Pohjois-Karjalan avoimet päättyi JLK:n kolmoisvoittoon

Perjantain parikisa antoi osviittaa mitä launtaina ensimmäisellä kierroksella olisi luvassa.  Koko ensimmäisen kierroksen ajan puttaaminen oli varovaista ja avausten ajoitukset eivät olleet täysin kunnossa. Tilaisuuksia oli kyllä parantaa tulosta, mutta pää oli eri mieltä. Hyviäkin suorituksia oli, mutta kompensoin niitä parilla aivokuolemalla. Onnekseni mitään katasrofeja ei tullut kolmen bogien lisäksi, joten kierrostulokseksi merkittiin -2. Tauolla ehti käydä kotona lepäämässä, joten sieltä haettiin energiaa toista kierrosta varten.

Toiselle kierrokselle lähdin neljännestä ryhmästä (sijoitus jaettu yhdestoista), neljä heittoa kärkeä perässä. Ei mikään mahdoton ero ottaa kiinni, mutta jos hyvistä sijoituksista halusi pelata, niin paljon piti parantaa. Mietinkin ennen kierroksen alkua, että vähintään -10 pitäisi heittää, jos halusi taistella top 3 -sijoituksista. Lähtö oli väylältä #5, joten kahdella peräkkäisellä upsiavauksella lähdettiin liikenteeseen.

Kaksi ensimmäistä väylää eivät tarjonneet suuria onnistumisia, mutta varmaa par:ia pelattiiin. Väylällä seitsemän heitin Jokerin rinteeseen (hieman ennen mutkaa) ja pelikirjan mukaisesti heitin upsin puiden yli. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna kyseinen ”lähestyminen” onnistui ja kiekko lensi korin yli alarinteeseen, josta kympin haaraputti meni yllättävänkin varmasti sisään. Kasilla rystyannukka jäi lyhyeksi ja ujo ysimetrinen ylämäkiputti jäi alarautaan. Kisassa oli tuuria mukana, sillä yksikään vastaava osuna koriin ei aiheuttanut rollailuja, vaan kiekko tippui yleensä selälleen korin viereen.

Ysillä sain avauksen jäämään tasanteelle, joten siitä nostobirdie. Kympillä avaus jäi ”hiekkabunkkeriin”, josta Splinterillä kymppimetrinen annukalla puiden välistä koriin. Yhdellätoista ”mellakkaupsi” korin taakse seitsemään metriin, josta haaraputilla kiekko koriin. A-väylällä maltoin ensimmäistä kertaa pitää heiton riittävän hiljaisena, jolloin upsi löytyi kolmesta metristä. B-väylällä upsi turhan riskialttiilla linjalla ns. sweet spottiin ja sieltä lähestyminen seitsemään metriin. Putti vastatuulen avustuksella sisään.

Kahdellatoista avaus jäi hieman vajaaksi, mutta löysähkö putti jaksoi liitää kuuden metrin matkan koriin. Väylällä #13 kuuden birdien putki sai päätöksensä, kun upsiavaus meni hiukan liian pitkälle ja seiskametrinen ylämäkiputti osui yläpantaan, kun arvioin tuulen vaikutuksen väärin. Väylällä #14 tuli sitten kierroksen ainut bogi, kun kymmenisen minuutin odottelun jälkeen avaus lähti liikaa vasemmalle ja kimposi puista oikealle. Kakkosheitto ei onnistunut halutulla tavalla, joten pyrin vain varmistelemaan, ettei tullut bogia huonompaa tulosta. Viidellätoista Jokeri avaus meni korin tasalle oikealle, josta 8 metrinen putti sisään. Kuudellatoista pyrin vain välttämään bogien, joten heitin vain upsilla puiden yli mahdollisimman pitkälle. Pääsin vielä 14 metrin birdie-putille, mutta se meni hieman ohi korista.

Seitsämällätoista vakaa Gator feidasi viiteen metriin, josta helppo birdie. Kahdeksallatoista putteriavaus epäonnistui ja kiekko kimposi vasemmalla olevan tien läheisyyteen. Matkaa korille oli arviolta 100 metriä. Olin jo puttaamassa takaisin väylälle, kun huomasin korin suunnassa olevan 1,5 metrisen raon, josta upsi voisi pyörähtää läpi. Hieman tyhmälläkin riskille heitin kiekon täysillä aukkoa kohti ja se nipin napin onnistui pyörähtämään haluttua linjaa pitkin ja väisteli matkallaan 20+ puuta. Vielä kun maahan osuessaan kiekko pomppasi kymmenisen metriä eteenpäin, niin edessä oli enää kahdentoista metrin haaraputti. Putti jäi pari senttiä vajaaksi ja pomppasi alaraudan päältä pois. Oikeastaan olin vain tyytyväinen, ettei birdietä tullut, koska olisin oikeasti ansainnut bogien tai huonomman.

C-väylällä heitin ensimmäisellä kierroksella tyhmän bogien, joten nyt lähdin vain pelamaan par:ia. Avauksella heitin upsin, joka lähti hieman liikaa oikealle ja osui ilmalennon päätteeksi männyn oksaan. Matkaa jäi parisen kymmentä metriä ja puttasin kiekon vain korin alle. Ykkösväylällä oli aikaa miettiä ja päädyin lopulta avauksessa upsiin. Heitto osui haluttuun väliin, mutta jäi hieman vajaaksi, joten en päässyt sweet spottiin. Sain kuitenkin pienestä välistä heitettyä Respectin annukalla korin taakse kahdeksaan metriin, josta kiekko koriin birdien arvoisesti.  Viimeistään tässä vaiheessa aloin pohtia, että jos tahti jatkuisi samana, niin mihin se voisi tuloksissa johtaa. Aloin myös huomata, että energiavarastot alkoivat olla melko tyhjät (pelkästä vedestä ei yllätys yllätys saa riittävästi energiaa), joka ilmeni pienellä tärinällä ja voimattomuuden tunteella.

Pari päivää ennen kisaa älysin, että kakkosen voi myös avata matalalla upsilla, joten siirsin sen suoraan pelikirjaan. Rystyavauksella oli aina vaara kimmota puista oikealle outtiin. Avaus onnistui halutulla tavalla, mutta kiekko pomppi lopulta mutkan alkuun, kun olisin halunnut sen jäävän keskemmälle. Korille ei ollut asiaa kuin oikean käden rystyllä, kun metsän kauttakaan ei näkynyt järkevää reittiä. Lähdin hakemaan oikean käden rystyllä jyrkkää hysseä, mutta suunta oli huono ja kiekko kimposi ensimmäistä puusta vasemmalle metsään. Kolmannella heitolla metsässä näkyi vasemman käden rystyannukalle pieni väli, joten lähdin sitä testaamaan. Kiekko osui haluttuun väliin, mutta ilman feidiä kiekko jäi n. 16 metriä korista. Laitoin Splinterin liitämään annukalla s-mutkaa ja kun kiekko osui viimeisiin ketjuihin vasemmalla ja tippui koriin, niin par oli pelastettu.

Kolmosväylällä avaus PD:llä lähti hieman liikaa sisäkurviin, mutta kiekko feidasi lopulta lähelle poikkitietä. Spartalla hysseflippi kahden koivun välistä ja kiekko liiteli hieman korin taakse, kahden puun väliin. Seiskametrinen ylämäkiputti onneksi upposi, joten jäljellä oli enää yksi väylä. Tässä vaiheessa tuloksesta ei ollut juurikaan tietoa. Huomasin ainoastaan, että ykkösryhmä lopetteli kierrostaan viereisellä kentällä. Viimeisellä väylällä lähdin vain pelaamaan par-tulosta, koska onnistumisia siihen ei ollut tullut viimeiseen kuukauteen. Avaus Mako3:lla väylän vasempaan reunaan, n. 35 metriä korista. Jokerilla kevyt annukkaliidätys, josta kiekko tippui neljän metrin päähän korista. Hieman hermostunut putti sisään ja erittäin iso onnistumisen tunne pyyhälsi vartalon läpi. Kierroksen lopputulos lopulta -10 (alustava rating 1005) ja se kuuluu ehdottomasti top 3 -kierroksiini ikinä.

Lyhyt kävely kisatoimistolle ja nopeasti selvisi, että Mikko oli heittänyt toisella kierroksella -6 ja oli jäänyt vain yhden heiton kokonaistilanteessa. Kun muista uhkaajista ei kuulunut mitään, niin alkoi vaikuttaa siltä, että -12 saattaisi riittää voittoon. Kun sitten lopulta voitto varmistui, niin siitä ei oikein osannut iloita, koska ensimmäisen kierroksen jälkeen se tuntui kovin kaukaiselta ajatukselta ja toinen kierros oli sen verran raskas henkisesti, että energiaa ei riittänyt enää ymmärtämään mitä tuli tehtyä. Iso kiitos kilpakumppaneille ja kisaorganisaatiolle, joiden avulla kisat saatiin toteutettua.

Perjantain parikisassa pelasin parasta peliäni tällä kaudella. Tuntui, että kaikki mitä yritin, onnistui ja heittäminen oli helppoa ja rentoa. Siispä luottavaisin mielin lauantain ensimmäiselle kierrokselle.

Lähtö väylältä #1. Heittäminen ei ollut rentoa. Ensimmäiset kymmenen väylää taistelin saadakseni edes pareja aikaiseksi. Muutama bogey taisi tulla myös. Yritin pysyä kärsivällisenä: “ kyllä tämä jossain vaiheessa lähtee kulkemaan, älä nyt hermostu”. Tuskastumista oli kuitenkin havaittavissa.

Väylällä seitsemän harmiteltiin porukassa heittojen laatua ja Kajaanin Mika Ijäs sanoi:”tänne on tultu pitämään hauskaa, mitä sitten jos ei aina suju”. Tätä jäin miettimään omassa päässä ja muutaman väylän päästä peli alkoikin sujumaan kuin itsestään. Loppukierroksen saldona olikin 8 birdietä ja kierrostulos -5. Ennakkosuosikit Jesset ja Miika, olivat ehkä pelanneet hieman alakanttiin ensimmäisen kierroksen ja pääsin kärkikortttin toiselle rundille. Kärkikymmenikössä oli kuitenkin tasaista ja monella oli vielä mahdollisuus voittoon. Taisin mainita Timolle ennen kierroksen alkua, että -13 yhteistulos riittää tänään voittoon. Todennäköisesti joku ennakkosuosikeista painaa toisella kierroksella haamutuloksen. Eli paremmin pitäisi heittää kuin ensimmäisellä kierroksella.

Kierroksen alussa nousi hymy huulille, kun ykköstiille alkoi kerääntyä KATSOJIA! Kolmisenkymmentä kiinnostunutta seurasivat Teron ohjauksessa kilpailua selvästi kiinnostuneena. (Tero hoiti homman kyllä täydellisesti. Selitti katsojille pelitaktiikat ja kertoi mikä on tilanne kärkikortin välillä) Mukana kiersi myös muutama valokuvaaja. Sain kierroksen hyvin käyntiin, helpot pirkot #1, #2 ja kierroksen kohokohtana #6:lla 20 metrinen putti livahti sisään. Yleisön edessä heittäminen tuntui vaan lisäävän keskittymistä ja runasin myös muutamat kuolemanputit #7 ja #8 ihan vaan siksi, että ei kai kukaan halua tulla katsomaan seiftaamista.

Loppua kohden heittäminen muuttui tasapaksuksi, lukuun ottamatta #16 ja #17 nostopirkkuja. #18 oli pitkä odotus ja avausheitto lipsahti vasemmalle metsään. Tästä rämmin kierroksen ainoan bogeyn. Ennen viimeistä väylää #C, ykkösheittueen kärkisija oli jo varma, mutta mietin mahtaisiko joku tulla takaa vielä ohi. Avaus Bossilla ei flipannut ihan tarpeeksi ja kiekko painui korin vasemmalle puolelle noin 20 metrin putille. Yritin pakottaa itseni runaamaan putin rohkeasti, mutta vähän varovaiseksi se jäi ja meni korin alta ohi. Par korttiin ja kierros -6. Kisatoimistolla kuulin, että kakkoskortista ei tullut kukaan ohi ja Niemisen Jessekin oli pelannut toisen kierroksen alakanttiin, joten ainoa kysymys oli tässä vaiheessa:”missä on Miika?” Miikan toinen kierros armoton -10 ja voitto Voutilaiselle yhden heiton erolla. Harmitti jonkin verran etten pystynyt nipistämään edes yhtä heittoa tuloksestani. Toisaalta voitto kyllä meni oikeaan osoitteeseen. Miikan toinen kierros on jo ihan maailmanluokan tekemistä, josta kertoo jo alustava rating: 1005. Tuolle tasolle jos meinaa päästä, pitäisi harjoitella vielä vähän lisää. Toisaalta heitin koko ajan yli oman ratingtasoni, eli kisa meni kyllä yli odotusten. Hyvälle näytti tuloslista myös ajatellen Joukkue-SM kisoja; Joen Liitokiekon edustusjoukkueen pelaajat kaikki viiden sakissa.

Tavoite oli pelata molemmat kierrokset miinukselle, joten olen tyytyväinen päivän esitykseeni.

Ensimmäisellä kierroksella aloitin väylältä 18. Pientä jännitystä oli ilmeisesti ilmassa, koska kolmen huonohkon heiton seurauksena bogia korttiin. Tarkoitus oli aloittaa varman päälle ja pelata väylä paariin. Onneksi isoimmat mokat jäivät tälle väylälle ja pääsin hyvin pelirytmiin kiinni. Avaus- ja lähipeli toimi hyvin ja putitkin löysivät tiensä kohtalaisen hyvin perille. Tulos -6 ja yllätyksekseni toiselle kierrokselle johtajana kärkipooliin.

Toiselle kierrokselle matkaan 1. väylältä. Tavoite oli aloittaa ensimmäiset väylät vältellen isompia mokia. Siinä onnistuin kohtalaisen hyvin. Avaukset 2. ja 5. väylälle olivat tosin surkeita. Sitten päästäänkin siihen kuuluisaan puttaamiseen. Väylät 7 – 13+A ja B eli 9 väylää. Jokaisella väylällä max. 6m putti, joista 1 oli par ja 8 pirkko puttia. Onnistuneita suorituksia sain peräti kolme kappaletta ja nekin tuli n. 3 metristä. Eipähän tarvinnut enää miettiä voittavansa kisaa. Loppukierroksella alkoi jo hieman väsy painaa, enkä päässyt enää pirkko paikoille (olisiko sillä ollut merkitystä?). Tulos -3 , joka riitti kuitenkin 3. sijaan.

Yhteenvetona voisi todeta, että avaus- ja lähipeli oli hyvällä tasolla koko päivän. Mutta varsinkin 2. kierroksen puteissa rentous/osaaminen loisti poissaolollaan, mistä johtuen lämmötkin alkoivat nousemaan pääkopassa kierroksen aikana.

Kiitokset vielä järjestävälle organisaatiolle hienosti onnistuneesta kisasta.

Utran kotikisat takana. Aamun kierros oli todella jäykkää ja kivuliasta tekemistä kipeän polven takia. Tavoite oli pelata par:n tuntumassa mutta hirvittävä virhesuma toi tuloksen +8. Toiselle kierrokselle tarpeeksi kipulääkettä naamaan ja iloista asennetta. Toisen kierroksen enne viimeistä väylää oli tuloksessa -2, mutta uusi ob saari väylä teki tepposet ja avaus 10cm vajaaksi ja heikon lopetuksen kruunasi kehno vastatuuliputti, joka toi viimeisen väylän tulokseksi +2 eli kierroksen tulos näin ollen par. Mutta harmitusta lievensi PDGA:n rating ko. kierroksesta 922, joka on henkilökohtainen ennätys. Nyt täytyy kuulostella polvea ja pahoin pelkään että lääkärireissu on edessä. Kiitos kotiseuralle JLK:ole jälleen hienoista kisoista ja etenkin uusista lisäväylistä.

Oli kyllä mahtavat kaksi kisapäivää! Kisojen suunnittelut alkoivat vissiin niihin aikoihin kun tammi-joulukuun pakkasissa tallustettiin parta jäässä Utran viikkokisoissa pienellä porukalla muutoin typötyhjällä radalla ja hiljaisessa metsässä… Joten nyt kun näkee tutun radan hyvässä kunnossa ja täynnä pelaajia, joista osa vieläpä Suomen parhaimmiston joukossa, niin onhan se hienoa! Ja tulipa jo kuultua toisen kierroksen yleisöltäkin palautetta, että jännää oli ollut kärkikortin matkassa, vaikka laji ei entuudestaan kovin tuttu olekaan ollut.

Omasta pelisuorituksesta ei otettu näissä kisoissa mitään stressiä ja tiedossa oli jo ennakkoon, että ei tule helppoa olemaan. Oma amatööritasoinen rystydraivitekniikka on tällä hetkellä niin ”herkällä”, että se leviää kuin ”jokisen eväät”, jos ei ole kunnolla ennen kisoja levännyt ja lämmitellyt. Ja niinhän se kisoissa sitten meni, että avausheitoissa oli varmasti näissä yksissä kisoissa enemmän ”mörriin” menneitä, kuin kesän viikkokisoissa yhteensä… 🙂

Lisäksi vielä ekalle kiessille sattui melkoinen ajatushäröily väylälle #A, minkä seurauksena korttiin siitä peräti tuplaympyräkuusi… Toki kisoissa pelattiin monia väyliä erittäin hyvinkin ja lähärit+putti kulkivat oikeastaan ihan OK koko päivän, mutta rata rankaisee rankasti, jos ei osaa heittää avauksia väylään. Mainittakoon kuitenkin vielä päivän pelisuoritusten kohokohtana tokan kiessin pelastettu pirkko väylältä #1 eli vaikka heikon avauksen jälkeinen jatko lähti huonosta asennosta keskeltä ojaa, niin lopuksi kuitenkin n. 15 metrin hyppyputti kilahti nätisti kippoon.

Kiitokset kaikille pelaajille ja onnittelut voittajille! Voutilaisen -10 ja Asikaisen -9 kiessit on kyllä omasta näkökulmasta (ja varmaan monen muunkin harrastajan mielestä) katsoen jotain aivan mieletöntä…