Viikonloppu täynnä kisaamista

Tuttu rata ja melko selkeä pelikirja oli tiedossa (kuudella väylällä upsi, lopuilla rystyä). Ensimmäistä kierrosta väritti 1,5 tunnin mittainen ukkoskuuro, mutta onnekseni se ei omaan peliin vaikuttanut kovinkaan paljoa. En päässyt ihan sille tasolle mitä itseltäni toivoin, mutta pystyin välttämään suuremmat virheet ja selvisin kierroksesta ykkösenä. Takana hengitti kuitenkin yhden heiton päässä Jesse, joten toinen kierros tulisi olemaan tiukka.

Toinen kierros lähti tasaisissa merkeissä ja vaihtelemme Jesse kanssa kärkisijaa muutamaan otteeseen. Puolivälin jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua. Jessellä karkasi ajatus ja vaikka itsekin onnistuin tekemään huonoilla heitoilla triplabogien (väylä 11.), niin pääsin loppuväylillä turvalliselle karkumatkalle ja sitä kautta selvään voittoon. Vaikka omassa sarjassa olikin vain 9 osallistujaa, niin uran ensimmäinen amatöörisarjan voitto SFL-kisassa lämmittää mieltä.

Tulossa…

Aholahti, Savonlinna

Aholahden rata oli ennestään tuttu ja odotukset kisaan olivat melko korkealla. Alkukesästä kävin ohikulkumatkalla pelaamassa yhden parhaista frisbeegolfkierroksistani juuri Aholahden radalla. Kun sitten kisassa ei ensimmäisen kierroksen aikana samanlaista birdie-iloittelua tullut, alkoi fiilis laskea.

Sadekuurosta selvisin melko hyvin, eikä sen piikkiin voi laittaa kun väylän 14 avauksen, joka lipesi noin 90 astetta väärään suuntaan. Melko tasapaksu kierros, mikä tietysti tarkoittanee sitä, että pelasin omalla tasolla. Ensimmäinen kierros tulokseen +3 ja sijoitus jaettu 4.

Toinen kierros meni hieman paremmin, jotain siitä kuitenkin kertoo se, että tätä kirjoittaessa en nyt muista yhtään heittoa koko kierrokselta, eli ei sekään kovin erikoista pelia liene ollut. Tulos +1 ja lopputuloksissa +4 ja sijoitus 4.

Peurunka, Laukaa

Kisan alussa oli todella varma olo. Ennen ensimmäistä avausta ajattelin tosissaan, että tänään voi heitto riittää vaikkapa palkintopallille. Aloitus väylältä kolme ja avaus 7 metriin, josta putti sisään ja birdie korttiin. Sitten tuli yksi bogey, kohta toinen ja perään joku hongankopsuttelu tripla. Pikku hiljaa alkoi olla aika hällä väliä -olo kierroksen suhteen. Loppukierros oli melko surkeata peliä. Tulos +8 ja sija 19.

Tauolla pitsaa naamaan ja jalat Peurunkajärveen jäähtymään. Toiselle kierrokselle sain tsempattua väkisin hieman, yritin keskittyä joka heittoon huolella ja sain siivottua tuplat ja triplat pois kortista, mikä paransi tulosta ihan hyvin. Birdieitä ei tullut kuitenkaan kuin kolme, mikä on näissä kinkereissä liian vähän. Toinen kierros +2 ja lopputulos +10. Sijoitus jaettu 13.

Syynäilin tuossa kierrosten ratingejä ja niistä päätellen pelasin jokseenkin omalla tasolla, välillä sen alle, välillä ehkä vähän ylikin. Jostain syystä en vaan saanut missään vaiheessa sellaista flowta päälle, joka olisi potkinut suoritustasoa ylärajoille. Paitsi ehkä Peurungan iltakiessillä lauantai-iltana klo 24.

Aholahti-Peurunka Tour

Lauantaina 5.7. Pää vielä pyörällä Averyn opeista ja lyhyistä unista keräilin kyytiin Jessen, Villen, Timon ja Mikon n. Klo 7 maissa ja suunta kohti Savonlinnaa.

Perillä releet selkään ja tutustumiskierrokselle. Ratahan oli ensivaikutelmaltaan monipuolinen ja vaihteleva, paljon korkeuseroja. Menneiden viikkojen sateet näkyivät radan märkyytenä lähes joka paikassa.

Ensimmäiselle kierrokselle osuttiin Joukon kanssa samaan ryhmään ja hyvällä fiiliksellä liikkeelle. Grand Canyonin kokoinen fiiliskuoppa kuitenkin kohdattiin jo muutaman väylän pelaamisen jälkeen kun vastoin ennustuksia alkoi tulla vettä aivan tuskassa! Täysin hellevehkeissä koko porukka, läpimärkänä ja umpijäässä, oli muuten pelihuumori koetuksella. Koko kisan ajan vaivasi avauksissa ajoitusongelma, eli ei meinanut osua avaukset väylälle ei sitten millään. Toki kiekot oli märkiä joka ei kokemattomalle oikein sovi, ei osaa. Ekalla kiessillä mentiin bogey-painotteisesti huippukohtina väylän 13 tulos 8 sekä väylän 18 birdie eli korttiin tulos 71.

Toinen kierros samanlaista taaplaamista yhdellä birdiellä ja lukemattomilla bogeyllä tuloksena 67. Kokonaistuloksissa en ihan mahtunut 3:n sakkiin 🙂
Minulla ainakin oli jotenkin kiire Savonlinnasta pois.

Tämä mainio huippu-urheilija seurueemme saapui Peurunkaan vähän ennen klo 22. Kämppä haltuun, kamat sisään ja kuivumaan (mahdoton tehtävä!) ja yölliselle treenikierrokselle. Kropat oli rentona ja jutut huonoja eli erittäin hauska pre-kierros.

Sitten talvisen karvalakkikisan jotkin väylät olivat muuttuneet eli ihan perusteltu yökierros kaikille. Aamulla hyvissä ajoin ylös, kamat läjään ja autoon, jämerät aamupalat ja porukalla lämmittelemään. 40 minuutin heittelemisen, puttailun ja rinteessä kiekkojen etsimisen jälkeen olikin yllättäen ihan virkeä ja hyvä boogie lähteä kisaamaan.
Eka kierroksellä 2 x tripla-bogey ja silti korttiin tulos 67 johon olin itse tyytyväinen, olihan väyliä kuitenkin 19. Kohokohtana väylälle 9 tehty birdie, avaus n. 7 metriin korista jyrkkään alarinteeseen josta ylöspäin uskalsi putata. Mastereissa jaetulla kolmannella sijalla toiselle kierrokselle. Tavoitteena pysyä kolmantena vaan ei ihan napannut, loppusijoitus neljäs. Ei pirkkuja, aika tasaista tekemistä, alalangalla keikkuneita hilkkuputteja todella monta jotka jäi ulos, yksi niistä kierroksista siis. Tulos 69. Kokonaisuutena tyytyväinen kisaan koska ei tullut pahaa notkahdusta missään vaiheessa… Lopussa tosin iski jo vähän väsy = 3xbogey ja viimeisenä tupla bogey…

Kotona sunnuntaina klo 22:30 ja aivan pyörryksissä… Rankka mutta hieno reissu!
Autokunnalle kiitos tsempistä ”hyvästä huumorista”.

Savonlinna, @aholahti

Perjantain Everyn klinikan jälkeen oli hyvä fiilis lähteä kohti ekoja liiton karkeloita. (mutta kisojen aikana huomasin ettei klinikka ollutkaan hyvä idea kisoja edeltävänä iltana. Ja nuorin tyttö ei antanut nukkua yöllä kuin reilu 4h.)

Kerettiin hyvissä ajoin käymään väylät läpi avausheittojen merkeissä. Rata tuntui hyvältä.

Ekan kierroksen startti oli väylältä 14. Poolissa mukana myös Hannu S. Eka kierros lähti suunnitelman mukaan liikkeelle Tavoitteena oli rento tarkka avaus mäenpäälle. Classic Rock liitoon ja kiekko mäenpäälle. Putti n.15m:sta hipuna alarautaan ja nosto par.

Väylä 15. Suora lyhyt väylä. Itseluottamusta puhkuen, bägistä kouraan tuttu P1 putteri ja kiekko lyhyestä askeleesta liitoon kohti koria. Puolivälin jälkeen näytti erittäin hyvältä, putteri lähti kevyesti laskeutumaan kohtisuoraan koria päin. Kiekko kuitenkin juuri ja juuri korin yli ja kiekko 13m:iin korin taakse puskaan.. Antza putti aviarilla puskan ohi korin viereen metriin.

Väylä 16. Käteen Second Run FD. (lämmittelyssä samalla avaus 2m:iin.) Kisaheitto ei lähtenyt yhtä rennosti.. Avaus lammen rannalla sijaitsevien puiden ansiosta jäi rannalle. Toinen heitto n. 30m:stä puskien ohi hysellä, arviovirheen asioista 20m pitkäksi. Par save yritys fore nepillä (Core), ketjuista korin pohjalta ulos.. Eka bogi korttiin ja taivas kirjaimellisesti alkoi tummua. 🙂 Ukkonen puski päälle vinhaa vauhtia ja alkoi ripotella.

Väylä 17. FD:llä suoraan heitettynä pitkäksi reiluun kymppiin. Putti ketjuista pihalle ja par korttiin.

Väylä 18. Roc:lla liian korkea linja ja kiekko tuli korin etupuolelta puiden välistä mäkeä alas. Epäonnistunut nosto montun pohjalta, kiekko jäi rinteen puolelle n. Kymppiin ja par putti alarautaan. Toinen bogi..

1. Väylä. Käteen edellisenä iltana ostettu Starat dessu ja avaus kymppiin ja putti sisään. Eka pirkko. Nyt alko satamaan..

2. Väylä. Käteen Roc (Classic) liian korkea hysse meinasi päätyä OB:lle.. Puoli kiekkoa sisässä.. 20m. Rysty nosto korin alle ja nosto par.

3. Väylä. Juuri ennen avausta alkoi tulemaan vettä ihan.. riittävästi. Tuttu Isäntä käteen hyzer flipin kiilto silmissä, muuttuikin liukkauden ansioista suoraan lentävään ja aggressiiviseen feidiin kauas OB linjan taakse. 3min. Metsässä tarpomista rankkasateessa ei oo mun juttu! Tuloksena lost disk ja kolmas bogi korttiin..

Tästä eteenpäin en tarkalleen muista kuinka väylät eteni, mutta sen muistan että taistelin hullun lailla tuloksen puolesta märillä kiekoilla, märissä vaatteissa.. Eka kierros +5

Tauolla kuivaa niskaan ja pulled pork hampparia naamaan. Toisen kierroksen pooliin tuli myös tuttu Pj Ville tsemppi kaveriksi. Alussa ilmeisesti tsemppi puuttui molemmilta kun naulattiin kahteen ekaan väylään bogit.. 🙂 Eli startti epäonnistui. Kierroksen edetessä löysin tasoni ja pystyin pitämään tuloksen par:n tuntumassa. Kierroksen lopputulos kuitenkin +2.

Lopputulos +7 riitti sarjan kuudenteen sijaan, johon olin erittäin tyytyväinen. Palkinnoksi Jokeri mulle ja leivinpaperia vaimolle. 🙂

Kisareissu oli kokonaisuutena loistava, vaikka vettä välillä tulikin. Oppia tuli roppakaupalla lisää. Kiitos kaikille mukana olleille tsempistä ja hulvattomasta matkaseurasta. Uutta reissua odotellessa. reeniä reeniä..

Savonlinna ja kosteat varpaat

Alarauta-Olli oli lähtenyt matkaan jo ensimmäisenä autollaan ja sopimuksen mukaan noukki loput lastista ympäri kaupunkia aamulla. Olli oli hakenut kyytiinsä alkumatkasta jo Jesse ”big guy” ”that’s money”n ja hyppäsin Skodan takapenkille oikeaan takanurkkaan tarkkailupaikalle. Selkeän suunnitelman mukaan seuraavana haettaisiin Ranne-Timo joka myöhemmin kahden metrin miehenä tunnettaisiin. Timon, matkalaukun, turhan sateenvarjon ja bägin kyytiin noston jälkeen kurvattiin Evärin pihaan josta Muki-Mikko sullottiin takapenkin keskipukille. Matka Savonlinnaan voitiin aloittaa.

Lukijoiden säästämiseksi jätetään tällä kertaa ajomatka tarkemmin kuvaamatta.

Savonlinnan rata oli itselle täysin tuntematon. Ainoa info radasta oli jokuin vanha kaljakiekkoilijoiden youtube-video minkä sisällöstä ei ollut muistikuvia. Heitto oli ollut sekaisin totuttuun tapaan reilun viikon ennen SFL:n kisoja ja puttikaan ei ollut kulkenut aikoihin. Kisasta oli odotettavissa siis mukavaa lämmintä päivää ulkoilun merkeissä ilman suurempia tavoitteita.

Keli näytti mahtavalta, fiilis oli perushyvä ilmoittautumisen yhteydessä ja aikaa kisan alkuun oli vielä toista tuntia. Päätettiin tutustua rataan osittain heittämällä ja kävelemällä koska itselläkään mitään kuvaa radasta ei ollutja muutkin halusivat palauttaa mieleen radan yksityiskohtia. Lisäväylää 3a ei huomattu kierroksella käydä katsomassa mutta muilta osin rata käveltiin läpi. Vielä muutamat heitot pitkään alamäkiväylään ja puttilämmittelyt ennen kisan alkua.

Samaan ryhmään oli arpoutunut jostakin aiemmasta kohtaamisesta tuttu Tuomas, sekä paikallisista Rami sekä jostakin kauempaa ollut Juho. Ysiväylältä aloitettiin ilman erillistä torvien töristelyä aikamerkistä ja heitin kolmantena. Omalla vuorolla avasin hienosti Teebirdilla annukassa suunnitellusti ja kiekko laskeutui viiteen metriin korista kuusen alle. Normaali alarauta/hutiputti ja nostopar kierroksen alkuun.

Tiivistettynä oikeastaan koko kierros meni vähän vastaavasti. Hyviä draiveja, huonoa viimeistelyä ja par-lukemiin taistelua. Sateen alkaessa oma fiilis nousi entistä paremmaksi sillä yleensä kevyt sade auttaa omaa heittämistä jonkin verran kun se taas laskee usein monien muiden tuloksia. Hitusen kosteassa omat kädet alkavat pitämään huomattavasti paremmin johtuen kuivasta ihosta, eli odotukset kierrostulokseen suhteessa muihin ampuivat ylös. Ehkä kuitenkaan tuollaista sadetta ei olisi toivonut sillä matkaan ei lähtenyt sateenvarjoa eikä varakenkiä. Samoista märistä kengistä tulisi siis kärsittävää myös sunnuntain Peurungan kisaan.

Pari hyvää pelastusta, kuten ctp-väylällä tolppaan draivaamisen ja parkkipaikan luiskaan lähestymisen jälkeen ylämäkeen 9-metrinen par-putti sisään pienestä välistä. Bogeja vain kaksi, yksi tupla idioottimaisesti pelatulta triplamandolta, mutta vain yksi birdie. Vähän siis hajuton ja mauton kierros. Kierrostulos 60, eli +3 täysin uudella kentällä kuitenkin tuntui ihan ok kierrokselta ja yllätykseksi jaettu nelospaikka MA2:ssa ekan kiekan jälkeen.

Toiselle kierrokselle lähdettiin väylältä 11 ryhmässä jossa mukana oli paikallinen Petri, Juankosken Esko ja Heikkilän Mikko joka oli pari heittoa perässä ekan kiessin jälkeen. Kannustusta siis puolin ja toisin oli tarjolla. Epävarma peli kuitenkin jatkui ja bogeja tuli jo useampia. Birdieputeille päästiin usein mutta viimeistely ontui kahta mahdollisuutta lukuunottamatta. Lopputuloksena 7 bogia ja 2 birdietä ja kaksi heittoa heikompi tulos kuin ensimmäisellä kierroksella. Kelikin oli parantunut eli lopputuloksissa pudottaisiin reilusti alemmas.

Tuloslista näytti kahdeksatta sijaa pulled beef burgeria jäystäessä ja lopputulokseen pystyi olemaan oudolla tavalla tyytyväinen. Tuntui että paljon pientä epätarkkuutta tuli mutta alemmas listalla ei kuitenkaan jäänyt. Ensimmäisen kerran kisoista jäi kotiin vietäväksi muutakin kuin märkiä sukkia, sillä kisajärjestäjät olivat saaneet Jokereita kasan, joista yksi irtosi myös kahdeksannelle paikalle. Lisäksi sain valita vielä patakintaan ja leivinpapereiden sekä jäädytettävän mukin väliltä. Herkkusuuna otin leipomisvehkeitä ja jätin morttelin Muki-Mikon otettavaksi.

Yleisesti ottaen rata oli kiva, joskin kämmenellä ei joutunut/tarvinnut avata missään, eli hitusen yksipuoleiselta sen suhteen rata tuntui. Järjrstelyjen suhteen ekana kisana Savonlinnalaisilta ihan ok suoritus. Toivotaan että vastaavat yleistyvät Itä-Suomessa ja kisaamaan päästään vähän lyhemmästä matkasta.

Kiitokset jälleen JLK kisatiimille hienosta määrällisestä ja laadullisesta edustamisesta sekä peliseurasta ja tsemppaamisesta!

Peurungan pyörähdys

Savonlinnan kisasta vielä märkänä matkaa jatkettiin kohti Peurunkaa samalla viisikolla mitä Savonlinnaankin oltiin tultu. Vaihtokenkiäkään ei ollut kun kaunista keliä piti olla ja monot näyttivät siltä etteivät ne seuraavanakaan päivänä vielä kuivat olisi. Tämä arvio tuli toteutumaan, mutta ei siitä sen enempää. Mieli oli henkilökohtaisesti korkealla pienten palkintojen ansiosta mihin ensimmäistä kertaa olin yltänyt pitämällä heitot suhteellisen tyydyttävästi väylillä. Totta puhuen taisi siitä puhtaasti johtua että kisajärjestäjät olivat niin paljon saaneet palkintoja myös sijoituksille n-x. No, kaikki lasketaan.

Köröteltiin pysähdyksineen Peurunkaan, purettiin kamppeet autosta ja jätettiin kylpylän palvelut tällä kerralla väliin. Kaikki olivat yhtä mieltä että parin virvokkeen kanssa lähdettäisiin katsomaan radan layout vielä kymmenen jälkeen illalla että pelimerkit tulisivat aseteltua oikein seuraavaa päivää varten.

Kakkosväylä todettiin erittäin haastavaksi kun viidellä heittäjällä tulokset olivat par, bogey, 2 tuplabogeytä ja yksi quadruplebogey. Seuraavana päivänä saatiin ottaa varovasti tässä. Väylä 10:lla nähtiin Jessen mahtava 130-metrinen annukkarepäisy dessulla metsän yli noin viiden metrin päähän korin takana olevaa sähkönjakokeskusta kylkeen sekä muutama ei aivan yhtä loistelias kiskaisu. Väylä 11 on itselleni ollut aina myrkkyä, kuten taas tälläkin kertaa tuplabogin verran. Aivan hirveä, helppo väylä. Vihaan. Loppukiekka naputeltiin enemmän ja vähemmän plussille ja siirryttiin katsomaan Hollannin ennakkoon tiedettyä ja toivottua voittopeliä.

Aamupalan jälkeen ilmoittautumaan ja lämmittelemään väylälle 16 joss revittiin väylän vasemmanpuoleinen alarinne täyteen etsittävää. Oma FLX Buzzz katosi aivan täysin ja viidellä ukolla sitä etsittiin varmaankin vartin verran kiekkoa löytämättä. Oma pakka meni välittömästi sekaisin kiekon ollessa ainoa sen tyypin midari bagissa ja koko midarivalikoimasta samalla puolet. Kisakeskukselle ja viereiseen Pro Shopiin etsimään korvaajaa jota ei samanlaisena löytynyt mutta sinnepäin. Kerkesin myyjättömälle kassalle puolen minuutin ajaksi kun tuo pelastavan enkelin ääni puhelimessa kertoi että oma lättyni oli löytynyt aiva eri paikasta kuin sitä etsittiin. Ostamato kiekko takaisin räkkiin ja oma kassiin. Kisaamisessa saattoi olla jälleen jotain järkeä ja toivoa.

Ykköskierrokselle samaan ryhmään osui tuntemattomia suuruuksia, kuten paikallinen Tuomas joka häikäisi uskomattoman pehmeillä ja varmoilla puteilla moitteettomien avausten jälkeen. Muina heittäjinä olivat vähän tuoreempi kisamies Arttu ja ensimmäistä kertaa FPO puolelta omaan ryhmään osunut Suvi. Ryhmälle aloitusväyläksi oli osunut kuutosväylä, eli isossa annukassa tai kämmenellä heitettävä jyrkästi oikealle kääntyvä, korotettuun koriin pelattava väylä. Tuomas avasi metriin, Arttu samoin, minä ja Suvi ei. Lähäri piti heittää hankalasta paikasta sen laskeutuessa taimien taakse ja heitto menikin muutamaan metriin korin sivulle. Sivurinteeseen jännäputti alarautaan mutta metrin nostolle eikä rolleja alarinteeseen. Bogilla aloitettiin. Seuraavat väylät par, bogey, par, bogey, rivi pareja. Väylällä 10 löysin luottokiekon kämmenelle. Averyn nimmaria ja testikäyttöä varten Intersportista haettu pinkki Gstar Teebird3 tuntui ekasta edellisen illan testikämmenestä lähtien hyvälle kämmenheittoon ja uskalsin siihen luottaa taas. Putit taasen olivat menneet vastaavasti aiemmilla väylillä kuin tässäkin. Kuusimetrinen laitteen ali. Näitä tuli jo Savonlinnassa 5 kappaletta. Joka tapauksessa Tiippari toimi.

Väylä 11 hirvitti. Päätin vaihtaa avauskiekon Teebirdiksi, vanhemmaksi suoremmaksi tälle väylälle ja kiskaisin sen tällä kertaa ekojen puiden ohi! Vähän myöhempiin puiihn josta kimmoke oikealle puiden sekaan. Lähäriin aivan liikaa voimaa Rocilla ja kiekko liisi pariin kymppiin korin taakse pyörätielle. Päivän hienoin oma putti noin neljän metrin korkuisella kaarella keskelle koria ja tämänväylän mörkö oli selätetty.

Muutama väylä par-lukemiin onnistumisen jälkeen kunnes tultiin väylälle 15. Pitkä, yli 180 metrinen hirviö jossa vasemmalle ei passaa joutua. Jessen ryhmä oli ajanut meidät kiinni tuon väylän odottelulla ja pari meidän ryhmän heittoa tehtiin ennen minua. Ajatuksena 159g Teedevil pienessä annukassa täydellä powerilla ja jatkoarviot sieltä minne kiekko päätyy. Kova vauhti, ristiaskeleet, veto Averyn oppien mukaisesti ja kiskaisu puoleenväliin missä vaiheessa takana olleen ryhmän kaksi idioottia alkoivat puhumaan muiden hiljaa odottaneiden vieressä jotain. Eka ajatus mikä heiton aikana puheesta aina tulee on: onko edessä joku, lopeta, pysäytä, tee nyt jotain herranen aika! No ei ollut kun jotain varmasti hirmu tärkeää joka auttoi minua kietomaan kiekkoni ekoihin mäntyihin. Joka ikisessä liiton kisassa on käynyt sama että joku puhuu, ja taas mutta ei omasta ryhmästä tällä kertaa. Teki mieli sanoa pari valittua sanaa, en muista sanoinko. Sama episodi yleensä halvaannuttaa oman pelin 2-3 väylän ajaksi, nyt vain tämän bogin verran.

Väylä 18 oli komea liidättely tenniskentän yli ja vähän varmistellen edellisen kuvauksen kiekko kaivettiin bagista täyteen runttaukseen. Pari askelta, riuhtaisu,ojennus 80% matkasta jossa käsi sijoiltaan rusahtaen mutta kiekko lähes täydellisessä lennossa 30 metriin korista. Hieno oli heitto vaikka käteen koskikin loput 10 väylää ja vähän ruokataukoakin, jota aika moni tuntui odottavan sen lähestyessä ja pieniä virheitä alkoi tulemaan monella. Nelosväylä on vielä mainittava, sillä päätin heittää seiftin Laserilla, mutta sain tuloksena puhtaan ob Suvin käytännössä toistaen oman heittoni. Dropparin kautta alarautaputeilla tupla korttiin ja viimeisen väylän kautta syönnille. Ryhmän fiilis oli oikein mukava ja juttu luisti. Lopputulos ekalla kiekalla 64(+6) heittoa ja 14. sija, Joensuulaisista toisena.

Kakkoskiekalla aloitus kutoselta ja omassa ryhmässä nuori, omien puheidensa mukaan pahasti ekalla kiessillä epäonnistunut Janne, asiallisen oloinen Nicolas ja kolmas ukko Matti. Vähän jäykemmän oloinen heittoporukka kuin edellisellä kiekalla joka lämpeni jutuille aika hitaasti. Toisen kierroksen tavoitteena saada vähän puttipeliä parannettua että birdieitäkin tulisi ekan kiekan yhden lisäksi joku lisää ja realistinen parin heiton parannus kierrostuloksessa.

Kierros menikin kokonaisuutena kivasti, 3 birdietä, 3 bogia ja 2 tuplaa. Toinen tuplista tuli huonolla pelillä viideltätoista ja toinen kakkoselta liian varovaisilla heitoilla turhan paljon OB:ta peläten. Kierrostulos 62(+4) oli tavoiteltu ja kokonaissijoitus nousi pykälällä Mikko M:n kanssa jaetulle 13.sijalle. Jälkikäteen ratingeja vilkaistuani olinkin pelannut molemmat kiekat yli oman tasoni (910 ja 923, nykyrating 858) kuten jo vähän uumoilin kisan jälkeen.

Kisasta fiiliksenä jäi hyvä. Pystyin pelaamaan ajattelemalleni omalle tasolle nyt kisassakin. Puttipeliin tarvitsee harjoittelua paljon lisää, mutta tämä olikin tiedossa jo lauantailta Savonlinnasta. Jälleen kerran JLK kisatiimi tuki hyvin toisiaan ja reissu oli mukava heittää kuten ennenkin. Kiitokset siis kanssakisaajille ja kotiin jääneille tukijoukoille!

Lähtö aamulla Averyn klinikka takaraivossa jyskyttäen klo 7 urheilutalolta hyvin nukuttujen 5 tunnin jälkeen. Päivän ennuste +23 ja aurinkoista, kyllä maistuu. Savonlinnan ABCltä vähän karkkia ja leipää vielä naamariin ja kohti Aholahtea. Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin ja lähdettiin saman tien tutustumaan rataan koska kaikki eivät olleet vielä käyneet radalla. Itselleni linjat ja väylät ovat suht tuttuja joten mietin vain harkkakierroksen aikana mahdollisia troublepaikkoja minne ei välttämättä kannata heittää. Heitot tuntuivat luontevilta paitsi alamäkeen ja puttikin toimi ihan hyvin, joten kisaan lähdettiin hyvillä mielin. Puolisen tuntia ennen kisaa sanoin vielä, että jätänpä sateenvarjon tänne autoon kun on niin kuuma eikä tuolla ainakaan vettä tule satamaan. Onhan se sateenvarjo aika painava ylimääräinen taakka siinä repussa.

Round 1:
Pooli koostui Jessestä, Timosta ja minusta. Lähdettiin väylältä 3 liikkeelle elikkä 160 metriä loivaan alamäkeen täysin suoraan avointa väylää jonka vasen reuna on OB. Kaikki heitettiin oikealle penkereelle. Mahtava aloitus. Siitä lähäri kämmenellä 11m korista putti koriin jonka se sylkee sivulle ja bogia korttiin. Hidas aloitus. Seuraava väylä oli uusi noin 80m pururataa pitkin loivaan alamäkeen jossa kori on lopussa oikealla jyrkänteen reunalla. Lyhyesti sanottuna epäonnistuin ja otin bogin. Seuraavana triplamandoväylä eli sillan ali on päästävä ja kori noin 30m sillan toisella puolella. Huono avaus vasemmalle puolelle sillasta. Siitä ehkä oman kisani hienoin heitto firebirdillä paikaltaan puskasta sillan ali ja skippi korin taakse 2m. Tästä alkoikin sitten vuoristorata eli vuorotellen birdiejä ja bogeja. Väylällä 8 sitten tämä kuuluisa ”ei siellä ainakaan sada”-sade alkoi. Taivas käytännössä repesi niskaan. Tämä sitten vaikeutti kierrosta melkoisesti esimerkiksi heitin kiekon lampeen ja kaikki kastuttiin kyllä aivan läpimäriksi. Kierrostulos olikin +4 joka oikeutti 7. sijaan.

Round 2:
Uusi pooli uudet kujeet. Aloitus väylältä 5. eli kisan 6. Heitän ensimmäisenä Eaglellä 10m vajaaksi korista. Toisena heittävä mutisi jotain että hyvä linja. Siinä sitten katottiin kun mies laittaa limpun lentoon samalla linjalla vähän kovempaa ja kohta kuuluu kilinä. Holari ensimmäisellä heitolla. Eikä tässä vielä kaikki. Sama mies oli viimevuonna samassa kisassa, samalla väylällä, ensimmäisellä heitolla heittänyt myös holarin. Kyllä hymyilytti kaverin puolesta. Itse aloitin suhteellisen hyvin mutta kierroksen edetessä mikään ei tuntunut onnistuvan. En päässyt pirkkopaikoille kuin 2 kertaa. Kisa oli käytännössä PARiin taistelua. Lopussa olin jo niin huonolla tuulella ettei tulos enää kiinnostanut. No, ei se nyt ihan katastrofaalinen ollut mutta lähellä oltiin. +5 mikä oli huonommin kuin sadekierroksella. Yhteistuloksella olin siis MA1 sarjan toiseksi viimeinen.

Positiivista oli se että putit onnistui ja en joutunut tällä kertaa DNF:mään. Huonoa olikin sitten kaikki muu. Kokemus se on epäonnistuminen joten suunta ei ole kuin eteenpäin.

Meikäläisen putti on ollut hukassa jo viikkoja, oikeastaan siitä lähtien kun puttaamalla pärjäsin hienosti Vuorelan yökisassa. Yritin tätä kisaa edeltävänä päivänä käydä hakemassa onnistumisia Karsikon ja Kirkkopuiston radoilta – ilman suurempaa menestystä. Unet jäivät kisaa edeltävänä yönä todella lyhyiksi seinänaapurin pitämien juhlien takia. Brasilia oli pärjännyt jalkapallossa ja naapurissa samba jatkui jonnekin aamuneljään. Aamulla väsyneenä matkaan kohti Savonlinnaa.

Asenne kisan suhteen oli, että voittamaan ei lähdetä ja pärjäämään ehkä vain jos käy tuuri. Harjoittelukierros ehdittiin pelaamaan ennen kisaa, eikä se vaikuttanut erityisen lupaavalta. Rataan oli lisätty yksi ylimääräinen väylä – hieman oikealle kääntävä, alamäkeen (-8 metriä) pelattava reilu 80 metrinen, jossa korin takana oli jyrkkä pudotus. Näkyy tuloksissa väylänä #4. Radan par-lukemia oli muutettu kisaa varten ja kaikki väylät oli luokiteltu par3:ksi. Muuten rata olikin mulle jo entuudestaan tuttu viime kesän kisoista.

Eka kierros alkoi väylältä 5. (tuloksissa 6.) Yritin varmaa avausta ja vedin DX Eaglella kuuseen etuoikealle – yritin hakea liian tiukkaa linjaa, perinteisellä tyylillä heti bogi kierroksen alkuun. Toinen avaus lähti kämmenellä hyvillä tehoilla ja oikeaan suuntaan, mutta liian matalana ja horsmat tai koiranputket veivät tehot, tästä toinen bogi korttiin. Sain hyvän putin sisään seuraavasta väylästä, ehkä seiskametrisen. Sen jälkeen ei mennyt enää mikään sisään alle neljästä metristä. Noin kierroksen puolivälissä alkanut rankkasade teki pelistä vaikeaa ja loppupuolella ei tarvinnut edes yrittää pelata avauksia korin lähistölle. Kylmä pääsi myös yllättämään ja loppukierroksen osalta oli niin kylmä, että käsi tärisi heittäessä ja on osittain tuuria ettei tullut yhtään tuplabogia korttiin. Ekan kierroksen jälkeen olin ottanut kymmenen bogia radalta, jossa helpohkoja birdie-väyliä on minun laskuilla 11. Tämä oli ehkä huonoin kierrokseni tänä kesänä.

Kierrosten välissä evästä naamaan ja kuivat vaatteet päälle, hyvä että olin varautunut vaihtovaatteilla. Onneksi toisella kierroksella ei enää satanut.

Toinen kierros meni sellaisella perus-suorittamisella kohtuullisen tyydyttävään tulokseen. Putit eivät vieläkään osuneet, mutta avausheitoissa oli jo enemmän laatua. Viimeisellä väylällä oli holari jopa lähellä, kun heitin kämmenheiton paikaltaan Buzzz SS:llä eturaudasta ketjuihin ja siitä ulos. Mitähän tästäkin opittiin? En tiiä, mutta Dartit menee kaappiin määrittämättömäksi ajaksi ja mun putterit on nykyään MVP:n Anode ja Ion.

Omat ensimmäiset liiton kisat ja tyytyväisin mielin sai kotiin lähteä.

Muutama väärästä kiekkovalinasta johtunut tuplabogi ja toisen kierroksen alun nukahtaminen ja neljän ekan väylän +5 jäi kaivelemaan. Silti sain kasattua pelin ja putti kulki niin sijoitus 13 ei ole ollenkaan huono tällä harjoittelulla.

Kokemusta karttui kisassa paljon.

Tulossa…

Tulossa…ehkä.

Tulossa…ehkä.