös muilla kierroksilla. Kierroksen alussa meni jopa pari puttia sisään, mutta ketjuista läpi sujahtaneet ja keskitolpasta kimmonneet putit olivat omiaan palauttamaan äijän taas maan pinnalle. Avauspeli tuntui hieman helpommalta kuin ensimmäisellä kierroksella.

Kierros 3.

Finaalikierros lähti käyntiin harvinaisen hyvin: helpon tuntuinen par väylältä 1 ja birdie (!) väylältä 2. Onnistunut putti toi lisää itseluottamusta. Lyhyet putit alkoivat uppoamaan riittävällä varmuudella, vaikkei puttaaminen tuntunut vieläkään helpolta. Ehjä kierros loppuun par-putkessa ja tulosta laskemaan. Pakkaselle meni ja pizzabuffetissa oli kaikkia vaihtoehtoja jäljellä, joten on pakko olla tyytyväinen. Kauden avauskisasta jäi hyvä fiilis, mutta myös nälkää tuleviin kesän kisoihin.

Vielä tajunnanvirralla muutamia plussia ja miinuksia kisasta:

  • Perusvarmaa avauspeliä. Ei näyttävää, mutta katastrofeilta vältyttiin.
  • Vain yksi tuplabogi koko kisassa ja yli 2/3 väylistä par-tuloksia jos oikein laskin.
  • Upsi toimi ja tähtäyspisteet olivat kohdillaan. Jopa putterilla tuli pari trickshottia upsilla nepattua. Haittapuolena on, että kun heittää peräkkäisinä päivinä paljon treeni- ja kisakierroksia niin käy olkapäähän – varsinkin viileässä kelissä.
  • Kämmenheitoista toimi annukat ja ylivakailla kiekoilla kikkailut, mutta suoraa kämmenheittoa pitää alkaa treenaamaan enemmän.
  • Ysiväylällä ei onnistunut yksikään avausheitto.
  • Ei yhtäkään yli 10m puttia sisään koko kisassa. Mutta alle neljän metrin putit meni sisään, JEAH.
    Viimeisellä kierroksella putti alkoi jo lämmetä ja tästä on hyvä jatkaa seuraaviin karkeloihin.

Kiitos kanssaliitokiekkolaisille mukavasta kisaseurasta ja tsempistä! 🙂

 

Sammy Pylkki, Avoin

Kisakausi sitten korkattu ihan mukavasti.

Viikonloppuna heiteltiin sitten urakalla Peurungassa, josta jäi hyvä ja p*ska maku suuhun.

Ensimäisellä kierroksella peli suju alussa erittäin mallikkaasti ja ilman mitään isompia ongelmia. Mutta puolenvälin tienoilla sitten ongelmia alko löytyyn pelillisesti ja fyysisesti. 17 väylän kivikkoista mäkeä ylös kiivetessä, nilkka nyrjähti ja vanhat vammat ilmoitti itsestään. Loppukierros meni sitten jalkavammaan keskittyessä ja peli hajos totaalisesti. Lopputulos +5 ja rating 903 (tyytyväinen kuitenkin tähän).

Toiselle kierrokselle nilkka pakettiin ja kokeileen josko sillä jalalla pystyisi pelaan. Kierros lähti hieman ”hitaammin” käytiin, kuin ensimmäinen kierros. Tulos oli alkukierroksen ajan samaa tasoo, kuin ensimmäinen. Kuitenkin ne väylät, jotka ensimmäisen kierroksen aikana ryvettiin kipujen takia, käännettiin omaksi eduksi ja heitot tuntui menevän sinne minne pitikin ja peli tuntu hyvältä. Kierroksen lopussa alko itsekkin tajuaan, että peli on sujunu kivuista huolimatta ja tulos paranemassa hieman. Tuloskorttia laskiessa hieman hymy levisi huulille, kun tuli painettua pakkasen puolella ihan kivasti. Tulos -4 ja lopulta koko kisan paras toisen kierroksen tulos ja alustava rating 983.

Kolmas kierros ei luvannut hyvää, kun heti aamusta jo pelkkä kävely tuotti ongelmia. Buranan voimalla jaksettiin rimpuilla 13 väylää ilman fyysisiä ongelmia, mutta sitten alkoi jalassa jomottaan hieman ja ”lopullinen” hajoaminen tuli väylällä 16. Viimeset 5 väylää mentiin hampaat irvessä ja pyrittiin vaan olemaan ajattelematta kipeää jalkaa. Loppulta tulos +4 ja rating 911.

Lopullinen sijoitus 11. jäi vähän kaivelemaa mieltä, koska mihin sitä olisi pystynyt, jos jalka olis ollu terve. Mutta toisaalta rating keskiarvo Peurungasta yli 930, joka on yli 20 pistettä oman tason yläpuolella jotain hyvä fiilis jäi kisoista.

 

Teemu Pietarinen, Avoin

Ei kauden avausta ilman haasteita

Tätä hetkeä oli taas odotettu ja tällä kertaa tuntui, että myös valmistautuminen oli sujunut poikkeuksellisen hyvin. Kroppa toimii ja liikkuu paremmin kuin aikoihin ja kaikki lajin osa-alueet tuntuu olevan yllättävän hyvin hallussa talven jäljiltä. Lapset aavistukset olleet flunssaisia, mutta tokkopa tuo minuun tarttuu. Pitkän kaavan mukaan liikkeelle eli maanantaina jo ajamaan työreissulle Järvenpäähän, josta siirtyminen torstaina Jyväskylään ja sieltä suoraan Perunkaan parikisoihin perjantaina. Solidi suunnitelma ja eikun toteuttamaan.

Jos nyt vedän pikaisesti nippuun viikon tapahtumat, niin tiistaina asiakkaalla puhtaasti buranan ja tahdon voimalla. Keskiviikkona kestin tunnin aamusta, kunnes oli pakko nostaa valkoinen lippu ja palata hotelliin. Kuumetta kohtuu tanakasti ja edessä melkoinen viikon uudelleen aikataulutus. Levon ja ravakan lääkityksen kautta torstaina kuumeeton päivä ja kohtalaisen tajuissaan siirtyminen Jyväskylään ja perjantaina uudella asiakkaalla reippaana. Siitä puolilta päivin siirtymä Peurunkaan ja odottamaan majoitukseen pääsemistä ja parikisaa. Erittäin sumuinen ja tuskainen viikko, jossa ainoa aktiviteetti oli Narcos sarjan katsominen Netflixistä.

Perjantai

Majoitus on mahtava! Arille iso kiitos järjestelyistä. Parikisan alussa hengitys rohisee, kädet hikoilee ja syke nousee jo kävellessä. Kuitenkin kohtuu eläväinen olo. Puoleen väliin asti kierrosta menikin ihan ok, vaikka eihän siellä mitään sankaritekoja Piestun kanssa esitettykään. Sitten alkoi sellainen närästys/turvotus, että ei meinannut suorassa pystyä seisomaan. Varmaan viikon aikana nieleskellyt pulverit aiheutti tämän oireilun. Rennie auttaa… sit kierroksen jälkeen. Parikisasta selvittiin kuitenkin pakkaselle Piestun kanssa ja allekirjoittanut omin jaloin takaisin majoitukseen niin hyvin meni.

Lauantai

MPO ryhmällä myöhäisempi aloitus eli saan rauhassa herätellä kroppaa, mieltä ja kalibroida puttaamista. Olo edelleen tukkoinen, mutta muuten tuntuu ihan hyvältä. Puttaaminenkin tuntuu aika hyvältä. Pitempiä draiveija ei päässyt kokeilemaan niin ne jää nyt sit vähän arvoitukseksi. Lähtö väylältä 8. Heh heh, kertoo aika paljon miten sumussa olen ollut, koska en millään muista kierroksen… tai minkään kierroksen tapahtumia selkeästi. Ainoastaan välähdyksiä sieltä täältä.

Muistelen että ekalla kierroksella heti totesin, että uskollinen ja luotettu rystydraivi oli täysin hukassa. Ajatus ei vaan kestänyt kasassa ja pieniä ajoitus- ja tekniikkavirheitä jatkuvasti. Ekan kierroksen tuloksen pysyminen edes tuolla tasolla olikin hyvän puttaamisen ja foren ansiota. Kannel/Culverin fore toimi timanttisesti ja kympin sisällä puttaaminen oli sujuvaa. Vaan otti se aika koville tuo kierros fyysisesti. +4 lopputulos, rating 912 ja sija 27/53 , josta kaksi heittoa olisi voitu nipistää jos en olisi väylillä 2 ja 6 runannut typerästi riskillä putteja. Vannoin, että noin ei käy kahdella seuraavalla… eikä muuten käynyt.

Tauolla heti pitkälleen. Kivasti huone pyöri, vaikka makasin selällään. Ravintoa, lepoa, kevyttä joogailua jottei jumit iskisi. Toinen kierros käyntiin väylältä 9. Lähdin vähän liian myöhään majoituksesta horjumaan kohti kisatoimistoa ja en ehtinyt kunnolla kalibroida puttaamista. Muistankin toiselta kierrokselta lähinnä sen, että jaloista ei löytynyt juuri potkua enää, fore toimi taas loistavasti ja että puttaaminen ei vaan lähtenyt. Kuvasin poolille tilannetta, että en pysty keskittämään ajatusta mihinkään ja on kuin tähtäin puokkoilisi holtittomasti ympäri koria. Kierrokselle taisi mahtua 8-10 pirkko yritystä ja vain yksi meni. Sillä ei tulosta tehdä, mutta yllätyin kovasti kun laskin, että +3 kierroksen lopputulos eli paremmin kuin eka… tuntui kyllä hieman erilaiselta. Johtui varmaan olotilasta. Sijoitus 23/53 ja rating 921. No justiinsa! Ollapa terve. Nyt ruokaa, saunaan ja ilta joogailulla jumeille jyrkkä ei.

Sunnuntai

Golf-lähdöt ja oma startti 10:40. Taas ehtii aamusta hyvin herätellä itsensä ja aukoa paikkoja. Löysin jopa paikan missä kokeilla pidempiä draiveja ennen kierrosta. Tällä kertaa lähdin ajoissa, että ehdin myös kalibroida puttaamisen. Jälleen kerran en muista kierroksesta kaikkea, mutta siellä oli kyllä aivan todella synkkiä hetkiä missä tuntui, että kroppa pettää saman tien ja sitä kautta mielikin toteaa, että ihan sama… Tähän asti olin päässyt niin en vaan antanut periksi. Valoa pimeytyyn tuli väylien 10-12 aikana kun tiputtelin kolme pirkkoa putkeen. Olin raapinut itseni lähelle nollan tuntumaa, mutta jotain tapahtui helpolla 14 väylällä, josta keräsin tuplan. En osaa selittää enkä edes yritä. Itsensä kasailua ja sainkin 17 ja 18 väyliltä nakuteltua birdiet. Kierros +3 tulokseen, sijalle 18/50 ja rating 920. Se on siinä!! Curaheee! Jou Adrian we did it!! Freedom!! Yippikaiyee ..

Yhteenvetona. Hyvä mieli. Pystyin pelaamaan henkisesti vahvaa peliä, vaikka olosuhteet olivat vaikeat. En antanut muiden suoritusten vaikuttaa, enkä ahdistunut omista epäonnistumisista. Talven aikana tehdyt jogaharjoitukset toimii! Kroppa liikkuu ja tuottaa hyvin tehoja eikä paikat ole kierroksen jälkeen kipeät. Kaikki osa-alueet toimivat hyvin ja en epäile tekniikkaa vaikka rystydraivi olikin hukassa. Jahka flunssa häviää, niin uskon senkin alkavat napsahdella linjaansa. Paras kauden avaus toistaiseksi kaikesta huolimatta.

 

Ville Nivalainen, MPM

Paluu Peurunkaan parin vuoden tauon jälkeen

Peurunka on ollut kiva paikka kisailla, joka kerralla kaiken suhteen. Kisafasiliteetit, rata, majoitukset ja muu mieleen tuleva on ollut kunnossa ja järjestäjäporukka oikein lupsakkaa. Viime vuosi jäi välistä muiden kisojen vuoksi, mutta nyt kun RSSO tuli auki, oli varmistettava käynti saman tien.

Matkaan lähdettiin älyttömällä kiireellä heti töiden jälkeen. Liian isoon kassiin liian paljon tavaraa: nastakengät, toiset monot, tarpeeksi sukkia, pari takkia, riittävästi paitoja, kaikkea mitä saattoi mieleen tulla kuuden minuutin pakkaamisessa. Bagi kantoon ja sateenvarjo vielä auton peräkontista kun Urmas kurvasikin Andy ja Timo kyydissään pihaan. Rojut konttiin ja menoksi.

Matkalla pyörähdettiin ratabongauksella Rautalammilla heittelemässä 18-väyläinen rata verryttelyksi kun perjantain parikilpailuun ei kuitenkaan kerettäisi Peurunkaan. Kierreltiin rataa enemmän ja vähemmän onnistunein heitoin Timon opastaessa asiantuntevasti paikasta toiseen aikaisemman käynnin perusteella. Pelattiin 10 väylää ja asteltiin Timon kanssa kohti tiitä 11, jossa tuumasin Timolle suunnilleen ”on sellainen rata että holaritkin olisi mahdollisia”. Astuin honoreilla tiille 11, Gstar Teebird3 kädessä tuijottaen 50 metrin päässä olevaa parimetristä aukkoa jonka takana hieman oikealla näkyi kori. Rytmiaskeleet, veto, puhdas irrotus ja kiekko lensi täydellistä linjaa kohti aukkoa. Puolessa välissä lentorataa tuntui jännältä ja pientä supinaa alkoi kuulua takavasemmalta. Kiekko upposi aivan keskelle koria, sekunnin kymmenykset matelivat kun odotin pomppaisiko kiekko ulos mutta ei, vaan kiekko tippui korin pohjalle. Holari kahden kuivan vuoden jälkeen oli tosiasia ja loppukierroksella ei mitään väliä! Matka jatkui Peurunkaan ja majoitukseen saunomaan missä Olli oli hoitanut saunamajurin hommat kuntoon.

Peurungassa ensimmäinen kierros alkoi mukavasti ryhmän kanssa höpötellen ja fiilikset kierrokselle lähtiessä oli oikein mukavat. Ryhmässä yksi oli aiemmin tavattuja, muiden ollessa uusia tuttavuuksia. Avausväyläksi oli osunut kuutosväylä, tuo suhteellisen pitkä antsaväylä jossa kiekko kannatti saada jäämään kivikkoon. Hieno huitaisu Manalalla neljään metriin ja putti sisään. Varmastikin yksi ensimmäisiä avausväylän pirkkoja mitä on tullut tehtyä. Vähän ehkä liian hyvä alku. Hapotusmäki ylös ja peli jatkuu. Väylä 7 oli kompastuskivi koko viikonlopun ja tällä kierroksella alamäki alkoi tästä (tietenkin se alkaa mäen päältä). Bogi korttiin, kuten myös kasilta, ysiltä, kympiltä ja yhdeltätoista. Alkoi kouria vatsasta miten kierros tulisi päättymään. Kuusi väylää ja neljä plussalla oli aivan hirvittävää tuskaa suhteessa yli oman tason ladattuihin odotuksiin lopputuloksesta. Mentaalisesti tiimatolla tai väylällä ollessa pää tyhjenee erinomaisesti kuten pitääkin, mutta teknisesti suorittaminen on heikkoa. Juttu kulkee ja kisailu on kivaa, mutta jossakin syvällä tuntuu pahalta. Neljä väylää lisää ja kaksi bogia lisää. Oli todettava että tuloksen puolesta kisassa oli syytä keskittyä nauttimaan lajista täysin ilman tulospaineita. Väylään 16 Caldera kassista ja tiukka repäisy josta palkintona täysin suoraan entisen ob-alueen päälle josta kiekko kolmeen metriin ja kierroksen toinen birdie. Jonkinlainen huokaisu henkisesti ja latauksen purkautuminen rentoutti loppukierrokselle. Välissä pari par-heittoa ja saariväylään hieno birdie. Loppukierros yhdellä bogilla tuloskortin lopulta näyttäessä lukemaa +6.

Kakkoskierrokselle lähdettäessä olin tehnyt itseni kanssa sopimuksen siitä mikä on tämän hetken heittämisen taso ja pääasia oli nautiskella pelistä ja seurasta. Väylille siirtymisen yhteydessä suu alkoi käymään normaalilla tavalla mutta kohdeyleisö tuntui hitusen jäykältä kaikkien ollessa uutta väkeä. Ajatukset palasivat muutaman vuoden taakse Kuulaakson kisaan jossa ryhmään oli osunut kolme jäyhää jököttäjää jotka eivät osanneet puhua eivätkä kommunikoida juuri muutenkaan. Alotimme viitosväylästä, tuosta mandollisesta ylämäestä jossa omat kädet ovat tuntuneet aina niin pieniltä ja hitailta, jossa kolmonen on ainoa tavoite. Draivi väylän vasemmassa laidassa olevan kuuden lehmän kokoisen kivijärkäleen taakse. Hyvähyvä. Tuskin päälakea näkyi korin suuntaan ja heittolinjoja tasan yksi. Suhteellisen pitkä antsaheitto ylämäkeen, jonka suorittamiseen kaivoin bagista vanhan palvelijan Omegan. Visualisointi ultimateheitosta puolustajien taakse ja kiekko ilmaan täydellistä linjaa korille kahteen metriin ja himoittu par lappuun. Kevyttä puhetta alkoi muotoutumaan ryhmäläisiltä. Itsepintaisesti jauhoin tekstiä tulemaan, muutamia puujalkoja veistellen ja otin asiakseni pehmittää tämänkin yleisön. Toisella kisaväylällä juttu luistikin jo normaaliin malliin ja itsellekin sai rentouden palaamaan kroppaan. Kierros meni samalla tavalla kuin edellinenkin. Tasaista kompurointia siellä täällä ja turhan monta plussaa kerättynä. Viimeisellä nelosväylällä edelliskierroksella heitin placement-heiton (en halua puhua seiftaamisesta enää koskaan) ja turailin bogin. Tällä kertaa ilma tuntui tuulettomalta ja vaivihkaa kaivoin bagista 157-grammaisen lirpakkeen, Teedevilin. Kiskaisu ilmoille ja reilusti ob-alueen yli keskelle jäätikköä. Wraith-forella kahteentoista metriin ja kierroksen viimeinen putti keskelle. Isot sävärit. Kierrostulos +7 ja ei ihan yhtä suuret sävärit.

Illalla verryttelykierroksille Laukaan keskustaan jossa 9-väyläinen Laukaa DiscGolfPark ja eksoottinen 5-väyläinen Satamanpuisto bongauksena. Hotellille, vähän ruokaa naamaan ja kylpylään lillumaan tunniksi.

Sunnuntain golflähdöt olivat uusi kokemus ja omaa lähtöä piti odottaa puoleen kahteen kun osa majoituksessa olevista olivat startanneet jo kahdeksan aikaan aamulla. Melko paljon ajan tappamista, jäykän selän venyttelyä, puttaamista, kävelyä ja muita sijaistoimintoja. Kierroksella ryhmään oli päätynyt yksi aiemmalta kierrokselta mukana ollut pelaaja ja pari uutta tuttavuutta. Ajattelin pelaavani järkevää peliä jossa pirkot otettaisiin jos mahdollista mutta muuten edettäisiin suhteellisen konservatiivisesti draivien jälkeen. Ei tietenkään seiftaten. Jalat alkoivat olla jonkin verran osumaa ottaneet ja bagin nosto sattui oikeassa kädessä. Tähän olin saanut jo aiemmin vinkin Lauralta että kannattaisi opetella vasemman käden nostoihin mutta tuo tuntuu vain niin luonnottomalta. Kuusi ensimmäistä väylää par-lukemaan jonka jälkeen synkkä hetki ja tuo viikonlopun vaivannut seiskaväylän avaus keskelle väylää puiden kautta puoliväliin, lähäri takaouttiin, puttituraus ja tupla. Mandoväylästä first tree vasemmalla, huonoilua ja toinen tupla. Here we go again mutta ei kuitenkaan. Seuraavien kolmen väylän aikana kaksi birdietä joissa väylässä 11 eagle erittäin lähellä. Fiilikset ylös ja kierrosta loppuun. Lopussa tuloskortissa +4 joka oli kilpailun parasta tekemistä tulosten valossa.

Loppuyhteenvetona näin reflektoiden ehkä on todettava että ennen kisaa tuli ladattua itselle liikaa paineita oman tulostason suhteen vaikka omat tekniikkavirheet talven ajalta ja sen jälkeen on olleet tiedossa. Putti on kulkenut kympin ringistä nyt kisoissa jopa hyvin, mutta avauksissa ei päästä tekemään tulosta. Discgolfmetrixinkin osoittamat greenhitit ovat liian vähäisiä jotta tuloksissa pääsisi miinuksia ottamaan siinä määrin että kortti näyttäisi pakkaslukemia. Lisää rentoutta ja treeniä tarvitaan mikäli yli ysisatasia aikoo tällä kaudella kerätä.

Kisareissu oli jälleen erittäin mukava kokemus ja vaikka kierroksilla kangertelikin, ei se lopulta haitannut menoa missään vaiheessa. Kierrosten aikana, niiden jälkeen, aamuisin ja iltaisin oli hauskaa olla yhdessä tämän toisen perheen kanssa harrastamassa yhteistä lajia sekä viettää aikaa muissakin merkeissä. Kahden lohkon jako tietenkin vähän sirpaloi väkeä ja vain osaa oman seuran heittäjistä näki paikanpäällä. Kiitokset kaikille mukana olleille ja mökkiporukalle erityisesti. Kukaan ei tuntunut edes kuorsaavan ja minua ei heitetty liikkuvasta autosta liian höpöttämisen takia vieläkään pihalle. Lisää näitä reissuja odotellessa 🙂

Antti Ylönen, MA3

No niin, se on kesäkausi nyt viimeinkin pitkän talven jälkeen avattu, kun Revolution Summer Season Opener on paketissa. Ja siinä missä Joensuussa todellakin on vielä täysi talvi, niin Peurungan rata oli noin kolmea väylää vaille täydessä kesäkunnossa – ja muutamat mutalätäköthän vain kuuluvat asiaan.

Ja koska oma draivitekniikkahan on (edelleen) sangen puutteellista ja kummallista (ts. melko hyvin tulee osuttua aiottuun linjaan, mutta mittaa avauksissa ei ole juuri mitään), niin tätä kisaa lähdin pelaamaan aiemmilta vuosilta tutulla taktiikalla eli ”äärimmäisen seiftisti” – korostaen sanaa ”äärimmäisen”… 🙂

Eli Peurungan radalle pelikirjaan oli kirjoitettu:
– yhtään outtia/mandomissiä ei oteta
– sankariheittoja/-putteja ei yritetä eli otetaan varmasti se nostobogi pois tuplan tai ”otherin” sijaan
– leveärimmiset draiverit ovat pääosin käyttökiellossa (pari Wraithia oli painolastina mukana, mutta niitä ei heitetty kertaakaan)
– varmat väyläosumat ovat aina avauksen mittaa tärkeämpiä
– luotetaan tarkkoihin putterilähäreihin ja putissa omaan rutiiniin

Ja yhteenvetona lyhyesti kisasta kirjoitettakoon, että olihan se kisa sitten taas melko lailla tylsää par-bogi-bogi-par -meininkiä, mutta pelikirjassa ainakin pysyttiin hyvin. 60 pelatun väylän ja 226 heiton (kiessit tasaisesti: 74, 76, 76) jälkeen saldona oli yksi sakko (outti tokalla kierroksella väylällä #2), kaksi tuplabogia ja yksi tripla ja isot kasat pareja ja bogeja – sekä toki myös yksi
kiintiöpirkko (lähärivippaisu vahingossa mukiin). Ja mitä paluumatkalla laskeskeltiin, niin alustavien ratinkien valossa omasta tasosta tuli jäätyä keskimäärin vain noin 1,5 heittoa/kierros. Mutta oma fiilis kylläkin on, että n. 3-4 heittoa per kierros olisi ollut ”helposti” otettavissa – nyt kävi vain niin, että fyysinen ja henkinen (kisa)kunto loppui kesken ja näin yksittäisiä heittoja jätettiin Peurungan metsiin siellä sun täällä välillä lipsahdelleiden avausten, lähäreiden ja puttien vuoksi.

Joka tapauksessa kisakausi on nyt avattu tämän mahtavan kisareissun myötä ja kisaamista jatketaan tulevina viikkoina hurjalla tahdilla. Pitäisi vaan ehtiä välillä treenaamaankin – etenkin draivitekniikan opiskeluun on tällä hetkellä taas kiinnostusta, sillä onhan se hienoa, että enää ei tarvitse heittää hangessa huopavuorikumppareissa – toivottavasti… 🙂

Loppuun vielä suuret kiitokset kisoista Puska Puttaajille – Peurungassa on aina hienoa käydä pelaamassa, koska kaikki toimii! Ja kiitokset myös heittue- ja seurakavereille peli- ja matkaseurasta – hienoa ja fiksua meininkiä. Villelle myös onnittelut perjantaina ratabongatun Rautalammin radan holarista – oli hieno heitto!


JLK-kisaajien sijoitukset:

Avoin (54 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
6. Toni Jaatinen JLK 84795 937 64 65 62 60 2 191
11. Miika Voutilainen JLK 58385 959 63 65 66 60 5 194
11. Sammy Pylkki JLK 70947 910 68 59 67 60 5 194
15. Timo Voutilainen JLK 66625 913 68 66 63 60 8 197
18. Teemu Pietarinen JLK 80649 909 67 66 66 60 10 199


Amatöörit – rating alle 900
 (43 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
23. Ville Pietarila JLK 70447 851 73 70 79 60 33 222
24. Lasse Sissonen JLK 70444 872 84 71 68 60 34 223
27. Antti Ylönen JLK 58921 852 74 76 76 60 37 226
33. Jouko Vilen JLK 71743 838 70 83 81 60 45 234
38. Urmas Saks JLK 80769 789 82 86 76 60 55 244
41. Ari Saastamoinen JLK 92139 0 90 97 91 60 89 278


Seniorit-40
(15 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
6. Ville Nivalainen JLK 64496 920 69 70 67 60 17 206

 

Seniorit-50 (9 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
7. Olli Arola JLK 70946 864 74 76 71 60 32 221
8. Markku Penttonen JLK 70445 785 77 82 82 60 52 241

Juniorit-18 (8 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
3. Julius Paakkinen JLK 81501 920 63 63 70 60 7 196

Juniorit-15 (7 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
5. Samu Kesonen JLK 86520 863 76 67 74 60 28 217

Naiset avoin (5 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
5. Henna Rummukainen JLK 91730 0 85 83 86 60 65 254

Naiset-40 (3 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
3. Johanna Karjalainen JLK 80823 652 105 115 108 60 139 328


Naiset – amatöörit (2 osallistujaa)

Sijoitus Nimi Seura PDGA Rating R1 R2 R3 Väyliä +/- Yhteensä
2 Laura Leppänen JLK 80867 712 83 83 85 60 62 251

Kisa oli fyysisesti raskas. Heittäjät vasemmalta oikealle: Sammy Pylkki, Lasse Sissonen, Ari Saastamoinen, Urmas Saks ja Antti Ylönen.

Julkaistu kohteessa Frisbeegolf, Frisbeegolf kilpailut

Arkisto

Kategoriat

Top