Veikkojen KevätTour Iisalmen Paloisvuorella

Saavuttiin Iisalmeen lauantai-iltana, autoon ahtautuneena Jesse, Lasse ja Timo. Kamat hotellille ja Paloisvuorelle ottamaan tuntumaa. Kierrettiin parikisana rata kertaalleen, vaikeatahan se taas oli. Illalla paikallisessa kuppilassa Heikkilän Mikko näytti miten pelataan biljardia, olipa hienoo katsella taiturin lyöntejä.

Sunnuntaiaamuna herättiin hotellin maukkaalle aamiaiselle. Husun Teemulle oli noussut kuume yöllä ja miehen pelit jäi väliin. Harmiteltiin porukassa huonoa tuuria. Ihmeteltiin myös Joensuun WGE kevätkisan ratinglukemia. Parin yhteistulos antoi 914, kun taas viime vuoden am-tourilla parilla sai 884. Toki silloin oli pari lisäväylää, mutta omituisen paljon tuossa on eroa.

Muistikuvat Paloisvuoren radasta viime vuoden Savo Tourilta olivat, että etuysiltä ja laskettulurinneväyliltä pitää napata pirkut. Metsäosuuksilla täytyy pelata varman päälle paria. Eka kierros kakkosväylältä käyntiin. Ryhmässä hyvää seuraa, meidän Unski ja Juankosken Mika. Avaus F1:llä kymppiin, josta putti sisään. Näin se pitikin lähteä. Kolmosella avaus skippasi korin vierestä pitkäksi kuusen taakse, josta ei linjaa putille ja par korttiin. Nelosväylältä taas F1:llä helppo pirkku ja peli sujui melko mukavasti kasiväylälle asti.

#8 Tiillä katsoin kun Mika avasi jollain midarilla pariin metriin. Olin jo päättänyt, että heitän Rhynolla, mutta jostain syystä aloin miettiä oliko Mikan kiekko DD:n Verdict, jollainen löytyisi myös omasta bägistä. Sain jonkin ihme epävarmuuskohtauksen siitä Rhynolla heittämisestä, vaikka edellisiltana olin heittänyt kiekolla ihan korin viereen. Tiillä seisoessa päässä takoi vaan ajatus, että:” Verdict on oikea valinta. Mutta Rhyno on jo kädessä. En ala vaihtamaan enää. Ei se nyt kiekosta voi olla kiinni. Kyllä voi. Mikakin heitti Verdictillä. Pitäisikö kysyä vielä Mikalta neuvoa?” Rhyno ilmaan holtittomalla griplockilla ja epätoivoisten pelastusyritysten jälkeen korttiin tupla helpolta 88m väylältä. Leuka rintaan ja siitä eteenpäin peli olikin käsittämättömän epävarmaa. Putit pehmeitä ja pelokkaita.

Kierroksen loppupuolella sipuli palasi kuin taikaiskusta normaalitilaan ja sain pirkut #16,#17 ja #18. Toiselle rundille lähdin kakkoskortista ja taas kakkosväylältä. Kakkos-Makkonen. Avaus karkasi vasuriin, mutta otti kermaisen kickin viiteentoista metriin. Runata pystyi rohkeasti, koska korin takana on kallio. Putti upposi sisään ja kierrokselle taas hyvä alku. Kierros sujui erittäin hyvin, pelasin rennosti, mutta keskittyneesti ja olin -4 tuloksessa ennen helppoja viimeisiä väyliä. #17 hyvä avaus kasiin, josta sitoutunut putti ketjuja hipoen ohi korista ja rotkosta alas. Comebackissä vielä hyvä osuma, mutta ei vaan jäänyt sisään. #18 umpisurkea kämmenheitto OS Buzzzilla ja par korttiin. #1 heitin vielä huonon avauksen jälkeen huonon lähärin ja laitoin putin alarautaan. Bogi korttiin ja kierrostulos suli lukemaan -2. Todella ärsyyntynyt olo viimeisten väylien mokelluksesta. Jotenkin keskittyminen heittoihin herpaantui lopussa ja tipuin kakkossijakamppailusta. (Niemis- Jesse pelasi tietysti ihan omissa lukemissaan). Vaikka hieman huono sivumaku kisasta jäikin, on myönnettävä, että pelasin parasta peliäni tällä kaudella. Positiivista oli se, että pystyin ottamaan paljon pirkkuja(11) ja parannettavaa Iisalmen kisassa oli muutamien väylien mustat hetket(ekan kiessin #8 ja tokan #1). Jospa se tästä lähtisi taas kulkemaan.

Kisa, jota tuli odotettua kuin lehmä kesää. Valmistautuminen oli huomattavasti parempi kuin ensimmäiseen Juankosken osakilpailuun. Aamun yllätyksenä tuli ettei pelitoveri Teemu pystynyt kuumeen takia kisaamaan ja hän päättikin lähteä mukaani ”caddyn” rooliin ja tuloksia kirjaamaan. Eks kierros lähti ihan mallikkaasti vaikealta väylältä 15 liikkeelle jännityksestä huolimatta. Avaus fd:llä väylään ja väylää pitkin pari mallikasta lähäriä ja lähes nosto par korttiin. Oli helpompi hengittää. Seuraavalla väylällä sitten FD päätti livetä kädestä ja pääsin tutustumaan Paloisvuoren rämeiseen ja kosteaan pusikkoon. Tupla korttiin ja uutta väylää kohti. Väylä 17. Splinteri käteen ja laajalla hyserillä alamäkeen koria kohti. Heitossa oli mukavasti spinniä ja vastatuuli suoristi heittoa sen verran että hiekka pöllähti harjanteen reunalla ja kiekko hävisi näkyvistä kielekkeen taakse. Kiekko oli kuitenkin matkallisesti tehtävissä mutta ylämäkeä riitti. Putteri ilmaan ja korin reunan kautta sisään! Tästä lähti kierros kunnolla käyntiin. Seuraavilla kahdella väylällä pirkot ei pitkistä puteista maistunut, vaikka ketjut kilisikin. Välillä putti osui mallikkaasti ja välillä ei. Draiviin ja lähipeliin olin pääsääntöisesti tyytyväinen. Eka kierrokselle oma ennätys +1 ja pääsin vihdoin ekan kierroksen huonon tuloksen kirouksesta pois.