Lähdimme Andyn, Teron, sekä Miikan kanssa aamu kahdeksan tietämillä kohti Kajaanin Vimpelivaaraa. Tarkoituksenamme kiertää rata kahdesti, kesäkuun kisaa silmällä pitäen. Rata oli siis muille entuudestaan tuntematon, vain Miikalla oli kokemusta ennestään kierretyistä kierroksista.
Radan profiili tarjosi pitkää suoraa metsä pilliä, S-mutkia, pitkiä ylä- ja alamäkiä (tuloksellisestikkin) metsään sijoittuen, eli siis kaikkea mitä hyviltä ja haastavilta väyliltä vaaditaan.
Tuloksellisesti kaikki taisi olla kuitenkin pääosin tyytyväisiä, ensikertalaisiksi. Parannettavaa toki löytyy aina. Toivottavasti parannus tapahtuu itse kisassa.
Kahden kierroksen ja tauon jälkeen oli vuorossa Vuokatin yhdeksän väyläistä x2. Tästäkin jäi vallan positiivinen mielikuva, kun sai heittää jyrkähköä alamäkeä, liidättää ja katsoa kun kiekko tekee työt. Ja olihan siellä toki lyhyempääkin ja tarkempaa sihtiä vaativaa ränniä. Taidettiin sitä sitten heittää myös isoa kovaa alamäkeen ilman suurempaa päämäärää, tai no, pituuttahan siinä ratkottiin. Kuka lie heitti pisimmän kaaren
. Seuraavana vuorossa oli auton tankkaus, ja vapaamuotoista evästelyä Sotkamossa. Tuumittiin siinä sitten jotta kerrankos sitä tänne eksyy, ja lähdettiin kohti 18 väyläistä, Heinämäelle. Olisikohan matkaa ollut kaksikymmentäkilometriä sotkamosta?
Syrjäinen, sympaattinen ja luonnonläheinen rata oli tehty Heinämäen kylätalon läheisyyteen. Väylät olivat sopivan mittaisia (47-115m) päivän viimeisten heittojen kohteiksi, osa helpompia toiset vaikeimpia. Itse tykkäsin kovin.
Päivällä alkoi kuitenkin olla pituutta radan mennessä ehtoopuolelle, niin alkoipa siellä herätä kysymys FD:n vakaudesta pikemminkin PD:n-Bossin välimaastoon. Olisikohan kuitenkin päivä ottanut veronsa jo tuossa vaiheessa terävimmästä heitosta, mene ja tiedä.
Lopuksi kiitän muita mukana olleita tästäkin (kärsimyksestä) kokemuksesta.
Tarkemmat tulokset jääkööt sisäpiiriin, ainakin täksi yöksi! Nyt saunaan, syömään, zzzzZzz.
