Toista kertaa Vuoksen yli
Sunnuntaina 29.4. heitettiin Imatralla paikallinen Koski Open 2018 -kisa. Avoimessa sarjassa JLK:sta oli mukana Tero Tumanoff. Ohessa Teron mietteitä kisasta ja Vuoksen Disc Golf ry:n tekemät videot tämän ja edellisvuoden heittelyistä. Tulokset löytyvät täältä »
Nyt 2-vuotiseksi perinteeksi muodostunut koskiuoman ylitys on kauden avaus ja jälleen kiva reissu. Ei tarvitse miettiä rating-pisteitä, eikä välittää ohi menneistä puteista. Joensuussa on vielä lunta ja kuten vuotta aikaisemmin, Imatralta pitää oikeasti hakea paikkoja, jos sitä haluaa löytää. Vettähän toki on, mutta vesi on tässä kisassa kaupunkipurossa, ja suihkulähteessä, sekä siten luonnollisesti OB. Voi pojat, jotta on talven jälkeen kiva pelata lenkkarit jalassa. Viime vuotisen reissun perusteella oli laadittu jo pelikirjan tapaista, joten ei ihan sokkona tarvinnu sentään heittää.
Ratahan on helppo, ongelmana on ettei sitä varsinaisesti (ainakaan koreihin) pääse harjoittelemaan ennen kisaa, korit tuodaan maastoon kisapäivän aamuna. Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että kisa pelataan kaupungin keskustassa ja ei ne irtokorit siinä säily ilman vahtimista. Kisan rataopas julkaistiin kyllä jo melkein viikkoa aiemmin. Olin serkun luona Imatralla yötä ja lauantaina käytiin Joutsenon Ravikankaan radalla heittämässä lämmittelyiksi parikisat. Puttihan ei kummallakaan osunut siellä ja joensuulaiset tietää miten vaikeeta on heittää vaikka 100m alamäkeen… En tiiä missä edes harjoittelisi näitä. No, käytiin illemmalla katsomassa niitä uusia väyliä, mitä Koski Open 2017 kisassa ei oltu pelattu. Hienoja olivat ja treeniheitot kyllä kannatti, sillä tuloskortissa juuri nämä harjoitellut väylät meni keskimäärin alle par. Sain näistä -3 kahteen kierrokseen, treeni kannattaa..
Kisapäivän aamuna puuroa naamaan, eikä sitten alle mitään testiheittoja, pelaajakokous viivästyi ja ei ollut trenikoria tarjolla, ooteltiin hieman >>>ja sitten menoksi, etäisesti tuttu junnu, jota P-K avoimet 2017 olin kyyditellyt oli ryhmässä. Muut tais olla ihan tuntemattomia. Tai ehkä vuosi sitten täällä nähtyjä, kuka muistaa. Kaikki ketkä pelaa frisbeegolfia, on mun kavereita!
Aamusta oli vielä hieman kylmää. Eka kiessi lähti väylältä #3, jyrkkä oikea ja kierroksen varmaan ainut mando. Otin liian vakaan lätyn ja löysin sen ainoan ison puskan. Haara-anstaputti polvelta juuri kiekon kokoiseen aukkoon puskan läpi, ei tuu birdie, vaikka kolmesti yrittäisin – vähän silti kokeilin.
Sitten pelattiin jo niitä valmiiksi harjoiteltuja väyliä, aamuväsy oli vielä hieman päällä mutta nää meni hyvin, kaikki 3 harjoiteltua birdie-putille ja sain birdien pari ekaa ja iskin ekassa sisään semmosen “death-putt” -henkisen jostain 7 metristä. Jäi siitä hyvä fiilis. Kolmannessa oli puska hieman haittana, kun en oo harjoitellut 10m hyzerputtia, joka lähtee otsasta, tän #7 (Yli 120m) väylän draiviin ei oo toki mitään korjattavaa. Sama ens kerralla, että menee pitemmälle… >>Toisella kierroksella sain tän birdie, vaikka pitikin etsiä just sen 2,99 minuuttia ennen kuin (tuo sama ykköskierroksellakin heitetty Pro Dessu) löytyi n. 4 m korista.
Radan vaikeimmat väylät oli 8 ja 9, en tiedä mitä tilastot sanoo, mutta jos näitä selviää molemmista par, veikkaisin että voittaa koko fieldin helposti heitolla. Molemmilla kierroksilla otin toisesta bogin, mutta se on ihan ok. Molemmat bogitettiin, eri kierroksilla ja eri syistä. Toisen kierroksen putti oli jo lopun alkua, toverit ottaa #9:llä birdien, ite ei saa 5m puttia sisään. Oli kyllä erittäin hankala asento penkin alta, mutta täysin oma vika, kun heitin niin luokattoman huonon lähärin parhaasta avauksesta mitä tähän väylään oon ikinä. No, näitä sattuu.
#10 ylittää kosken. Ekalla kiessillä vetäsin korin suuntaisesti DX Eaglen 20m pitkäksi osuen opastetauluun, ois helposti mennyt kiekko vielä lentäen pitemmälle. On putteriväylä tämä, sen kun vaan jotenkin saisi mieleensä tuossa tiillä.
Toisella kierroksella aattelin heittää suoraan koria päin (uhrata Atomin), tuulissa hieman kippas yli liiteli väärästä välistä 15m pitkäksi ja en sitäkään saanut sitten hävitettyä. Laitoin kyllä kuulakärkikynällä tiedot, (Nimi, seura, puh. nro) ennen heittoa.
Pahat menot alkoi mulla väylältä 13. Edellisen väylän tyhmän bogin – ensimmäiseen oksaan osuneella hyppyputilla, ja siitä seuranneesta mielen alennustilasta johtunut kokonaisvaltainen kaiken kattava väsymys valtasi kehon. Toisella kierroksella myös oli enempi vastatuulta. Tähän asti kisa meni ihan joo hyvin, nyt piti taistella. Ooteltiin 10 min heittovuoroa ja vastatuuli yllätti, tyyliin (+2), (+1). No, en enää menny näissä väylissä pelikirjan mukaan, että jos tästä kisasta ratingia laskettais, niin oisin enempi pelannut varman päälle.
Järkyttävän kova väsyminen helpolla radalla. Tietääpä ainakin, ettei ole vielä 2 kierroksen kunnossa kesän kisoja ajatellen. Kärjen tahdissa pysyin jotain 30 väylää ennen romahdusta.
Kävin kierrosten välissä nauttimassa paikallisessa Rossossa kevyen aterian, salaatin ja Lohikeiton voimalla oli usko, että vastustajat on kukistettavissa. Ruokapuolesta ei löydy ne viat, miksi ei olla top3. Ennen kaikkea on tärkeää, että jostain saa vähän kärkikorttituntumaa.
3 kiekkoa (Buzzz, Pro-D Zone ja se ylivakain Pro Dessu) jäi bägistä pois tilan puutteen vuoksi, yksi näistä kiekosta (Zone) olisi ehkä ollut -2 heiton arvoinen väylän #2 avauksissa. Sikäli yllättävää on ettei kisa ollut täynnä, luulisi juuri tällaisen kivan neppailuradan ilman rating-paineita tuovan paikalle enemmän väkeä avaamaan pelikautta, ehkä tätä ens vuonna mainostetaan enemmän somessa/jotenkin.
Iso kiitos kaikille Vuoksen Disc Golf piireissä, jotka tekee tällaisen mahdolliseksi, tulen toistekin. Vähän vois korin lähistöiltä yrittää puskia karsia, mutta jos ei lupaa saa niin minkäs sille tekee. Hienoa tämä on, vaikka ei jostain syystä päästäkään katua pitkin heittämään, enempi spottereita tai penkit liputettu kiinni siinä suihkulähdeväylällä, jos sais.
Teksti: Tero Tumanoff