Tuulta ja rakeita Myllymäen avauksessa

Lappeenrannan Myllymäen frisbeegolfradalla tehtiin sunnuntaina 5.6.2016 frisbeegolfhistoriaa sillä tällöin radalla pelattiin ensimmäiset Lappeenrannassa koskaan käydyt Suomen frisbeegolfliiton alaiset kilpailut ja kilpailun järjestelyistä vastasi paikallinen frisbeegolfseura Willimiehen Disc Golf ry (WDG). Kilpailuun osallistui yhteensä 51 pelaajaa, joista hienosti yhdeksän edusti Joen Liitokiekkoa.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen MA1-luokan kärkipaikkaa pitivät hallussa Samuel Hursti (Lahden Frisbee Club) ja Atte Kolis (Frisbeegolf Forssa) 54 (-1) heiton tuloksilla ja kolmantena oli WDG:n Matias Vitikainen  (56, +1). Joen Liitokiekosta kärkikorttiin toiselle kierrokselle (sijoitus 4.) selviytyi mukaan Ville Nivalainen (57, +2) ja takana heiton päässä jaetulla sijalla viisi kärkkyivät JLK:sta Lauri Nuutinen ja Mika Laukkanen (58, +3). Ennakko-odotuksissa ennen kisaa oli, että kisan kärkeen päästääkseen tulisi heittää molemmat kierrokset useamman heiton verran miinuksille, mutta kenties viileä sää ja varsin kovaa koko päivän ajan puhaltanut puuskittainen tuuli vaikutti päivän tulostasoon. Ensimmäisen kierroksen aikana koettiin myös pari lyhyttä sadekuuroa, joista jälkimmäisen aikana satoi hetken ajan myös rakeita!

Toisella kierroksella sateet pysyivät loitolla, mutta tuulet eivät laantuneet, vaan kävi pikemminkin päin vastoin, joten näin etenkin radan lopun avoimilta väyliltä (#17 ja #18) poimittiin tuloskortteihin useita bogeja ja tuplabogejakin. Tuulista huolimatta kärkeen päästääkseen tai siellä säilyäkseen täytyi kuitenkin toisella kierroksella jo pelata miinuksille ja parhaiten tässä onnistui Kolis, jonka 53 (-2) heiton kierros toi hänelle voiton yhteistuloksella 107 (-3) heittoa. JLK:n Nivalainen jatkoi toisella kierroksella tasaisen varmaa pelaamistaan, mikä toi hänelle toisen sijan (111, +1). Kolmanneksi kaukaa kärjen takaa kiri toisen kierroksen loistavalla pelillään – sudarin jälkeen – WDG:n Jani Riihelä (112, +1). Riihelän toisen kierroksen tulos 51 (-4) oli myös päivän paras yksittäinen kierrostulos. JLK:sta palkintosijoille selviytyi Nivalaisen ohella myös Laukkanen (116, +6) – sijoituksen ollessa lopulta jaettu seitsemäs. Junioreiden MJ1-luokan voitti WDG:n Niko Liikkanen (112, +2) ja naisten FA1-luokan kärkeen pelasi täysin ylivoimaisesti Disc Golf Hyvinkään Soile Mutikainen (129, +19).

JLK kiittää ”Willimiehiä” hyvin järjestyistä kilpailuista – ja tervetuloa kisailemaan kauden aikana myös Pohjois-Karjalaan päin!

ma1-palkittuja-myllymaki-050602016

Myllymäen avauksen MA1-luokan kärkikolmikko kuvassa: Atte Kolis (1. sija, neljäs oikealta), Ville Nivalainen (2. sija, kolmas oikealta) ja Jani Riihelä (3. sija, toinen oikealta).


 

Henkilökohtaiset raportit

Ville Nivalainen

Myllymäen par-juna yllätyksin

Myllymäki näytti videon perusteella tiukalta tukkoiselta radalta, jossa ei juuri mahtuisi heittämään. Edellispäivä meni miettiessä että miksi ihmeessä pienen (mutta pullean) ihmisen pitää lähteä niin aikaisin ajamaan tuntemattomalle radalle hajottamaan omat ratingit paikallisten sekaan. No, luvattu mikä luvattu ja matkaan lähdettiin.

Paikanpäällä kerettiin kävellä ja avata toistakymmentä väylää ja ajatukset tukkoisesta radasta muuttuivat paljon. Rata oli suhteellisen tilava, väylät omalle heittopituudelle sopivia ja puitteet kunnossa. Erikoisia tolpituksia, erinomaiset next tee-opasteet ja suhteellisen monipuolinen rata poislukien isot heitot. Testiavaukset kaartelivat kivoille paikoille ja haistelin että toistakymmentä pirkkoa olisi mahdollista ottaa per kierros. Miten väärässä olinkaan.

Ykköskierroksella avasin nolla kappaletta onnistuneita heittoja. Ei pahasti mörriin menneitä, mutta birdiepaikkoja ei saanut kuin yhden johon ainoa puttivirhe koko kierroksella tuotti par. Par-pelastelun hyvät lähärit ja toimiva puttipeli tuotti 16 par-suoritusta ja kaksi bogeyta, jotka molemmat tulivat avoimemmilta väyliltä 17 ja 18. Lopputulos kierrokselta +2 ja häntä koipien välissä kisatoimistoon ja syönnille. ABC:lla syönnillä kisakonetta ihmeteltiin ja näytti ettei oikein kukaan ollut osannut pelata radalla ja oma tulos jämähti 4. sijalle. Kärkikorttiin MA1-sarjassa ilman yhtään onnistunutta avausta tai birdietä on asia jota tuskin koskaan tulen toistamiseen todistamaan.

Kakkoskierrokselle ajatuksissa oli että vähintään 6-7 heittoa pitää parantaa jotta entisen sijoituksen pystyy pitämään. Aloitus väylästä 18, josta huonon avauksen jälkeen par-juna saatiin takaisin kiskoilleen. Paria naputettiin väylään 4 asti, josta epäonnistuneen avauksen kautta heikolle lähäripaikalle ja bogey. Virhe korjaantui väylässä 5, jossa kämmenheitto koriputkeen ja nostobirdie. Pelasin siis 23 väylää ennen ensimmäistä pirkkoa, eli kelpasi oikein hyvin jo tässä vaiheessa. Vaikka ensin muistelin että 50m väylistä ei tullut birdieitä niin olihan meillä ’Laituriväylässä’ star frame, eli siitä toinen. Loppukierros tasaista par-lukemaa ja kierrostulos -1. Kokonaistulos kilpailuun +1, eli voitiin jättää toiveet rahasijasta kauas taakse, joskin kaksi edellä ollutta pelaajaa samassa ryhmässä rymysivät pahasti kierroksella.

Kisatoimistolla refreshailtiin puhelimia ja taakse tippui porukkaa yhden-kahden heiton päähän kunnes kaikki tulokset olivat koneessa. Olin sijalla 2. Uskomatonta. Epätodellista. Jotain niin vääryyttä muita kohtaan. En tuntenut ansaitsevani sijoitustani. Kakkossija oli toki paras sijoitukseni missään liiton kilpailussa, joka oli sinänsä hienoa mutta tuntemus onnistumisesta puuttui.

Yhteensä päivän aikana siis 36 väylää joista 31 tunteetonta par-tulosta, pari ’onnistumista’ ja kolme bogia. Kelit vaihtelivat paljon, ja kierroksilla nähtiin vesisadetta, rakeita ja älyttömän kovaa tuulta. Ilmeisesti olosuhteet oli vaikeammat muille kuin itselle ja mokellusta tuli toisilla vieläkin enemmän. En laske tätä kilpailua omalle tasolle pelatuksi missään nimessä, vaan suoritin rajusti alakanttiin. Ilmeisesti kaikki propagaattorit pelasivat vain todella heikosti ja tästä johtuen ratingit kipusivat yllättävän korkealle kierrosratingien osoittaessa paria kolmea heittoa parempaa tulosta kuin oma ratingini. On tämä vaan ihmeellinen laji tämä frisbeegolf.

Antti Ylönen

Viikontakaisen Tarinalaakson kisan jälkeen kävi kyllä mielessä, että pitäisikö perua Myllymäen avaus -kisa Lappeenrannassa… Näin lähinnä siksi, että ei välttämättä ole niin hauskaa pelata kisaa sokkona täysin tuntemattomalla radalla ja onhan tässä myös jo koko kevät (kisa)pelattu käytännössä taukoamatta. Tämän vuoksi myös suunniteltu Myllymäen treenireissu ei mahtunut millään kalenteriin. Noh, reissuun tuli sitten kuitenkin lähdettyä sillä asenteella, että nautitaan lajista tuli mitä tuli ja kävi miten kävi ja toisaalta matkaan tuli lähdettyä myös paikallisen seuratoiminnan kannattamisen vuoksi, koska nämähän olivat ensimmäiset SFL-kisat Lappeenrannassa koskaan.

Kun paikalle saavuttiin hyvissä ajoin, niin onneksi ehdittiin sitten porukalla juosta 13 väylää läpi ja noin heitto per väylä kokeilla avauksia, joten aivan soitellen sotaan ei tarvinnut radalle sittenkään lähteä. Rataesittelyvideossa rata myös näytti todella raa’alta mörreineen,  mutta onneksi livenä koettuna rata paljastuikin ihan mielekkääksi ja etenkin suurta tarkkuutta ja huolellisuutta vaativaksi. Eka kierros alkoi itselläni väylältä #1 mallikkaasti kolmella par:lla, neloselta napsahti bogi ja sitten muutama muukin sieltä täältä. Kaikin puolin kierros oli kuitenkin varsin ehjää ja rentoa peruspelaamista ja ainoat harmituksen aiheet olivat oikeastaan radan lyhkäiset mutta kapeat ”neppiväylät”. Neljästä tuollaisesta väylästä tuli kerättyä yksi pirkko ja peräti kolme bogia ja näin ekan kierroksen tulos oli lopulta 61 (+6).

Ja jos ekalla kierroksella oli paketti vieraalla radalla kutakuinkin kasassa, niin toisen kierroksen (aloitus #11:sta) alkupuoliskolla se oli levähtää totaalisesti. Yhdeksän väylän jälkeen mentiin jo +7:ssa ja kortissa komeili jo kaksi tuplaakin. Etenkin #18:sta tuli kyllä tehtyä huonoja ratkaisuja ensin tuulen/linjan lukemisessa ja sitten ei osattu päättää että putataanko oikeasti vai ei ja osuttiinkin pitkässä hyppyhaaraputtiviritelmässä oksaan ja sitten vielä vastatuulessa turattiin lyhyehkö putti korin katolle. Heti perään ykkösväylälläkin oli vielä luokaton putti ja kaiken kaikkiaan kierroksella olisi voinut varmaankin noin neljä heittoa säästää normaalilla puttaamisella. Mutta olihan se heittäminen myöskin ajoittain todella kankeaa ja sitä kautta koko kierros aikamoista taistelua. Toisaalta taas – jos ja kun – positiivisesti ajatellaan, niin missään kohdin ei todellakaan luovutettu, vaan maaliin asti päästiin heitto kerrallaan ja tekeminenkin myös hieman parantui kierroksen jälkipuoliskon aikana. Kierrostulos oli lopulta taistelun jälkeen vain 65 (+10), joten kierroskeskiarvo (+8) asettui mukavasti varmaankin ihan omalle tasolle. Radasta jäi kuitenkin sopivasti jotain pientä hampaankoloon, joten täytyy kyllä käydä Myllymäessä joskus toistekin pelaamassa.

Kiitokset vielä WDG:lle kisoista ja samoin myös heittuetovereille ja matkaseuralle. Kumman joutuisasti meni yhteensä kuuden tunnin ajomatkat – juttuaiheet lajin tiimoilta eivät vissiin ihan hetkessä lopu… 🙂


JLK:n pelaajien sijoitukset

MA1 (Advanced Amateur, ei rating -rajoituksia)

02/42 Ville Nivalainen (111, +1)
07/42 Mika Laukkanen (116, +6)
16/42 Toni Parkkinen (119, +9)
17/42 Lasse Sissonen (121, +11)
17/42 Sami Leppänen (121, +11)
17/42 Lauri Nuutinen (121, +11)
24/42 Antti Ylönen (126, +16)
34/42 Ville Pietarila (137, +27)
39/42 Tomi Varpalahti (144, +34)

Julkaistu kohteessa Frisbeegolf, Frisbeegolf kilpailut

Arkisto

Kategoriat

Top