Tarinoita laaksosta – Tarinalaakso Open 2015

tarinalaakso-open-2015

Joen Liitokiekko oli vahvasti edustettuna jälleen lähialueen kilpailussa, kun tällä kertaa kisattiin Siilinjärven Tarinalaaksossa Frisbeegolfliiton alaisissa kilpailuissa. Paikalle oli kokoontunut hyvä määrä pelaajia vaikka kesäkausi alkoikin olla jo pitkälti pelattu ja pakkastakin yön aikana oli ollut pari astetta.

Joensuusta seuran heittäjiä suuntasi Siilinjärven radalle 13 kappaletta kolmeen eri sarjaan. Vain naisten sarja oli edustamatta tällä kertaa. Auringon noustessa taivaanrannan takaa enemmän ja vähemmän paksumpiin vaatteisiin pukeutunut kiekkoväki valui vähitellen laakson pohjalle kisatoimiston läheisyyteen ja pyrki pitämään itsensä lämpimänä ennen pelaajakokousta. Jo lämmittelyalueella pelaajilla oli hyvä pöhinä päällä vaikka selkeästi useaa vaivasikin pieni kylmyys ja aikainen herätys. Auringon näkyminen sinitaivaan reunamilta sai kuitenkin hymyjä kasvoille ja sopivaa latausta pelaajille itse kilpailuun.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen avoimessa sarjassa kisan kärkipaikoille itsensä pelasivat Joen Liitokiekon Miika Voutilainen (-3) ja Ville Nivalainen (-2), joita kärkikorttiin seurasivat Iisalmesta kotoisin oleva Ismo Jääskeläinen ja Kajaanilainen Erkki Tervo. Joen Liitokiekon edustusta kympin sakkiin ensimmäisellä kierroksella täydensivät Mikko Makkonen viidennellä sijalla ja Timo Voutilainen kymmenennellä sijalla.

Mastereissa JLK:n kärkimiehenä kahdeksannella paikalla edusti Ismo Louhelainen, joista muutaman heiton päässä paikalle jalkansa aiemmin puusavotassa muodottomaksi telonut Markku Penttonen ja Timo TuovinenJuniorisarjassa Lukas Sallinen täräytti itsensä kakkospaikalle ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Toisen kierroksen viilenevässä ilmassa pilveen vetäytyvän taivaan alla sijoitukset muuttuivat hieman. Avoimessa sarjassa Jesse Niemisen hurjalle kirille ei kukaan mahtanut mitään, mutta Miika Voutilainen varmisti kakkossijansa kokonaistuloksella -7. Ismo Jääskeläisen kiilatessa vielä kolmanneksi, Ville tippui neljänneksi kahden kierroksen yhteenlasketulla tuloksella -3, mutta varmistaen kuitenkin ensimmäisen liiton kilpailun palkintosijansa. Kymmenen parhaan joukossa vielä Mikko Makkonen paransi ensimmäisen kierroksen tulostaan yhdellä heitolla sijoittuen viidenneksi.

Vaikka junioreissa paikallisnuorison Salomo Sirviö pelasi kovan -5 -kierroksen, sai Lukas Sallinen säilytettyä toisen sijansa kilpailussa pelaamalla varman par-kierroksen ja hienon kokonaistuloksen -1. Mastereiden tasaisessa taistossa Joensuulaiset taipuivat savolaisten ylivoiman edessä ja varmistivat sijoitukset 9-11, Ismo Louhelaisen johtaessa joensuulaisjoukkoa kokonaistuloksella +22.


Henkilökohtaiset raportit

Miika Voutilainen

Lauantai-iltana sain aukaistua paikat yllättävän hyvään kuntoon amerikanpoikien mestaruuskisoja katsellessa, joten raajat vetreänä ylös klo 05 ja nokka kohti Siilinjärveä. Luken ja Miskan kanssa ehdittiin ennen kisaa käydä kiertämässä radan takalenkki, joten kylmästä ilmasta huolimatta lihakset olivat valmiina koitokseen. Mitään suuria odotuksia ei kisaan tosin ollut, sillä edellispäivän kenttätreeni osoitti rystyheitossa olevan edelleen pahoja ongelmia.

1.kierros

Kierros alkoi #6 väylän rystyavauksella, jossa kiekko irtosi kädestä liian aikaisin ja lensi kohti risukkoa. Kiekko kimposi onnekseni puista takaisin väylälle (päivään mahtui kieltämättä muutamia onnekkaita puuosumia), josta kuuskytmetrinen lähestyminen seitsemän metrin haaraputille ja par-korttiin. Seuraavan väylän upsiavaus osui puuhun ja kimposi niin pahaan paikkaan, että ainut mahdollisuus oli heittää kiekko takaisin väylälle. Bogia huonompaa siitä ei tosin tullut. Tämän jälkeen sain pelistä vähän paremmin kiinni ja mitään suurempia ongelmia ei ollut ennen #11 väylää. Siinä vasemman käden rystyhysse vaihtui ennen avausta oikean käden rystyannukaksi, mutta tulos oli yhtä huono ja pusikkoon heitetyn avauksen jälkeen lähestyminen pitkäksi ja bogie korttiin.

Tämän jälkeen sain napattua nopeaan tahtiin kolme birdietä, joista väylän #15 onnistuminen oli yksi kauden maukkaimmista. Päätin ensimmäistä kertaa kisakierroksella heittää tähän 153 metriseen alamäkiliidätykseen rystyllä ja kiekoksi valikoitui Prodiscuksen hieman alivakaaksi kulunut Midari. Pienessä hyssessä lähtenyt heitto kääntyi hiljalleen yli ja pikku hiljaa alkoi feidaamaan takaisin kohti koria. Heitossa ei ollut paljoa vauhtia takana, joten kiekon leijumista sai katsella jonkin aikaa. Loppujen lopuksi kiekko päätyi kuuteen metriin, josta putti varmasti koriin.

Loppukierroksella tuli vielä yksi epäonnistunut avaus ja pari maukasta birdietä, joten kierroksen lopputulokseksi kirjattiin -3. Kaiken kaikkiaan kierros meni yläkanttiin, kun ottaa huomioon tämän hetkisen heittotason. Odottelin sen riittävän ehkäpä kakkoskorttiin, mutta tulostaso oli normaalia vaisumpi, joten toiselle kierrokselle pääsin lähtemään koko kisan kärjestä. 21 ukkoa oli vain kuuden heiton sisällä, joten jos peli ei toisella kierroksella kulje, niin sijoitus voi tippua melkoisesti.

2.kierros

Toisen kierroksen teemana oli välttää suuremmat virheet. Tein sen itselleni todella vaikeaksi, sillä useamman kuin kerran löysin itseni avauksen jälkeen puolivälistä väylää, useimmiten puiden tai pensaiden takaa. Lähestymiset toimivat kuitenkin riittävän hyvin ja kun putti oli päivän aikana yllättävän varmaa, niin pystyin pelastamaan huonot avauksest par-tuloksiin. Kierros oli siis yhtä taistelua ja siitä kertoo sekin, että birdie-paikkoja oli yhteensä kuusi kappaletta ja käytin niistä neljä. Kahdessa tilanteessa putti jäi parin sentin päähän onnistumisesta ja sama tilanne taisi olla ensimmäisellä kierroksella. Näin ollen kisan aikana kympin sisältä putit upposivat n. 90% varmuudella.

Kierroksen aikana ei tarvinnut juurikaan miettiä muiden tekemisiä, koska kukaan ei ykkösryhmästä erottunut muista ja pelasimme tasaisesti par:n tuntumassa. Tiedossa oli kyllä, että Niemisen Jesse tulee kovaa takaa ja hän tuntuiki kierroksen aikana olevan hyvässä iskussa. Loppukierros meni turhia riskejä vältellen ja tavoitteena olikin vain saada lopetettua kisa bogittomaan kierrokseen.

Kun sitten viimeinen putti upposi sisään ja bogiton -4 varmistui, niin fiilis oli kerrassaan mainio. Kisa sujui yli odotusten ja alustavat kierrosratingit 968 & 969 vahvistavat tämän. Jesse tuli lopussa odotetusti ohi maagisella -10 tuloksella, joten jossiteltavaa ei jäänyt. Muita kovia nousuja ei tullut, joten kauden kolmas kakkossija oli tosiasia. Kiitos kaikille kanssakilpailijoille hienosta kisasta.

Ohi on

Oma kausi on SFL-kisojen osalta tässä. Tähän kauteen mahtui 15 virallista liiton kisaa, joka on viisi enemmän kuin viime vuonna (Palkinnoille pääsin yhtä vaille kaikissa C-tierin kisoissa, joten tasaisuutta on löytynyt.). Lukumäärään kun lisätään viikkokisat ja muut pienet kisat, niin kilpailuja on tänä vuonna tullut jo nyt yli 50 kpl.  Rating on pysynyt koko kauden 950 tuntumassa, eikä se viimeisten kisojen myötä ole siitä mihinkään muuttumassa.

Muutamassa isommassa kisassa käynti osoitti hyvin sen, että paljon on tapahduttava kehitystä, jotta voisi haastaa suomen kärkeä. Se vaatii treeniä ja treeniä. Talven kehityskohteet ovat tällä hetkellä aika selvät. Rysty on pakko saada kuntoon ja yli 10 metrin putteihin pitää saada tasaisuutta. Nähtäväksi jää miten paljon aikaa treenaamiseen jää tulevina vuosina.

Ville Nivalainen

Tarinalaakso ja kauden päätöskisat

Viikonloppuna kisoja edelsi edellisen päivän halkosavotat mökillä, jossa ropseista tehtiin 3000 litraa pilkettä koneellisesti. Lisukkeena ja verryttelynä viileään säähän edellispäivänä oli tarjolla halonhakkuuta suuremmille koivupölleille ja näistä seurauksena pienet tekemisen tuntumat selkäpuolen lihaksistoon oli taattuja. Taas kerran älyttömän aikainen herätys ja ajelemaan kohti kisapaikkaa, tällä kertaa Iisalmesta kohti Siilinjärveä.

Kisassa ensimmäisen kierroksen ryhmään oli valikoitunut tuttua porukkaa, eli savolaisten trio: Late, Jyri ja Salomo. Lähtöväyläksikin osui haastava 18, väylä joka kuitenkin on heti kisatoimiston läheisyydessä, joten kauas ei tarvinnut matkata. Ennen kierrosta lämmitellessä draivit ja putit eivät antaneet oikein hyvää kuvaa tekemisestä ja ajattelinkin vain nautiskella kierroksesta.

Ennen kisaa tavoitteena oli par-lukemat molemmilta kierroksilta sillä rata on omaan heittotyyliin suhteellisen sopiva paria pidempää revittelyä lukuunottamatta. Jokaisesta väylästä par-lukema on otettavissa, jonkun verran birdieitä radalla on tehtävissä mutta metsäratana pahojakin pomppuja voi joskus tulla. Kuitenkin aiemmat visiitit radalla ovat olleet 0 (tutustumiskierros kesällä) ja -1 (Savo Tourin viimeinen kierros), joten luottoa radalla tekemiseen oli.

Ensimmäinen kierros matkaan siis väylältä 18, jossa pari lämmittelyheittoa varmisti kummallako Star Wraitheista peli avataan. Avaus korin tasalle, lähäri ja nostopar avaukseen. Tälle kesälle pelikirjaan on kirjattu par avausväyliin, melkeinpä riippumatta radasta. Bogilla saa huonon lähdön ja birdieitä tulee jos tulee. Par, ja matka jatkuu. Ykkösväylä draivi, lähäri ja ensimmäinen putti muutamasta metristä keskelle ketjuja antoi osviittaa että puttaaminen toimii kierroksella reilusti paremmin kuin lämmittelyissä.

Kauden loppuaikana usko omaan puttaamiseen on ollut vahvaa ja pitkiä uittamisia on mennyt sisään useammassa kisassa, ja yleensä alle 15 metristä vähintään laitteeseen on osunut kisakierroksilla. Kakkosväylässä ’Hempukka’ liitoon ja nelimetrinen birdie. Pakkaselle kolmen väylän jälkeen, fiilistä ylös ja honorit talteen. Nelosväylässä tuli oikeastaan kisan ainoa väärä valinta heitolle. Draivi kaarsi vähän oikealle mäntyjen suojaan, josta korin alle 15-metrinen olisi pitänyt olla selvää tekemistä takarinteen vuoksi. Ohikiitävä hetki mielessä pyörähti että tämän voisi ajaa sisäänkin puista huolimatta antsanostolla, mutta sain hillittyä tuota liian riskaabelia ajatusta. Jotain rippeitä ajatuksista jäi, ja pudotin turhan lähelle korin tasaa kiekon (enkä vaikka metriä tai kahta omalle puolelle), jossa kiekko kippasi pystyyn ja hoippui kohti alarinnettä pysähtyen kuitenkin kahdeksaan metriin rinteessä. Heitto alle ja bogey korttiin. Onneksi tämä jäi heittovalintana ainoaksi epäonnistumiseksi, loppujen bogien seuratessa toteutusvirheistä.

Erityisesti mieleen jäänyt onnistuminen tuli seiskaväylältä, jossa avasin väylän oikeaan laitaan ja jouduin heittämään oman epämukavuusalueen heittoa kakkosheittona. FD kämmeneltä hieman ylikääntävänä doglegin taakse, josta hieman palautuvana noin kymppiin ja putti keskelle koria. Väylä 8 oli koko päivän osalta erikoista tekemistä. Molemmilla kerroilla FLX Buzzz suorana tasanteelle ennen koria olevaa monttua, mutta molemmilla kerroilla par. Ysiväylässä Gstar Teebird 3 metriin ja birdie. Pakkopirkko väylästä 12 ja tuloskortti näytti jo melkoisen hyvältä tilanteen ollessa -3. Väylä 13 on ollut itselleni todella vaikea joka kerralla pelatessa. Savo Tourilla pelastin bogeyn 20-metrisellä putilla ja taas olin hankaluuksissa molemmilla kierroksilla ottaen bogin kummallakin kertaa.

Väylällä 14 myös hankaluuksia, molemmat kerrat montun pohjalle mutta taistelupar kummallakin kierroksella. Ensimmäisellä kierroksella sopiva väli suoraan korille ja nosto, toisella kämmenantsa puuhun ja kympin putti sisään. Onneksi puttipeli toimi. Väylään 15 harmillinen alarautaosuma kuudesta metristä ja par. Kapea metsäränniväylä 16 Buzzzilla korin taakse puoleentoista metriin, toteamus että Arto vei ctp:n ja nosto. Viimeiselle par 5 -väylälle pientä ontumista ja bogey lappuun ja pystyi onnittelemaan itseään hyvästä peruspelistä jossa suuria pomppuja ei tullut teknisesti juurikaan ja peli rullasi mukavasti hyvässä ryhmässä. Lopputuloksena kierrokselle -2, jolla arvelin pääsevän kympin sakkiin ja ehkä kolmoskorttiin toiselle kierrokselle.

Syönnille ajaessa Muki-Mikko ja Banaaniranne-Timo alkoivat jankkaamaan, että kärkikorttiin osuu kun muut ovat turanneet radalla niin paljon. Arvelin että antaa poikien mussuttaa mutta Buffan antimia jäystäessä tuloksia alkoi tipahdella korteista taulukkoon siihen malliin, että näemmä ensimmäistä kertaa liiton kisoissa kärkikorttiin ajauduttiin. Keli oli kuitenkin ollut loistava ensimmäisellä kierroksella auringon paistaessa, mutta tulostaso jäi yllättävän matalaksi tuttujen kärkinimien kyykätessä. Miika sentään piti kärkeä, mutta vain yhden heiton erolla. Noh, uutta tämäkin kokemus mutta omaa peliä myös toiselle kierrokselle omat taidot tiedostaen. Tavoitteena edelleen samaa tasoa oleva kierrostulos.

Toisen kierroksen alussa ykkösväylälle jossa paikallislehden kuvaaja löysi ryhmämme ja jäi läiskimään kuvia ensimmäisen väylän osalta. Miika avasi hienosti upsilla, omalle vuorolle takki pois (mainospaita esiin), kuvaaja etuoikealle, hitusen turhan kova vauhti, griplock melkein kuvaajan yli distanssirinteen oikealle puolelle taimikkoon. Räpellysheitto, lähäri ja bogi alkuun. Ei näin. Kuvaajalle myös riitti, pyytänee vaarallisen työn lisää ja anonee siirtoa Ruotsiin.

Kakkosväylästä starframe ja edellinen turaus nollalle. Tuosta jatkui sitten pitkä kuiva par-putki väylään 10 asti, jossa pääsin yllättämään itsenikin. Pari kertaa jo aiemmin mollaamani ylikippaileva Tern kädessä huomasin tiipaikalla että vastaista tuntuu olevan vähän turhan paljon, mutta päätin että tällä kiekolla mennään mutta lisätään hyzeriä. Kiekko kaartelikin viiteentoista metriin, jossa 7 metrin päässä puu suoraan edessä korilinjalla. Sen verran kuitenkin tilaa oli, että pääsin osittaiseen haarahyppyputtiasentoon, josta antsaroikotus Splinterilla keskelle häkkiä ja birdie tältä 130-metriseltä väylältä oli maukkautta kertalaakista.

Väylässä 12 avaus kymppiin josta vähän vastaavantyyppinen antsanosto sisään kummulla olevaan koriin. Pakkasella oltiin taas kahden heiton verran, josta jo edellämainittu pitkä par 4-väylä söi heti yhden. Väylään 16 hyvä heitto taas korin etupuolelta kääntäen vasemmalle pariin metriin, vaikka tuuli meinasikin nostaa lisäliidolle ja birdie talteen. Väylä 17 tällä kertaa suuremmitta ongelmitta, mutta viimeinen väylä lyhyeksi ja bogey päätösväylään. Kokonaistulos kierrokselta -1, jossa 4 birdietä ja 3 bogeyta. Kilpailun kokonaistulokseksi -3, jonka arvelin riittävän ehkä 7-8 sakkiin sillä takaa hengitettiin kovaa niskaan.

Jessen olimmekin nähneet edellä paukuttavan birdieitä älyttömiä määriä, joten emme sikäli yllättyneet kuullessamme -10 -tuloksesta ja kärkipaikan nappaamisesta. Mahtava tulos, onnittelut siitä vielä Jesselle! Miika varmisteli kakkossijan hyvällä -4 -kiessillä ja Ismo karkasi yhden heiton edelle yhden heiton takaa-ajoasemasta. Takaaa ei lopulta tullutkaan muita ohi, ja ensimmäinen liiton kilpailuiden alainen rahasija oli toteutunut. Fiilis heittämiseen oli hieno koko kisan ajan sillä ryhmät sattuivat kohdalle kyllä viimeisen päälle taas kerran. Juttu luistaa hyvin siirtymillä ja odotellessa (muut voivat olla jopa sitä mieltä että liikaakin), pelistä nautitaan ja sääkin suosii hienoissa puitteissa. Kokonaisuutena kisat siis onnistuivat hyvin ja oma peli tuntui tasokkaalta peruspelaamiselta. Muutamia hyviä pitkiä ja tärkeitä putteja sain sisään ja varsinaisia tupeltamisia puttaamisessa ei tullut kuin yksi. Aina voi jossitella rautaosumilla mutta ne kuuluvat lajiin ja kaikki pitkät liidätykset eivät voi mennä sisään, ja näitä toki osui kierroksille useampia.

Koko päivän tekeminen ruokki luottamusta omaan tekemiseen hyvin ja varsinkin puttipeliin on saanut varmuutta loppukesästä. Viikonloppuna myös draivit menivät 90-prosenttisesti suunniteltuja reittejä, ja loputkin siedettävästi eli ei voi olla kuin tyytyväinen. Rystyheiton toimiessa viikonlopun aikana hyvin heitin erittäin vähän muuta kämmenheittoa kuin lähäriä Splinter-antsalla. Draiveriheittoja kämmeneltä ei tule mieleen muita kuin aiemmin mainittu ylikippaava heitto, sekä väylällä 13 pusikosta huonosti heitetty pelastus. Avauksinahan rata ei pakota oikeakätistä pelaajaa avaamaan yhtään väylää kämmenellä, joten valinta toimi tällä kertaa hyvin ja omalla mukavuusalueella pysyttiin lähes koko ajan.

Näillä näkymin Tarinalaakson kisat ovat päätös tämän kauden liiton kilpailuille omalta osaltani, joten harjoituskauteen on hyvä maku lähteä tekemään eri osa-alueita vielä toimivimmaksi. Kiitokset jälleen kisafiiliksen nostattamisesta ja tsemppaamisesta koko JLK:n seurueelle, sekä järjestäjille hienosti sujuneesta organisoinnista kisapäivänä!

Mikko Makkonen

Kävelen metsässä. Tiheässä metsässä. Joku sanoo: ”En ole nähnyt että kukaan olisi ollut tuolla.” Kiekko löytyy väylän #6 oikeasta reunasta. Se on perttelissä. Heittoasento. Ranteenpaksuinen pihlaja hankaa takaraivoa. Upsi etenee noin 15 metriä. Sekin on pieni voitto. Lähäri onnekkaasti 12 metriin. Putti ohi ja tupla korttiin.

Siinäpä se pähkinänkuoressa Tarinalaakso Open olikin. Isoja virheitä tuli liikaa. Hyvää kisassa oli se, että sain yhteensä 11 birdietä, huonoa olivat avaukset ja puttaaminen. Joko johtui pakkasesta pään sisällä tai sitten pakkasesta ulkoilmassa, mutta puttikäsi oli sekä lämmittelyssä, että kierroksella kuin rautakanki. Avauksissa tuli myös muutamia karmaisevia virheitä, joista otin sitten bogeja väylillä, joista olisi pitänyt ottaa pirkkoja.

No, positiivisena voi pitää sitä, että vaikka peli ei ihan ollutkaan jiirissä, tulos on kuitenkin ihan omaa rating-tasoa(molemmat kierrokset 939). Kisakausi olisi siis nyt paketissa. Laskeskelin alkuvuodesta, että 20 pisteen ratingin kohotus voisi olla saavutettavissa ja sehän onnistuikin. Pelillisesti kisakauden paras jakso sattui heinäkuulle, jolloin tuli ensimmäinen pdga-voitto Kuopion am2-kisasta ja useita top-5 sijoituksia. Paras suoritus pelillisesti oli kuitenkin kakkossija kotikisassa Pohjois-Karjalan avoimissa.

Timo Voutilainen

Aamusta matkaan kohti Siilinjärveä. Auto parkkiin ja lämmittelemään. Oltiin toinen autokunta paikalla, kohta tuli kolmas, kaikki Joensuulaisia. Aamu oli aikasta viileä, vaatetta sai olla että selvitti pahimman kylmyyden.

Pelaajakokous, lähtö väylältä 17. Heti pääsi vippaamaan kovaa, viisi helpohkoa heittoa ja väylä oli selvitetty. Ensimmäistä pirkkoa sai odotella väylälle 5, kämmenellä hysseflippii metsän läpi milliin, kelpaa. Seuraava tuli tuplamando väylälle 8, Dessulla kämmen suorana väylään ja 5m putti sisään, maistui sekin. Kierroksella pääsi hyvien avausten siivittämänä puttaamaan pirkkoa useita kertoja n. 6-12 metristä, kolme niistä saatiin. Yksi puttiralli tuli väylälle 15, avaus aukealle, hyppyputti 7m josta alarautaan. Kolme pirkkuu ja neljä bogia kierroksen saldona, tulos +1.

Tauolla ruokaa ja hyvää läppää, rennoin mielin kohti seuraavaa koettelemusta. Kolmos väylältä liikkeelle, heti pääs puttaamaan kympistä pirkkoa, vapiseva haavanlehti metrin ohi korin. Siitäpä se sitten läks. Ensimmäiseen kierrokseen nähden avaukset oli hieman huonompia. Puttiin ei löytynyt rentoutta. Kolme birdietä ja kuus bogia, +3. Yhteistulos +4 joka on sama kuin kesäkuun avajaiskisoissa, silloin oli vain kierros tulokset -2 ja +6. On tämä ihmeellinen laji. Nivalais Villekin otti niin ison niskalenkin että oikein hirvittää, ukko on kunnossa. Täytyy siis keskittyä talvella sipuli putin hiomiseen ja draivin kehittämiseen. Ei sitä muuten kiinni saa perskeles. Kiitoksia järjestävälle seuralle hyvistä kisoista kesän aikana.

Juho Pakarinen

Mentiin Juuson kanssa Siilijärvelle jo lauantaina ja osallistuttiin parikisaan joka järjästettiin Tarinalaaksossa. Kierros meni ihan hyvin ja siinä samalla tuli ratakin tutuksi. Illalla käytiin viellä Kunnonpaikassa heittämässä ledikisat, mutta siitä nyt ei oikeen tullu mitään kun pilkkopimeässä piti itselleni täysin uutta rataa koittaa läpi pelata.

Sunnuntaiaamun yksilökisan ensimmäinen kierros meni aika plörinäksi ku vasta kolmas väylä oli menossa ja triplabogey korttiin. Siinä sitten melko turhautuneena heitettiin vuorotellen paria ja vuorotellen bogeja tai tupla bogeja. Vasta kierroksen loppupuolella heittäminen alko tuntua mukavalta, mutta sittenhän se oli jo vähän liian myöhäistä. Ensimmäisen kierroksen tulokseksi siis + 10, ei hyvä.

Toinen kierros alkoi samalta väylältä missä edelliskierroksella tuli se tripla, mutta tällä kertaa pelasin väylän paariin ja peli alkoi kulkea mukavasti. Kierros oli aika perussuorittamista ja puttikin näytti jopa aika ajoin kulkevan. 2. kierroksen tulos +2, eli parannusta 8 heittoa. Pari kappaletta ”helppoja birdejä” jäi upottamatta millä ois tuloksen saanu siihen paariin mitä sieltä lähettiin hakemaan. Olen kuitenkin tyytyväinen toisen kierroksen pelaamiseen. Ja tähän loppuun vielä, että mukavat kisat oli vaikka välillä meinas vähän kylmä tulla, mutta mukava peliseura kompensoi tilanteen.

Antti Ylönen

Kello 04:15 herätys (kerkisi katsoa jälkikäteen USDGC:n ratkaisuhetket) ja sitten Ismon ja Jannen kanssa kohti Tarinalaakso Openia. Ja kyllähän tästäkin reissusta jäi taas tarinoita ihmeteltäviksi, sillä kisan kaksi kierrosta olivat kuin yö ja päivä – sen kun vielä tietäisikin, että miksi näin oli…

1. kierros: ”YÖ” = tulos 74 (+16) = alustava rating 784 (toiseksi huonoin kauden 2015 reitatuista)

Kierroksen murheellinen saldo oli neljä (!) tuplabogia ja kahdeksan bogia eli tämä tuli pelattua omaan amatööritasoonkin nähden täysin penkin alle. Karkeita virheitä tapahtui jokaisella osa-alueella:

  • Puttaaminen: Aloitusväylältä #11 heti tupla kun parputti heitettiin neljästä metristä ketjuja hipoen ohi alas rinteeseen ja sama toistui väylällä #16 kun noin neljän metrin pirkkoputti heitettiin kokonaan ohi hökötyksen pitkälle korin taakse rinteeseen… Lisäksi vielä väylällä #8 räpellettiin samanmoinen parputti ohitse… Tästä tappiota yhteensä viisi heittoa.
  • Lähestymiset: Tämä on yleensä omia vahvuusalueita, mutta nyt tuli ainakin pari helppoa virhettä tehdyksi… Tästä tappiota pari heittoa.
  • Avaukset: Väylän #13 avaus meni metsään oikealle, josta oli pakko putata väylälle. Tupla pelastettiin, mutta miksi ihmeessä sitä heittää metsään, jos tilaa on väylällä vaikka millä mitalla, eikä edes yritetty mitään pituusenkkaa, vaan vain väyläosumaa… Myös väylällä #18 tuli töpeksittyä, kun piti vain nepata avaus forella väylälle ja selkeälle jatkopaikalle, mutta jostain syystä heitettiin metsään tämäkin eli tupla tästäkin. Ja kai niitä muitakin heikkoja avauksia oli, mutta nämä olivat ne karkeimmat ja turhimmat – tappioksi laskettakoon avauksista kaksi heittoa.

Kaiken kaikkiaan tuli siis ensimmäisellä kierroksella hävittyä noin yhdeksän heittoa aivan perusasioissa. Positiivista toisaalta oli se, että pelaaminen tuntui paranevan (edes hieman) kierroksen loppua kohden ja että fiilis oli kuitenkin positiivisen puolella: ”Hyvää ulkoiluahan tämä!” 🙂

2. kierros: ”PÄIVÄ” = tulos 64 (+6) = alustava rating 870 (kolmanneksi paras kauden 2015 reitatuista)

Tauolla leipää ja banaania naamaan ja veryttelyksi muutamat heitot (eivät olleet kauniita ja selkää jomotti yhä) ja putteja myös (metrin välein neljä puttia kolmesta kasiin metriin jokainen kiekko yksittäin maasta poimien ja kaikki 24 säkkiin eli puttaaminenhan on helppoa).

Toinen kierros lähti jähmeästi liikkeelle väylältä #10 (ihan jees avaus, mutta huono lähäri ja kympin haaraputti alarautaan = bogi) ja vielä väylä #11 oli myös jäykkää (avaus puuosumasta ”puolimörriin”, himpun vajaa lähäri ja hankalaa ylämäkiputtia = bogi), mutta tämän jälkeen rentous löytyi mieleen ja jäseniin ja kierros meni loppuun seuraavasti:

  • Väylällä #12 oltiin n. kasin putilla, mutta siellä metsän puolella (eka kierros kummitteli vielä mielessä), joten seiftattiin fiksusti vain par pois.
  • Väylällä #13 (205 metriä, par 4) siisti avaus ja kaksi kohtuullista väyläheittoa eli paria päästiin puttaamaan ysistä ylämäkeen – ei mennyt, mutta itsellenihän väylä onkin par 5 eli hyvin pelattu!
  • Väylän #14 avaus korin tasalle, mutta puun taakse – tästä kuitenkin haaraputti noin seiskasta sisään – päivän eka pirkko!
  • Väylä #15 kerrankin (jo kolmas kierros Tarinalaaksossa) alas tasaiselle ja helppo par.
  • Väylä #16 Spikellä neljään metriin ja helppo pirkko – ryhmässä muisteltiin avausten jälkeen edellisen kierroksen tapahtumia tällä väylällä, johon itse piti todeta, että: ”En kerro vielä mitä tapahtui…” 🙂
  • Väylä #17 (se Suomen pisin) uhosin heittäväni nelosheiton griinille – ei ollut kyllä lähelläkään, mutta helppo lähäri ja nostobogi.
  • Väylä #18 – foreneppi väylälle ja rystyllä korin alle (siis siihen tasaiselle) – tässä kierroksen ainut heikko putti, mutta bogi maistui kyllä aiempien kierrosten rumien lukujen (tupla ja tripla) jälkeen.
  • Väylät #1-#9 eli etuysi pelailtiin kolmella ”perusbogilaisella”, joista yksi ”puolipakollinen” väylältä #1 ja pari himpun turhempaa kolmoselta ja kutoselta,  mutta toisaalta taas tällä pätkälläkään en ollut juurikaan missään ongelmissa ja pelaaminen tuntui helpolta ja mukavalta. Mm. seiskan avaus oli sweetissä eli pirkkomahiksetkin oli ennen toista (huonoa) heittoa – par kuitenkin OK tästä. Ja kasilla mentiin toistamiseen Spikellä lähes perille (ts. n. 30 metriä vajaaksi) asti ja tällä kertaa ei käytännön nostossa hölmöilty. Ysillä kävi sitten vielä tuuriakin, kun avaus kiersi metsän puolelta monttuun, joten siitä neppi alle ja pariin oli hyvä lopettaa liiton kilpailut kauden 2015 osalta. Kierroksen saldona nytkin kahdeksan bogia, mutta myös kaksi pirkkoa ja nolla (!) tuplaa.

Jälkipelit

Hankala on keksiä yhden nukutun yön jälkeenkään mitään selityksiä sille, miksi ”joskus onnistuu kaikki ja toisinaan ei mikään” ja ehkä se onkin juuri yksi olennainen osa frisbeegolfin (ja urheilun yleensäkin) viehätystä. Ja tuskin mitään yksittäistä ihmeselitystä ala- ja yläkanttiin pelaamisille omaan perustasoon nähden edes onkaan, vaan asiat ovat monen eri tekijöiden summia ja ne tapahtuvat myös suurelta osin alitajuisesti:

  • Jos eka kiessi alkaa klo 9:00, niin onko tällöin vielä kunnolla hereilläkään, pitäisikö pelata aina ainakin puoli kierrosta lämmittelyksi? Eli eikö ”heräämiseen” riitä lämmittelyheitot ja -putit?
  • Mikä on sen vaikutus että ekalla kiessillä ilman lämpötila oli 0 ja toisella +4?
  • Mikä on sen vaikutus, että kun ekalla kiessillä selkää kuulosteli ja varmaankin alitajuisesti varoi ja toisella kierroksella ei muista ajatelleensa selkää kertaakaan? Eli seuranmestaruuskisoissa viikko sitten selkä meni niin juntturiin, että vielä keskiviikkoiltana harkitsin vakavasti koko kisan perumista…

Noh, oli niin tai näin, niin amatööritason pelaajille suoritustason vaihtelu kierrosten ja kilpailuiden välillä lienee enempi sääntö kuin poikkeus, mutta onneksi tähän voinee myös itse vaikuttaa – eli tekniikkaa ja kuntoa on nyt hyvä treenata seuraavan noin kuuden kuukauden off-seasonin aikana.

Lopuksi vielä kiitokset Vuorelan Veikoille kaikista hyvin järjestetyistä kisoista koko kauden 2015 aikana sekä myös Tarinalaakso Openin peliseuralle – etenkin toinen kierros Juhon ja Iitun kanssa oli rentoa meininkiä! Onnittelut myös kilpailussa menestyneille!

Lukas Sallinen

Viikonlopun aikana tavoitteeni oli saada kaksi yli 900 reitattua kierrosta ja hyvä sijoitus junnuissa. Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Siilinjärveä. Olo oli ihan jees kun edellisenä päivänä tuli heitettyä muutamat hyvät kerrokset utrassa.

1. Kierros. Eka väylällä (13) sain heitettyä pelikirjan mukaisen paarin, johon olin hyvin tyytyväinen. Sen jälkeen lähtikin bogey-juna puksuttamaan. Tsukutsukutsuku. Neljä helppoa väylää taistelin saadakseni bogeyn. 1. Väylällä varma nosto paari kerrankin tuntui hyvälle ja aloitin mielensisällä pelin alusta. 2. Väylällä avaus alarautaan ja onneksi jäi metriin. Eka pirkko, wuhuu!!

Loppukierroksella otin muutaman bogeyn mutta paikkailin ne hyvillä pirkoilla. Ensimmäisen kierroksen tulos 59 (+1) olin tyytyväinen kierrokseen. En niinkään niihin bogeihin, vaan siihen miten pystyin aloittamaan alusta ja paikkaamaan virheet. Ja eikun buffaan täyttämään tyhjää mahaa..

2.kierros. Vähän jännitti lähtee kahden huippujunnun kanssa kärkikorttiin. Olin siis jaetulla 2.sijalla , odotin jo sulavani viiden väylän jälkeen.. Aloitettiin kierros samalta väylältä kun ensimmäinenkin. Pelasin puskasta puskaan, mutta silti pääsin puttaamaan paaria noin 15 metristä. Päätin pistää sit sisään ja sinnehän se meni. Hyvä meininki aloittaa kierros ja hyvinhän se menikin. Sit oli väylällä 16 ensimmäinen pakko putti. 10m pirkkoputti. Ja sekin varmasti sisään. Korvasin sen pirkon kyllä 17.väylän tuplabogeylla. Loppukierros tasaista paaria ja pirkkoa. Parit bogeyt kyllä myös tuli otettua.

2. Junnu pooli oli tulossa takana ja kuulin kun Salomo oli pelaamassa -5. Oltiin siis tasoissa toisiks viimeisellä väylällä. Kun oltiin +2 kokonaistuloksessa. No tiesin että pitää ottaa pirkko viimiselle väylälle (12). Avasin johonki 9m tasaiselle. Oli kyllä jännäkakka housuissa. Kunnon keskittymiset. Kovaa ja keskelle koria ja kakkonen korttiin. Tosi hyvä mieli jäi siitä putista.

Toisen kierroksen tulos 58 (0). Kokonaiskisan tulos +1 ja 2. sija yhden heiton erolla kolmanteen. Molempien kierrosten raitingit 929 eli meni aika nappiin tämä reissu. Hyvillä mielin vielä Mikkelin hyväntekeväisyyskisoihin ja sit ois kausi tässä.

Timo Tuovinen

Viikonloppuun lähdettiin hakemaan kahta yli 800 rating kierrosta. Rata ei ollut tuttu, kerkesin sen kuitenkin maanantaina kertaalleen kiertämään, mutta silloin vielä selkä vähän vihotteli ja kierros oli +21. Ei pääsyt oikein kokeilemaan siinä kunnossa mitä kiekkoja pelikirjaan ottas.

No perjantainen Utra kummiskin antoi uskoa +5 = tän vuoden 4 paras, että kyllä selkä kestää. Näistä asetelmista Tarinassa n. +10 kierrokset olisi ollut ihan pelattavissa. Tarina alkoi 8 väylältä. Siinä puusta vähän mandon jälkeen rajusti vasempaan, lähäri auttamattomasti lyhyeksi ja korttiin +1. No 3 väylää alkuun bogeja.

Avaukset ja lähestymiset ei oikein sattunut, ja etäisyydet oli hakusissa, pitkää ja lyhyttä. Jotenkin voiman arviointi sekaisin, kiekot kippaili ja feidaili miten sattuu. No 12 väylällä ei ollut sit holarikaan kaukana, mut skippi viskas kummusta aika etäs, päätin kuiteskin hakea varman bar ja safetin, siihen mennessä ei oikein puttia ollut päässyt testaamaankaan. No 13 väylä ja draivia kokeilemaan, kai siinä jotenkin askeleet jäi jälkeen ja kiekko taivaalle ja feidi pöpelikköön, sieltä hädintuskin putterilla bäylälle, kippi toisellepuolelle ja sieltä forella entistä syvemmälle metikköön, sit matalaa, ja viimein korille josta kiekko korinpohjaltakin vielä pihalle ja korttin 9. Kuusi väylää ja tilanne +8.

Oli laitettava toinen vaihde silmään ja unohdettava sefet. Seuraavalla dessu kippas vähän liika ja lähärikin niin ja näin, mut pitkä putti sisään. 15 Avaus varovaine ja jäi aika lyhyeksi mut hyvälle paikalle, kohtalaine lähestyminen ja hyvä putti. hmm Olisikohan pitänyt 12 myös yrittää jo aikaisemmin pitkää puttia. Sit väylä 16. Ekaan puuhun ja syvälle pöpelikköön +3 kortiin lisää. Pitkään väylään avaus oli oikein hyvä, mut 2. heiton liukastuin vähän ja se suuntautu 30m päähän maahan. Sit edettiin vähän hitaammalla kiekolla paikoiltaan ihan hyvin, kunnes taasen kippi oikealle ja metikköön josta upsilla takaisin väylään, siitä lähäri korille nokkapystyssä ja feidi ihan turhan kauas, korttiin 8. 18 väylä sit menikin kuten oli lämmitellessä katottukin par.

Sit loppu kierros oli hyvin varovaista avaamista ja eteneminen heikkoa, etäisyydet hykassa, lyhyttä ja pitkää lähestymistä. Koko kierros +19. Ei mitä tultiin hakemaan. Ainut että putti kummiskin kulki, nekin vähät bar väylät ois jääneet jos ei putti ois uponnut noin 10m.

2. kierrokseen muutin sen verran pelikirjaa että heitin enemmän forella, kun se tuntui varmemmalta. Toinen kierros lähtikin väylältä 16, jossa alta oli +3 metsäseikkailu, siin avaus vähän kipillä puihin, mut väylään lähestyminen pitkäksi ja putti alarautaan, bogi. 17 väylä, kaksi ekaa surkean lyhyttä, mut sit kutakuinkin ok loppuun +2- 18 lähäri huono ja siitä arvoin pitäskö heitää safe vai yrittää, arvasin kyl et rollerihan siitä, ja niinhän tuli +2 Ei oikein tuntunut lähtevän. Ykkösen avaus lipsahti oikealle siihen penkkaan, joutu aika vaikeasta asennosta heittä, mut suhkoht hyvä siitä, kuiteskin lähes 20m ei putti onnistunut, niin +1.

Kakkosen avaus surkea, lähestyminen myös, mut putti oppos noin 10m. Sit mentiinkin ihan peruspelillä aina 8 väylälle, ei oikein mitään erikoita. Tasasia heittoja ihan omalla tasolla. 8 Väylän avaus midarilla noin 20 meteriin, siitä putti koriin ja päivän ainokaine pirkko. 11 väylään päivän huonoin putti ja bogi korttiin. 13 väylä piti ottaa varman päälle ja varmoilla heitoilla +1. 14 väylään kai vähän jo väsymystä ja avaus vasempaan aika pahasti ja +1. Siinäpä se sit toinen kierros + 10, ihan sitä mitä oletinkin pystyväni heittämään.

Olin kierrokseen tyytyväinen. Kivaa oli ja rata oli mieluisa. Harmi vaan ettei 1. kierros menny kuin odotin, kyllä 0lisin ollut kokonaistulokseen +20 ihan tyytyväinen, mut kun se melkein tuli 1. kierroksella.

Markku Penttonen

Lyhykäisyydessään lähtö asetelmat ei ollu ihan kohillaan ja tuloksissahan se näkyi. Saakelin koivu minkä teki perjantaina. Yleensä en selittele kiekon huonoutta, säätä, tuulta tai jotain muuta, mutta nyt meni tulos tukijalan piikkiin. Kuva kertokoon. Rakkaudesta lajiin!

markun-jalka

 


tarinalaakso-open-2015-avoin
tarinalaakso-open-2015-juniorit

JLK – sijoitukset

Avoin

2/34   Miika Voutilainen (-7)
4/34   Ville Nivalainen (-3)
5/34   Mikko Makkonen (-1)
13/34 Timo Voutilainen (+4)
21/34 Juuso Nenonen (+8)
23/34 Juho Pakarinen (+12)
27/34 Janne Heikkinen (+17)
32/34 Antti Ylönen (+22)

Juniorit-19

2/9  Lukas Sallinen (+1)
9/9  Miska Luoma (+47)

Seniorit-40 

9/11   Ismo Louhelainen (+22)
10/11 Timo Tuovinen (+29)
11/11  Markku Penttonen (+33)