Pohjoisessa kisaamassa

yllas-open-2016-03

Ylläs Ruska Open

Kaikkihan alkoi siitä, että serkun mies Äkäslompolosta huuteli joskus alkuvuodesta, jotta tällainen kisa on suunnitteilla. Ehdotti hullulle, että tulisin kisailemaan. Siitähän se ajatus sitten lähti. Kesäloman ekalla jaksolla käytiin jo ratoihin tutustumassa, joten ei ihan pop-up kisana menisi tämäkin. Jonkun verran tekivät muutoksia kisaa varten. Lähinnä Ylläsjärvellä, ei niinkään Lompolossa. Lähtökohdat olivat hyvät ja paperilla oli saumat, jopa olla oman MA3-luokan kärkikahinoissa mukana.

Saavuttiin perheeltään Ylläkselle torstaina ja iltamyöhällä käytiin Arton kanssa availemassa selän jumeja tuossa Lompolossa. Puttaaminen oli vakuuttavan näköistä ja tuntuista. Draivit lähti rennosti, niin rystyltä kun kämmeneltä. Vähän oli tarkkuuden kanssa hienosäätöä, mut kyl se siitä. Perjantaina sitten kierros Ylläsjärven puolella ja pelikirjaa kuntoon kisalayoutille. OB:ta tullut uusia, 4 pykälää pudotettu Par lukemaa sekä uusi #18 väylä. Kierrettiin koko rata lähinnä avauksia hakien. Kyllähän täällä molemmilla radoilla meikäläinen saa paiskoa aika maksimilla lähes koko ajan. Toistaiseksi kuitenkin tuntuis kulkevan ihan ok. Ilta lepoa ja aamulla sit tosi toimiin.

Ensimmäinen kierros

Lauantai. Kisa-aamu valkeni pirteään pakkaseen. Onneks olin ollut nokkela pokkela ja ottanut pipon ja rukkaset matkaan. Tässä vaiheessa paljastetaan myös salainen aseeni, eli mulla on pojat ja tytöt Caddie elikkäs Kädi. Arto suostui repunkantajaksi, joka oli kyllä parasta just nyt! Aika hitokseen säästi jalkoja se. Artolle siitä kiitos ja kumarrus. Muutenkin Arto oli meikän oma Samvais Gamgi, joka jaksoi uskoa minun tekemiseen alusta loppuun, vaikka allekirjoittanut välillä sukeltelikin melko synkissä vesissä…

yllas-open-2016-04

Meillä oli sovittu strategia, että ennen jokaista kierrosta mennään rauhassa lämmittelee jollekin väylälle ja availemaan paikkoja. Sattumalta molemmilla radoilla #17 väylä oli sopiva. Mulla oli pikkubägi ns. varakiekkoja matkassa niin paiskoin niitä lämmittelyksi. Kestivät kisakiekot näin kuivina ja puhtaina. Toimivaksi havaittu systeemi tuo.

Ekalle kiesille aloitus väylältä #4. Avauksessa päätin hyvissä ajon kiekon ja linjan, johon sitten osuinkin täsmälleen. Lähäri putteri fore antsassa, 78 tuhatta kertaa kotipihassa tehty heitto… Arvaatte varmaan… Vajaa kuin mikä, eka putti, yläpeltiin… Nuin! Bogilla on hyvä lähtee. Onneksi se ei nyt kuitenkaan hirttänyt päälle vaan pari seuraavaa väylää hyvistä avauksista Par tulokset.

#7 eli kisaan tehty saariväylä. Rento veto hyssessä Saint Prolla. Ei muuten kaukana ettei mennyt kippoon. Nosto Birdie ja nollaan takas. Sit palattiinkin Par kantaan. Olin kyllä pirkkopaikoilla, mutta aina ylämäen puolella ja ei riittänyt tässä vaiheessa kisaa kantti ajaa rohkeasti mukiin. Mummoilua korin alle ja nostoilla aina seuraavalle väylälle. Väylällä #12 lähti sitten Vipunen terhakkaasti oikeaan linjaan ja taas saatiin huokaista, jotta menipä läheltä koria. Viisti ketjut, mutta karvan pitkä. Nostosta kakkonen. #13 olin avannut eilisen treeneissä pitkäksi niin nyt vaihdoin hitaampaan kiekkoon ja samalla idealla pieneen antsaan, josta palautuu sitten korin alle. Avaus osui hyvin linjaan, liitää… Antsa hienosti noin… Ja tulee takas… Kops! Yläpantaan sivulle. Mikään ei mene! Nosto kakkonen. Seuraavaksi aletaan vihdoin painella takaisin alaspäin. On tässä kiivettykin.

Väylä #14 212m Par 4. Tästä ja #17 oli napsaistu yhdet Par lukemasta pois ja hyvä niin. Kyllähän nämä par5 väyliä ovat turhan ”helppoja”. Miekalla avaus, pieni vastanen flippasi kiekon liikaa yli, mutta ihan hyvin tuli pituutta. Vähän vaikeassa paikassa metsässä, mutta taivasantsa putterilla osui nappiin ja taas ok paikoilla väylällä. Kannel fore lähäri ja Par putti sisään. #15 ja mulla ihan omat linjat. Lyhyehkö alamäkiliidätys semikapeaa väylää pitkin. Treeneissä heitin putterit suoraan ja sit hyssepommia oikealta metsän yli. Jotenkin se pommitus toimi varmemmin ja sillä sit mentiin. Ei se kuitenkaan kisassa osunut. Molemmilla kierroksilla leveäksi ja pitkää paluuputtia, josta nosto paarit. Ehkä etsin paikan, jossa opettelen tuon putteriliidätyksen alamäkipilliin… Ehkä.

Väylä #16, Atlaksen bravuuri.  87m aivan suoraan eli helppoa kuin mikä. Pitikin sattua just nyt se ainoa kerta, kun en ekalla kiesillä osunut edes lähelle suunniteltua linjaa. Jos Pohjoiseen tähdättiin, niin melkein Koilliseen viskattiin. Varma Pirkko, (tiedättehän, ”varma Pirkko” haha) muuttui pelastautukoon ken voi paariksi. Eikun eteenpäin.

yllas-open-2016-02

Toinen radan kahdesta alamäki liidätyksestä. Nyt edessä 220m ja vielä jyrkempään alas kuin edellisessä. Tähän oli järjestäjät vekkulisti laittaneet vasempaan reunaan OB:n ja puoleen väliin rinnettä sit dropparin. Sen verran ilkeeltä tuntui dropparilta kolmosheitto, että napsun alivakaampaa tuli heitettyä, että mieluummin oikealle kuin vasemmalle. Hyvin toimi strategia ja paareilla tästäkin selvittiin. Ehkä se toinen Miekka kuitenkin ens kerralla… Hmmm….

Marssittiin väylälle #18, joka oli uusi parkkipaikalle rakennettu suora 97m väylä. Asfaltti on pelialuetta kertoi opaste. Rento avaus Sammolla. Pieni skippi, mutta varmasti lähellä koria. Käveltiin korille, jolloin huomattiin, että siellähän on nauha laitettu asfaltin nurkkaan Putin rajaksi ja olin rapiat 30cm ulkona. Asfaltilla kyllä, mutta ulkona. Merde! Putti alarautaan, leuka rintaan ja rystyset maata viistäen ykkösen tiille.

Ykkönen oli paha. Outti oli ihan vaan piruuttaan viritelty korin eteen juuri siihen paikkaan mihin normi kuolevaiset avaa. Minäkin jos 10 kiekkoa heittäisin niin 2-3 vois olla korilla eli ei voi muuta kuin seiftillä selkeesti vajaaksi, lähäri korin alle ja Par pois kuleksimasta. Seuraavilla väylillä sitten. #2 avaus hienosti hyssessä jonnekin 7m hujakoille, mut ei se vaan mene. Viimeinen väylä, tähän oli viritelty enemmänkin outteja. Tii oli outissa, josta heitettiin ensin pitkää avausta aidan yli, josta jatkoheitto sitten toisen outin yli ns. niemen kärkeen, jossa kori ympäröity OBlla. Tässä oli selkee pelikirja. Vakaalla kiekolla reipas veto alkuun. Sitten Saint Pro flättinä ja antaa feidata korille. 3m Pirkko sisään. Joo, tossa on meikän puttauksen comfort zone.

Eka kierros siis -2, jolla rating 921 ja jaettu 4. Sija. Nyt ruokaa ja nopiaan.

yllas-open-2016-05

Toinen kierros

Äkäslompolon rata. Tää on vaikene rata. V-A-I-K-E-A. Parviainen pelasi -6 kierroksen jolla rapiat tonnin rating. Siitäpähän. Varmaan ton tason kavereita sylettää, kun kierrokselle tulee vain 6 birdietä ja loput paaria kiäh kiäh.

Anyways, lähtö väylältä kuusi ja kakkoskortissa. Kakkoskortti on kiva. Sieltä on hyvä iskeä… Omaan peukaloon. Aloitin kuitenkin hyvin. Ekalla Kilpi avaus forella lensi kuin ajatus ja nosto kakkonen. Seuraavaksi tehtävissä oleva Par 4 väylä. Avaus hieman karkasi, mutta meni puiden läpi ja väylälle. Maaginen putteri lähäri laskeutui neljään metriin ja toinen Birdie. Näitä tarvitaan, koska tästä eteenpäin rata tarjoaa hyvin vähän lohtua. Nopeutan nyt sen verran tarinaa, koska en halua uudelleen elää moniakaan hetkiä tästä eteenpäin. Oli siellä joitain hyviä hetkiä. Kädi kantoi reppua mallikkaasti, peliseura oli loistavan rentoa, keli oli kohdillaan… Ei muuta. Ei silleen, että tuossa nyt mitenkään erityisesti olisi mennyt asiat pieleen, mutta on se vaan pirun vaativa rata. Luonnontilassa olevassa mettässä, kun koittaa selvitä 110-130m par3 väylistä kunnialla niin siinä jopa bogi voi tuntua helpotukselta.

Väylä #18 on oma henkilökohtainen suosikki. Lähes tasaisella 170m par3. Eikä ole väylää. Tuossa vaiheessa, muutenkin olin jo saanut koko ylä-, keski-, risti-, ala- ja varmaan kelatana vinonkin selän jumiin, kun jätin takin autoon. ”Aurinko paistaa, lämmin kelihän tuolla on.” Oliskoon ollut 6-10 astetta kierroksella lämpöä. Bogitikka nakutteli iloisesti viilenevässä Lompolon illassa ja otin väylälle #18 raikkaan tuplabogin,  ykköselle bogin, kakkosella pelastin paarin, kolmonen ja nelonen molemmat pirkkoa puttaamassa, mutta eka ei osunut edes laitteeseen ja toinen alarautaan. Ei vaan oikein enää kroppa toiminut. +5 kierros. Ei naurata ei. Sillä kuitenkin jopa 901 ratinki ja nousin jaetulle sijalle 3. Oli se Lompolo hellästi halaillut näköjään muitakin. Vaan nyt on työmaata saada tämä ruoto pelikuntoon huomiseksi. Mikkelin episodi ei saa toistua. Tahto on kyllä luja, mutta saa nyt nähdä.

Kolmas kierros

Sunnuntai aamu. Lähtöaika vasta 10:40, mutta raotin sarkofagin kantta jo hyvissä ajoin, että ehdin kammeta moottorin käyntiin. Oltiin sovittu, jotta 9:30 siirrytään taas lämmittelee. Ei paha jos 7:00 nousin ja jo 9:15 olin ulkona kokeilemassa kääntyykö ylävartalo. Oon minä aika ketterä kaveri. Ei se tuo istumatyö ole pahasta ei.

yllas-open-2016-06

Lämmittely sujui pirun hyvin. Sain paikat auki ja heittäminen oli irtonaista ja rentoa. Puttaaminen oli ollut ontuvaa koko eilisen niin päätettiin kokeilla vähän eri tyyliä, koska se tuntui nyt tähän hetkeen toimivan paremmin. Moni varmaan arvaa, miten siinä kävi. Hyvin tietysti, mitä ne eppäilee…

Ykköseltä lähtö. Pari nuorempaa kaveria ja sit toinen minun ikäluokan edustaja. Nuoremmilla tarkoitan nyt 15 ja 16 vuotta nuorempia. Tällä on tarinassa merkityksensä, siksi kerron sen nyt. Nuoret olivat kärjessä neljän ja kolmen heiton erolla meihin jaetulla kolmannella olleisiin. Ykköselle avaamaan ja fiilis todella hyvä. Ei jumita missään ja olo on reipas. Pojat avaa seiftillä, joka se on minunkin pelikirjassa. Aivan tosi kevyt veto pienessä hyssessä ja mitä vit… Siihen outin keskelle. Kolme metriä lisää niin olis ollut sisällä korin edessä. Hupsista. Yleensä tässä vaiheessa kierrosta jumittaa sen verran, että pitkäksi ei ainakaan mene mut nyt meni. Bogilla avaus, mut hei oha me näin tehty ennenkin. Kakkosella sit paremmin. Varma avaus hyssessä, kuten ekallakin kierroksella. Paitsi että taas luiskahti pitkäksi ja takaa outtiin. Viimeiselle kiesille valittu puttityyli käyttöön…. Naurattaa edes ajatella nyt… Bogihan siitä tuli. Nyt jos piirtää lineaarisen käppyrän niin aika makiasti näyttää päivä päättyvän. Ei voi sanoa, että menisi mitenkään jännityksen tai sellaisen piikkiin. Heitot vaan lensivät yllättävän kevyesti. Sen sijaan noi nuoremmat kyllä jännittivät. Kauhee hoppu ja hosuminen päällä.

Kolmosväylällä sanoinkin johtavalle, että otat vaan rauhassa heiton kerrallaan, jotta ei tarttee tässä seurassa jännittää turhaan. Siinä ois ollut kirjaimellisesti kullanarvoinen vinkki. No jaa, jokaisen on ristinsä kannettava. Kolmosella peli toimi taas paremmin. Pirkkoa koittamassa, mutta korin jalkaan. Nelosella taas hyvä avaus, jopa ihan ok lähäri, mutta putti ohi. Bogi taas. Nyt siis neljä väylää pelattu ja +3 tulos. Mitähän me keksittäisiin me ammattilaiset… Tästä eteenpäin sain kuitenkin sillä tavalla pelistä kiinni, että avaukset toimivat hyvin ja olin hyvin pirkko paikoilla. Ei yhtään sisään. Ei se mennyt vahvasti muillakaan. Kierroksella oli sellainen hauska piirre, että minä en välillä ehtinyt edes väylää pelata loppuun, kun sieltä jo kärkimies huuteli tulosten perään. Samoin useampaan otteeseen minä ja varttuneempi kolleega keräiltiin vielä varusteita ja analysoitiin maailmantalouden nykytilaa, kun pojat olivat jo seuraavalla tiillä lähes avaamassa. Höntyilivät turhaan. Meidän ja takana tulevan poolin välissä oli 2-3 väylää rakoa koko ajan.

yllas-open-2016-07

Väylällä 10 sain vihdon kierroksen ensimmäisen pidemmän putin uppoamaan, jolla pelastin paarin. Siirryin haaraputtiin. Sen verran mulla tuolta lavoista ja olkavarresta jumitti, että minulle tyypillinen tyyli jäi koko ajan vajaaksi. Haarasta sain paremmin tehtyä täyspainoisen suorituksen ja alkoi taas onnistua. Väylällä 13 tuli eka pirkko ja samalle väylälle karistin vihdoin selässä roikkuneen apinan. Pirkotin kuudesta viimeisestä väylästä viisi. Molemmat alamäki väylät lähes nostoilla ja väylällä #15 oli myös hyvä yritys, mutta Par siihen. Tuolla loppukirillä, kuitenkin revin itseni -2 lopputulokseen, joka oli meidän sarjassa päivän kovin. Etuysi eli ne helpot väylät +3 ja takaysi sit -5. Rating 939. En olisi pannut pahakseni jos jo aiemmin olisi tuo apina lähtenyt selästä tai miksei olisi jäänyt kokonaan pois. Vaan nyt alkaa ne värikkäät vaiheet…

Oltiin laskettu tulokset kävellessä väylälle #18 ja näytti, että jäsen J voittaa varmasti. Mulla oli Beast-mode päällä niin avasin 3,68m päähän korista. Oli CTP väylä niin mittailtiin varoilta. Pojat seiftas putit korin alle. Mie pistin sisään. Laskettiin sit, että katos mulla ja Eetulla tuli tasapeli kakkossijalle. Jäsen J oli huokaissut isosti ja häntä onniteltiin voitosta kolmen heiton erolla. Olin antanut kaikkeni ja tavoite top-3 salissa toteutui. Ei varsinaisesti enää ollut suurta paloa Sudariin lähteä. Kävin vara TDn juttusilla, että mennäänkö heti tempoo niin saa siirtyä vapaalle ja ottaa kal… Kahvia. Eetun kanssa super seiftit avaukset ykköselle, lähärit jossa mulla 6-7m putti kovaan sivuvastaiseen. 5cm ylemmäksi niin ois mennyt. Eetu vei. Onnittelut, bägi autoon ja Bar Kaappiin ottamaan rennosti. Ehdittiin varmasti 15-20min istua ja lätistä ties mistä, kun Eetu säntää paikalle, että ”kattokaa, eihän Jerry saanut birdietä neloselta.” Oli kirjannut vahingossa itelleen kakkosen ja sitä kautta tuloskin heitti yhden pykälän. Kauhee selvitys apu-TDn kanssa, jotta rankkuahan tästä seuraa, vaikka ei oliskaan tahallinen. Sanoivat, että odottavat virallisen TDn paikalle. Me lähdettiin kattomaan kärkipoolin heittoja 17-väylälle. Olin siis vaihtanut jo täysin vapaalle.

Penttosen Markku pisti viestiä, jotta meinasinko osallistua sudariin… Ai nytkö se pelataan, noh mepäs tullaan. Otin putterin ja arvoin jotta kohtalo se on hyvä kiekko eli kahdella kiekolla. Pojat siellä jo odotteli. Sain kuulemma avata. Päätin avata aivan täysillä, mutta kohtalon kohtalo on flipata. Onneks jäi sisälle. Jerry avasi 40m oikealle leveäksi. Eetu seiftasi taas. Kaikki pelasivat korin alle. Kakkoselle. Jerryn ilmeestä näki, että ei mennä nyt mukavuusalueella. Avasin taas kohtuu kovaa, mutta jäi 15m vajaaksi. Siis nyt pitää tietää, että olin jo ns lopettanut nämä kisat kerran. Jerry painoi takaouttiin… Auts. Eetu pelasi varmasti seiftin. Juttelin Arton kanssa, että pelaanko fair play hengessä huonosti, mutta ajattelin sitten, että jospa tämä opettaisi jatkossa rauhoittumaan ja ottamaan rennommin. Korin alle ja Par korttiin. Palasimme Eetun kanssa ykköselle kahdestaan. Eetu oli jo kerran minut virallisesti voittanut tässä leikissä niin ei tässä nyt mitään häviä. Mulla oli siis vaan ne kaksi kiekkoa niin eikun lähes pystykiekolla hysseflippiä. Jäi karvan vajaaksi outtiin. Eetu vei voiton. Minä kakkoseksi ja karvaasti pettynyt jäsen J kolmanneksi. Toivottavasti tästä opimme jotakin.

yllas-open-2016-01

Loistavat kisat kaiken kaikkiaan. Edelleen tuo kympin ringin sisällä työskentely erottaa minut niistä todella kovista kierroksista. Lisää treeniä vaan. Tavoite oli pystyä pelaamaan n. 900 tasolla ja ainakin loppukaudesta onnistuin siinä kohtuu hyvin. Nyt alkaa olla tämä vuosi kisojen suhteen kohta taputeltu. Tai noh… Ehkä yhdet vielä…

Teksti: Teemu Pietarinen
Kuvat: Arto Pöppönen



JLK:n pelaajien sijoitukset

MA3 (rating alle 900)

2/20 Teemu Pietarinen (+1)

MPM (Seniorit 40v. tai yli)

10/12 Markku Penttonen (+37)

Julkaistu kohteessa Frisbeegolf, Frisbeegolf kilpailut

Arkisto

Kategoriat

Top