Peurungassa kisakautta avaamassa

Kisa käytiin ”kesäisissä” merkeissä. Puttaamassa Ville Pietarila ja vieressä Lasse Sissonen.

Perinteinen Revolution Summer Season Opener (RSSO) -kisa (21.4.-22.4.) Peurungassa avasi tänäkin vuonna monen heittäjän kisakauden. Joen Liitokiekon jäseniä nähtii taas mukava määrä, kun 132 pelaajan joukosta löytyi 13 JLK-heittäjää. Totuttuun tapaan kisa sisälsi kolme kierrosta 20-väyläistä metsärataa. Oman mausteensa kisaan toi myöhästynyt kevät, sillä radalla oli enemmän ja vähemmän lunta, sohjoa ja vettä. Tämä näkyi myös kisan tuloksissa, sillä vain pieni joukko pelaajia pääsi nauttimaan alle parin tuloksista. Vaikka lähes koko kisa saatiin pelattua suht tyynessä kelissä, niin välillä taivaalta satoi vettä ja lämpötila vaihteli 2-8 lämpöasteen välillä.


Avoin

Jesse Kempas avaamassa väylää #13.

Ensimmäinen kierros tarjosi avoimessa luokassa tasaista JLK suorittamista. Miika Voutilainen (-1) oli parhaana meikäläisenä jaetulla viidennellä sijalla, viisi heittoa kärkeä jäljessä. Jesse Kempas (+3), Mikko Makkonen (+4) ja Timo Voutilainen (+4) olivat hyvissä iskuasemissa äärimmäisen tasaisessa keskikastissa. Teemu Pietarinen (+8) oli jäänyt jo sitten hieman enemmän kärkisijoista.

Toisella kierroksella alkoikin sitten tapahtua. Miika (-7) heitti yhden kisan parhaista kierroksista ja nousi kerralla jaetulle kakkossijalle. Mikko (-2) paransi myös asemiaan nousten jaetulle yhdeksännelle sijalle ja otti samalla kiinnityksen palkintosijaan (top 13). Jesse (+1) paransi myös tulostaan ja nousi hieman ylöspäin, sijalle 17. Jessellä palkintosijoille oli matkaa vain yksi heitto. Timo (+4) ja Teemu (+7) pelasivat tuloksen puolesta niin kuin ensimmäisellä kierroksella, jonka myötä sijoituksiin ei tullut juurikaan muutosta.

Timo Voutilainen avaamassa väylää #15

Kolmannelle ja ratkaisevalle kierrokselle Miika lähti seitsemän heiton takaa-ajoasemasta, joten taistelu keskittyi lähinnä 2-5 sijoituksiin, joihin oli tarjolla useita muitakin heittäjiä. Miika aloitti vahvasti, mutta keskiosuuden pieni notkahdus tasoitti tilannetta ja ennen neljää viimeistä väylää Miika oli jaetulla toisella sijalla DIFF:n Niklas Anttilan kanssa. Miika onnistui ottamaan kolmelta väylältä birdien ja kun Niklas joutui tyytymään yhteen bogiin ja birdieen, niin Miikalle (-1, -7, -5) lopulta kakkosija kolmen heiton erolla. Kisan voitti kymmenen heiton erolla JyLin vasta 14-vuotias Oskari Vikström (-6, -9, -8).

Toiseksi parhaasta JLK-suorituksesta vastasi Mikko (+4, -2, +2), mutta viimeisen kierroksen tulos tiputti hänet heiton erolla palkinnoilta. Lopullinen sijoitus oli jaettu 14/52. Jessen (+3, +1, +1) kisa oli tulosten valossa tasainen, mutta miehen omien sanojensa mukaan kisasta jäi paljon hampaan koloon. Lopullinen sijoitus jaettu 16/52. Timo (+4, +4, +6) oli viimeisellä kierroksella heittämässä par-tulosta, mutta viimeisen väylän järvi koitui kohtalokkaaksi ja tuloskorttiin merkittiin 7 heittoa. Tämän lisäksi, kun tulosten laskussa oli tullut laskuvirhe, niin par-tulos muuttui +6:een. Lopullinen sijoitus 29/52. Teemu (+8, +7, +2) oli päässyt viimeisellä kierroksella omalle tasolleen ja nosti hyvällä suorituksella itsensä sijalle 33/52.

Heittämisen ohessa oli mahdollisuus käydä etsimässä kiekkojaan järvestä (toki ei kisan aikana).


Avoin-50

Viisikymppisissä nähtiin voittotaistelua kisan viimeiselle väylälle asti ja mukana kamppailussa oli myös JLK:n Olli Arola. Olli aloitti kisan tarkkaillen, ollen ensimmäisen kierroksen jälkeen (+7) neljäntenä, kolme heittoa kärjestä. Toiselle kierrokselle Olli laittoi isompaa vaihetta silmään ja taiteli luokkansa koko kisan parhaimman tuloksen (+2). Hienon kierroksen myötä Olli nousi jaetulle toiselle sijalle, vain kaksi heittoa kärjestä.

Kolmas kierros eteni kärjen osalta tasaisesti, eikä kukaan päässyt karkumatkalle. Ratkaisu venyi viimeiselle viidelle väylälle, jossa Olli oli takaa-ajana. Ollin birdie vaikealla #19 saariväylällä takasi kutkuttavan asetelman ennen viimeistä väylää. Maco Moilanen ja Mikko Putaja olivat tasoissa ja Olli vain heiton jäljessä. Valitettavasti Ollin riskinotto viimeisellä väylällä ei tuottanut tulosta, sillä kiekko painua järveen ja tuloksena lopulta tuplabogi. Sama tilanne Putajalle, joten Moilanen pääsi varmistelemaan itsellensä voiton. Ollille (+7, +2, +7) siis hienosti kisan kolmossija. Luokassa pelasi myös JLK:n Markku Penttonen (+12, +18, +23), jonka kisasta muodostui laskusuhdanteinen. Ensimmäinen kierros oli selkeästi yli hänen oman ratinginsä, toinen omalla tasolla ja kolmas sitten alle oman tason. Lopullinen sijoitus 11/11.

Seurajäseniä kannustettiin radalla ja sen ulkopuolella.


Juniorit-18

Junioreissa kisaan starttasi lopulta vain kolme heittäjää, JLK:n Samu Kesosen ollessa yksi heistä. Tulosten valossa Samu heitti tasaisen kisan (+4, +7, +4) ja kierrosten ratingpisteet olivat hänen normaalia tasoaan. Jo ensimmäisestä kierroksesta oli nähtävissä, että voittokamppailusta tulee kahden heittäjän kamppailu. Samu lähti toiseen kierrokseen kakkosena kolmen heiton takaa-ajoasemasta, mutta muutamat tuplat takasivat sen, että viimeiseen kilpailupäivään jäi lopulta kiinniotettavaa kuusi heittoa. Viimeinen kierros ei tuonut muutosta tilanteeseen, sillä JyLin Samu Åström oli tällä kertaa liian vahva ja otti voiton kahdeksan heiton erolla. Samu Kesoselle kuitenkin hyvä kakkossija. Tuloksella, jolla oltaisiin oltu taistelemassa kärkisijoista MA3-luokassa.


MA3 -luokka

Amatöörien MA3-luokassa oli mukana 5 JLK:n heittäjää. Parhaiten kisasta suoriutui Ville Pietarila (+5, +13, +12) sijoittuen sijalle 11/29. Villen ensimmäinen kierros oli hyvä ja takasi hänelle mainiot lähtökohdat seuraaville kierroksille. Valitettavasti taso ei aivan pitänyt, joten Villen sijoitus tippui toisen ja kolmannen kierroksen myötä. Lasse Sissonen (+14, +3, +14) väyläytteli osaamistaan toisella kierroksella, mutta niin kuin Villeläkin, niin taso ei säilynyt täyttä kolmea kierrosta. Lopullinen sijoitus 13/29.

Antti Ylönen (+11, +11, +14) pelasi totuttuun tapaan tasaista pelikirjapeliään ja sen myötä sijoitukseksi merkattiin 17/29. Kierroskeskiarvo oli alustavasti heitto per kierros omaa ratingiään parempi, joten kokonaisuuteen voi varmasti olla tyytyväinen. Jouko Vilén (+12, +14, +18) aloitti kisan hyvin, mutta tulos heikkeni kierros kierrokselta, joten huippusuoritus jäi tekemättä. Lopullinen sijoitus 22/29. Ari Saastamoinen (+24, +17, +23)  oli selvästi eniten tasoaan nostanut JLK-heittäjä. Kierrosten alustava ratingkeskiarvo oli 767 pistettä, joka oli keskimäärin yhdeksän heittoa parempi tulos per kierros verrattuna hänen kokonaisratingiinsä. Lopullinen sijoitus kisassa oli 27/29.


Henkilökohtaiset raportit

Miika Voutilainen, Avoin, 2/52

Edellinen kisakausi päättyi Peurungan Kinkunsulatuskisaan ja se osoitti, että Peurungan väylien heittolinjat ovat alkaneet löytyä ja ovat toistettavissa. Tietyllä tavalla oli siis hyvä, että kauden ensimmäinen PDGA-kisa oli juurikin Peurungassa.

Koska lauantain ensimmäinen kierros alkoi vasta puolen päivän maissa, niin matkaan ehti lähteä aamulla valoisan aikaan. Melkein neljä tuntia auton ratissa toi kuitenkin oman haasteensa ja kun mukana oli pientä kisajännitystä, niin lämmittelyssä huomasi putatessa jonkinasteista tärinää käsissä.

Ennen kisaviikonloppua tehdyt kenttätreenit loivat uskoa jo useita vuosia kadoksissa olleeseen rystyheittämiseen. Huomasin, että pikkusormen ottaminen pois gripistä ja vedon myöhäistäminen auttavat toistettavuuteen. Valitettavasti kisatilanne osoitti jälleen, että pää ei vielä kestä toistettavasti rystyheittoja, koska heittoliikettä ei saa tehtyä vielä rennosti ja selkäytimestä. Tosin, vaikka rystyheittäminen olisi ollut paremmassa kunnossa, niin upsivoittoinen pelikirja olisi säilynyt, sillä muutamia väiliä lukuunottamatta upsiavauksissa oli vähemmän riskejä.

Ensimmäinen kierros oli melko vaihtelevaa peliä. Tuli hyviä suorituksia, mutta vastaavasti helppoja virheitä. Puttaaminen oli varovaista ja välillä joutui keskittymään pelkästään siihen, että uskalsi päästää kiekosta oikeaan aikaan irti. Hyvänä esimerkkinä oli viiden metrin putti griplockkina kokonaan ohi korista. Kierroksen aikana tuli testattua hetken mielijohteesta ihan uusia heittolinjoja muutamalle väylälle ja kuten yleensä, niin harvoinpa ensimmäisellä kerralla vielä onnistuvat. Kierrostulos pyöri koko ajan heiton tai pari alle parin ja onnistuin välttämään suurimmat ongelmat. Bogiet tulivat lähinnä huonoista lähestymistä tai heikoista puteista. Lopputulos -1 oli ihan siedättävä. Muillakin oli selvästi ongelmia, joten alustava rating nousi yllättävän korkeaksi (966 pistettä). Samassa ryhmässä pelasi myös koko kisan voittanut 14-vuotias Oskari Vikström ja olihan se aika vakuuttavaa ja nautinnollista katsoa, kun kiekko kerta toisensa jälkeen lenteli nätistä väyliä pitkin.

Toinen kierros mentiin kakkosryhmässä, josta löytyi Nicolas Lakonen, Juha Pohjoisaho ja Tero Hyvönen. Mukava kierros jo pelkästään seuran puolesta. Kärkeen oli matkaa viisi heittoa ja takana viiden heiton sisällä oli 30 heittäjää, joten näytti vahvasti siltä, että kisassa taistellaan jämäpalkintosijoista. Kierros alkoi mukavasti, sillä onnistumisia tuli tasaisesti ja puttaaminen alkoi olla rennompaa. Jälkeenpäin ajateltuna en ollut kierroksen aikana missään vaiheessa mitenkään isoissa ongelmissa. Tosin useita kertoja mukana oli tuuria, kun kiekko pujotteli tarkasti oksien/puiden välistä eteenpäin. Birdietä tuli tasaisesti ja kun onnistuin tekemään bogie-free kierroksen, niin lopputuloksena oli mukava -7 tulos. Kierroksen jälkeen ajattelin, että suurin osa pelaajista olisi parantanut tulostaan ekaan kierrokseen nähden, mutta koska näin ei tapahtunutkaan, niin kierroksen alustava rating oli makoisa 1014. Viimeiselle kierrokselle pääsin lähtemään jaetulta kakkossijalta, kun kärkinelikosta kaikilla ei ollut tullut onnistumisia.

Kolmannelle kierrokselle lähdettiin väliaikalähdöillä ja kun oma lähtöaika oli klo 14.30, niin ennen sitä ehti touhuta kaikennäköistä. Kävin heittämassä puttereilla paikallisen pikkuradan ja kun saavuin kisapaikalle, niin olo oli levollinen ja kroppa kaikesta jomotuksesta ja kivuista huolimatta valmiina taistoon. Kärkisijoista itseni lisäksi lähti taistelemaan Oskari Vikström, Niklas Anttila ja Nicolas Lakonen. Oskarin seitsemän heiton johtoa ei käytännössä pystynyt enää tavoittamaan, mutta me muut lähdimme kierrokselle tasatilanteesta. Takana vaani kolmen heiton päässä lisää heittäjiä, joten epäonnistumisiin ei ollut varaa.

Kierros lähti hyvin liikkeelle kolmen birdien voimalla. Seitsemän väylän jälkeen olin hyvällä pelillä enää kolmen heiton päässä Oskarista, mutta sen jälkeen aloinkin jäämään enemmän jälkeen. Lopullinen ratkaisu tuli #14-väylällä, kun onnistuin söhlimään siihen tuplan. Tässä vaiheessa kuvittelin, että Nicolas ja Niklas olisivat olleet muutaman heiton takana, mutta jälkeen päin katsottuna Niklas olikin yhden heiton edellä ja lähdimme lopulta tasatilanteessa neljälle viimeiselle väylälle. Lopullinen ratkaisu tuli saariväylältä (#19), jossa ensimmäistä kertaa koko viikonloppuna sain kiekon jäämään saaren puolelle ja sen myötä tuloskorttiin merkattiin birdie. Niklaksen kiekko kimposi oksista niukasti OB:lle, joten hän joutui tyytymään bogiin. Näin ollen viimeiselle väylälle mentäessä eroa oli jo kolme heittoa. Itse sain avauksen viiteen metriin, joten onnistuin sillä varmistamaan kakkossijan. Niklakselle myös birdie, jolla hän pystyi pitämään Nicolaksen heiton erolla takanaan. Oskarille ylivoimainen voitto kymmenen heiton erolla.

Kolmas kierros -5:een ja alustava rating 992, joten koko kisan keskiarvoksi tuli 990 (yksi kisaurani parhaita). Kaiken kaikkiaan kisa meni reilusti yli odotusten. Upsit osuivat tällä kertaa metsäränneihin paremmmin kuin ennen ja sen myötä pystyin suurimman osan aikaa pelaamaan oman pelikirjan mukaisia suorituksia. Voittoon ei olisi ollut mahdollisuuksia täydelliselläkään pelillä, joten se ei jäänyt harmittamaan. Vaikka rystyavauksia oli koko kisassa yhteensä vain 5kpl, niin suorittamisessa oli nähtävissä pientä valonpilkahdusta tulevaisuutta ajatellen. Rystyheittojen harvinaisuutta kuvaa hyvin se, että aina kun jouduin turvautumaan rystyyn, niin se aiheutti välittömästi keskustelua ryhmän sisällä.

Olisi tärkeää saada heitto kuntoon, sillä ensimmäisen kisapäivän jälkeen huomasi, että kroppa kestää vain rajallisen määrän rasitusta upseista. Seuraavaksi haastamaan Kontiorannan rataa, jossa tähän mennessä ei ole tullut kovin paljoa onnistumisen elämyksiä. Lisäksi radasta löytyy paljon väyliä, jossa vasurin rystystä olisi hyötyä.

Teemu Pietarinen, Avoin, 33/52

Kalibrointia

Poikkeuksellisen vähän heittämistä takana sitten viime syksyn. Lähinnä pidetty jääkiekolla kuntoa yllä, jonka väistämättä tiesin johtavan siihen, että heittoherkkyys voi olla hakusessa. Päätin kuitenkin perinteitä noudattaen lähteä kautta avaamaan Peurunkaan. Ei tavoitteita vaan makustellaan miltä mikäkin osa-alue tuntuu ja missä on isoimmat aukot talven jälkeen.

Eka kierros alussa ihan ok. Onnistumisia, pitkiä hakuja laitteeseen yms. Forepelaaminen aika jees, mutta varsinkin vajaatehoilla viskottavat rystyheitot ihan minne sattuu. Rutiinin puute sekä osittain sohjoinen, märkä ja liukas alusta. Mutta tekemisen puute eniten. Yleensä putteriheittäminen on ollut yksi vihreällä oleva osa-alue, vaan ei näköjään kylmiltään suju sekään.

Pahinta oli kuitenkin puttaaminen. En saanut sohjossa jalkoja mukaan ja jotenkin kropan linjaaminenkin oli vaikeeta. Laitteesta meni kokonaan ohi useampi. Oli hetkiä, jolloin kiekon sai sisään vain nostamalla. Eipä mitään, jatketaan kalibrointia. Kierros +8.

Toka kiessi about samaa. Kunto kesti todella hyvin ja hengitys toimi koko ajan. Heittäminen alkoi vähän tuntua oikeen käden lihaksissa. Ei kipiänä, mut jäykkyytenä, johon varmasti kylmä ja kostea ilma vaikutti. Heiton paremmin kuitenkin kuin eka kierros. +7

Kolmas kierros. Edelleen yllättävän hyvä fiilis, vaikka ratingien valossa menee aivan käteen. Mitäpä noista. Olin yötä Jyväskylässä ja menin aamusta Laajikselle treenaan. Putteriheittäminen ihan timanttia. Helppoohan tää on. Putin vaihdoin haaraan. Meillä oli ajatuksia herättävä keskustelu ekalla kiesillä yhden masterin kanssa, miten oli vaihtanut haaraan, kun aika harvoin kierroksella pääsee ns optimi heittoasentoon, jota treenaa, jos puttaa ns. jalat peräkkäin tyylillä. Jäin tuota miettimään ja vasta nyt sit pistin testiin. Hiton hyvin alkoi upota putit. Sellainen Nate Sextonmainen putti ilman niitä pyöräytyksiä. Päätin vetää tuolla kierroksen.

Nythän peli olikin aika värikasta ainakin etupuolisko. Yksi par kymmeneen väylään. Oli nimittäin tapahtumia. Draivien kanssa isoja haasteita. Putti toimi! Mainittakoon väylällä #8. Olin re-teen jälkeen edennyt 25m. Hupsista!

Takaosuudella alkoikin sitten enemmän normaali tuntuma löytyä. Tasaisen varmaa ja jos olis piirun tehokkaammin pudotellut pirkot kympin reunamilta, niin oispa ollut makia tulos. Nyt etu +5 ja taka -3. Viimeinen kierros antoi osviittaa, että kyllä se sieltä taas löytyy, kun saa lajitekemistä alle. MUTTA mikä tärkeintä, hengitysongelmat ja sitä kautta jaksaminen on nyt kohdallaan. Jaksaa tikata menemään. Kunhan kenttä sulaa, niin alkaa taas perustekeminen ja Linnoitus Openissa seuraavan kerran lötää pönttöön!

Antti Ylönen, MA3, 17/29

Tämän vuoden virallinen kesäkisakausi tuli avattua viikonloppuna Peurungassa RSSO 2018 -kilpailun merkeissä. Toki olihan siellä väylillä paikoin vielä paljonkin lunta, jäätä, sohjoa ja lätäkköä, joten ehkä se ei ihan vielä täysi kesäkeli tässä kisassa ollut. Joka tapauksessa tämä oli jälleen huippureissu mainiossa matka- ja peliseurassa ja kilpailu oli myös perinteiseen tapaan Puska Puttaajien toimesta mainiosti järjestetty, joten pienillä lätäköillä ei ollut lopulta mitään väliä. Ja Bilteman kengänkuivainkin selvisi ensitestistään moitteettomasti… Seuraavassa yhteenvetoa kisaviikonlopusta perinteiseen tapaan (+/-).

Perjantain parigolf:

Arin kanssa pelattiin perjantain parigolf harjoitus- ja rataantutustumismielessä vailla sen kummempia tavoitteita ja tulos oli sitten tällä kertaa lopulta 69 (+6) heittoa.

– Lanattiin takakympin alkuun neljä bogia sekä tupla yhteen putkeen, joten tässä kohtaa ei heitto kulkenut kummallakaan – toki muut 15 väylää meni kuitenkin lopulta ihan OK.

+ Ari: Ykkösväylällä komea pirkkoputti säkkiin yli 15 metristä oikeanpuoleisen pensaan takaa.

+ Andy: #10-väylän avaus kuluneella ZM Purella suoraan väylää pitkin n. 8 metriin – siitä kuitenkin oma putti alarautaan, mutta Ari paikkasi hienosti keskelle koria.

Lauantain 1. kierros (74, +11):

– Kaksi puttiturausta n. 4-5 metristä eli ykkösväylällä yläketjuun ja ulos (bogi) ja väylällä #16 yläpantaan (bogi). Lisäksi veden ylityksessä (#20) umpisurkea avaus pukukopin taakse (bogi) ja #13-väylällä tuli tokalla heitolla jostain kumman syystä yritettyä jotain sankariheittoa korille metsän läpi, vaikka ois vaan pitänyt neppailla bogi pois (tupla).

+ Väylällä #11 alkuun kaksi puuosumaa, mutta sitten rystyllä n. 60-metrinen heitto Elite X Cometilla isossa annukassa väylän vasemman laidan avoimen uran kautta nostolle eli mainio parseivi siitä paikasta.

Lauantain 2. kierros (74, +11):

– Puuuuuuh eli olipas puhti poissa veden ylityksessä (#20) eli kahdesti järveen – kummassakaan heitossa ei ollut oikein mitään järkeä/yritystä edes, jälkimmäisen heiton ryhmä kuitenkin tuomitsi pelissä käyneeksi siinä pukukoppien edustalla – tästä kisan ainoa triplabogi korttiin…

+ Mitään yksittäisiä heittoja ei jäänyt tältä kierrokselta mieleen, mutta puteista kaikki taisivat mennä niistä joiden pitikin eli paljon oli nostoja ja paljon 5-7 metrin perusvarmoja perusputteja.

Sunnuntain finaalikierros (77, +14):

– Kolme missattua perusputtia ehkä n. 5-6 metristä väylillä #10 (tästä peräti tupla), #12 (bogi) ja #16 (bogi), mutta toisaalta vastapainoksi oli paljon erinomaisiakin puttisuorituksia. Lisäksi jälleen umpisurkea avaus hiekkatien kautta pyörähtäen ja rollaillen rantajäätikölle väylällä #20 (bogi) ja oishan se #3:n placementpelikirja-avaus pitänyt heittää 10 metriä pidemmälle – nyt jäi lähäriin himpun liikaa vaikeuskerrointa, joten se sitten sen kympin lyhyeksi (bogi). + Jäykkää oli heittäminen, joten paljon sai nyt pelastella pareja ja bogeja pois ja näistä maukkain parseivi taisi olla väylällä #9 eli lähäri ZM Purella noin kuuteen metriin rinteen alta – varmaankin väylän ainoasta paikasta, josta koria ei näe…

Yhteenvetoa kisasta:

Tiedossa oli, että ehjällä perustekemisellä ja fiksulla pelikirjalla (tuttu rata oli kuitenkin kyseessä) pitäisi pystyä itse pelaamaan ”yksinumeroisten plussien puolelle” eli jonnekin sinne +7 – +9 tietämille. Kierrostulosten keskiarvoksi muodostui nyt tasan 75 (+12), joten himpun jäätiin siis tavoite-/odotustasosta, mutta jokseenkin tyytyväinen pitää silti viikonlopun pelaamiseen olla – treenaaminen on ollut talvella töiden vuoksi vähäistä ja fyysinen kuntokaan ei taida olla vielä ihan parasta A-luokkaa. Lauantai oli itselleni vasta ensimmäinen 2x 18+ -väylän päivä tänä vuonna, sen jaksoin taistella vielä ihan hyvin, mutta sunnuntaina sitten väsy jo selkeästi painoi. Kesäkausi on nyt kuitenkin ”virallisesti” avattu – tästä se lähtee! 🙂

Samu Kesonen, MJ18, 2/4

Vihdoin kisakausi saatiin käyntiin Peurungassa. Perjantaina lähtö puolilta päivin ja illalla tuttuun tapaan parikisat. Parikisoissa peli oli sellaista mitä se nyt talven jälkeen yleensä on eli draivi takkuilee ja pelillinen rytmi/rutiini oli vaikea saada toimimaan. Loppukierrosta kohti tuntui jo paremmalta.

Lauantain eka kierros sujui ihan mallikkaasti ja ilman isoja virheitä, mutta putti oli hiukan vajanaista.(+4). Toinen kierros oli muuten melko sama kierros, mutta muutama tuplabogey sotki peliä ja muutenkin tuli enemmän virheitä, kun aamun kierroksella sekä putti tuntui toisella rundilla hiukan paremmalta. (+7).

Sunnuntain kolmas kierros oli tosi hyvää pelaamista muutamaa tuplabogia lukuunottamatta. Putti oli jo ihan mallikasta ja mahdollisuus oli pelata pakkaskierros. Muutamat tuplat ja kierros tulokseen (+4).
Kauden ekoista kisoista jäi ihan ok fiilis. Vielä vähän huolellisuutta pelitilanteisiin ja treeniä nii hyvä tulee. 😎💪👍

Kiitoksia matkaseuralle Arille ja Antille mukavasta reissusta! 😀

 

Julkaistu kohteessa Frisbeegolf, Frisbeegolf kilpailut

Kategoriat