Tarinalaakso – KevätTour päätökseen hellesäässä

tarinalaakso2016

Kisapäivän aamu ja 32 Joen Liitokiekon jäsentä starttasi matkansa kohti Siilinjärven Tarinalaaksoa. Kisaan oli tehty kaksi lisäväylää, joten pelattiin kaksi 20 väylän kierrosta. Lämpötila oli hellelukemissa ja tuulta oli vain paikoitellen.

Avoimessa sarjassa JLK:n heittäjät olivat ensimmäisen kierroksen jälkeen enimmäkseen haastajan roolissa. Iiro Hämäläinen (-5) oli poikkeus ja hän pääsi toiselle kierrokselle jaetulta kakkossijalta. Mikko Makkonen (-3), Jesse Kempas (-2), Miika Voutilainen (-2) ja Ville Nivalainen (-1) olivat iskuasemissa.

Toisella kierroksella kärjessä tapahtui paljon muutoksia. Vuorelan Veikkojen Jesse Nieminen (-8 &  -4) piti johtoasemansa loppuun asti ja otti selkeän voiton. Seuraavista sijoituksista käytiin sitten tiukkaa kamppailua. Parhaiten JLK:n pelaajista kuumuudesta selvisi Miika Voutilainen (-2 & -6), jonka hyvä toinen kierros riitti lopulta kolmanteen sijaan. Palkinnoille pelasivat myös Mikko Makkonen (viides, -3 & -3), Ville Nivalainen (kahdeksas, -1 & -3) ja Iiro Hämäläinen (yhdeksäs, -5 & +2).

tarinalaakso2016_01

MA3 – sarjassa tilanne näytti hyvältä ensimmäisen kierroksen jälkeen. Teemu Pietarinen (+-0) ja Tero Tumanoff (+3) lähtivät toiselle kierrokselle kärkiryhmässä. Lisäksi Heikki Pippuri (+4) ja Toni Parkkinen (+5) olivat vielä hyvissä asemissa. Toisen kierroksen myötä tuli nousuja ja laskuja. Sipoon Markku Mustonen (-1 & -1) heitti voittoon, mutta sen jälkeen nähtiin kaksi JLK:n pelaajaa, kun Heikki Pippuri (+4 &  -2) nousi hienosti Teemu Pietarisen (0 &  +2) kanssa kakkossijalle. Lauri Nuutinen (+6 & +-0) teki toisella kierroksella hienon nousun ja se palkitiin viidennellä sijalla.  Myös Sami Leppänen (+9 & -1) nousi Tero Tumanofin (+3 & +5) kanssa palkinnoille (jaettu kuudes).

Seniorit-40 sarjassa Olli Arola (+3) oli meikäläisistä ainoana kärkitaistossa. Palkintosijat olivat parin heiton päässä, mutta toisella kierroksella heittäminen ei sujunut samaan tahtiin (+3 & +8) ja kärki karkasi kauas. Voittoon heitti DIF:n Janne Linus (-2 & +1).

tarinalaakso2016_02

Juniorit – 18 sarjassa Julius Paakkinen oli ainut Joen Liitokiekon jäsen ja tasaiset +5 & +4 kierrokset takasivat tällä kertaa kuudennen sijan. Voittoon heitti DIF:n Mikael Räsänen (-12  &  -8), joka heitti ensimmäisellä kierroksella rataennätyksen ja olisi voittanut avoimen sarjankin ylivoimaisesti.

KevätTourin kokonaisvoitto meni Jesse Niemiselle (60 pts.), sillä hän voitti kaikki kolme osakilpailua ylivoimaisesti. Kakkoseksi Miika Voutilainen (56 pts.) ja kolmanneksi DIF:n Joona Hämäläinen (39,5 pts.). Mikko Makkonen jäi niukasti neljänneksi (38 pts.). Jesse Kempas (30,5 pts.) ja Mika Laukkanen (28,5 pts.) olivat sijoilla 7 & 8.

Henkilökohtaiset raportit

Miika Voutilainen

Plussat:

  • Putti toimi osan aikaa hyvin.
  • Rystyheitto alkoi toimimaan paremmin, kun vaihdoin otetta kiekosta.
  • Ei tarvinnut turvautua pelkästään upsiin.
  • Upseja pystyi heittämään osan aikaa normaalisti, vaikka käsi piti teipata kasaan.
  • Toisen kierroksen tason nousu.
  • Lihakset pysyivät lämpinä helteessä.
  • Voitin ”yli 18-vuotiaiden” -sarjan.
  • Ratingkeskiarvo hitusen yli oman tason.

Miinukset:

  • Putissa tuli välillä helppoja virheitä.
  • Muutama tyhmä lähestyminen, jossa lähdin heittämään ilman, että olin päättänyt mitä olin tekemässä.
  • Upsikäsi kipiä. Tehoja ei ollut välillä totutunlaisesti.
  • Rystyheitossa muutamia gripblockeja/aikaisia irrotuksia.
  • #18-väylän tuplabogie.

Kaiken kaikkiaan onnistunut kisa. Lähtökohdat eivät olleet mitenkään erityisen hyvät. Upsikäsi teipattuna tavoitteena oli päästä edes vähän miinukselle. Pelastavaksi asiaksi muodostui kisaa edeltävänä päivänä tehty huomio, että rystyheittäminen helpottuu huomattavasti, kun peukaloa vie enemmän kiekon keskustaa päin. Tämän myötä rystyyn tuli normaalia enemmän luottoa (vaikka kiekot lensivätkin välillä minne sattuu) ja tulihan sieltä muutama birdiekin.

Toisen kierroksen kuumuus taisi ”sulattaa” hieman kärkiheittäjien heittoja, joten pääsin taas varkain nousemaan takaa-ajoasemasta palkintopallille. Pienistä asioista oli kiinni, että sijoitus oli näinkin hyvä. Muutama epäonnistunut avaus tai puuosuma olisi voinut tiputtaa sijoitusta kympin ulkopuolella. Seuraavaksi pitäisi aloittaa valmistautuminen SM-kisoihin. Nähtäväksi jää lähdenkö hakemaan tuntumaa metsäväylistä vielä Kuopion SFL-kisasta.

Mikko Makkonen

Tahmean alkukauden jälkeen pelini on parantunut kisoissa hieman, joten Tarinalaaksoon saattoi lähteä positiivisin mielin. Saavuttiin hyvissä ajoin radalle ja otettiin heti tuntumaa kahteen uuteen väylään. Avausheitot tuntuivat saman tien erittäin hyviltä. Bägiin tuli jäädäkseen Dynamic Discin EMAC Truth, jolla avasin molemmilla kierroksilla seitsemän kertaa. Ensimmäinen kisakierros meni pareja nostellessa; jos pääsin yrittämään birdietä, puttasin huonosti. Bogey-free -3.

Toisella kiessillä sama laulu jatkui, avaukset olivat melko hyviä, mutta puttaaminen jostain syystä vaikeaa. En edes jännittänyt puttaamista, mikä useimmiten on syy huonoihin suorituksiin. Tein toisella kierroksella yhden rohkean runin pitkässä putissa #8-väylällä, mikä johtikin päivän ainoaan bogiin. Sen jälkeen hyviä putteja ei sitten näkynytkään. Neljä pirkkoa ja yksi bogey, tulos -3. Lopputuloksissa viides ja cupissa neljäs sija.

Tarinalaaksossa oli otettu kokeiluun muutamia muutoksia Joukkue SM-kisoja varten. Kolmelle väylälle oli lisätty OB-alueita ja leiskassa oli kaksi lisäväylää. Uudet väylät olivat erittäin hyviä, toki helpottavat rataa hieman, koska molemmista pitäisi pystyä ottamaan birdie. OB-alueista en oikein osaa sanoa mitään, toivathan ne vähän lisämaustetta esimerkiksi väylällä #12, jossa heitot tahtoivat mennä hieman pitkäksi. #17 väylällä avaus piti satuttaa hieman tarkemmin kuin ennen ja #1-väylällä kumpuun heittäneitä rankaistiin todella kovalla kädellä. Väittäisin kuitenkin, että frisbeegolfin pelaajat suhtautuvat OB-keppeihin tunteella. Päivän aikana kuultiin erittäin kärjekkäitä mielipiteitä puolesta ja vastaan, vaikka muutos rataan on loppujen lopuksi melko pieni. Itse ratkaisin OB-alueongelman niin, että yritin heittää kiekon sellaiseen paikkaa, joka ei ole ob:ta.

Ville Nivalainen

Tarinalaakson kertomuksia, osa 3/3

Odotukset Tarinalaakson kisaan on aina positiiviset sillä rata on tuntunut sopivan itselle erinomaisesti paria pitkää väylää lukuunottamatta. Omana vahvuusalueena on ollut jo pidemmän aikaa tekniset suorat heitot väylädraiveireilla ja midareilla pääosin rystyltä, johon Tarinalaakson rata on juuri suunniteltu. Käytännössä kämmeneltä radalla ei tarvitse heittää ja pitkiä siivuja tarvitaan vain kahdella väylällä, joten pitkälti pystyy pelaamaan omalla mukavuusalueellaan koko radan.

Edellisillan jalkapallomatsi venähti jatkoajalle ja unikaan ei tullut ainakaan klo 2:15 mennessä jolloin vilkaisin kelloani viimeisen kerran ennen nukahtamista. Suhteellisen pirteänä aamuun kuitenkin noustiin klo 5:45 ja täräytettiin retkue liikenteeseen Pielisjoen koulun pihalta 6:30. Vähäisen liikenteen takia pilvisäässä oltiin hyvissä ajoin Siilinjärven tuntumassa ja ensimmäistä kertaa eläessäni jonotin huoltoasemalle pääsyä sen avautumisen aikaan. Minuutin odottamisen jälkeen päästiin aamukaffeille sopivin lisukepullin.

Radalle saapumisen jälkeen mentiin testaamaan heti uudet väylät ja katsastamaan OB-alueet. Lisäväylä A todettiin älyttömän vaikeaksi ränniksi josta ei ollut mitään tehtävissä. Väylässä B löydettiin mörrit vasemmalta ja oikealta sekä rollailtiin alamäkiä. Hyvä tästä tulee. Mikään uusista OB-alueista ei vaikuttanut omaan pelikirjaan millään muotoa vaikka väylän 17 OB:lle rykäisinkin yhden epäonnistuneen testiheiton. Omat heitot menisivät normaalilla suorituksella alueesta yli, ja sivuunkaan lipsahtaneet kiekot eivät tulisi OB:lle menemään alueen ollessa niinkin pieni. Väylän 1 OB ehkä hieman ajattelutti, sillä oma heitto ei ole ihan pisin mahdollinen ja pari viime kertaa vastatuuli on flipannut kiekon kummun oikeaan laitaan taimikkoon. Väylän 12 OB taas vahvisti sitä mitä normaalistikin olen ajatellut, eli pitää heittää Splinter vaan kovempaa flattina kun aiemmin on hieman lyhyeksi jääty. Takaisin tullessa testattiin vielä väylä 18, jossa Wraith vasemmalle mörriin ja järjen äänen huutama Manala oikealle monttuun. Jälkimmäinen pelikirjaan.

Ykköskierroksella lähdettiin liikkeelle arkkivihollis-Timon kanssa samasta ryhmästä lisäväylästä B. Kohtuullinen draivi, Supersoft-putti(!) ylämäkeen naksua vaille sisään ja par korttiin avausväylältä ja kohti väylää 18. Pelikirjan sivu sanoi että Manala, pää sanoi että Teebird3 voisi olla tie onneen. Ei ollut kun mörriin. Forerollerin ja parin muun heiton jälkeen tupla korttiin ja paineet pois bogittomasta kierroksesta. Ykkösväylä normaalia par-tekemistä ja seuraavaksi lämmittelynä testatulle A-väylälle. Kuten alustuksessa jo mainitsinkin niin tekninen suora heittäminen on ollut parasta omassa pelissä jonkin aikaa, joten repusta kaivettiin MakkosMikon entinen Huuhan avajaisista itse Meresmaalta saatu G-FD. Tiukka raapaisu riittävän ylös, pieni skippi vielä ylärinteeseen ja puoleentoista metriin CTP-väylässä. Nimi lappuun ja ensimmäinen birdie korttiin. Enää yksi plussa.

Tästä eteenpäin pelattiin 7 peräkkäistä väylää par-lukemaan kunnes väylään 9 avaus hiekkamontun etulaitaan. Tässä väylässähän kori on juuri vastakkaisella puolella pienen hiekkakuopan reunalla jossa korin takana taas tyhjää. Puttimatka noin 15-17 metriä ja pelikirjassa tämä seiftattaisiin, mutta tietänette sen ’tunteen’ kun kannattaa pelata. Etumaasto oli kymmensenttistä tapiksi leikattua leppää muutamissa kohdissa mutta kohtuullisen hyvä laskeutumisalue vasemmalle jalalle sieltä löytyisi. Keskittyminen, puhdas nostoputti hypäten ja turvallisesti laskeutuen kiekon kilahtaessa koppaan. Fiilis kattoon, kierrostulos nollaan!

Kymppiväylä on itselleni yksi kipurajalla olevista pituuksista väylissä ja pelikirja näyttää kolmosta. Edellisen väylän komea putti ja oikealta takaa henkäilevä ilmavirta antoi itsevarmuutta laittaa Tern matkaan pienessä hyzerissä täydellä voimalla. Kiekko kaarsi komeasti ensin flätiksi, käänsi hieman yli ja alkoi tehdä loppukaartoa etuviistoon sen osuessa puuhun ja kimmotessa viiteen metriin korista. Feidilläkin olisi päästy erinomaiselle putille mutta tuosta paikasta ensimmäinen birdieni tähän väylään vaikka hitusen pumppu löikin kovempaa tätä puttia tehdessä. Nyt oltiin jo pakkasella!

Kierroksen lopussa normaalia peliä väylään 16 asti josta perusbirdie ja väylästä 17 perusbogi. Kokonaistulos 63(-1) eli yhden heiton vähemmän mitä tavoitteena oli (korkeintaan par molemmille kierroksille ja rahasija kilpailusta) ja ensimmäisen kierroksen sijoitus 11. Koko kierroksella 4 birdietä, yksi bogi ja yksi tupla. Hyvällä fiiliksellä kortit kisatoimistoon ja Buffaan vetämään perusöverit.

Kakkoskiessille samaan ryhmään itsensä pelasivat hieman alakanttiin Miika, Jesse ja Lauri. Pääsisin ainakin katsomaan hyvää peliä ja saamaan fiilistä onnistuneesta tekemisestä! Aloitus kakkosväylästä, eli pienten happojen kautta liikkeelle. Normaalisti tämäkin väylä on pelikirjan Hempukka-avauksella oleva birdie joka jäi ykköskierroksella ottamatta, mutta toisella kierroksella tilanne korjattiin ja otettiin sekin virhe pois. Kolmosella turhan paljon antsaa, kiekko oikealle puskaan jossa yllättävän hyvä linja ja hitusen ohi laitteesta mutta par kortille. Nelosväylään tapahtui jotain outoa jota en oikein vieläkään ymmärrä. Jesse heitti edeltä flippaamattoman kiekon ja käänsi vasemmalle alarinteeseen, joten pyrin laittamaan hieman enemmän voimaa omaan heittoon. Kiekko ei flipannut yhtään ja painoi myös vasemmalle. Hyvä pelastautuminen viiteen metriin ja ensimmäinen totaalisen epäonnistunut putti semivahvan ketjuosuman kautta pihalle bogiksi.

Hieman turhautuneena vitosväylän penkille odottelemaan edellisten pelaamista ja viimeisenä avaamaan. Wraith hieman väylän vasemmalle puolelle taimikkoon noin viiteentoista metriin. Puttilinjalla hieman sen yläpuolella oksa reilun metrin päässä edessä mutta normaalia matalampi työntöhyppyputti keskelle ketjuja. BAM! Maukasta. Kuutoselle G-FD -avaus viiteen metriin ja birdie tähänkin haastavaan väylään joka on yksi ainoita joka kannattaisi kenties kämmenellä avata jos jaksaisi perille asti sen heittää. Seiskaväylästä ei tälläkään kertaa birdietä, mutta kasilta FLX Buzzz muutamaan metriin ja birdie korttiin. Jyrkkä anhyzer-11 birdieksi maistui hyvältä ja väylään 13 perusbogi joka edelliskierroksella meni vahingossa par:ksi kun avaus epäonnistui lyhemmäksi heitoksi keskelle väylää. Tällä kierroksella normaali pidempi avaus tureikkoon vasemmalle bogin arvoisesti. Väylään 14 birdie Teebird3:lla, perusbogi väylään 17 ja väylään B star frame. Tuloskortti näytti aika hyvältä ennen paria viimeistä väylää. Ykkösellä varovainen avaus vasemmalle tureeseen josta naurettava yritys isona anhyzerina ensimmäisiin puihin josta kiekko taisteli läpi seuraavaan tureeseen. Vasen polvi maassa, käden liikesuunnassa puuta väistäen, taakseveto kättä asetellen ja kiekko noin 50 metriä postiluukun kokoisesta välistä bogille, sentään. A-väylässä kuvaajan naputtaessa kuvasarjaa kiekko neljään metriin tuuletellen. Putti ylämäkeen ja päivän toinen totaalinen huonoiluputti ketjuista pihalle. Toisaalta pari pitkää meni sisään joten aika lailla tasan onnistumiset.

Tuloskorttien laskemisessa oli todettava että peli onnistui tänään hyvin kierrostuloksen ollessa hieno -3 (7 birdie(!) ja 4 bogey) ja kokonaistulos -4. Huhut vielä kertoivat että CTP:ssa ensimmäisellä kierroksella oli nimi jäänyt lappuun viimeiseksi näkyviin eli jotain oli tulossa. Palkintojenjakoa ennen jo tuloksia kytättiin tarkasti ja todettiin että myös toinen tavoite eli rahasija, vaikka miten pieni olikin tuli toteutettua.

Kokonaisuutena kisaan ei voi olla kuin tyytyväinen. Oma tekeminen oli erittäin hyvällä tasolla olevaa järkevää perustekemistä ja heittovalinnat olivat oikeita yhtä väylää lukuunottamatta. Draivit menivät linjaansa sekä putit pääosin laitteeseen sisään ja erillisiä selittelyjä ei tarvittu lopuista pienistä virheistä. Pelikirja on melkoisen selkeä Tarinalaaksoon ja tulosodotukset aina korkealla täällä kisatessa. Viime kesän lopulla radalla saatu neljäs sijoitus, ja nytkin saatu kahdeksas paikka jonka tuloksella kaikki MA3-sarjalaiset jäivät taakse osoittavat että oikeassa lohkossa ollaan ainakin näissä karkeloissa. Tästä on hyvä jäädä seurailemaan keskustelua paikoista joukkuekisaan, joka pelataan samalla areenalla. Kiitokset järjestäjille kisasta, autoseurueelle mukavasta matkanteosta ja samassa ryhmässä heittäneille hyvästä fiiliksestä kierroksilla!

Antti Ylönen

Ja taas mentiin! Eli vuorossa oli Veikkojen KevätTourin viimeinen osakilpailu Tarinalaakson hienolla radalla. Sanottakoon kuitenkin myös, että radan takaysiä (tämän kisan tapauksessa takakymppi parin lisäväylän vuoksi) en itse fanita ihan niin paljoa kuin metsäisempää/teknisempää alkuosuutta…

Tavoitteena kisassa oli pelata molemmat kierrokset ”yksinumeroisille plussille” eli alle +10 per kierros ja toisaalta taas toiveissa oli myöskin ehjempi ja tasaisempi pelaaminen kuin huhtikuisessa kauden avauksessa missä eka kierros meni melko lailla mönkään ja toka sitten yhtä väylää vaille täydellisesti omaan osaamiseen nähden. Seuraavassa on käyty tämänkertainen kilpailu lyhyesti läpi synkkien ja valoisien hetkien kautta.

Synkkyyttä, osa 1/2: Itselle vaikeat väylät #1, #13, #17 ja #18

Näihin väyliin oli pelikirjaan budjetoitu bogi kaikista eli: (4 x +1) x 2 = +8. Vain puolet väylistä meni suunnitelman mukaan, joten lopulta päivän toteumana näistä väylistä oli: 4 x bogi + 3 x tupla + 1 x tripla = +13. Joten takkiin tärähti näissä siis viisi heittoa extraa – Suomen pisin väylä (#17) oli samanlaista tervanjuontia kuin aina ennenkin, joten kaksi seiskaa sitten siitä. Ja toisen kierroksen tripla #18:sta erinnäisten vaiheiden jälkeen kirpaisi hieman, vaikka ko. väylältähän tuplat ja triplat eivät mitään kovin harvinaisia olekaan. Positiivista oli kuitenkin fiksusti pelattu ekan kiessin bogi tuosta ja samoin myös #1:ltä napattiin helpot ja tylsät bogit ”viivoittimella tiiltä korille piirrettyä” reittiä pitkin… Eli avaus keskelle väylää, jatkoheitto keskelle väylää, lähärineppi korin alle ja nosto – sikälihän tuo oli kyllä tehokasta, että näin ”kolmosdivarissa” (MA3) hävittiin tuossa heiton verran vain noin kuudelle pelaajalle per kierros…

Synkkyyttä, osa 2/2: Ekan kiessin väylät #12-#15

Eka kierros alkoi mainiosti (aloitus #4:lta) eli nollassa oltiin kahdeksan pelatun väylän jälkeen, mutta sitten iski hetkeksi joku hetkellinen fyysinen ja/tai henkinen väsymys tai muu outo olotila päälle… Helppoja virheitä sattui monia, joten väyliin #12-#15 kirjattiin bogi, tupla, bogi, bogi eli tuo oli varsin mollivoittoinen jakso muutoin asiallisti menneen kierroksen keskellä. Hankala sanoa, että miksi näin kävi, mutta tämähän toisaalta on osa frisbeegolfin viehätystä…

Valoisaa, osa 1/2: Revanssi!

Siinä missä ekalla kiessillä väylistä #12-#15 kerättiin viisi plussaa, niin toinen kierros alkoi väylältä #12 tahdilla pirkko, nostobogi, par, par… Joten hyvä revanssituli noista väylistä otettua ja #15-väylän avaus taisi olla itselleni paras ikinä… Hienoa oli katsella DX Tiipparin liitoa kohti 150 metrin päässä sijaitsevaa griiniä, putattavaa tais jäädä n. 15 metriä, mutta tällä kertaa lähestyttiin vain korin alle – kelpasi!

Valoisaa, osa 2/2: 32 väylää +5:een

Tavoitteisiin kisassa lopulta päästiin eli kierrostulokset olivat 73 (+9) ja 73 (+9) eli yhteensä 146 (+18) heittoa. Ja tässähän siis +13 kertyi noilta vaikeiksi tiedetyiltä väyliltä, joten loput päivän 32 väylää pelattiin onnistuneesti +5:een omalla peruspelaamisella, etenkin lähestymiset olivat ns. ”millissä”, joten puttaamisesta ei jäänyt juuri muistijälkiä… Ekan kiessin synkän jakson aikana taidettiin pari tuhrata, mutta sitten toisaalta taas päivän aikana pari hyvääkin upposi ja lisäksi ”bonusta” tuli ekalla kierroksella lisäväylältä #A, kun lähäri lipsahti koriin pirkon arvoisesti kompensoiden #B-väylän turhan bogin. Ihan OK kisa oli tämä lopulta kokonaisuutena eli omalla tasolla mentiin, mutta jossi… parannettavaakin toki reilusti jäi.

Kiitokset matka- ja peliseuralle ja samoin Veikoille kokonaisuudessaan hyvin järjestetystä KevätTourista! Tsemppiä myös Joukkue-SM-kisojen järjestelyihin – jännä nähdä, miten Suomen huiput Tarinalaaksossa tuolloin pelaavat ja pystyykö Veikot kirkastamaan hopeansa kotiradallaan kultamitaliksi vai nähdäänkö tällä kertaa kenties myös DIF ja JLK kärkikahinoissa? 🙂

 


JLK – sijoitukset

Avoin

03/36  Miika Voutilainen (-8)
05/36  Mikko Makkonen (-6)
08/36  Ville Nivalainen (-4)
09/36  Iiro Hämäläinen (-3)
13/36  Jesse Kempas (-2)
14/36  Tero Jaatinen (-1)
15/36  Mika Laukkanen (+1)
17/36 Timo Voutilainen (+4)
17/36 Mikko Heikkilä (+4)
17/36 Sammy Pylkki (+4)
32/36 Pekka Saastamoinen (+14)

MA3 (Rating alle 900)

02/23  Heikki Pippuri (+2)
02/23  Teemu Pietarinen (+2)
05/23  Lauri Nuutinen (+6)
06/23  Sami Leppänen (+8)
06/23  Tero Tumanoff (+8)
09/23  Sami Vaakanainen (+10)
09/23  Toni Parkkinen (+10)
13/23  Ville Pietarila (+12)
15/23  Antti Ylönen (+18)
16/23  Vesa Tiitta (+19)
16/23  Lasse Sissonen (+19)
18/23  Janne Heikkinen (+20)
19/23  Hannu Sivonen (+21)
19/23  Marko Vatanen (+21)
19/23  Juho Pakarinen (+21)
19/23  Harri Auvinen (+21)

Juniorit-18

6/11  Julius Paakkinen (+9)

Seniorit-40 

08/14  Olli Arola (+11)
12/14 Juhani Rautiainen (+17)
13/14 Ismo Louhelainen (+25)
14/14 Tomi Varpalahti (+35)

Julkaistu kohteessa Frisbeegolf, Frisbeegolf kilpailut

Arkisto

Kategoriat

Top