Suomen huippuja haastamassa Oulussa

Ilmoittauduin kisaan mukaan, koska harvoin pääsee heittämään samaan kisaan Suomen huippujen kanssa. Nyt olisi mahdollista nähdä, kuinka monta heittoa tulee takkiin per kierros. Kisaa edeltävällä viikolla makasin pari päivää kuumeessa sängyn pohjalla, mutta perjantaina kuume oli jo laskenut ja elämä alkoi pikku hiljaa voittaa. Saavuttiin Miikan kanssa myöhään perjantaina Ouluun ja käytiin nopeasti kävelemässä rata läpi. Tutun näköisiä väyliä suurin osa, ajatus oli, että parin pintaan jos pelaa, voi olla tyytyväinen.

Lauantain kierros lähti aamutuimaan jotenkin kankeasti liikkeelle. En saanut kroppaa yhtään hereille. Isoimmat kisat missä olen ollut ja mies on kuin ameeba! Pelailin taas aika tunnustellen ja seiftailin pitkillä par3-väylillä puttereilla ja midareilla. Neljä pirkkoa sain kuitenkin, ykkösväylän tupla oli ehkä ainoa selkeä epäonnistuminen. Lopputulos +1 ja rating 951, mikä tuntui ihan hyvälle, vaikka mahdollisuudet oli toki paljon parempaankin. Tauolla Omega-pitserian pitsa nro 27 Izmir, jossa hyvää turkkilaista sucuk-makkaraa. Lätyssä oli valitettavasti inhoamaani ananasta, pitäisi lukea listaa tarkemmin.

Toinen rundi käyntiin Moikun ja Mikaelin kanssa. 400 kilometriä pitää ajaa, että saa taas pelata savolaisten kanssa. Nyt heitto kulki heti kierroksen alusta paremmin. Avaukset olivat pääosin pitkiä ja tarkkoja, putit vähän pehmeitä, mutta jäivät yleensä koriin. Läppä lensi ja aurinko paistoi. Eikä Meri-Toppilassa edes tuullut kovasti. Kierroksella 2 bogia ja 4 pirkkuu. Tulos -2 ja rating 964. Oli mukavaa.

Sunnuntaina golf-lähdöillä ryhmät matkaan ja vettähän alkaa satamaan ihan kunnolla. Ei ole mukavaa. Kuuden väylän jälkeen kaikki pyyhkeet (4 kpl) läpimärkiä, samoin kaikki vaatteet ja paksut nahkarukkaset, on kylmä ja vesi valuu persvakoa pitkin norona. Sateenvarjon kanssa heittäminen käy mielessä. Nenä vuotaa ja kurkkuun koskee.Yksi ryhmän heittäjistä ottaa denffin, joka väylällä odotetaan tuskastuttavan pitkään väylän vapautumista jne. En saa kiekkoja kuivattua lainkaan ja lähes jokainen rystyheitto lipeää kädestä vetovaiheessa. Noin vartin ajan tilanne tuskastuttaa, mutta sitten pitää vaan hyväksyä tosiasiat: nyt kontataan. Ja niin myös teen. Neljä tupla-bogia, yksi tripla ja lukematonta tavallista. Sade taukoaa jossain vaiheessa, mutta se ei oikein auta, kun mistään ei löydy edes neliösenttiä kuivaa kangaspalaa mihin saisi kiekon kuivattua.Tulos +15 ja rating 830.

Mietteet kisan jälkeen ovat kuitenkin melko hyvät. Pelasin kaksi hyvää kierrosta “isojen poikien” seurassa, mutta kolmoskierroksen vesisateeseen en vaan löytänyt keinoja selvitä. Hienoa oli myös Miikan tasainen heittäminen viikonlopun aikana. Sunnuntaina sateessa skippiholari ja lopputuloksissa 14. Suomen parhaiden heittäjien vanavedessä. Toiset eivät sula sateessa.

Ensi viikolla Peurunkaan joukkue SM-kisoihin. Sääennusteen mukaan siellä ei pitäisi sataa.

Mikon kanssa ehdittiin perjantaina käydä kävelemässä väylät läpi illan pimentyessä. Muutamia muutoksia aiemmin pelattuihin väyliin oli tullut ja niitä jouduttiin miettimään vielä kisa-aamunakin. Itsellä pelikirja oli melko selkeä. Upsia, upsia ja muutama rysty. Vasurin rystyssä ei ilman suuria riskejä ollut itselleni juurikaan hyötyä, joten mieluummin pysyin varmemmin väylällä.

Ensimmäiselle kierrokselle arpa oli valinnut samaan ryhmään Pasi Koivun ja Tapani Aulun, joten pääsin läheltä katsomaan heittämistä Suomen huipulta. Kierroksella tuuli ei noussut kovin suureen rooliin, mutta tuulen suunta oli päinvastainen kuin normaalisti. Oma peli oli sellaista par:n pelaamista, ja sellaistahan se pelikirjan mukaan pitikin olla. Birdie-paikkojakin oli, mutta aivan liian varovainen puttaaminen esti suuremmat onnistumiset. Upsit toimivat ihan hyvin ja ongelmia niissä oli lähinnä pituuden säätelyssä silloin, kun kiekkoa piti heittää normaalia korkeammalle. Kierroksella tuli pari bogia, jotka johtuivat pääosin siitä, että lähdin soveltamaan pelikirjaa kesken kierroksen. Kolme birdie tarkoitti sitä, että kierros -1 ja toiselle kierrokselle kolmosryhmään, kun avoimen taso ei kohonnut kärkeä lukuunottamatta kovin korkealle.

Toisella kierroksella sää pysyi ensimmäisen kierroksen tapaan hyvänä, eikä pelättyä sadetta tullut Toppilan ylle. Lähtö oli väylältä kolme. Pelaaminen oli astetta birdiehakuisempaa, mutta myös virheitä tuli jonkin verran. Pahimpana suorituksena oli ysiväylän avaus, jossa kiekko lähti liikaa annukassa (yksi harvoista väylistä, jossa avasin rystyllä) ja osui sisämutkan puihin, kimposi ja hävisi viereiseen mutaojaan -> tuplabogi korttiin. Tuloskorttiin piti kohta kirjata myös bogie, mutta sain sen jälkeen pidettyä pelin kasassa ja otin loppukierrokselle neljä birdietä. Niiden avulla sain nostettua tuloksen -2:een ja pääsin lähtemään viimeiselle kierrokselle aikaisemmilla lähdöillä.

Kolmas kierros oli erittäin kostea ja vettä satoi yli puolet ajasta. Siihen kun lisättiin useita yli kymmenen minuutin odotustaukoja, niin paras heittotuntuma loisti poissaolollaan. Kierros kuitenkin alkoi makeasti, kun kakkosväylällä (81m ylämäkeen) sattui onnekas vahinko. Tarkoitus oli heittää upsi kymmenen metria vajaaksi ja toivoa, että kiekko pyörii korin lähelle. Heitto lähti rennosti ja suunta oli hyvä. Kiekko osui kuitenkin maahan 1-2 metrin päässä korista ja siinä vaiheessa toivon vain, että se pysähtyisi johonkin. Kiekon alastulopaikka oli yllättävän kova ja kiekko pomppasi noin metrin korkeuteen. Sattui niin kivasti, että kiekko lensi korin vasempaan reunaan ja tippui korin pohjalle ilman selvää ketjuosumaa. Hetken aikaa piti miettiä, että mitä tapahtui, mutta ei siitä paljoa uskaltanut iloita, koska kierros oli vasta alussa ja vettä satoi yhä kiihtyvämmällä tahdilla.

Holarin jälkeen peli ei oikein missään vaiheessa lähtenyt kunnolla liikkeelle. Rinteestä tuli puttirolleja ja muuten vain huonoja suorituksia. Niistä ei suoraan edes pysty sadetta syyttämään, koska tekeminen oli edelleen liian varovaista, eikä sellaista ”tahdon onnistua” -fiilistä päässyt syntymään. Kun ilma kirkastui väylän 11 aikana, niin pelaamisestakin tuli astetta helpompaa. Tosin haaveet par tuloksesta murenivat väylän 16 avaukseen, kun kiekko jäi 30cm liian lyhyeksi ja dropparilta lähtenyt lähestyminen lenteli liian pitkäksi. Tuplaa korttiin, mutta onnekseni sain seuraavalta väylältä tsempattua birdien n. ysimetrisellä putilla. Kierros lopulta +2 ja yhteistulos -1, johon pitää olla kaiken tämän jälkeen tyytyväinen. Alustavat kierrosratingit näyttäisivät olevan keskiarvoltaan hitusen yli tämänhetkisen ratingini, joten pientä venymistä taisi tapahtua.

Mukava reissu kaiken kaikkiaan. 800km tuli ajettua, mutta vastapainoksi sai hienoja kisaelämyksiä ja kokemusta.