Tuscany Open – The Disc Golf Experience

Joen Liitokiekon Tommi Meriläinen (keskellä) lähti hakemaan elämyksiä Italiassa järjestetystä Tuscany Open -kisasta.

Italiassa, Toscanan alueella Pietrabuonan kylän vuoristoissa järjestettiin NBDG:n Juha Kydön toimesta Tuscany Open -fribakisat 4.4.-6.4.2019. Ajatus kisoista Italiassa huhtikuussa nostatti kyllä karvat pystyyn ja sai melkein laittamaan shortsit jalkaan jo marraskuussa. Kisoihin osallistui 43 tyyppiä, joista karkeasti puolet suomalaisia ja loput muualta Euroopasta.

Kisamatka alkoi hieman mollivoittoisesti perinteisellä matkatavaroiden etsimisellä, mutta käsimatkatavarana liikkunut Commanderi bägi täynnä kiekkoja riitti erinomaisesti motivoimaan harjoituskierrokselle lähtöä.

Kisarata jakaantui kahteen eri kokonaisuuteen. 9-väylää oli aloittelijoille suunnattuja ja loput kymmenen vaativampia kokonaisuuksia.

Kisan ensimmäinen kierros peruttiin jo edeltävänä päivänä parikisojen jälkeen johtuen ennustetusta koko päivän rankkasateesta. Kisan formaatti siis oli alunperin kolme kierrosta kolmena päivänä. Parikisakin pelattiin jo tarpeeksi kovassa sateessa ja sumussa, joten mielestäni oli oikea päätös perua ensimmäinen kierros. Olosuhteista huolimatta saatiin reissukaverini Ojalan Juhon kanssa tasainen -9 alle kierros, joka oikeutti avoimen toiseen sijaan.

Tässä kohtaa onkin jo hyvä tuoda esiin, että kaikki ryhmät aloittivat väylältä 6 radan rakenteen vuoksi.
Ensimmäinen henkilökohtainen kierros saatiinkin onneksi pelata hyvässä puolipilvisessä, mutta viileähkössä (+14) kelissä. Sain aikaiseksi tyydyttävän -4 tuloksen (rating 940) parilla turhalla bogilla. Se kuitenkin oikeutti MA1-luokan kärkeen kolmella heitolla.

MA1-luokassa oli 4 ilmoittautunutta. Vaikka osallistujia oli vähän, tiedossa oli tasainen kappailu jo entuudestaan. Suoritus oli kohtalaisen tasainen ja pelikirjan mukainen paria nimettyä bogia lukuunottamatta, joten pitäähän siihen tyytyväinen olla. Pelikaverini Ojalan Juho ja Poikkeuksen Sami eivät heittäneet kierroksiaan oman potentiaalinsa mukaan, mikä toki auttoi minua mukavasti. Kierroksen selkeä kohokohta oli väylän 19 (158m par4) avaus ringin reunalle korin mitalle kotkaputille. Kierroksen selkeä pettymys oli saman väylän kakkosnelonen pienen puttirallin myötä….

Radalta löytyi melkoisia korkeuseroja. Tämän väylän kori löytyi tien päästä vasemmalta.

Toinen kierros toi tullessaan vielä paremman kelin, joka mahdollisti legitit sorsikelit (+18) ilman Suomalaisen sisun ja kylmänkeston turhaa kuluttamista. Kolmen heiton johtoasemassa on toki mukava lähteä kisaamaan, mutta tiesin Juhon ja Samin potentiaalin, sekä oman kisamenestykseni ja epätasaisuuteni, joten takki pysyi visusti kiinni ja urea valui jo ennen kierrosta pusikkoon.

Kierros lähti mukavasti käyntiin tasaisen hyvällä pelillä ja sainkin pidettyä eron kolmessa tai neljässä heitossa noin puoli kierrosta väylille 18 ja 19 saakka, joissa peräkköiset bogit ja Samin jäätävä taistelupörö väylällä 19 karistivat eron kahteen heittoon. Radan viimeiset väylät 1-5 ovat kaikki aikalailla must get -väyliä sijoitettuna erittäin jyrkän ja avoimen rinteen kylkeen, joten varaa pienellekään epäonnistumiselle ei ole.

Noh, väylällä 1 toki jo sellainen tuli huonon avauksen nimissä ja oma paarini Samin pöröön nähden ei ole hyvä. Ero yhdessä. Toiseen väylään oma avaus laiteosumasta yhdeksään metriin ja Samilla kolmeen. Putti kerrankin sisään ja ero vielä yhdessä. 3 väylällä molemmille vähän kehnohko paari ja ero vieläkin yhdessä ja boksi Samilla. Nelosella Sami avaa varmasti forella juureen nostolle. Paineet tässä vaiheessa minulla. Katselin ennen minua heittäneiden Juhon ja Samin avauksia; molemmat heittivät vain kovaa forehysseä rinteeseen, johon korkea nurmi kiekon kohtuu varmasti nappaa. Muutinkin siis pelikirjaani ja nappasin lihakoukun (Moonshine Justice) bägistä heittääkseni kovan pikkufleksin forella tähdäten suoraan koriin. Heittohan onnistuikin paremmin kuin hyvin ja sekunnin päästä kiekko löytyikin korin pohjalta.

Holari kisan toiseksi viimeisellä väylällä laittaa helposti suun hymyyn.

Holarilla sainkin eron nostettua kahteen plus tyylipisteet koko väylän mittaisista raptorlegeistä. Huikea hetki. Lompakkokin kasvoi 138€:n edestä. Viimeinen väylä on taas yksi niitä lyhyehköjä väyliä jyrkän rinteen kyljessä, joten kävinpä ennen sitä ureoimassa taas puskaan ennekuin alkaa mitään päähän nousemaan. Nappasin saman Justicen pelikirjani mukaisesti ja heitin varman rystyhyssen korin juureen, josta kiekko ottaakin pienet rollit kahdeksaan metriin jyrkkää alamäkeä. Sami tökkää avauksensa aivan korin viereen taas helpolle nostolle. Paarilla voitto -ajatuksella puttasin vain juureen ja nostin voiton sisään.

Voitto tuntuu hyvinkin makealta, vaikka kilpailijoita sarjassa olikin vain neljä, sillä tiesin jo entuudestaan, että ihan kuka tahansa meistä voi pelin voittaa. Kisa olikin hyvin tasaista meidän kolmen suomalaisen kesken. Myönnettävä on, että rata oli kokonaisuutena paljon parempi, kuin mitä odotin. Entuudestaan alueella olleet etuysin väylät 1-9 olivat yhtälukuunottamatta kaikki mukavia pieniä väyliä ja yllättävää olikin, että kisassa nähtiin vain yksi holari. Kydön suunnittelemat takakympin väylät olivatkin sitten erittäin hienoja ja haastavia väyliä, mitkä tekevät radasta kokonaisuutena 4/5 arvoisen. Italiassa ei paljoa ratoja ole, mutta jos alueella liikkuu, on ehdottomasti vörttiä ottaa pari kiekkoa mukaan.

Isot kiitokset tietenkin Juha Kydölle kisan järjestämisestä, Fattoria Di Pietrabuonalle jäätävän upeasta kisakeskuksesta ja pelaajien viihtyvyyden ylläpitämisestä sekä tottakai pelikavereille Sami Poikkeukselle, Juho Ojalalle ja Tomas Kamberskylle loistavasta yhteishengestä ja kovasta kamppailusta


Teksti ja kuvat: Tommi Meriläinen

Julkaistu kohteessa Frisbeegolf, Frisbeegolf kilpailut

Arkisto

Kategoriat

Top